tiistai 31. toukokuuta 2016

Kyllästyminen

En tiedä johtuuko stressistä vai mistä, mutta olen kokenut jonkin aikaa lievää kyllästymistä/ahdistumista bdsm-skeneen. Kinkyilyyn ylipäätänsä en ole onneksi kokenut kyllästymistä, mutta itse skeneen kyllä.

Minua ahdistaa skenen tietynlainen ilmapiiri, tietyt ihmiset ja tietty muottiin ahtaaminen. Ahdistaa se, että pitäisi olla tietynlainen subi, mieluiten sellainen, joka suostuu alistumaan 24/7.

Ahdistaa tietyt ihmiset skenessä. Trueihmiset, jotka toitottavat aina joka keskustelussa sitä yhtä totuutta. Tietyt masterit, jotka eivät vain meinaa uskoa, että ei, en valitettavasti ole kiinnostunut heistä ja ei, en valitettavasti ole kiinnostunut 24/7 suhteista tai kotikurisuhteista.

Ahdistaa bdsm-baarissa tietynlainen kilpailun tunne siitä, kenellä on isoimmat jäljet pepussa tai kuka uskaltaa tehdä hardcoreimpia asioita. Vaikka itsekin tykkään jäljistä ja tykkään kokeilla rajuakin asioita, mielestäni nämä eivät olet asioita, joista pitäisi millään tavalla kilpailla.

Miksi minua on aivan yhtäkkiä alkanut ahdistaa skene? Tässä tulee ehkä mielestäni suurin ero vaniljana olemiseen. Koen, että vaniljana ollessani minulla ei ollut ehkä niin suurta painetta ahtautua mihinkään tiettyyn muottiin. Koska vaniljoita on niin paljon, jolloin painetta olla tietynlainen ihminen ei välttämättä synny. Mutta koska kinkyjä on vähemmän, muodostuu helposti paine olla samanlainen kinky kuin muutkin. Varsinkin kun niitä tiettyja asioita toistetaan ja tuodaan esille niin paljon. Vaikka olen koko ajan yrittänyt olla oma itseni myös kinkynä, en voi mitään, että minulle tulee välillä väkisin mieleen, että minun muka pitäisi ahtautua tiettyyn muottiin. Ja tämä ei lopulta sovi minulle.

En tiedä pitäisikö minun pitää taukoa sekä bdsm-baarista ja kinkyskenestä ylipäätänsä. En kuitenkaan haluaisi, että menettäisin kiinnostukseni täysin asiaan, joka on antanut minulle niin paljon iloa ja nautintoa.

-Perhis

torstai 5. toukokuuta 2016

Se pieni muistutus

Minulla ei ole nyt vähään aikaan polttavaa halua sessioimiseen. Kevät on ollut sen verran kiireinen gradun ja muuton Tampereelle kanssa, etten ole kauheasti ehtinyt miettimään sessioimisia kenenkään kanssa. En ole työntänyt sitä väkisin pois mielestäni, mutta en ole sitä kauheasti ehtinyt kaipaamaan.

Nyt maanantaina kuitenkin pääsin taas kokemaan sessioimisen iloa ja sitä tunnetta, mitä alistuminen minulle antaa. Olin sopinut erään friends with benefits-kumppanini kanssa fistaussession. Olimme puhuneet fistauksesta jo monta kuukautta, mutta nyt vasta saimme löydettyä yhteisen ajankohdan fistaukselle. Vaikka miellän itseni täysin subiksi, meillä on ollut kaverini kanssa puhetta roolien vaihdoksesta niin, että myös minä fistaisisin häntä. Siis peppuun. Kaverini on siis mies. Maanantaina kuitenkin minä olin fistattava. ''Naisia fistataan ensin'' kaverini heitti minulle facebookissa, kun puhuimme sessiosta.

Vaikka itse sessio ei ollut henkisesti rajua alistamista, se sisälsi kuitenkin alistumista ja sain taas muistutuksen, kuinka paljon nautin siitä, kun olen alistunut, toisen armoilla ja käytettävissä. Kun olin silmät sidottuina, kaverini itsetekemä jalkalevitin jaloissa, käsiraudat käsissä selän takana ja olin polviltani sohvaa vasten, muistin taas kuinka paljon nautin alistumisesta. Nautin siitä, että olin avuton ja kaverini armoilla. Nautin siitä, että reikiäni käytettiin. Nautin vain olla siinä.

Siihen muistuttamiseen tarvittiin vain pieni hetki.

-Perhis

Ps. Fistaus ei täysin onnistunut vielä, mutta kokeilut jatkunevat vielä..