keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Ei se vanilja niin pahaa ollutkaan..

Päädyin tiistai-iltana harrastamaan puolivaniljaista/puolikinkyä seksiä vuosien takaisen tuttavani kanssa. Olemme tunteneet tai oikeastaan tässä tapauksessa voisi sanoa, että olemme tienneet toisemme jo vuosia. En halua sanoa, mistä asiayhteydestä tunnemme, mutta olen halunnut seksiä hänen kanssaan jo kauan. Siksi onkin hauska, että päädyimme nyt vasta vuosien mittaan harrastamaan seksiä, tosin tilaisuuksia seksin harrastamiselle ei ehkä aiemmin niin ole ollut.

Tuttavani tuli vastaan Tinderissä, jota tylsyyksissäni jälleen kerran selasin. Yleisestä normista poiketen, päätin itse tällä kertaa aloitteen. Odotin kyllä vuorokauden ennen kuin laitoin hänelle viestiä. Myönnän, että minua jännitti laittaa viestiä; Mitä jos saan vastaukseksi tylyn viestin tai en saa vastausta ollenkaan. Päätin kuitenkin ottaa riskin ja laitoin hänelle viestiä.

Ilokseni hän vastasi nopeasti viestiini ja kävi nopeasti asiaan. Hän tiedusteli millä mielellä olen Tinderissä. Sanoin, että tietysti olisi kiva löytää vakavampaa juttua, mutta myös ei-vakavampi juttu kelpaisi. Aika nopeasti tuli esille, että molemmille kelpaisi ei-vakava-juttu. Tuttavani oli eronnut keväällä exästään ja sanoi, että ei ole toistaiseksi innostunut mistään vakavammasta jutusta. Vaihdoimme muutamat viestit ja kun molemmat totesimme, että nyt panettaa, niin ajattelimme jos tapaisimme tänä iltana. Viestittelyssä oli selvinnyt, että ensinnäkin hän olisi kiinnostunut kokeilemaan BDSM:ään ja asui kaiken lisäksi n. 5 minuutin kävelymatkan päässä omasta asunnostani. Päätimme siis, että menen hänen luonaan käymään.

Päästyäni hänen luokseen, juttelimme aika pitkäänkin niitä näitä. Oli hauska huomata, että vaikka emme ole pitkään aikaan jutelleet ja ennen kaikkea, emme aikaisemmin ole jutelleet kunnolla, niin juttelu tuntui kuitenkin sujuvan hyvin luonnollisesti.

Lopulta yksi asia johti toiseen. Pian olinkin sohvalla ottamassa häneltä suihin.. Loput voittekin arvata. Rajuhkoa panemista kaikkiin aukkoihin.

Kuvailisin seksiämme puolikinkyksi/puolivaniljaksi. Se oli lähempänä vaniljaa kyllä, mutta kun näin jälkikäteen ajattelen, niin ei se ehkä niin täysin vaniljaista kuitenkiaan ollut. Ei, meillä ei ollut piiskat käytössä. Ei ollut köysiä tai kahleita pitämässä minua paikoillaan eikä ollut halventavaa puhetta minua kohtaan. Oli kyllä pientä käskyttämistä ja määrätietoisia otteita. Paikoillaan pitämistä ja tukistamista. Tuollaisia pieniä asioita, mutta kuitenkin erittäin kivoja asioita.

Jälkikäteen mietin, että minä, joka olen tähän asti tuonut esille sen, että en enää juuri saa kicksejä vaniljasta, harrastankin vapaaehtoisesti vaniljaista seksiä vieläpä suht vaniljan ihmisen kanssa ja ennen kaikkea nautin seksistä. Leikkimielisesti ajattelin, että pitäisikö minun huolestua siitä, että vanilja kenties alkaa taas kiinnostaan minua?

Mutta miksen voisi nauttia molemmista? Vaniljaseksistä ja bdsm-seksistä? Miksi näiden kahden asian pitäisi jotenkin poissulkea toisensa? Voin olla pervo, vaikka välillä nauttisinkin vaniljaseksistä. Joskus sitä vain haluaa kunnon panemista ilman sen kummempia pervoiluja.

Nautitaan niistä asioista, joista saamme mielihyvää.

-Perhis

Ps. Kyllä meidän naistenkin kannattaa tehdä alotteita, sillä voi jopa saada seksiä ja kenties parisuhteenkin itselleen




sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Himo on tullut takaisin

Kuten olen tainnutkin tuoda jossain tekstissäni esille, on kinkyily- ja seksirintamalla ollut aika hiljaista varsinkin säännöllisen leikkiseuran- ja seksiseuran näkökulmasta. Pervoiluni ovat olleet lähinnä yksittäisiä tapahtumia epääsäännöllisen säännöllisesti ja vaikka minua onkin piiskattu ja sidottu, tuntuu silti, etten ole varsinaisesti päässyt alistumaan kunnolla. Tähän asti hiljaiselo on ollut minulle aika ok ja olen hyväksynyt, että nyt on kinkyilyn suhteen hiljaisempi kausi, mutta nyt se on tullut takaisin - himo nimittäin.

En tiedä ovatko pimeät illat syynä, mutta minulla on ollut erittäin suuria haluja alistumiseen ja seksiin viime aikoina. Haluni on ollut jopa palavaa, sellaista että haluaisin pitkästä aikaa alistua jollekulle kunnolla, pitkän kaavan mukaan eikä pelkästään niin, että mentäisiin silla linjalla, että ''jospa nyt vain sidotaan ja piiskataan pikkuisen''. Himo on alkanut täyttää ajatuksiani ja tehdä oloani levottomaksi. Kenties himo on syynä, että olen nähnyt seksiunia ihmisistä, joiden kanssa en välttämättä mitään sessiointia tai seksiä harrastaisi.

Joku saattaa nyt ajatella, että olen nainen ja en voi valittaa leikkiseuran puutteesta - naisethan löytävät aina seuraa. Varmasti kyllä seuraa löytyisi heti, jos ehdottaisin seksiä ja sessiointia kenelle tahansa Masterille. Mutta kun se juju onkin siinä, että en kenen tahansa kanssa ala sessioimaan. Nykyään olen ehkä jopa entistä tarkempi siitä, kenelle alistun ja kenen kanssa harrastan seksiä. Ja minun kohdallani se ei välttämättä tapahdu ihan helposti. Kemioiden pitää natsata, ulkonäön miellyttää, luonteenkin pitää olla mukava ja tyyppi saisi olla sellainen, jonka kanssa aikaa voisi viettää muutenkin kuin sessioiden ja seksin merkeissä. Joten ketä tahansa en ''hyväksy'' leikkikaveriksi.

Vaikka samaan aikaan turhauttaa, ettei minulla ole ketään vakituista leikkikaveria nyt, niin olen silti iloinen, että himoni on tullut takaisin. Sieltä jostain syvältä uumenista, missä se on ollut piilossa.

-Perhis

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Vuosi 2017 - mitä on jäänyt mieleen

Tiedän, tätä vuotta on vielä reilu kuukausi jäljellä, mutta silti ajattelin tehdä katsauksen tähän pian menneeseen vuoteen. Minusta on aina jälkikäteen kiva tarkastella mennyttä vuotta - siitä näkee, mitä kaikkea on tullut tehtyä ja koettua ja toisaalta voi jopa tarkastella että onko sitä muuttunut jotenkin vuoden aikana.

Tammikuu-Helmikuu

Vuoden pari ensimmäistä kuukautta näyttäytyvät näin vuoden lopussa vähän harmaina kuukausina. Johtuen ehkä osittain siskoni syksyllä saadusta aivokasvaimesta ja riitaisasta joulusta, joka oli vielä tammikuun alussa tuoreessa muistissa ikävänä asiana. Jotenkin näistä kuukausista ei ole jäänyt mieleen mitään erityisen hyvää asiaa - vaikka niitä varmasti olikin, mutta nämä kaksi kuukautta ovat jotenkin harmaata massaa vuodessani.

Maaliskuu

Tein viimeisiä aherruksia gradun parissa. Tämä kuukausi oli ehkä henkiseltä kannalta raskain siskoni aivokasvaimen lisäksi. Tieto siitä, että opinto-oikeuteni kävi vähiin ja gradu oli vielä tekemättä, sai aikaan paljon paineita erityisesti vanhempien puolelta. Lisäksi kun kävin samaan aikaan töissä ja välillä murehdin siskoni tilannetta, niin olin hyvin uupunut jossain vaiheessa.

Kun sitten sain maaliskuun lopulla palautettua graduni, se oli suuri helpotus. Yksi iso taakka oli ainakin toistaiseksi pois niskalta.

Huhtikuu-Toukokuu

Nämä kuukaudet kuluivat viimeisten rästikurssien suorittamisessa ja graduni korjausten tekemisessä. Oli kyllä erittäin hermoja rastavaa suorittaa äkkiä pois alta kursseja, jotka olisi voinut suorittaa hieman aiemminkin. :D

Toukokuulta jäi mieleen myös Turun baletin risteily, jossa olin mukana ensimmäistä kertaa. En ollut käynyt laivalla pitkään aikaan, joten mikäs sen parempaa, kuin suunnata risteilylle pervoseurassa.

Kesäkuu

Kesäkuussa minulla oli kuukauden alussa kahden viikon kesäloma. Koska edellisestäni ulkomaanreissustani oli kulunut jo hieman aikaa, niin ajattelin, että loma onkin hyvä syy lähteä reissuun. Varasimme kinkykaverini kanssa lennot ja majoituksen Ateenaan, jossa olimme reilun viikon verran. Matka sisälsi nähtävyyksien katsomista, kävelyä, vähän rannalla olemista, pokemonien keräämistä, muita kivoja aktiviteettejä ja vähän pervoiluakin. Matka oli aivan super mahtava ja Kreikka vei sydämeni täysin. Joskus vielä matkaan uudestaan Ateenaan. <3

Kesäkuussa myös graduni hyväksyttiin. Tämä oli yksi ilonaihe myös ja olin koko ajan lähempänä valmistumista

Heinäkuu

Kesä ei keleillään suosinut ja Suomessa ollessani en ehkä mitään niin erityisiä tehnyt tänä kesänä. En kauheasti käynyt festareilla eikä Suomen sisäisiä reissujakaan niin paljon ollut. Smurffien bileet jäivät reissusta ihan mukavana muistona mieleen.

Ja sitten se kenties heinäkuun paras uutinen. Valmistuin 31.7.2017 filosofian maisteriksi. Tämä oli ylioppilaaksi ja yliopistoon pääsemisen ohella yksi elämäni hienoimmista uutisista. Vihdoinkin seitsemän vuoden opiskelut ovat ohi ja minä olen maisteri - korkeastikoulutettu ja lukenut ihminen.

Elokuu

Elokuu oli muistaakseni myös ihan hyvä kuukausi, mutta tältä kuukaudelta ei jäänyt mieleen mitään erityistä tapahtumaa.

Syyskuu

Syyskuulta jäi mieleen Taff Tampereelta. Ei pelkästään itse bileiden ja bilemeiningin takia, vaan myös siksi, että ylitin tuolloin oman itseni juontamalla kinkytekopalkinnon voittajan - eli esiintymällä ainakin 100 ihmisen edessä. Minulle, joka en juuri viihdy ihmisten keskipisteenä, saati niin nauti esiintymisestä, tuo juonto oli minulle itseni ylittämistä - ja olen itsestäni ylpeä

Lokakuu

Lokakuu on jäänyt mieleen erittäin hyvin Bizarren bileiden takia. Minulla piti alunperin olla työvuoro Bizarren aikaan ja olin jo hyväksynytkin sen, etten pääsisi vieläkään Bizarren bileisiin. Kuitenkin vain muutama päivä ennen bileitä, sainkin kyseisen päivän vapaaksi. Mikä tarkoitti siis sitä, että tämä tyttö suuntasi kohti Jyväskylää.

Kavereikseni muodostuneen jyväskyläläisen kinkyporukan etkoilla tapasin erään Masterin, jonka kanssa aloimme automatkalla Bizarreen juttelemaan. Itse bileissä tapahtui minulle ensi kertaa hyvin merkittävä asia. Pääsin tämän Masterin talutushihnaan ja se tuntui niin hyvältä.. ja turvalliselta. Pääsin myös sessioimaan hänen kanssaan, ensin piiskausession muodossa ja sitten vähän intiimmän session muodossa dark roomissa.

Bizarren bileet muodostuivat tai oikeastaan niiden etkot minulle merkittäväksi tapahtumaksi, koska tapasin tämän Masterin siellä.. Masterin, jonka kanssa olemme nyt kirjoitelleet ja jonka luona olen vieraillut bileiden jälkeen. Master, joka on nyt jo minulle merkittävä ihminen.

Marraskuu

Tässä vielä meneillään olevassa kuukaudessa on myös ollut mukavia tapahtumia. Kuun alussa matkustin Helsinkiin yhden lempibändini, Hurtsin keikalle ja lumouduin toistamiseen yhtyeen musiikkista.

Tuoreimpana ja erittäin hyvänä muistona mielessäni on reissu yllämainitun Masterin luokse. Vaikka reissu ei ollut täynnä sessiointia tai panemista, niin minusta oli mukava olla hänen kanssaan. Nauttia hänen seurastaan ja läheisyydestään ja aivan tavallisesten asioiden tekemistä, joita yhdessä teimme

Joulukuu

Joulukuu on jo ovella ja tästäkin kuukaudesta tulossa todennäköisesti mukava. Tänä tulevana viikonloppuna ovat taas Tampereen pienemmät kinkybileet, joihin suuntaan Jyväskylän kinkyporukan (ja toivottavasti edellämainitun Masterin kanssa) ja ensi viikolla olisi Helsingissä kinkybileet.

Myös joulun ajatteleminen ei tunnu pahalta, vaikka viime joulun ikävä tunnelma on välillä käynyt edelleen mielessäni.

Kokonaisuutena vuosi on ollut tapahtumarikas ja toisaalta vuoristoratamainen. On tapahtunut enimmäkseen mukavia ja kivoja asioita. On ollut rankkoja vaiheita, mutta sitten kuitenkin alhaalta on noustu ylöspäin. On tapahtunut asioita, jotka jäävät ikuisesti mieleeni (hyvällä tavalla) ja asioita, jotka saattavat muuttaa tulevaisuuteni - hyvällä tavalla siis.

Ensi vuodesta toivon perinteisesti parempaa tai ainakin yhtä hyvää vuotta kuin tästäkin vuodesta. Ja nyt minulla on ainekset siihen entistä parempaan vuoteen.

-Perhis

lauantai 11. marraskuuta 2017

Mitä en ole vielä kokenut pervoilussa?

Minulta kysyttiin, mitä sellaista en ole vielä päässyt pervoilussa kokemaan, mitä olisin halunnut kokeilla. Kysymys oli yllättävän vaikea ja jouduin oikeasti miettimään, mitä sellaista en ole kokenut, mitä haluaisin kokea tai mitä asiaa en ylipäätänsä ole pervoilussa vielä kokenut. Näinä muutaman vuoden aikana olen nimittäin päässyt paljon kokeilemaan erilaisia asioita ja tuntuu, että kauheasti jäljellä ei ole enää kokeiltavia asioita - vaikka pervouden parissa ideat eivät varmasti koskaan lopu.

Miettimisen jälkeen keksin asioita, mitä olisi kiva mahdollisesti joskus tulevaisuudessa kokeilla

- Roikutusbondage

Tämän kokeilematta jättäminen on harmittanut eniten, vaikka tilaisuuksia kokeilla tätä olisi ollut paljonkin. Ehkä joskus sitten tätäkin pääsen kokeilemaan..

- Chiliä/Tabascoa pilluun/peppuun

Huomaan, että ajatus tästä kiinnostaa hitusen. Vaikka minähän en tunnustaudu edes olevani mikään supermasokisti..

- Naiselle alistuminen

Vaikka olen tällä hetkellä enemmän miehiin päin suuntaunut, olisi mielenkiintoista ehkä joskus kokeilla naisellekin alistumista. Pelkästään naiselle.

- Hukuttaminen

Pää esimerkiksi vesisaavissa.. kyllä se kiinnostaa hieman. Tosin tätä asiaa en ole ekana kokeilemassa enkä todellakaan kenen tahansa kanssa, koska tämä asia vaatisi todella paljon luottamusta toiseen

Varmasti olisi paljon asioita vielä näiden lisäksi, mutta nämä tulivat ekana mieleen, mitä mahdollisesti olisi kiva tulevaisuudessa koittaa. Voi toki olla, että esimerkiksi tuo hukuttaminen on asia, joka jää täysin kokematta, koska vaatisi kohdallani oikean ihmisen.

Tämän kokeilematta jääneiden asioiden listan pohtiminen sai hieman myös pelästymään. Kun tajuaa, että on jo kokeillut todella paljon asioita ja tuntuu, että on vaikea enää keksiä kokeiltavia asioita, niin iskee pieni hämmennys, että mitä seuraavaksi? Enhän vain menetä mielenkiintoani kinkyilyä kohtaan, kun tuntuu, että kaikki on jo koettu?

Mutta vaikka pieni pelko on mielessäni, että seuraavaksi iskeekin kyllästyminen koko kinkyilyyn, niin silti sisälläni on onneksi edelleen se pervo naapurintyttö, joka janoaa kokeilla uusia asioita.

-Perhis

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

''Kiltit tytöt eivät ole pervoja''

Huoli pois, kukaan ei ole sanonut minulle mitään noin typerää kuten tämänkertainen otsikko on. Sain kipinän kirjoitukseen bdsm-baarin ketjusta Lapsuus, seksuaalinen kehitys ja BDSM, jossa eräs Masteri kirjoitti naispuolisen orjansa pervouden olevan eräänlaista kapinaa kiltin tytön kuvaa vastaan.

Olen itse aina ollut se kiltti ja ujo tyttö. Joka on käyttäytynyt tunneilla ja kouluissa hyvin, ollut kiltti ja hyväsydäminen ihminen, ihminen joka ei ole pitänyt meteliä itsestään, vaan vaikuttanut enemmän taka-alalla. Ihminen, joka on kiltisti ja tunnollisesti (yleensä) tehnyt läksynsä ja työnsä. Se kiltti ihminen, joka ei aina ole sanonut esimerkiksi ystävilleen totuutta jostakin asiasta, kun ei halua heidän loukkaantuvan tai pahoittavan mieltänsä. En ole toki ollut aina kiltti, minullakin oli ajoittain vaikea murrosikä ja lukioiässäkin esiintyi erilaisia kapinavaiheita.

Olen kiltin tytön lisäksi ollut todennäköisesti jo yläasteelta lähtien pervo. Runkannut aina pervoille seksinovelleille ja myöhemmin pornolle, harrastanut nettiseksiä, puhunut pervoja ja tietenkin harrastanut pervoja asioita. Juuri sellaisia asioita, joita kiltit ja siveelliset tytöt eivät tietenkään milloin tekisi. Kiltin tytön ulkokuoren alla on asunut pitkään pervo tyttö.

Olen usein miettinyt, miksi juuri minunlaiseni kiltti tyttö on näin pervo ja seksuaalinen ihminen. Oikea totuus ei varmaan selviä koskaan, mutta veikkaan, että pervous on minulle asia, jossa voin vapautua kaikista kiltin tytön odotuksista ja vastuista.

Pervona voin olla niin rietas, irstas, lutkamainen kuin kiimainenkin ja kukaan ei paheksu sitä. Voin nauttia seksistä ja pervoilusta aivan vapaasti, olla täysin sellaisen kiltin ja siveellisen tytön vastakohta. Vapautua kaikista odotuksista, joita kiltteihin tyttöihin kohdistuu. Esimerkiksi viime aikoina bileissä käydessäni, kun olen kiskaissut Pvc-mekon, verkkosukkahousut ja korkeakorkoiset kengät jalkaani, olen tuntenut pitkästä aikaa oloni kunnolla seksikkääksi ja vapautuneeksi. Voin pukeutua kyseisiin vaatteihiin, joihin kiltit tytöt eivät tietysti koskaan pukeudu, voin tuntea oloni seksikkääksi aivan luvallisesti ja nauttia muiden katseista.

Joku saattaa ajatella, että eikö mikään mukaan asia tuota minulle vapauden tunnetta? Toki pienetkin asiat tuottavat vapauden tunnetta, erityisesti jos ne katkaisevat jollain tapaa tylsää arkea. Mutta pervous on kuitenkin yksi niitä asioita, joiden ansioista voin olla vapaasti sellainen kuin olen. Pervo, mutta kuitenkin pohjimmiltaan kiltti tyttö.

-Perhis

torstai 19. lokakuuta 2017

Menoa ja meininkiä ympärilläni

Elämäni on hyvin kiireistä tällä hetkellä. Erilaiset tapahtumat ja menot täyttävät kalenteriani erityisesti viikonloppujen osalta. Milloin joku pitää kotibileet, milloin on jonkin kinky-yhdistyksen bileet, milloin on treffit, milloin joku (vanilja)kaveri haluaa nähdä minua. Ja milloin olen töissä viikonlopun. Elämäni on sen verran kiireistä, että totesinkin eräälle kaverilleni, että kiireisestä ajasta johtuen minulla ei ole valitettavasti tarpeeksi aikaa kaikille ihmisille. Ja tästä podenkin ajoittain huonoa omatuntoa. Toisaalta koska arki vierähtää töitä ja keskiviikon Mixei-miittiä usein yksin kotona, pyhitän viikonloput mieluusti ihmisille ja erilaisilla tapahtumille.

Kuitenkin, vaikka välillä kiroankin ajan riittämättömyyttä, niin samaan aikaan nautin tästä elämäntilanteesta. Siitä, että nykyään olen viikonloppuja enemmän muualla kuin kotonani. Siitä, että nykyään viikonloppuisin on tekemistä, eikä minun tarvitse viettää koko viikonloppua neljän seinän sisällä, kuten vietin vielä muutama vuosi sitten. Ja ennen kaikkea siitä, että ihmiset haluavat viettää aikaa kanssani.

Tuntuu hyvältä tietää olevansa haluttua seuraa. Erityisesti kinkyyden myötä ihmiset elämässäni ovat tuplaantuneet ja tuntuu mukavalta saada kutsuja erilaisiin tapahtumiin ja bileisiin. Minulle merkitsee todella paljon se, että kanssani halutaan viettää aikaa. Kun lapsena sain yhdessä vaiheessa tottua siihen, ettei kavereita oikein ollut ja kun opiskeluaikana sain tarpeeksi viettää yksinäisiä viikonloppuja opiskelukaupungissani, kun kukaan ei kysynyt juuri koskaan mihinkään (olen erittäin tyytyväinen, että muutin opiskelukaupungistani pois), niin sitä nauttii siitä, että menoa ja meininkiä on ympärillä.

Jotenkin toivon tämän elämäntilanteen jatkuvan pitkään. <3

-Perhis

maanantai 2. lokakuuta 2017

Mietteitä polysuhteista

Tämän kertaisen blogikirjoituksen aiheena on asia, jota olen miettinyt ja pyöritellyt päässäni lukemattomia kertoja. Aihe, joka on edelleen hieman vieras minulla ja josta en vieläkään tiedä, onko kyseessä täysin minun juttuni. Tästä aiheesta on kirjoitettu yleensä tietystä näkökulmasta, haluankin tuoda kirjoitukseeni siis hieman eri näkökulmaa. Aiheena siis polysuhteet.

Ensin virallista määritelmää polyamoriasta. Wikipedian lyhyt määritelmä kuuluu seuraavasti: Polyamoria eli monisuhteisuus on ajattelu- ja elämäntapa, jossa henkilöllä voi olla yhtäaikaisesti useampi seksuaalisia tai romanttisia piirteitä sisältävä ihmissuhde.

Kun tulin skeneen, minut yllätti polyihmisten ja avointen suhteiden määrä. Joka toinen tapaamani ihminen tuntui olevan poly ja/tai avoimessa suhteessa. Vuosien myötä minulla on vain vahvistunut käsitys, että kinkyissä on paljon polyihmisiä. Ja toisaalta myös on vahvistunut käsitys, että moni poly on kinky.

Minulla ei ole mitään polyja vastaan. Minusta on hienoa, jos ihmisillä on ympärillään rakastavia ihmisiä ja minusta on hienoa, jos pystyy jakaamaan parisuhteen kahden tai mahdollisesti jopa useamman ihmisen kanssa. Toisten onni ja toisaalta elämäntavat ja parisuhteet eivät ole minulta mitenkään pois.

Mutta asia, joka on minua mietityttänyt on se, että olisiko minusta polysuhteisiin? Minusta, joka on aina haaveillut löytävänsä vain sen yhden oikean ihmisen, jonka kanssa voisi viettää elämää siihen asti, kunnes kuolema erottaa. (Tiedän, tämä on kliseistä)

Aluksi minun täytyy myöntää, etten lopulta ehkä olekaan niin yksiavioinen mitä olen ajatellut/haluaisin olla. Tekemäni bdsm-testin mukaan olen 72% Non-monogamist. Prosenttimäärä ei yllä top 3:seen tai top 5:seen prosenttimäärissä, mutta on kuitenkin mukana kymmennessä ensimmäisessä prosenttimäärässä, joten jotain tuostakin voi jo päätellä.

Omalla kohdallani mahdollinen moniavioisuus näyttäytyy lähinnä seksuaalisessa kanssakäymisessä. Monet seksuaaliset fantasiani liittyvät erilaisiin ryhmäseksin muotoihin. Kaksi tai kolme miestä kanssani sessioimassa tai harrastamassa seksiä on yksi haaveistani, mutta en myöskään välttämättä poissulkisi vielä useamman ihmisen sessioita tai seksiä. Olen myös miettinyt, että voisin harrastaa seksiä tai sessioida kumppanini ja esimerkiksi toisen kanssa. Ei siis ihan yksiavioisia fantasioita.Sinkkuna minulla on toisaalta saattanut olla useimpia leikkikavereita samaan aikaan. Esimerkiksi silloin, jos jonkun kanssa eivät kaikki mieltymykset ole kohdanneet tai ei ole aikaa sessioida usein.

Toisaalta moniavioisuus näyttäytyy kohdallani myös deittailussa. Usein minulla on tapana viestitellä useammankin ihmisen kanssa samaan aikaan ja toisaalta normaalia on joskus ollut myös se, että deittailen esimerkiksi paria miestä samaan aikaan.

Mutta lopulta minusta puskee kuitenkin vahvasti yksiavioinen asenne. Haluan löytää lopulta tapailemieni ihmisten joukostan sen yhden ainoan, joka veisi sydämeni. Sen oikean. Tämä näkyy usein esimerkiksi siten, että jos kiinnostun tietystä, yhdestä ihmisestä, ilmoitan muille viestittely- tai deittailukumppanilleni, että olen löytänyt kiinnostavan ihmisen, johon haluan keskittyä. Seksissä taas minulle riittäisi hyvinkin vain kahdenkeskinen seksi ja sessiointi - ainakin aluksi.

Edellä olevien ajatusten myötä - olisiko minusta polysuhteisiin?

Tällä hetkellä ajatus minusta parisuhteessa kahden ihmisen kanssa tai pitämässä useita rakastajia samaan aikaan, kuulostaa hyvin vieraalta. Sellaiselta, joka ei tunnu ollenkaan omalta jutulta.Sisimmässäni haluan edelleen löytää vain sen yhden ihmisen vierelleni.

Vai onko kyse vain siitä, etten halua myöntää, että kenties minäkin voisin olla joskus polysuhteessa? Kun luen kirjoittamaani siitä, mistä fantasioin tai kuinka toimin sinkkuna ollessani, niin kauhean yksiavioiselta ei kirjoittamani kuulosta.

Minulle ei ole siis vielä täysin selvinnyt suhteeni polyyteen. Ehkä sekin selviää tällä tutkimusmatkalla, jossa koen olevani edelleen.

-Perhis


lauantai 9. syyskuuta 2017

Switchiksi oisko musta

Rauhallinen koti-ilta pitkästä aikaa. Ei ole kerrankaan kiire mihinkään ja voin pitkästä aikaa istua blogini ääreen kirjoittelemaan. Tämänkertainen postaus on aiheesta, joka on pyörinyt päässäni jo jonkin aikaa.

Kuten olen tuonut blogissani ja esimerkiksi bdsm-baarin puolella hyvin selvästi esille, olen pitänyt itseäni täysin subina tähän asti. Olen tuonut subi-identiteettiäni esille selvästi: Olen torpannut alistuvien miesten iskuyrityksiä sanomalla suoraan, ettei minulla ole yhtään  kiinnostusta alistamiseen ja muutenkin olen tehnyt selväksi ihmisille, etten ole yhtään kiinnostunut olemaan piiskan toisessa päässä.

Kunnes nyt huomaan jotain muuttuneen. Jotain, joka ei ehkä tee minusta enää täysin subia. Olen huomannut, että dominoiva tai ainakin sadistinen puoli minussa on hieman nostanut päätään.

Tämä kaikki taisi alkaa viime syksyn PervPark-bileistä. Minulle tuli tuolloin mahdollisuus piiskata toista subinaista ja vaikka en itse tuolloin ehdottanut piiskausta, tartuin kuitenkin tilaisuuteen. Olin jo  tuolloin jonkin aikaa, mielenkiinnosta ja kenties kokeilunhaluisen luonteeni takia, miettinyt, että miltä oikein tuntuisi olla piiskan toisessakin päässä. PervParkissa pääsin sittenkin itsekin piiskaamaan toista ihmistä.

Huomasin jo tuolloin, että pidin kyllä piiskauksesta. Vaikka olin selvästi varovainen iskuissani, koska pelkäsin satuttavani toista liikaa, niin pidin kuitenkin piiskaamisesta. Siitä kun näki toisen reaktiot, kun kuuli piiskojen äänet, näki jälkien syntyvän ja muutenkin vain tuntui kivalta olla itse siinä piiskaamassa eikä toisinpäin.

Tuon jälkeen olen useita kertoja ja ilman kysymyttämäkin piiskannut ihmisiä. Tähän asti piiskaamiseni ovat tosin rajoittuneet lähinnä bilepiiskauksiin ja kerran olen myös piiskannut toista ihmistä luonani, mutta piiskauskertoja on alkanut kuitenkin koko ajan tulla lisää.

Sinänsä tällainen ''roolin'' vaihto ei ole uutta. Kerroin edellisessä postauksessa kaveristani, jonka kanssa aiemmin olemme vaihtaneet rooleja, niin että minä olen esimerkiksi fistannut häntä tai painnut häntä sträpillä. Asian ei pitäisi siis olla mikään uusi tai ihmeellinen asia minulle.

Kuitenkin dominoivan/sadistisen puolen mahdollinen herääminen on tuottanut hämmennystä, ennen kaikkea identiteettini suhteen. Voinko enää kutsua itseäni subiksi vai pitääkö minun jo alkaa kutsua itseäni switchiksi? Identiteettini ja mitä tällä hetkellä olen, tuottaa erittäin paljon hämmennystä tällä hetkellä.

Ja ennen kaikkea, jotenkin minun on vaikea hyväksyä sitä, että en välttämättä ole enää se täysiverinen subi, jota pitkään ajattelin olevani. Vaikka tiedän, että mahdollinen switcheys ei ole huono asia - päinvastoin, näen sen monella tapaa rikkautena - on minun silti vaikea hyväksyä, että myös mahdollinen toinen puoli tekee herätystään.

Olen joskus todennut, että bdsm ja kinkyily ovat tutkimusmatkaa. Tutkimusmatka toiseen puoleen on siis alkanut, saa nähdä mihin tämä tie vie lopulta-

- Perhis


tiistai 15. elokuuta 2017

Pervoilua pitkästä aikaa + roolien vaihtoa

Minulla on ollut pervoilurintamalla hiljaista oikeastaan talvesta lähtien. Yksittäisisiä sessiointeja on onneksi ollut esimerkiksi bileiden yhteyksissä, mutta sellaista säännöllistä sessiointia ei ole ollut.. noh vähään aikaan. Eikä asia ole niin paljon haitannut. Talvi ja kevät vierähtivät gradun ja loppuopintojen parissa ja nyt kesän olen kesäkuun alun lomasta huolimatta painanut koko ajan vain töitä, joten en ole oikeastaan ehtinyt edes murehtimaan sitä, etten ole päässyt pervoilemaan kunnolla. Toki aina välillä mieleeni on hiipinyt, että kunnon sessiointi tekisi hyvää, mutta en ole murehtinut asiaa. Kuitenkin nyt sunnuntaina pääsin pitkästä aikaa sessioimaan - tällä kertaa ns molemmissa rooleissa ja täytyy sanoa, että pervoilu ja toisaalta myös paneminen virkisti mieltä paljon!

Kyseessä oli pitkästä aikaa sessiointi nykyisen ehkä enemmän kaverina pitämäni tyypin kanssa, jonka kanssa meillä oli aika pitkääkin kestänyt seksi- ja pervoilusuhde, fwb-suhde tai millä nimellä tuota meidän juttua voisikaan kutsua. Ennen tätä sunnuntain kertaa emme kuitenkaan olleet harrastaneet seksiä tai pervoilleet pitkään aikaan. Minusta vain tuntui, että juttumme ehkä vähän lopahti ja muutuimme koko ajan enemmän tavallisiksi kavereiksi, jotka eivät enää pervoile. Asia oli minulle ihan ok, varsinkin kun molemmilla on ollut tässä muita pano- ja leikkikavereita. En ole siis haikaillut tämän tyypin perään, koska olen ajatellut, että on ihan luonnollista, että tilanteet muuttuvat.

Siksi olinkin hieman yllättynyt, kun kaverini alkoi whatsapp-keskustelussa taas vihjailemaan pervoilusta. Vaikka olenkin ajatellut häntä nykyään ehkä enemmän kaverina kuin pervoilukumppanina, minut on kuitenkin helppo saada innostumaan, jos mainitaan sessiointi, joten lähdin viestittelyyn mukaan.

Nyt lauantai-iltana kaverini sanoi, että hänen luokseen voi tulla katsomaan leffoja. En varsinaisesti odottanut sessiointia, koska nyt kaverini puhui pelkästään leffojen katselusta, mutta tein kuitenkin varotoimenpiteitä, joita teen, jos tiedossa on seksiä. Eli ajelen karvani alapäästä (kyllä, tämä on varotoimenpide minulle, jos seksiä olisi mahdollisesti tiedossa) ja varaudun muutenkin jäämään ainakin yöksi kaverilleni.

Alkuilta vierähti hyvin siveellisissä merkeissä leffan ja sarjojen parissa. Kaverini ei vihjaillut mitään sessioinnista ja kun kello alkoi olemaan paljon, niin ajattelin, että jään nukkumaan, mutta mitään pervoilua tuskin tapahtuu.

Kun menimme lopulta joskus aamuyöstä klo 3 aikaan nukkumaan, niin kaverini teki asian, jota ei ole pitkään aikaan tehnyt. Hän tuli ihan viereeni ja otti minut kainaloon. Tämä yllätti paljon, koska tälläisesta läheisyydestä on pitkä aika. Olemme nukkuneet kyllä yhdessä tämänkin vuoden aikana, mutta tällaista lähekkäin olemista ei ole ollut, joten olin hyvin yllättänyt tästä. En kuitenkaan työntänyt kaveriani syrjään, koska minulle läheisyys on näin sinkkuna asia, jota saa harvoin ja jota kaipaan usein.

Mainittakoon, että meille usein lähekkäin/kainalossa nukkuminen on toiminut jonkinlaisena esileikkinä/pervoilun käynnistäjänä. Kaverini tyyli on usein alussa enemmän kiusoitteleva kuin suoraan minuun kiinni käyvä ja usein lähekkäin nukkuminen on aiheuttanut yleensä pitkän ja joskus tuskallisenkin minun hyväilyni ja kiusoittelun. Niin tälläkin kertaa.

Lopulta tämä hyväily johti siihen, että kaverini sormettaa kostuvaa pilluani ja minä vain nautin hänen käsittelystään. Hän sormettaa pilluani, työntää sormiaan myös peppuuni. Lopulta asiat johtavat siihen, että hän nostaa minut päällensä ja alan ratsastaan hänellä.

Kaverini on siis switch, joka on enemmän D kuin S. Jollain tavalla tykkään suuresti dynamiikan näkymisestä. Kaverini ei ole sen tyylinen ihminen, joka alistaisi esimerkiksi nimittelemällä tai sanallisesti nöyryyttämällä. Hänen tapansa on enemmän fyysinen. Hyvä merkki on asentojen vaihtelut. Sen sijaan, että hän esimerkiksi käskisi minua itseäni menemään tiettyihin asentoihin, hän itse muuttelee asentojani. Joskus hän ottaa tukasta minua kiinni ja siirtää haluamansa asentoon tai joskus, kuten esimerkiksi nyt ollessani hänen päällänsä, hän siirtää minut kirjamellisesti toiseen asentoon, pitämällä minua sylissään ja kääntämällä sitten toiseen asentoon. Jotenkin tykkään todella paljon tällaisesta fyysisestä toiminnasta. Voin kirjaimellisesti olla ja nauttia seksistä siihen asti, kunnes kaverini itse päättää, milloin siirtää minut seuraavaan asentoon. Tämä siis pienenä mainintana dynamiikan näkymisestä.

Kaverini panee siis minua pilluun ja se tuntuu pitkästä aikaa todella hyvältä. Kaverini ei tosiaan minulta juuri kysele, haluanko mihin reikään haluan kalua, joten hän ei nytkään kysele. Hän ottaa kalunsa pois pillustani ja asettelee sen pepulleni. Tunnenn kalun alkavan työntyä pikku hiljaa sisääni. Ja ilokseni kalu menee sisään ilman turhia säätämisiä.

Peppuseksi voi mielestäni olla pahimmillaan jopa kidutusta, vähän niin kuin pakko-orkutukset wandilla. Se tunne, kun vähän isompi varustus on pepussasi, tuntuu samaan niin äärettömän hyvältä, mutta toisaalta myös jollain tavalla jopa kidutuksella. Peppuseksi ei varsinaisesti sattunut, mutta peppuseksiä harrastaneet voivat ehkä kuvitella sen tunteen, mitä tässä haen takaa..

Kaverini vaihteli taas asentojani ja pani minua peppuun eri asennoissa. Sitten tapahtui asia tai sain oikeastaan tunteen, joka on tullut aiemminkin peppuseksin aikana, jonka takia minun pitää keskeyttää peppuseksi. Minulle on usein tullut tunne, että nyt on pissahätä ja pakko päästä vessaan. Joskus pissahätä on ollut oikeasti, mutta useinkin mitään pissaa ei ole vessassa tullut. En tiedä, mistä tällainen tunne peppuseksissä johtuu, johtuuko se vain siitä, että kalu painaa emättimen seinää vai mistä, mutta tälläkin kertaa tuli tunne, että nyt pitää mennä vessaan ja jouduin keskeyttämään panemisen.

Kun tulin vessasta, puhuimme kaverini kanssa., että olisiko nyt hänen vuoronsa saada peppunsa käsiteltäväksi.

Asia, josta en ole kirjoittanut on se, että olemme kaverini kanssa ennenkin ns vaihtaneet roolia. En tosin voi sanoa kauheastin alistaneeni häntä, mutta tämä roolien vaihto on näkynyt siten, että olen fistannut häntä (kyllä) ja pannut häntä sträpillä. Tälläkin kertaa ajatuksena oli fistaus ja sträppääminen.

Aloitimme sträppäyksellä. Sträppäys on edelleen minulle asia, joka aiheuttaa säätämistä ja toisaalta myös naurua, kun toiminta ei meinaakaan onnistua. Naureskelin kaverilleni mm, että onpas tämä paneminen vaikeaa, kun sträppäys ei meinannut heti onnistua. Mielestäni on kiva, että meidän dynamiikassa voimme myös naureskella, jos jokin toiminta ei onnistu. Kaiken ei tarvitse aina olla niin vakavaa, ajattelen.

En selosta enempää sträppäyksestä, joten seuraavaksi oli vuorossa fistausta. Hänen peppunsa fistausta siis. Olen tosiaankin jo parikin kertaa häntä fistannut, joten asia ei ole sinänsä uusi minulle. Mutta edelleen, asia aiheuttaa minulle tietynlaista tunnetta.

Silloin kun ns. olen toisessa roolissa, olen hyvin varovainen. Tiedustelin koko ajan kaveriltanikin, että miltä nyt tuntuu ja eihän vain satu. Varmaan subipuoleni aiheuttaa sen, että olen varovainen. Aloittelen asiat hitaasti ja rauhallisesti ja muutenkin olen ns rauhallinen, koska  en esimerkiksi fistauksessa halua todellakaan aiheuttaa mitään vammoja toiselle.

En nyt kerro enempää itse fistaamisesta, mutta jos joku miettii, että miltä minusta itsestäni tuntui olla toisessa roolissa, niin kerron fiiliksistäni.

Vaikka minulle on jonkinlaisia switchimäisiä piirteitä ilmaantunut, pidän itseäni edelleen pääosin subina. Saan suurimman nautintoni edelleen alistumisesta kuin siitä, että itse alistan. Mutta en voi kieltää, että on ihan mukavaa olla siinä toisessakin roolissa. Toki esimerkiksi kaverini ja minun kohdalla ei voi ehkä puhua mistään kunnon alistumisesta, hänen kohdallaan siis, mutta ajattelin kuitenkin, että nyt olen siinä toisessa roolissa, missä en yleensä ole. Kaverillani oli esimerkiksi selvästi ohjat käsissään toisessa roolissakin ollessaan, hän ohjaili ja liikutti kättäni, ohjasi toisen käteni runkkaamaan samalla hänen kaluaa ja viimeistään, kun hän laukesi lopussa suuhuni, huomasi ja tunsi, että hän oli taas D. Mutta kuitenkin oli ihan piristävää olla itse siinä toisessa roolissa. Näin vaihtelun vuoksi.

Oli siis ihan mukavaa päästä itsekin tekemään toiselle jotain, mutta en voi kieltää, että nautin vielä enemmän kun sain olla taas kunnolla subi. Kun sai vain nauttia toisen käsittelystä.

Joka tapauksessa pervoilu herätti taas pervominän sisältäni ja nyt kaipaan taas enemmän pervoilua elämääni!

-Perhis






torstai 13. heinäkuuta 2017

Eroottisista/vähäpukeisista kuvista ja omalla nimellä esiintymisestä internetin maailmassa

Sain kuvaajakaveriltani viikko sitten hotellikuvia, joita olimme ottaneet huhtikuussa Hämeenlinnassa. Kuvat olivat boudoir-tyylisiä, eli alusvaatekuvia ja lisätessäni kuvia tapani mukaan internetin eri sivustoille, sain idean tämän kertaukseen postaukseen, josta on myös bdsm-baarin puolella keskusteltu.

Aloitetaan aluksi niistä eroottisista kuvista.

Moni lisäilee nykyään eroottisia/vähäpukeisia kuvia internetiin. AlastonSuomen kaltaiset sivut ovat luotuja eroottisille ja paljastaville kuville, mutta moni lisäilee - jos ei täysin eroottisia, niin ainakin vähäpukeisia kuvia myös muualle internetiin. Esimerkiksi Facebookissa parissa ryhmässä, joissa itsekin olen, esiintyy aina välillä tissi- ja perseketjuja, joihin ihmiset linkittävät kuvia  omista tisseistään ja perseistään. Julkaisijat ovat yleensä naisia, mutta myös miehet innostuvat joskus lähettämään kuvia takamuksistaan tai omista nänneistään. Kuvat ovat kuitenkin yleensä suht siveellisiä. Jo Facebookin säännöissä lienee kielto, että esimerkiksi nännejä ei saa näkyä, joten monella on kuvissa rintaliivit päällä tai housuja koristaa farkut. Vastaanotto kuville vaihtelee. Tykkäyksiä ja ylistäviä kommentteja satelee, mutta myös niitä negatiivisia kommentteja tulee. Yleensä kommentit ovat luokkaa ''kukaan itseään kunnioittava nainen/mies ei laita itsestään vähäpukeista kuvaa nettiin'' tai ''mieti jos kuvat päätyvät työnantajasi/sukulaistesi näkyville'' Yleensä juuri kuvien päätymistä työnantajan tai sukulaisten näköpiiriin on asia, joka mainitaan aina, kun puhutaan vaaroista, joita nettiin lisätyt eroottiset kuvat voivat aiheuttaa.

Itsessäni on jonkinlaista exhibbaria ja nautinkin paljon kuvien laittamisesta nettiin. Onkin hieman ristiriitaista, että vaikka noin muuten en viihdy huomion keskipisteenä, nautin kun saan laittaa kuvia ihmisten ilmoille. Vaikka en myönnä laittavani kuvia pelkästään kivojen kommenttien toivossa, niin kyllähän ne kivat kommentit omasta kuvasta aina piristävät. Koska olenkin innokas kuvien lisääjä, olen joutunut väkisin pohtimaan, mitä mahdollista haittaa kuvien lisääminen nettiin aiheuttaa.

Olen esimerkiksi pikku hiljaa alkanut miettiä asiaa työnhaun kannalta. Tähän asti olen saanut töitä hyvin, eikä kukaan työnantaja ole pamauttanut, että ''löysimmepäs sinusta tällaisia kuvia netistä, emme voi palkata sinua'', mutta silti väkisin olen alkanut pohtia asiaa. Kuvien päätyminen työnantajan näköpiiriin on nimittäin asia, joka tuodaan aina esille keskusteluissa. Puhutaan siitä, kuinka työnantajat nykyään googlaavat tietoja työnhankijasta ja toisaalta, jos joku sattuu laittamaan itsestään vähäpukeisen kuvan nettiin, pelotellaan sillä, että kuvan laittajan on vaikea saada töitä, jos kuvat päätyvät työnantajan silmien eteen.

Varsinkin nyt, kun olen itse valmistumassa ja suuntaamassa oman alan töiden hakuun, olen pohtinut, että pitäisikö minun - varmuuden vuoksi kuitenkin poistaa itsestäni joitakin kuvia netistä ja toisaalta poistaa esimerkiksi bdsm-baarista omat kasvokuvani? Onko oikeasti vaara, että tuleva työnantajani löytäisi esimerkiksi bdsm-baarin profiilini ja kuvani tai AS-kuvani ja päättäisi sen perusteella olla palkkaamatta minua? Olen tähän asti ajatellut, että ei niin kuitenkaan tule käymään, mutta jatkuvat keskustelut ja varoittelut ovat saaneet aikaan sen, että sitä on oikeasti alkanut miettimään varovaisuutta kuvien lisäämisen suhteen.

Puolustukseni minun pitää kuitenkin todeta, että jo nyt olen tehnyt rajoja sen suhteen, minkälaisia kuvia laitan nettiin. Minusta löytyy esimerkiksi mustelmakuvia sekä AS:sta että bdsm-baarista, mutta kaikki muut sessiokuvat, varsinkin mitään intiimpää sisältävät kuvat jätän vain omaan haltuuni. En esimerkiksi ainakaan tällä hetkellä halua julkaista netissä mitään suihinotto- tai yhdyntäkuvia saati videoita. Nuo edellämainitut asiat ovat minulle sellaisia intiimejä asioita, jotka haluan jättää vain omaan ja kyseisen partnerin tietoon. Myös pillu levällään-kuvat jätän julkaisematta. Tissikuvia olen julkaissut kyllä, koska en pidä niitä jostain syystä niin tuomittavana sen sijaan, että julkaisisin itsestäni kuvan, missä makaan pillu levällään kameraa kohti.

Vaaroja kuvien lisäämiseen kuitenkin liittyy, sitä en kiellä. En tiedä, ovatko vähäpukeiset kuvat vaikeuttaneet kenenkään työnhakua, mutta esimerkiksi erilaiset identiteettivarkaudet ja kuvien luvattomat käyttämiset voivat osua kenen tahansa kohdalle. Kenen tahansa kuva voisi päätyä ilman lupaa esimerkiksi mainokseen tai meemiin ja kuka tahansa voisi esiintyä sinun omilla kuvillasi oikeastaan missä tahansa. Siksi tässäkin asiassa on hyvä käyttää tervettä järkeä. Miettiä, minkälaisia kuvia julkaisee ja missä niitä julkaiseen.

Entä sitten omalla kuvalla esiintyminen esimerkiksi baarin kaltaisissa sivustoissa?

Baarissakin on käyty paljon keskustelua, uskaltaako sitä olla omilla kasvoillaan netissä. Suurin osa baarissakin ei esiinny omilla kasvoillaan, mutta löytyy minun lisäkseni pervoja, jotka ovat hyvinkin rohkeasti esillä omilla kasvoillaan.

Omilla kasvoilla esiintyminen on aiheuttanut mielipiteitä puolesta ja vastaan. Ne, jotka eivät esiinny omilla kasvoillaan, ovat kasvottomuuden syyksi esittäneet usein työperäiset syyt (mikä on ihan ymmärrettävä syy) ja myös sukulaissuhteet on mainittu yhtenä syynä. Keskustelua on herättänyt erityisesti se, että jos esimerkiksi työkaveri sattuisi törmämään jonkun kinkyn kuviin jossakin ja kinkyys paljastuisi kuvien kautta työkaverille, voisiko tämä aiheuttaa jopa työpaikkakiusaamista? Omilla kasvoillaan esiintyvät ovat usein ns julkipervoja, jotka eivät ole kaapissa, vaan ovat rohkeasti pervoja ja tuovat esille kinkyjen oikeutta uskaltaa olla myös omilla kasvoillaan esillä.

Kun itse liityin baariin, olin itsekin jonkin aikaa ilman mitään kuvia itsestäni. Pikku hiljaa aloin kuitenkin lisätä omia kuvia itsestäni - kuvia, joista näkyi kasvoni. Minulle omilla kasvoilla esiintyminen tuntuu jotenkin luonnolliselta. Haluan viestittää muille käyttäjille, että tämän näköinen ihminen kirjoittelee siellä ruudun toisella puolella. Ymmärrän myös tässäkin asiassa sen vaaran, mitä omilla kasvoilla esiintyminen voi aiheuttaa. Mutta toisaalta, olen myös miettinyt, että jos esimerkiksi joku tuttu sattuisi eksymään  baarin profiliini ja tunnistamaan minut, niin eikö tämä vain kertoisi enemmän siitä, että molemmilla olisi yhteinen salaisuus? Tai jos joku tuttu bongaisi minut AS:sta - eikö tällöinkin molemmilla olisi yhteinen salaisuus, josta ei pitäisi tuomita?

Edellämainitut asiat aiheuttavat keskusteluja ja argumentteja on joka suuntiin. Yhtä ainoaa oikeaa totuutta ei tähän asiaan ole. Mutta tervettä järkeä kannattaa käyttää, toimi miten hyvänsä ja teki mitä hyvänsä.

-Perhis

Ps. Koska hotellikuvista tuli ihan kivoja, linkitän niitä tähän samaan postaukseen








maanantai 26. kesäkuuta 2017

Vapaus

Opiskelijaelämä ja jopa opiskelu ovat mukava puuhaa - mutta aikansa kutakin. Kun heinäkuun lopulla valmistun vihdoin seitsemän opiskeluvuoden jälkeen maisteriksi, on päällimmäisenä tunteena helpotuksen lisäksi vapauden tunne. Nyt olen vapaa tekemään mitä haluan elämässäni.

Koen jo nyt suurta helpotusta siitä, ettei minun tarvitse enää stressata opiskelusta. Kun saavun nyt töistä kotiin, voin hyvällä omallatunnolla pitää koko illan vapaana. Enää minun ei tarvitse kirjoittaa pitkiä esseitä iltaisin, lukea tentteihin saati ahertaa gradun parissa. Voin oikeasti olla vapaalla kotona ilman että pitää stressata siitä, pitäisikö nyt kirjoittaa gradua vai ei. En tiedä miten muut valmistuneet kokevat tämän, mutta koen tämän erittäin vapauttavaksi asiaksi. Nyt voin lorvia vaikka koko illan tekemättä mitään eikä tartte potea huonoa omaatuntoa siitä, etten opiskele.

Valmistuminen tuottaa muunlaistakin vapauden tunnetta. Nyt olen vapaa tekemään mitä haluan elämäni kanssa. Voin muuttaa johonkin toiseen kaupunkiin asumaan, toisaalta voin muuttaa myös ulkomaille, jos sattuisin löytämään töitä ulkomailta. Voin etsiä minkälaisia töitä tahansa. Opiskelijaelämä on periaatteessa hyvin sitovaa. Voit toki käydä toisesta kaupungista opiskelemassa muualla ja aina voit opiskelijanakin lähteä vaihtoon ulkomaille. Mutta nyt koen ovien olevan entistä enemmän auki elämässäni. Varsinkin yksin asuavana ihmisenä, kun en ole sidoksissa kehenkään toiseen ihmiseen, voin helposti päättää, että nyt haenkin töihin toiseen kaupunkiin. Lisäksi koska minun ei tarvitse enää käyttää aikaani opiskeluun, voin käyttää nyt aikaani muuhun. Mielessäni ovat jo harrastukset, joita haluaisin aloittaa syksyllä ja koska valmistuneen rahatilanne on yleensä parempi kuin opiskelijan rahatilanne, haaveilen asioista, joita en opiskelijana rahatilanteen vuoksi voinut tehdä. Kuten hankkia lemmikkiä. Nyt olen melko varma, että kun elämäntilanteeni on rauhallisempi ja taloudellinen tilanteeni parempi, aion hankkia itselleni kissan.

Oloni on tällä hetkellä erittäin hyvä ja toiveikas tulevaisuuden suhteen. Koen, että minulla on niin paljon erilaisia mahdollisuuksia eri suuntiin ja eri elämän osa-alueilla. Minua jopa kutkuttaa, mitä vapaus ja tulevaisuus tuo tuollessaan.

-Perhis




sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Kaksi ovea sulkeutuu

Nyt keväällä elämässäni tulee tapahtumaan kaksi erilaista, mutta kumpikin omalla tavallaan merkittäviä asioita, jotka merkitsevät samalla kahden oven sulkeutumista ja toisaalta samalla myös kahden oven avautumista tulevaisuutta ajatellen: Yliopistosta valmistumiseni alkaa olla lähellä ja irtisanouduin toisesta työkohteestani, jossa olen paiskinut töitä talvesta lähtien.

Valmistuminen.. seitsemän vuoden uurastus alkaa olla kohta taputeltu. Heitän opiskelijahaalarit nurkkaan, hylkään kaihoisin mielin kaikki kivat opiskelijaedut (hyvästit halvoille juna- ja bussimatkoille) ja astun kunnon työssäkäyvän aikuisen maailmaan (vaikka niitä töitä olenkin paiskinut koko ajan). Olen graduni palauttanut ohjaalle, korjasin siihen tulleet korjausehdotukset ja nyt ensi viikolla haen graduni kolme kappaletta kansituksesta ja toimitan ne koulutusohjelmani toimistoon. En siis valmistunut ihan kevääksi, kuten ajattelin ja tiedän myös, että varsinkin näin kesällä tarkastukseen saattaa kulua aikaa, mutta valmistuminen on kuitenkin lähellä.

Ajattelin aluksi, etten tunne haikeutta opiskelijaelämän loppumisesta ja periaatteessa asia on näin. Ihan jo siitäkin syystä, etten ole enää pariin vuoteen elänyt kunnon opiskeliajelämää. Olen vuoden verran paiskinut töitä opintojen ohella, opiskelijabileissä en ole käynyt pariin vuoteen ja entisiin opiskelijakavereihinkaan ei ole tullut pidettyä yhteyttä. Elämäni on siis ollut ei-opiskelijamaista jo jonkin aikaa, gradun teko poislukien.

Mutta kuitenkin se, että yksi elämänvaihe loppuu elämässäni, on lopulta kuitenkin hieman haikeaa. Kaikki hauskat opiskelijaelämän muistot jäävät menneisyyteen ja kuten yllä kirjoitin, joudun luopumaan kaikista opiskelijaelämän eduista. Kuitenkin valmistuminen tarjoaa myös paljon muuta, mitä opiskelijaelämä ei antanut. Paremman toimeentulon, kenties vakiintumisen elämässä..

Entä se toinen ovien sulkeutuminen? Olen tammikuusta lähtien paiskinut ns päätyökohteeni ohella töitä toisessa työkohteessa, jossa olen tehnyt viikonlopputöitä ja satunnaisesti tuurannut sairastuneita työkavereita. Tämä on tarkoittanut sitä, että olen talvesta lähtien ollut joka viikonloppu töissä - kyllä, joka viikonloppu. Toukokuussa Turun baletin risteilyllä minulla oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan täysin vapaa viikonloppu. Olen toki saanut pitää aina välillä esimerkiksi yksittäisen lauantain tai sunnuntai vapaana, mutta muuten kokonaisia viikonloppuvapaita ei ole ollut pitkään aikaan.

Mikä sai minut sitten lopulta irtisanoutumaan? Ensinnäkin tämä kyseinen työkohde oli hyvin vaativa omaa työnimikettäni ajatellen. Työtä oli kaksinverroin kuin pääkohteessani ja työpaikan ilmapiiri oli muun henkilökunnan osalta huonompi. Jotain työkohteestani kertoo se, että toinen työkaverini, joka on välillä ollut tekemässä vuoroja työpaikalla ja esimieheni, joka siirtyi pois kyseisen työpaikan johdosta, ovat molemmat haukkuneet kyseistä työkohdetta. Eli jotain kertoo kyseisestä työpaikasta, jos jopa entinen pomo haukkuu sitä. :D

Ja ehkä se tärkein syy. Aloin väsyä jatkuviin viikonlopputöihin.

Olen lopulta ihminen, jolle vapaa-aika on hyvin tärkeää. Viikonlopputöissä ei ole mitään vikaa, jos niitä olisi esimerkiksi kaksi kertaa kuukaudessa. Tällöin saisin vapaita viikonloppuja, mutta voisin olla kuitenkin pari viikkoa myös töissä. Mutta jos on talvesta lähtien joka viikonloppu töissä, niin se kuluttaa voimia pidemmän päälle - ainakin omalla kohdallani kävi näin.

Sosiaalinen elämäni on kärsinyt jatkuvien viikonlopputöiden takia. En ole esimerkiksi päässyt käymään muualla asuvien ystävien luona koko talvena, koska viikonlopputyöt. En ole päässyt tammikuun jälkeen käymään kinkybileissä, koska noh ne viikonlopputyöt. Usein varsinkin lauantain työvuoron jälkeen olen ollut niin väsynyt, että jos minulla ei ole ollut mitään sovittua ohjelmaa, olen vain maannut himassa ja joskus jopa nukkunut väsymystä pois. Aloin pikku hiljaa tuntea, että en enää jaksa, vaan voimani alkavat loppua. Siksi hyvin pienen miettimisen jälkeen, päätin irtisanoutua tästä työkohteesta.


En kadu päätöstäni. Tiedän, että toisessa työkohteessa minulla tulee olemaan töitä, joten taloudellista menetystä tämä ei niin aiheuta.

Entä tuleeko minulla olemaan nyt helpompaa töiden suhteen? En uskalla luvata, että viikonlopputyöt tulevat täysin loppumaan. Uskon, että joudun tekemään niitä välillä, kenties sen pari viikonloppua kuukaudessa ja tämä on ok. Mutta jos taas alkaa näyttään siltä, että joudun kirjaimellisesti olemaan kaikki viikonloput töissä, niin on taas aika sulkea yksi ovi elämässäni.

-Perhis
 

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Onnellinen

Vietin viime yön lukien Käsi hiekassa ja sinussa blogia. Olen lukenut kyseistä blogia jo monta kertaa aikaisemmin, mutta aina vain palaan kyseisen blogin pariin. Minua viehättää heidän tyylinsä kertoa d/s rakkaussuhteestaan, kinkyelämästä, mutta myös aivan tavallisesta arjesta. Heidän rakkaussuhteensa on yksi kauneimpia ikinä ja jotenkin tulen itsekin aina iloiseksi, kun saan lukea heidän suhteestaan.

Kun eilen taas vaihteeksi luin heidän blogiaan, en tiedä miksi - johtuiko se heidän bloginsa sisältämästä onnellisuudesta vai mistä, mutta minutkin täytti yhtäkkiä onnellisuuden tunne.

Tajusin kuinka onnellinen olen tällä hetkellä. Vaikka elämääni on mahtunut ja tulee varmasti edelleen mahtumaan ikäviä hetkiä, surullisia tilanteita ja rankkoja aikoja, niin olen varmaan onnellisempi tällä hetkellä kuin vuosiin.

Olen niin onnellinen kaikesta siitä, mitä bdsm on tuonut elämääni. Olen luonnollisesti toki onnellinen hyvästä seksistä, jota saan aina silloin tällöin. Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, olen saanut parasta seksiä vuosiin, kun olen harrastanut bdsm-juttuja.

Ennen kaikkea olen iloinen kaikista ihmisistä, joita olen saanut elämääni. Olen tuonut tämän esille ennenkin, mutta koskaan ei voi liikaa iloita ja kiittää niitä ihmisiä, jotka ovat nykyään elämässäni. Niitä ihmisiä, joiden kanssa voin olla sellainen kuin olen. Niitä ihmisiä joiden kanssa voin jutella ihan mistä vaan. Niitä ihmisiä, joiden kanssa olen saanut viettää mukavia hetkiä, oli kyseessä sitten kinkyily tai ihan jokin muu ajanviete.

Olen kiitollinen erityisesti juuri teistä ihmisistä, koska ihmisethän mahdollistavat kaiken kivan elämässäni ja tekevät elämisestä elämisen arvoisen. Ilman teitä, elämäni olisi tylsää ja ankeaa. Ilman juuri teitä ihmisiä, ei olisi ketään, jolle puhua. Ketään, jonka kanssa viettää aikaa. Ketään, jonka kanssa voisi käydä kinkybileissä. Toivon, että saan pitää teidät elämässäni vielä kauan. <3

- Kiitollinen ja onnellinen Perhis

lauantai 20. toukokuuta 2017

Mitä alistuminen minulle merkitsee?

Tajusin, etten ole vielä varsinaisesti kirjoittanut siitä, mitä minulle merkitsee alistuminen, mitä saan alistumisesta. Oikeastaan olen miettinyt otsikon kysymystä yllättävän vähän. Toki olen miettinyt, miksi olen kinky, mutta olen aina vain todennut, että jaahas, minä nautin alistumisesta, mutta en ole oikeastaan pohtinut sitä, mitä alistuminen minulle antaa ja mitä siitä saan.

Mutta niin. Mitä alistuminen minulle siis merkitsee?

- Pakoa arjesta/ohjien luovuttamista toiselle

Koska arkeni on erittäin kiireistä ja stressaavaa välillä, olen huomannut pervoilun olevan parasta rentoutumista minulle. Riippuen toki ihmisestä ja kemioista, mutta usein pervoilessa huomioni ulkomaailmaan katoaa. On vain minä ja dominoiva ja kaikki muu ulkopuolella oleva jää taka-alalle, ulkomaailma saattaa parhaillaan jopa hämärtyä. Ehkä tästä johtuen rentoudun hyvin pervoilun parissa ja toisaalta arkeen paluu sessiointien jälkeen tuntuu joskus hyvin ikävältä.

Monet alistuvat naiset sanovat, että koska arkielämässä joudutaan pitämään lankoja omissa käsissä ja tekemään päätöksiä, on alistumisessa nautinnollista, kun voi antaa ohjat toisen käsiin. Voi vain olla ja nauttia, mitä tuleman pitää. Itse tunnistan saman asian itsestäni. Vaikka en ole stereotypisesti missään johtavassa asemassa arkielämässä, joudun kuitenkin pitämään lankoja käsissäni arjessa ja tekemään päätöksiä. Siksi sessiossa on kieltämättä hyvin vapauttavaa antaa ohjat toiselle ja vain ottaa vastaan, mitä tulee.

Voin ottaa vastaan vain minulle tarkoitettua nautintoa. Toisaalta minun ei tarvitse miettiä myöskään sitä, haluaako kenties dominoiva osapuoli, että otan häneltä juuri sillä hetkellä suihin; Hän kyllä osoittaa sen, jos haluan näin tekevän. Ja toisaalta, koska moni dominoiva arvostaa myös aloitteellista subia, niin voin myös rohkeasti alkaa ottaan suihin ilman, että dom pahoittaa mielensä.

- Hyvää seksiä

Kuten olen monta kertaa aiemmin jo kirjoittanut, perus vanilja tuntuu niin tylsältä. Vaikka tykkäänkin  panemisesta, niin jos minun pitäisi harrastaa pelkkää kolmetuntista panemista jonkun vaniljan kanssa, niin pitäisin ajatusta todella tylsänä. Sellainen perus rynkyttäminen.. Äh, se tuntuu niin tylsältä.

Sen sijaan kinkyseksi ja alistuminen on antanut minulle paljon enemmän nautintoa kuin pelkkä vanilja. Koska varsinaisen panemisen lisäksi voi tehdä kaikkea muutakin ja toisaalta, kun siihen panemiseen voi lisätä kivoja juttuja piristämään, niin kinkyseksi ei ole ainakaan tähän asti tuntunut yhtään tylsältä. Parasta on, kun leikkikaverin/kumppanin kanssa voi kehitellä joka kerroille jotain uutta ja erilaista. Ihanan monipuolista seksiä siis.

- Saan miellyttää ja antaa nautintoa

Vaikka tykkään itsekin saada nautintoa, niin silti kumppanin nautinto on minulle erittäin tärkeää. Jopa niin tärkeää, että jos sessiossa en pääse tuottamaan domille nautintoa esimerkiksi suihinoton avulla, sessiosta saattaa hyvinkin jäädä mielestäni puuttumaan jotain oleellista. Mitä tärkeämpi ihminen on minulle, sitä enemmän haluan tuottaa toiselle nautintoa. Toisaalta, jos toinen on tärkeä ihminen, niin sitä vastavuoroisesti nauttii omasta nautinnostaan.

Loppujen lopuksi keksin vain muutaman syyn, miksi nautin alistumisesta, vaikka syitä olisi varmasti enemmän, jos alkaisi kunnolla pohtia. Tärkeimpänä pidän kuitenkin tuota ensimmäistä kohtaa. Ohjien luovuttaminen toiselle - ihanan vapauttavaa!

-Perhis



tiistai 16. toukokuuta 2017

Ujo ja epävarma Perhis

Minä olen ujo ja ajoittain epävarmakin ihminen. Tämä on asia, joka saattaa yllättää monet. Kirjoitan kuitenkin avointa ja rehellistä blogia, bdsm-baarin puolella kirjoitan joskus hyvinkin suorasanaisesti ja räväkästi ja lisäilen rohkeita kuvia. Siksi monet yllättävät, kun tapaavat minut livenä. Vastassa onkin räväkkäsuisen naisen sijaan ujo, rauhallinen ja hieman epävarmakin naapurintyttö.

En ole onneksi sentään niin ujo, etten saisi sanaa suustani. Bileissäkin uskalla suht sujuvasti jutella vieraiden ihmisten kanssa, vaikka en itse aina välttämättä ole aloitteentekijä. Minun kohdallani ujous näyttäytyy lähinnä, jos olen isossa porukassa, jossa on paljon tuntemattomia ihmisiä ja jos joudun kenties olemaan vielä huomion keskipiste. Kahdenkesken ja pienemmissä porukoissa olen taas hyvinkin erilainen ihminen. En ole välttämättä tuolloinkaan mikään ihminen, joka olisi suuna ja päänä ja viihtyisi huomionkeskipisteenä, mutta oloni on kuitenkin paljon rentouneempi ja mukavampi. Eli toivoton tapaus en kuitenkaan ole.

Vaikka tiedostan ihan hyvin ujouteni ja epävarmuuteni, minun on ollut kuitenkin vaikea hyväksyä sitä. Varsinkin silloin kun, kuulee toisen suusta, että olen ujo, niin koen ujouteni kuin iskuna vasten kasvoja. Miksi otan näin raskaasti asian, joka nyt vain on osa minua?

Siksi, että ujous ja epävarmuus ovat niitä e-hyväksyttyjä asioita nykyään. Kukaan ei halua olla nykyään ujo ja epävarma ja nämä piirteet näyttäytyvät hyvin kielteisinä. Tämänhän huomaa jos työpaikkailmoituksia lukiessa. Työnantajat hakevat automaattisesti itsevarmaa ja ekstroverttiä tyyppiä, kun taas ujous ja epävarmuuus koetaan huonoina asioina. Ujoushan ei ole mielestäni töiden kannalta välttämättä mikään huono piirre. Ujoillakin ihmisillä on usein kuitenkin työrooli, joka on erilainen kuin varsinainen minärooli, joten ujo ihminen voi vastavuoroisesti taas olla töissä hyvinkin rohkea. Epävarma ihminen ei taas välttämättä ole aina epävarma, joten töissä voi löytyä mukavasti itsevarmuutta.

Tiedän, että oma tilanteeni ei ole toivoton saati paha. Minulla on paljon ystäviä ja tuttuja ja tutustun lähes aina johonkin uuteen ihmisee, jos olen esimerkiksi käymässä bileissä. Olen aina saanut jonkinlaisia töitä, vaikka pelotellaan, että ujot ihmiset eivät löydä töitä. Seuranhakumielessä minusta on kiinnostuttu ja minuun on ihastuttu, vaikka olen ujo. Eli loppupeleissä minulla on oikein mukava tilanne elämässäni.

Kuitenkin, vaikka aina puhumme siitä, kuinka tärkeää on hyväksyä itsensä sellaisena kuin on - ja tärkeää se tietysti on, en ole kuitenkaan täysin tyytyväinen ujouteeni ja epävarmuuteni. Tiedän kuitenkin, että näistä kahdesta asiasta voi päästä eroon tai jos ei pääse kokonaan eroon, niin voi ainakin vähentää näiden näkymistä.

Tavoitteenani onkin päästä pikku hiljaa eroon näistä kahdesta asiasta. Tiedän, että tie voi tulla olemaan pitkä ja kuoppainen ja tiedän myös, että tämä prosessi vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Uskon kuitenkin siihen, että harjoittelemalla ja kehittämällä itseään, voin ainakin vähentää näiden kahden piirteen esilläoloa.

Ja elämä ja sen tuoma elämänkokemus - uskon, että tässä on lopulta se paras lääke.

-Perhis

tiistai 9. toukokuuta 2017

Kinkyelämä vs vaniljaelämä

Huomaan, että nykyään jaan eletyn elämäni kahtia. Se, mitä tällä hetkellä elän, kuuluu minun kinkyelämääni. Aikoinaan eletty vaniljaelämä taas on menneisyyttä. Jotenkin näen, että kinkyys ja vanilja jakavat elämäni kahtia.

Vaikka arkeni on periaatteessa hyvinkin samanlaista mitä vaniljaelämässä - käyn töissä, opiskelen vielä jonkin aikaa, kuntoilen jne, on elämä lopulta muuttunut hyvinkin paljon kinkyyden myötä. Koen, että kinkyys on rikastuttanut ja tuonut elämääni todella paljon sisältöä.

Ensinnäkin uudet ihmiset. Olen vime vuosina saanut uusia ihmisiä elämääni paljon enemmän kuin vaniljavuosia. Suurin osa uusista ihmisistä on yllättäen kinkyjä, vaikka olen saanut uusia ystäviä myös vaniljoista. Tutustumani ihmiset ovat muutenkin paljon mielenkiintoisempia ihmisiä kuin vuosiin. Nuo eri ihmiset ovat rikastuttaneet elämääni todella paljon. Lisäksi näiden ihmisten kanssa olen päässyt kokemaan paljon unohtumattomia asioita, enkä puhu pelkästään kinkyydestä.

Bileet ja miitit taas ovat tuoneet omanlaistansa seuraelämää elämääni. Bileissä tunnen olevani kuin kotona ja miitit ovat kanssa kiva lisä elämään. Harmi vain, kun kiireinen arki välillä estää esimerkiksi pääsemästä mitteihin usein.

Seksielämästä puhumattakaan. Vaikka viime kuukausina sessiointirintamalla on ollut vähän hiljaisempaa, olen saanut kuitenkin parempaa seksiä kuin koskaan. Olenkin naureskellut, että tylsä vaniljaseksi on muuttunut kertaheitolla parempaan suuntaan. Jotain tylsästä vaniljaseksiselämästä voinee kertoa se, että mieleeni ei juuri ole jäänyt yhtään sellaista seksikokemusta, jota muistelisin näin jälkikäteen. Varsinkin kun on tehnyt hyppäyksen kinkymaailmaan, niin kaikki vaniljaseksikokemukset tuntuvat vain harmaalta, samalta massalta.

Kinkyelämä on juurtunut niin syvälle elämääni, että menneeseen vaniljaelämään kuuluvat asiat tuntuvat nykyään tylsiltä ja kinkyys monessa asiassa vie voiton. Minulla on hyvä esimerkki tästä parin viikon takaa:

Pohdin tuolloin menoani  Tampereella järjestettäviin Fetish x Goth bileisiin, jotka olivat perjantaina 28.4. Bileissä kinkyväki kohtasi crossdessing-porukan, eli bileissä pyöri gootteja, kumi-ihmisiä ja vaikka varsinaista sessiointia ei bileissä ollut, niin sidontaa ja piiskausta oli kuitenkin tiedossa.

Aluksi emmin bileisiin menoa. Vaikka olenkin kinky ja pukeudun nykyään korsetteihin ja jopa salaa haaveilen kumi ja pvc-vaatteista, en kuitenkaan koe olevani gootti. Kuitenkin kun bilejalkaani hieman vipatti ja en ole pitkään aikaan päässyt käymään missään kinkybileissä, päätin lähteä, enkä kadu yhtään. Ilta oli todella mukava ja totesin jälleen, että pervoporukassa koen oloni niin kotoisaksi. Ja vaikka bileet eivät olleet Tampereen kinky-yhdistys Rsykeen järjestämät, niin bilepaikka, Gay-yökerho Mixei kenties teki oloni vielä kotoisammaksi. Olen kokenut ensimmäiset kinkybileet juuri Mixeissä ja olen aina sanonut, että juuri Tampereen bileissä minulla on kotoisin olo. En myönnä Tampereella olevan vaikutusta asiaan, heh.

Seuraavana päivänä minulla oli töitä ja niin oli myös sitä seuraavana päivänä. Samana lauantai-iltana viestittelin työkaverini kanssa baariin lähtemisestä. Ystäväni on todennäköisesti vanilja, mutta hän on kuitenkin mukava ihminen ja olemme hänen kanssaan käyneet pari kertaa viihteellä. Ja tässä tapauksessa viihteellä käyminen tarkoittaa perus yökerhoon menemistä. Ei sillä, nämä pari kertaa perus yökerhossa ovat olleet yllättävän mukavia, varsinkaan kun en loppujen lopuksi enää kauhean paljon yökerhoissa käy.

Minulla oli lauantai-iltana hivenen väsynyt olo ja kesken kevään ilmestynyt takatalvi aiheutti sen, että olisin vain halunnut hautautua lämpimän peiton alle. Jotenkin työkaverini sai kuitenkin houkuteltua minut liikkeelle ja lähtemään baariin.

Vaikka ilta oli sinänsä ihan mukava - työkaverini kanssa on ihan kiva lähteä viihteelle - niin totesin, että tässä tapauksessa eilinen kinkyilta vei 100-0. Täynnä oleva yökerho ei innostanut, musiikkikaan ei ollut tällä kertaa niin hyvää, en jaksanut juurikaan tanssia ja känniset ja tönivät (vanilja)ihmiset ärsyttivät. Lähdinkin osittain seuraavan aamun töiden takia aikasemmin kotiin, kun työkaverini jäi vielä tanssimaan.

Vaikka vanijaelämästä on säilynyt joitakin hyviä asioita, kuten edelleen tärkeät vaniljaystävät, niin silti voin vain todeta, että kinkyelämä vie nykyään monessa asiassa 100-0. Niin paljon iloa ja sisältöä se on tuonut elämääni. Eletty vaniljaelämä taas edustaa minulle menneisyyttä ja vaikka kyseisestä elämästä on jäänyt myös ihan hyviä muistoja, niin se edustaa kuitenkin minulle aikaa, johon en tahdo enää palata. Missään asiassa.

-Perhis


perjantai 28. huhtikuuta 2017

Riitaa siellä, draamaa täällä

Luin baarista erästä vanhaa, mutta nyt uudestaan ylös nostettua keskustelua, jonka aiheena oli tappelevat pervot. Aihe käsitteli pervojen tappeluja ja riitelyjä netissä. Olen saanut myös itse kyseiseen aiheeseen kosketuksen näinä aikoina, kun olen baarissa ollut.

Kun liityin 2014 baariin, meininki vaikutti ehkä hieman rauhallisemmalta silloin. Toki silloinkin samoista asioista riideltiin ja väiteltiin ja keskusteluissa oli jo silloinkin tietyt nimimerkit, joiden kanssa syttyi aina riitaa. Loppujen lopuksi en tiedäkään, onko mikään muuttunut noista ajoista.

Vaikka olen itsekin joihinkin keskusteluihin osallistunut suorasanaisemmin kuin mitä ehkä normaalielämässä tekisin, on minua kuitenkin kaiken aikaan ihmetyttänyt riitely ja jopa tietynlainen draamanhakuinen toiminta pervojen nettikäyttäytymisessä. Ihmiset laukovat mielipiteitään ajattelematta, että se mielipide saattaisi loukata jotakuta, ketjuissa lauotaan toisille ihmisille hyvin henkilökohtaisia kommentteja, vaikka ei välttämättä edes tunneta toista ihmistä tai tunneta hänen taustojaan, toisaalta esiintyy myös sitä, että kaikenlaisista kommenteista vedetään sitten kauheat herneet nenään ja loukkaannutaan, josta taas syntyy lisää riitelyä.

Miksi me pervot, joiden luulisi vetävän yhtä köyttä, sorrumme ajoittain jopa lapsellisiin riitoihin? Miksi aina tietyt ihmiset keskusteluissa ovat joskus jopa väkisin provosoimassa ja aiheuttamassa riitoja? Miksi tietyistä iankaikkisista aiheista, kuten vaikkapa truekinkyydestä pitää tapella?

Syitä tähänkin tietysti löytyy. Nimimerkin takaa on helppo huudella ja riidellä, mutta harva välttämättä tosielämässä uskaltaisi sanoa yhtä suoraan asioita mitä sanoo netissä. Viittaamaani keskusteluun tappelevista pervoista mainittiin, että tietyt dominoivat ihmiset saattavat helposti olla provosoimassa. Ovatko jotkut dominoivat ihmiset sitten vain niin suorapuheisia, että heidän kommenteistaan syntyy helposti riitelyä?

Mutta en voi mitään, että minua tällainen jatkuva riitely ja draamailu on alkanut ahdistaan. Välillä tuntuu, että et uskalla sanoa mitään, kun joku kuitenkin vetää herneen nenäänsä ja toisaalta jos yrität asiallisesti kommentoida johonkin keskusteluun, niin joku kuitenkin tulee väittämään, että mielipiteeni on paskaa tai muuten vain hyökkämään vastaan.

Pitäisi vain yrittää olla välittämättä riitelystä ja tietyistä ihmisistä ja keskittyä siihen, että itse kirjoittaa asiallisia viestejä baarissa eikä sorru samaan kuin pahimmat riitelijät ja provosoijat.

- Maailman menoa ihmettelevä Perhis

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Yksi virstanpylväs pian saavutettu

Keväällä tapahtuu vihdoista viimein asia, jota olen jo jonkin aikaa odottanut ja joka samalla merkitsee minulle yhden virstanpylvään saavuttamista ja samalla myös elämänmuutosta: Valmistumista opiskeluista. Vihdoinkin saan päätökseen jo seitsemän vuotta kestäneet opintoni.

Kummallista kyllä, oloni ei ole yhtään haikea, vaikka tiedossa onkin hyvästit opiskelijaelämälle. Tämä johtuu luultavasti siitä, etten ole enää pitkään aikaan viettänyt mitään riehakasta opiskelijaelämää. Olen parin vuoden ajan paiskinut kunnolla töitä opintojen ohella ja opiskelijabileissäkään en ole käynyt ainakaan pariin vuoteen. Lisäksi minun täytyy tunnustaa, etten oikeastaan jää kaipaamaan opiskelijaelämästä juuri mitään. Onhan minulla mukavia muistoja opiskelijavuosista ja lukuisista opiskelijapippaloista, mutta ne edustavat minulle jonkinlaista menneisyyttä. Menneisyyttä johon minulla ei ole enää paluuta ja johon en enää haluakaan palata.

Siirtyminen ns vakituisen työssäkävijän elämään taas merkitsee minulle monia erilaisia mahdollisuuksia. Vaikka olen samaan aikaan pelännyt elämäni muuttuvan tylsäksi, 8-16 toimistotyön täyttämäksi elämäksi, koen kuitenkin, että minulla on jatkossa paremmin mahdollisuuksia tarjolla. Sellaisia asioita, joita en opiskelijana pystynyt tekemään. Nyt, jos löydän parempipalkkaisen työn kuin tämänhetkisen työn, pystyn vihdoin alkaan harrastaan jotain vähän kalliimpaa harrastusta. Ja tämä harrastus on minulle ratsastus. Opiskelijana en pystynyt kyseistä harrastusta harrastamaan säännöllisesti sen kalliuden vuoksi. Nyt voisin jopa hankkia itselleni kissan, josta olen myös haaveillut vuosien mittaan, mutta en ole sitä hankkinut juuri siksi, että opiskelijana minulla ei olisi ollut välttämättä varaa lemmikin pitämiseen.

Jotta ei välttyisi kuvaa, että opiskelijaelämäni on ollut vain rahan niukkuutta (mitä se on kyllä välillä ollut), niin listaan muutamia asioita, jotka piristivät ajoittain rankkaa opiskelijaelämää:

- Opiskelijabileet
- Opiskelijabileet
- Kaverit eri tiedekunnista
- Ne ihanat hetket, kun oli bileiden jälkeen krapula ja kun tiesi, ettei ollut pakko raahautua luennolle
- Ainejärjestöhommat
- Pari opiskeluaikaista ''suhdetta''

Kuitenkin jokaisilla asioilla on aikansa. Nyt minun on aika siirtyä opiskelijaelämästä aikuisen, työssäkäyvän ihmisen elämään. Ja odotan innolla, mitä uutta aikakausi tuo tullessaan.

Alla sitsi-tunnelmia. Vuodelta 2011?





tiistai 4. huhtikuuta 2017

Mistä tiedän Masterin olevan turvallinen ja luotettava ja kuinka sessioida turvallisesti?

Aloitteleva subnainen saattaa saada hyvin paljon viestejä erilaisilta- ja eri-ikäisiltä Mastereilta. Niin sain aikoinaan myös minäkin. Suurin osa toki Mastereista on ihan kunnollisia ja erittäin mukavia ihmisiä, mutta kun ihmisiä kuitenkin olemme, niin joukkoon mahtuu aina kaikenlaisia tyyppejä. Erityisesti aloitteleva subnainen saattaa miettiä viestitulvan saadessaan, että kehen voin luottaa? Kenen kanssa uskallan sessioida? Ajattelin omien kokemuksien ja mielipiteideni pohjalta laatia listan, jonka perusteella voi vähän ennakoida uuden ihmisen turvallisuutta ja toisaalta myös miettiä turvallisuusasioita, kun lähtee tapaamaan uutta ihmistä. Listan asiat eivät ole varsinaisessa tärkeysjärjetyksessä. Painotan myös, että listan asiat ovat omia näkemyksiäni ja mielipiteitä, joten eri mieltä saa olla ja eri mieltä olevia kommentteja saa heittää. :)

Tapaamista suunnitellessa:

1. Keskustelkaa toiveista ja erityisesti rajoista

- Jokainen määrittelee itse sen, kuinka pitkään haluaa tutustua toiseen ennen tapaamista, mutta pidän tärkeänä ennen tapaamista käydä kuitenkin jo jonkinlaista keskustelua toiveista ja ennen kaikkea rajoista. Subin rajojen tietäminen on erityisen tärkeää, joten mielestäni näistä asioista ei voi puhua liikaa tai liian ajoissa. Varsinkin silloin, jos tarkoituksena on sessioida jo ensimmäisellä kertaa, on tärkeää, että ylilyöntien välttämiseksi, rajat ovat Masterin tiedossa.

2. Ensimmäinen tapaaminen julkisella paikalla

- Jokainen toki tapaa siellä missä haluaa. Voit toki kutsua Masterin suoraan kahvittelemaan luoksesi, mutta voit myös ekalla kerralla tavata hyvin tavata kahvilassa Masterin kanssa. Julkisen paikanhan ei välttämättä tarvitse olla kahvila, vaan ekalla kerralla voidaan myös mennä aivan hyvin kävelemään, museoon, istumaan puistoon tms. 

Itse suosin julkista tapaamista, koska silloin pääsee oikeasti näkemään turvallisessa ympäristössä, minkälainen ihminen oikeasti on. Toki jotkut osaavat taitavasti esittää myös julkisessa tilassa jotain aivan muuta kuin oikeasti ovat, mutta tapaamisella pääset kuitenkin tapaamaan toista livenä, pääset tarkkailemaan toista ja lukemaan toista ja toisen eleitä. Niin ja tapaamalla ensimmäisen kerran julkisella paikalla, pääsee näkemään, kuinka kemiat kohtaavat oikeasti livenä. Tämän pohjalta on taas helppo lähteä suunnittelemaan seuraavaa tapaamista ja toisaalta jos kemiat eivät kohtaa, niin voi todeta, että ei välttämättä kannata tavata sessioinnin merkeissä.

Jos esimerkiksi välimatkan takia ensimmäinen tapaaminen tapahtuu suoraan jommankumman luona, niin suosittelen tällöin pitkääkin kirjoittamisvaihetta toisen kanssa. Tällöin jonkinlaista luottamusta toiseen on todennäköisesti jo syntynyt. Jos Master on tulossa suoraan luoksesi ja tarkoituksena on kenties jopa sessioida, niin kannattaa kertoa jollekulle ystävälle, että luoksesi on tulossa Master. Näin ollen voitte sopia ystävän kanssa esimerkiksi tarkistussoitoista. Tällaisissa soitossa ystävä soittaa sinulle ja varmistaa, että kaikki on hyvin.












 Sessiotilanteessa:

1. Sopikaa turvasanan käytöstä. Turvasanakin jakaa mielipiteitä. Suurin osa haluaa sitä käyttää, mutta joillekin riittää se, että sub sanoo lopeta, tms, kun tuntuu siltä, että haluaa lopettavan session. Tärkeintä on se, että löytää asian suhteen yhteisen sävelen Masterin kanssa ja Master myös kunnioittaa turvasanaa tai ei- tai lopeta-sanaa. Jos sinulla on pallogägi, etkä pysty sanomaan turvasanaa, niin sopikaa tällöin jonkinlaisesta turvaeleestä. Tämä voi olla esimerkiksi sellainen, että kun subi haluaa keskeyttää session, niin hän pudottaa esimerkiksi avainnipun lattialle.

2. Kerro sessiossa heti, jos pyörryttää, sinua sattuu liikaa tai mitä tahansa sellaista, joka vaikuttaa negatiivisesti sinuun. Usein ajatellaan, että vain Masterin pitäisi varmistella subilta, että kaikki on ok. Mielestäni myös subin pitäisi rohkeasti kertoa, jos nyt on jokin pielessä. Masterithan eivät ole mitään ajatustenlukijoita, joten on tärkeää kertoa sellaisista asioista, joita Master ei välttämättä huomaa. Esimerkiksi köysillä sidottaessa on erittäin tärkeää, että kerrot Masterille, jos kätesi ja jalkasi alkavat puutua. Tai jos sinua alkaa kesken session pyörryttämään, niin tästäkin pitää heti mainita Masterille. Omaa vastuuta siis on myös subilla ja jos Master on kunnollinen, hän kyllä ymmärtää ja osaa tehdä tarvittavat toimenpiteet, jos kerrot esimerkiksi, että sinua pyörryttää.

3. Älä sessioi liian tukevassa humalassa. Tämäkin aihe jakaa mielipiteitä enkä sano, ettei esimerkiksi pienessä hiprakassa saisi ollenkaan sessioida. Tässäkin asiassa kannattaa käyttää tervettä järkeä. Jos on niin sekaisin, ettei tajua mistään mitään, niin kannattaa jättää sessiointi seuraavalle kerralle. Jos on sen sijaan pieni hiprakka päällä, jolloin kuitenkin vielä ymmärtää maailman menosta jotakin, niin voi toki sessioida, jos siltä tuntuu. Humalatila toki vaikuttaa siihen, mitä kannattaa jättää välistä. Neula- ja veitsileikkejä ja kovaa piiskausta ei välttämättä kannata tuhdissa kännissä harrastaa.

4. Session jälkeen vaadi jälkihoitoa, jos sitä haluat. Painotan tuota omaa haluamista, koska ilmeisesti kaikki subit eivät välttämättä välitä niin paljon kyseisestä asiasta. Kuitenkin sinulla on oikeus vaatia jälkihoitoa session jälkeen, jos sitä haluat.

Jälkihoitoa voi olla erilaista. Se voi olla halailua, toisen sylissä tai kainalossa olemista tai vaikka session läpikäymistä joko kirjoittelun kautta tai heti session jälkeen. Joillekin riittää pelkkä session läpikäyminen Masterin kanssa, jotkut haluavat ja tarvitsevat enemmän jälkihoitoa. Kunhan vain löydäy itsellesi sopivan jälkihoitotavan, niin se on tärkeää. Ja jos Master ei suostu antamaan jälkihoitoa sinulle, niin mielestäni tässä kohtaa sinulla on oikeus olla vihainen tai jopa näyttää ovea Masterille. Jonkinlainen jälkihoito on erittäin tärkeää subin hyvinvoinnille ja palautumiselle.

Mistä sitten tietää, että Master ei ole välttämättä se kunnollisin ihminen, jonka kanssa välttämättä ei kannata sessioida? Kysymys on kieltämättä vaikea, koska erityisesti netissä ihminen toisaalta saattaa esittää jotain aivan muuta kuin on ja toisaalta netissä syntyy myös helposti vääriä mielikuvia ja väärinkäsityksiä. Listaan kuitenkin alle jotain asioita, joita voi pitää epäilyttävinä. Alleviivaan taas, että nämä ovat vain omia näkemyksiäni. Jokainen muodostaa ihmisistä omanlaisensa kuvan.

1. Hän ei kunnioita/kuuntele toiveitaisi, mielipiteitäisi saati kunnioita rajojasi

Pidän tärkeimpänä kenties juuri rajojen ja mielipiteiden kunnioittamista ja huomioimista. Nämä voivat liittyä mihin tahansa asiaan. Minulle esimerkiksi jo se, että Master ei kuuntele toivettani tavata ekaa kertaa julkisella paikalla, herättää jonkinlaista epäluottamusta toiseen. Miksi toinen ei halua tavata ensiksi julkisella paikalla? Varsinkin kun sieltä julkisesta tapaamisesta voi jatkaa suoraan toisen luokse sessioimaan, jos tuntuu siltä, että kemiat kohtaavat.

Jos taas vaikuttaa siltä, että Master ei kunnioita rajojasi ja ei-listan asioita, niin ei välttämättä kannata tuhlata aikaansa kyseiseen tyyppiin. Vaikka rajoja voi venyttää, niin silti olen sitä mieltä, että ehdottomia ei-asioita pitää kunnioittaa. Jos Master siis kerrankin tai toistuvasti ylittää rajasi, niin on aiheellista keskustella Masterin kanssa asiasta. Ja jos Master ei vieläkään ala kunnioittamaan rajoja, niin hänelle voi näyttää ovea.

2. Hän painostaa sinua

Vaikka näihin asioihin kuuluukin joskus asioihin pakottaminen yhteisen suostumuksen puitteissa, niin Master ei kuitenkaan saa painostaa sinua mihinkään, mitä et halua ja mihin et ole antanut suostumustasi. Varsinkin jos esiintyy painostamista sessioon ja tapaamiseen, vaikka et itse olisi kiinnostunut, niin kannattaa suosiolla perääntyä. Kunnollisen ja hyvän Masterin ei tarvitse painostaa toista mihinkään.

3. Omistushaluisuus

Vaikka kinkyjen joukossa esiintyy omistussuhteita ja näissä esiintyy varmaan omanlaistansa omistushaluisuutta, niin pidän kuitenkin sairaanloista omistushaluisuutta, varsinkin jo kirjoittelun tai tapaamisen aikana varoittavana asiana. Varsinkin jos ette ole sopineet siitä, että Master saa olla mistushaluinen. Omistushaluisuus voi näyttäytyä esimerkiksi siten, että Master vaatii sinun luopuvan kirjoittelusta muiden ihmisten kanssa tai kieltää sinua tapaamasta muita ihmisiä. Jos ette ole sopineet tällaisista järjestelyistä, niin ei kannata olla Masterin kanssa tekemisissä. Kirjoitteluvaiheessa tämä voi näkyä siinä, että Master vaatii sinua luopumaan kirjoittelusta muiden Mastereiden kanssa. Tässäkin ratkaisee se, että oletko antanut itse antanut suostumuksesi tällaiseen järjestelyyn.

4. Sairaanloinen mustasukkaisuus

Sanoisin, että myös kinkyjen kohdalla sairaanloinen mustasukkaisuus ei ole hyvä asia, kuten ei ole vaniljoidekaan kohdalla.

Vaikka kirjoittelustani saa ehkä sen kuvan, että nyt kaikki Masterit ovat automaattisesti sairaita sekopäitä, niin näin ei ole. Voisin väittää, että suurin osa Mastereista on aivan kunnollisia tyyppejä, mutta valitettavasti joukkoon mahtuu aina niitä mätämunia. Tervettä järkeä kannattaa kuitenkin aina käyttää ja mielummin olla ehkä hieman varuillaan kuin syöksyä suin päin sessioimaan uuden tyypin kanssa.

Viimeisimpänä sanon vielä yhden neuvon, jota itse käytän nykyään paljon: Kuuntele omaa vaistoasi. Vaisto voi olla väärässä, mutta se on usein myös oikeassa. Jos siis vaistosi sanoo, että uudessa tyypissä joku epäilyttää, niin hyvin todennäköisesti näin voi olla. Jos et kuitenkaan täysin halua heivata tyyppiä pihalle, vaikka vaistosi ei sanokaan hyvää, niin keskustelu tyypin kanssa. Jos on joki tietty asia, joka epäilyttää ja mietityttää, niin asioista voi ja pitääkin aina puhua. Kunnollinen tyyppi kyllä ymmärtää epäilyksesi ja on valmis tekemään töitä sen eteen, että pystyt luottamaan häneen.

-Perhis

Ps. Jos sinulla on lisää kommentteja siitä, miten subin turvallisuutta voisi vielä huomioida, niin kirjoita toki omia näkemyksiäsi.








sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Bileistä ja miiteistä

Osana kinkyelämääni on varsinaisen kinkyilyn lisäksi tulleet kinkybileet- ja miitit. En tiedä voinko kutsua itseäni ahkeraksi kävijäksi, koska esimerkiksi muiden kaupunkien miiteissä ja bileissä en käy joka kuukausi. Pikaisen laskeskelun jälkeen voin kuitenkin todeta, että kyllä, eri bileissä ja miiteissä on tullutjäytäy jo aika paljon. Olen käynyt muutaman kerran Tampereen Rsykeen bileissä, kaksi kertaa Turun baletin bileissä ja kaksi kertaa Smurffien bileissä Wäiskillä. Vielä listalta ovat käymättä Bizarren ja Ousm:n bilee, joista Bizarren bileisiin olen menossa toivon mukaan huhtikuussa. Miiteistä taas olen käynyt Tampereella, Turussa ja Helsingissä.

Vaikka bileet ja miitit eroavat toisistaan, tykkään molemmista ja molempien tunnelmasta. Miitit ovat paikkoja, joissa pääsee tutustumaan kinkyihin hieman tasa-arvoisessa meiningissä. Miiteissä d/s asetelmat eivät välttämättä ole niin vahvasti esillä ja miittiporukaissa niin dominoivat, subit, switchit kuin fettaritkin hengailevat yleensä sulavassa sovussa ja juttelevat. Piristävä poikkeus ns perinteisten miittien joukossa on ollut Tampereen Mixein miitti, joka on nykyään jokaisen viikon keskiviikkona. Kokoonnumme miittiporukan kanssa kyseisen yökerhon Lounge-puolella, jossa saamme kokoontua rauhassa ihmisten kanssa ja mikä parasta, koska tila on hieman sivummalla ja saamme olla rauhassa, olemme päässeet porukalla hieman toteuttamaan itse asiaa, eli kinkypuolta. Illanvietoissa moni ihminen on päätynyt köysiin ja jopa pientä piiskausta on ollut. Mixen miitit ovatkin nousseet omaksi suosiksiksi Tampereen kolmesta miitistä. Yhteishenki on rento ja hyvä ja vaikka varsinaisesti mitään kunnon sessiointia ei voi tapahtua, tykkään kuitenkin siitä, että jokainen tosiaan pääsee halutessaan köysiin ja pääsee edes köysien avulla toteuttamaan alistuvaa/dominoivaa puolta.

Entäs sitten bileet? Bileistä olen tykännyt siitä lähtien, kun niissä olen käynyt. Bileissä on vaan niin monta asiaa, mistä tykkään.. Tykkään siitä, että silloin ihmisiä näkee aidoimmillaan - kinkyinä, tuhmina, sellaisina kuin olemmekin. Tykkään bileiden vapauttavasta ja hyvästä tunnelmasta ja siitä, että bileissä tuntuisi aivan kuin olisi omassa maailmassa. Ja niinhän sitä onkin. Kinkyjen omassa maailmassa. Koska lisäksi myös tykkään itse olla jollain tavalla huomion keskipisteenä bileissä ja toisaalta seurata myös sivusta, olen nauttinut kun olen itse päässyt esimerkiksi piiskattavaksi ihmisten eteen ja toisaalta nautintoa saan myös muiden sessiointien seuraamisesta. Minä vain niin nautin bileissä käymisestä, vaikka toisaalta ymmärrän myös, että jotkut paljon bileissä käyneet, ovat todenneet, että monien bileiden jälkeen saattaa ilmestyä ns. bilekyllästyminen.

Lopuksi pitää vielä kehua erityisesti erästä miittiä, jossa olin eilen. Olin Helsingissä Kinky Finland-miitissä, joka pohjautuu Fetlifen Kinky-Finland-ryhmään. Olen jo pitkään halunnut mennä miittiin, mutta töistä tai muista syistä johtuen, en päässyt paikalle kuin vasta nyt. Ja vaikka rahaa meni taas tähän reissuun, totean, että se oli tämän reissun arvoista. Miitissä oli erittäin hyvä tunnelma ja fiilis, Helsingin seudun ihmiset olivat erittäin mukavia ja tuli taas tutustua illan aikana uusiin ihmisiin ja tavattua vanhoja tuttuja. Onnistunut ilta ja reissu siis.

Olen siis iloinen, että olen löytänyt bileet ja miitit ja erityisesti näiden tapahtumien ihmiset elämääni. <3

-Perhis


 




tiistai 14. helmikuuta 2017

Kuka minä olen - 20 faktaa itsestäni

Aloin miettiä, että minusta tuntuu, että ihmiset ja blogini lukijat tietävät minusta loppujen lopuksi aika vähän asioita - kinkypuoltani lukuunottamatta. Olen ehkä vähän huono kertomaan asioita itsestäni, varsinkin jos en tunne ihmistä kokonaan ja kyseessä on asia, joka on jollain tavalla hyvin henkilökohtainen/vaikea asia. Siksi päätinkin tämänkertaiseen blogikirjoitukseeni tehdä tietopläjäyksen itsestäni. Osa on varmasti tuttuja bdsm-baarin profiilin puolelta, osa ei.

1. Olen syntynyt ja kasvanut Tampereella. Asuin Porissa kuutisen vuotta opiskeluiden takia ja nyt kesällä muutin takaisin Tampereelle, koska opintoni alkavat olla loppusuoralla. En ole katunut päivääkään muuttoa takaisin kotikaupunkiini, elämänlaatuni on parantunut huomattavasti tänne takaisin muuton myötä.

2. Perheeseeni kuuluu äiti, isä ja minua seitsemän vuotta vanhempi isosisko. Perhettäni on kohdannut suuri ''kriisi'', kun siskollani todettiin syksyllä aivokasvain ja hänelle on tulossa aviero.

3. Lapsuuteeni ja nuoruuteni oli samaan aikaan onnellinen ja rankka. Rankaksi lapsuudestani ja nuoruudestani ovat tehneet vuosia jatkunut koulukiusaaminen, oppimisvaikeudet ja niiden takia ala-asteella eritysluokalle joutuminen ja muut ongelmat, kuten ala-asteella jossain vaiheessa koettu yksinäisyysvaihe. Onnellisuutta minulla on kuitenkin aina ollut elämässäni, erityisesti kiitos perheelleni ja ystävilleni.

4. Olen ollut tosiaan koulukiusattu ala-asteella, yläasteella ja hieman lukiossakin. Kiusaaminen alkoi jouduttuani erityisluokalle ala-asteella ja erään luokan pahimman häirikön otettua minut silmätikukseen. Olen selviytynyt kiusaamisesta erittäin hyvin, vaikka toki jotain jälkiä näkyy edelleen. Minun on esimerkiksi vaikea luottaa välillä ihmisiin.

5. Olen ehkä monen mielestä ristiriitaisuuksien ihminen. Olen toisaalta hieman ujo, mutta uskallan olla kuitenkin suorapuheinen. Olen aina välillä epävarma, mutta itsevarmuuttakin löytyy. Olen pinnalta tyyni ihminen, mutta sisältä hitusen räväkämpi. Kaikesta huolimatta pidän itseäni tasapainoisena ihmisenä. En ole mielestäni draamaqueen enkä haasta jatkuvasti riitaa.

6. Olen myös jonkin verran herkkä ihminen. Herkkyys tulee esille esimerkiksi surullisia leffoja katsellessa ja ylipäätänsä surullisia uutisia ja asioita kuullessa.

7. Muiden ihmisten hyvinvointi on minulle erittäin tärkeää ja usein suren ehkä jopa liikaakin, jos jollakin läheiselläni menee huonosti tai on vaikeaa.

8.Itken usein surullisissa kohtauksissa. Titanicin loppu on klassikko, joka saa edelleen itkun pintaan. Toisaalta vastavuoroisesti olen monissa hauskoissa leffoissa nauranut niin paljon ja lujaa, että mahaan on sattunut.

9. . Huumorini on sekalaista ja monipuolista. Nauran niin mustalle huumorille, aivottomalle huumorille kuin erilaisille meemeille ja internet-huumorille. Niin ja tietysti pervolle huumorille

10. Lempivärini ovat pinkki ja vaaleanpunainen. Jos minulla olisi pokkaa, sisustaisin asuntoni kokonaan pinkillä värillä.

11. Olen eläinrakas. Lähellä sydäntäni ovat erityisesti kissat, koirat ja vielä nykyisenä heppatyttönäkin hevoset.

12. Vaikka olen pian valmistumassa, en ole suorittamassa unelma-ammattini tutkintoa. Haaveilen tällä hetkellä eniten koulukuraattorin työstä.

13. Minussa on ripaus pikkuista/nostalgikkoa. Tykkään katsoa vanhoja lastenohjelmia netistä, lukea vanhoja lastenkirjoja ja heittäytyä muutenkin välillä lapsenmieliseksi.

14. Olen sokerihiiri ja muutenkin herkuttelun ystävä.

15. Herkuttelun vastapainoksi tykkään käydä salilla. Salilla treenaaminen on tällä hetkellä parasta rentoutumista minulle.

16. Rakastan reissaamista. Jos minulla olisi enemmän rahaa, reissaisin paljon enemmän mitä tällä hetkellä. Sydämeni vienyt kaupunki on Pariisi. Tällä hetkellä haaveilen eniten Yhdysvaltoihin, erityisesti New Yorkiin matkustamisesta.

17. Olen lähtöisin perheestä, jossa äänestetään kokoomusta. En ole kuitenkaan itse suuntautunut kauheasti oikealle, vaan olen suuntautumassa enemmän koko ajan vasemmalle. Tällä hetkellä minun arvomaailmaani lähellä on Vihreät.

18. Olen kesäihmisiä. Rakastan aurinkoa, mansikoita, luontoa (paitsi ötököitä), järvessä uimista.. Syksy ja talvi ovat minulle usein tuskaa ja haaveilenkin siitä, että voisin viettää loppusyksyn ja talven jossain lämpimässä maassa ja palata kesäksi Suomeen.

19. Olen ollut aina huono matematiikassa ja käsitöissä ja olen niissä edelleenkin huono. Sen sijaan olen mielestäni hyvä kirjoittamaan ja olenkin aina tykännyt kirjoittaa.

20. Teen asioita usein hetken mielijohteesta. Kuten tein tämän(kin) blogitekstin.

Paljon jäi vielä asioita kertomatta, mutta ihminen on täynnä asioita, joten joitakin asioita jäi kertomatta. Tiedostan myös sen, että kuvani saattaa muuttua ihmisten silmissä, joko hyvään tai huonoon suuntaan. Joskus on kuitenkin hyvä aukaista sisintään muille ihmisille, jotta ihmiset saisivat tietää, minkälainen tyyppi siellä hieman ujon kuoren alla on.

-Perhis

tiistai 31. tammikuuta 2017

Kinkykulttuuri ja alkoholi

Olin viikonloppuna pitkästä aikaa kinkybileissä, kun käväisin Turun Baletin Uniformal-bileissä. Oli taas oikein mukavaa nähdä vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin, katsoa ihmisten sessiointeja ja päästä itsekin taas piiskaa saavaksi osapuoleksi. Bileistä innostuneena ja bilemeininkiä seuranneena päätän kirjoittaa tällä hetkellä aiheesta kinkyily ja alkoholi.

Ensin katsaus omaan alkoholinkäyttööni. En voi varsinaisesti sanoa olleeni koskaan mikään alkoholin suurkuluttaja, vaikka alkoa kuluikin nykyistä enemmän nuoruusvuosina. Aloitin alkoholinkäytön kunnolla vasta silloin, kun täytin 18. Olin kyllä maistanut eri alkoholijuomia jo alaikäisenä, mutta ikätovereistani poiketen, kännejä en vedellyt alaikäisenä. Muistan kun yläasteella  ollessani n. 14-15-vuotias, muut ikätoverini alkoivat käyttää alkoholia ja kehuskelivat sillä - minä vain pyörittelin silmiäni, koska tuolloin ryyppääminen ei kiinnostanut vähääkään.

Lukioikäisenä alkoholi alkoi kiinnostamaan asiana enemmän, mutta en tuolloinkaan satunnaisia maisteluja lukuunottamatta harrastanut ryyppäystä. Sitten kun täytin 18 meno muuttui. Minä, kiltti ja tämän asian suhteen suht lainkuuliainen ihminen sai nyt käyttää alkoholia laillisesti ja koska en ollut tätä aikaisemmin kauheasti käyttänyt alkoholia, niin tämä näkyi. Ei, en koskaan ryypännyt itseäni sammumiseen asti tai joutunut sairaalaan alkoholimyrkytyksen takia. Mutta kun alkoholi oli ollut pitkään asia, jota en käyttänyt, niin sitten kun sitä sai käyttää laillisesti, niin voin kertoa, että useita viikonloppuja tuli vietettyä baarissa kosteissa tunnelmissa. Näitä ryyppäys- ja bilevuosia ei loppujen lopuksi kestänyt montaa vuotta.


Nykyään käytän alkoholia vähemmän ja harvemmin. Jos joskus saatoin ottaa lähes joka viikonloppu edes hieman alkoholia, niin nykyään tuntuu, että saattaa kulua useampikin viikonloppu, etten juo yhtään alkoholia. Ja sitten jos juonkin, niin sen sijaan, että joisin illan jopa 7-8 alkoholiannosta, niin voin juoda vain 2-3 juomaa. Joskus olen kirjaimellisesti pysytellyt vain yksissä ja juonut yhden alkoholijuoman ja se on riittänyt minulle aivan hyvin.  Lisäks alkoholin käyttö on minulle nykyään entistä enemmän sosiaalinen asia. En nuorempanakaan niin harrastanut kalsarikännejä kotona, mutta nykyään vielä vähemmän. Jos alkoholia nykyään käytän, niin 98% teen sitä muiden ihmisten seurassa.

Entä sitten otsikon asia eli kinkyily ja alkoholi?

Suomalaiseen alkoholikulttuuriinhan kuuluu se, että ei alkoholia-juovat ihmiset saavat kuulla ihmettettelyjä siitä, miksi eivät juo alkoholia sinä iltana tai miksi eivät juo ollenkaan alkoholia. Tyypillistä yleensä on myös se, että jokaiseen kissanristiäiseen ja tapahtumaan ujutetaan alkoholia jollain tavalla. Leffaillassa kaveriporukan kesken nautitaan viiniä, häissä samppanja, booli, oluet ja kenties kirkkaat kuuluvat olennaisena osana juhlan henkeen.

Kinkybileitä ja niiden meininkiä seuranneena olen pistänyt silmään jopa iloisen asian. Sen, että kinkybileissä ihmiset tuntuvat nauttivan vähemmän alkoholia kuin esimerkiksi jos kyseessä olisi normaali yökerhoilta.  Se mikä, normaaleissa illanvietoissa on normi, ei kinkybileissä ole normi ollenkaan. Kinkybileissä kukaan ei katso pahalla tai oudoksuen, jos ei illan aikana juo ollenkaan alkoholia. Päinvastoin olen saanut käsityksen, että kinkyjä, jotka ovat suuressa humalassa bileissä, katsotaan jopa enemmän paheksuen kuin hyväksyen. Aina joku voi toki kysyä, onko illan aikana pelkästään vesilinjalla tai onko kokikseni pelkkää kokista, mutta kukaan ei ihmettele sitä, jos joku on selvinpäin. Ihmiset tulevat kinkybileisiin nimittäin täysin muista syistä kuin alkoholillista syistä. Tapaamaan ystäviä, tutustumaan kenties uusiin ihmisiin, sessioimaan ja seuraamaan muiden sessiointia. Kinkybileissä alkoholi ei ole itse pääasia, vaan ennemmin asia, joka kulkee sivussa ja sitä sitten käytetään, jos käytetään. Toki poikkeuksia tässäkin asiassa on.

Olenkin kokenut kinkyskenen suhtautumisen alkoholin käyttöön todella vapauttavaksi. Voin mennä kinkybileisiin ja olla täysin selvinpäin eikä kukaan kyseenalaista sitä. Toisaalta voin aina naukkailla muutaman, eikä sitäkään kukaan paheksu. Kinkybileissä on siis hyvin vapaus valita, haluaako juoda vai ei.

Toivonkin kinkybileiden- ja myös kulttuurin pysyvän jatkossakin samanlaisena. Sellaisena, joka sallii ihmisille vapauden käyttää tai olla käyttämättä alkoholia.

-Perhis




sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Valintoja

Olen viime aikoina pohtinut sitä, että jos seuranhakuni ei jossain vaiheessa ala tuottaan tuloksia, voi olla, ettö joudun tekemään kumppanin ja parisuhteen suhteen kompromisseja. Mitä nämä kompromissit sitten olisivat?

Tällä hetkellä ''hakemani'' mies on dominoiva mies, iältään 27-40-vuotias, asuu mielellään Tampereella tai lähistöllä, on mono ja halua lapsia. Vaikka minulla ei varsinaisesti olekaan suurta vaatimuslistaa, niin jo tässä on monta tekijää, jotka rajaavat ehdokkaita ulkopuolelle, kuten ikä ja se, että toinen olisi mono eikä poly. Koska olen alkanut tiedostaan yhä enemmän, että seuranhaku on vaikeaa, minulla voi olla tulevaisuudessa edessä vaikeita päätöksiä.

Yksi päätös jota olen pohtinut, olisi se, että ryhtyisin suhteeseen vaniljamiehen kanssa. Suhde voisi ehkä toimia, koska olen periaatteessa hyvin sopeutuvainen ja kaikkeen uuteen tottuva ihminen. Ja lisäksi olen edelleen kinkynäkin harrastanut vaniljaseksiä. Mutta toisaalta en voisi olla varma siitä, olisinko suhteessa onnellinen. Seksi ja seksuaalisuus on minulle tärkeä asia ja jos en enää pääsisi toteuttamaan omaa kinkyidentiteettiäni, se voisi vaikuttaa huomattavasti onnellisuuteeni.

Toinen valinta, jota olen pohtinut on se, että olen avoimessa suhteessa vaniljan kanssa ja toteutan puoltani dom-miesten/miehen kanssa. Tämän ajatuksen olen tosin jo melkein hylännyt. En ole koskaan haaveillut avoimesta liitosta ja minulle se voisi olla vieras ajatus. Lisäksi tällainen ratkaisu voisi tuntua minusta jopa ikävältä. Siltä, että toinen ei ole lopulta sitä mitä haluan tai toinen ei voi tarjota kokonaan sitä mitä haluan. Jos olen nimittäin suhteessa, haluaisin kaikkien osa-alueiden, myös seksin kohtaavan hyvin.

Kolmas valinta on tullut mieleeni hiljattain ja se on se, että luovun lapsihaaveista. Siitä ajatuksesta, että etsin domia, joka haluaa lapsia. Tämä olisi ehdottomasti vaikea päätös, mutta koska minusta tuntuu, että lapsia haluavana subinaisena on vaikea löytää lapsia haluavaa domimiestä ja vielä aviomiestä samassa paketissa, olen alkanut pohtia tätäkin päätöstä. Sen tiedän, että jos tähän joskus päädyn, se olisi minulle rankkaa.

Voi toki hyvin olla, etten joudu mitään kompromisseja tekemään. Voi olla, että löydän sen oikean domin jossain vaiheessa. Mutta kun seuranhaku on alkanut tuntua toivottamalta, olen valitettavasti alkanut miettiä erilaisia kompromisseja.

Aika näyttää, mihin suuntaan ja mahdolliseen ratkaisuun tieni vie.