keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

D/S:ää ja gradua

Saan usein ideoita öisin ja silloin usein tartunkin ideoihin ja niiden ratkaisemiseen. Näin kävi myös tällä kertaa. Viime tiistain välisenä yönä sain idean, jota olin kyllä jo vähän pyöritellyt mielessäni. Piiskurin mukaan ottamista graduuni ja d/s asetelman yhdistämistä graduni tekoon.

Graduni teko on tähän asti jumitellu paikoillaan, vaikka sinänsä olenkin tehnyt jotain sen eteen. Kun kuitenkin alkoi tuntua siltä, etten oikeasti saa mitään aikaiseksi, mieleeni tuli hankkia piiskuri graduprosessin ajaksi. Henkilön, joka rangaistusten ja myös palkintojen avulla motivoisi minua työstämään graduani. Siispä päätin laatia bdsm-baariin ilmoituksen, jossa etsin piiskuria graduprosessini ajaksi. Vaikka yleensä etsin dominointitarkoituksissa vain miehiä, niin päätin tällä kertaa etsiä myös naisia, koska miksi minun tässä tapauksessa pitäisi rajata hakuni vain miehiin?

Sopiva piiskuri löytyikin nopeasti ja yllättäen juuri naisesta. Ja mikä hauskinta, hän on itsekin sub, mutta kertoi esittelyssään, että hänessä on ripaus daddya/motheria. Ja mikä vielä hauskempaa, vaikka hän sanoi olevansa sub, niin hän osaa olla hyvinkin tiukka ja vaativa, minkä olen jo päässyt huomaamaan..

Olen siis viime tiistaista työstänyt graduani piiskurin voimin. Olen saanut alusta lähtien gradun tekoa ja ulkonäköä tukevia tehtäviä, lisäksi minun pitää raportoida mitä olen aina päivän mittaan tehnyt graduni eteen ja jos minulla on jokin graduun liittyvä tehtävä, niin raportoida sen tekemisestä ja onnistumisesta.

Minkälaisia fiiliksiä piiskurin mukana olo on tuonut minulle? En voi kieltää, etteikö tämä ole omalla tavallaan rankkaa. Nyt joudun oikeasti työstämään gradua päivittäin, pitämään sen mielessäni ja lisäksi etten varsinaisesti pääse heti kirjoittamaan tekstiä, vaan tekemään tehtäviä, jotka tukevat gradua ja sen valmistumista.

Toisaalta positiivista vaikutusta on selvästi. Nyt todella teen ja työstän graduani eteenpäin ja olen yrittänyt olla ahkera graduni eteen. Eli selkeästi piiskurin mukana olo motivoi minua tekemään graduani.

Prosessista on varmasti tulossa rankka, niin kuin gradun tekeminen yleensä on. Kuitenkin olen iloinen, että minulla on nyt piiskuri. Koska tuloksia näkyy jo.

-Perhis

perjantai 18. maaliskuuta 2016

''Tervetuloa perheeseen''

Kirjoitinkin blogini alkutaipaileilla siitä, että koin tuolloin ajoittan tunnetta, että olen ulkopuolinen skenessä. En muista minkä syiden takia muka koin olevani ulkopuolinen tuolloin - johtuiko se siitä, että olin se taviksen näköinen tyyppi bileissä, joka ei ollut korsetti tai latexvaatteet päällä, vai siitä, että olin se kiltin naapurintytön näköinen nainen lukuisten goottien joukossa.

Vaikka jonkinlainen ulkopuolisuuden tunne saattaa edelleen yrittää tulla esiin pinnan alla, olen ilokseni huomannut, että minut on toivotettu tervetulleeksi perheeseen - kinkyskeneen. Kun nyt mietin noit ajatuksiani ulkopuolisuuden tunteesta, ne ovat oikeastaan aika naurettavia. Kyllä, olen se kiltin näköinen tyttö, josta ei heti uskoisi, että olen kinky. En ole vielä tähän asti pukeutunut latexiin tai kumiin ja olen vasta nyt oppinut monien muiden kinkyjen tapaan nauttimaan kivun saamisesta. Mutta vaikka jollain tapaa eroaisin joukosta, se ei muuta sitä tosiasiaa, että olen aivan yhtä kinky kuin hekin. Kuulun aivan yhtälailla skeneen kuin kaikki muutkin. Ja kukaan ei ole tätä kyseenalaistanut. Kukaan ei ole moittinut minua epäkinkyksi tai katsonut minua nenänvartta pitkin, jos en ole pukeutunut skenen mukaisiin vaatteisiin. Ja kukaan ei ole tähän mennessä arvostellut, etten ole ollut niin kipulutka. Nämä kaikki ovat olleet oman pääni ongelmia.

Päinvastoin huomaan, että porukka on ottanut minut hyvin vastaan ja pitkästä aikaa tuntuu kivalta huomata, että olen löytänyt elämääni samanhenkisiä ihmisiä. Ihmisiä, joiden kanssa voin olla täysin sellainen pervo kuin olen, ilman että pitäisi jotenkin pelätä oman pervoutensa näyttämistä. Ihmisiä, joiden kanssa voin olla muutenkin oma itseni ja tunnustaa omat heikkouteni. Ihmisiä, joiden kanssa voin viettää vapaa-aikaa, oli se sitten kinkyilyä tai jotain tavallista aktiviteettiä.

Minulle aikoinaan todettua: ''Kuulut perheeseen, senkin pervo''. 

Ja tuo toteamus hymyilyttää ja tuntuu tällä hetkellä erittäin hyvältä.

-Perhis


maanantai 14. maaliskuuta 2016

Ei enää pelkkä sessiosub

Sen ajan kun olen ollut kinky, olen identifioinut itseni pelkästään sessiosubiksi. Olen aina ajatellut, että minähän en alistu yhtään seksin/sessioiden ulkopuolella. Sinänsä olen samaa mieltä siitä, että esimerkiksi varsinaiseen d/s 24/7 suhteeseen minusta ei olisi. Kuitenkaan huomaan ajattelevani, etten ehkä olekaan enää pelkästään sessiosubi.

Jo jonkin aikaa olen pyöritellyt mielessäni tiettyjen asioiden kontrolloimisesta sessioiden ulkopuolella, erilaisten etätehtävien antamisesta ja subin aseman merkitsemistä esimerkiksi kaulapannan tms avulla. Kun näitä ajatuksia pyörittelen mielessäni ja mietin, miltä tuntuisi toteuttaa alistumistaan myös tällä tavoin, se ei tunnu yhtään pahalta ajatukselta.. vaan ihan hyvältä. Minulle jopa tulee tunne, että tarvitsisin juuri nyt jotain tuon kaltaista alistamista. Vaikka jonkun etätehtävän suorittamista. En tiedä antaisiko esimerkiksi juuri etätehtävän suorittaminen minulle juuri sen tunteen, että joku alistaisi minua myös vapaa-ajallakin.

Myös kaikenlainen ns elämänhallintaan liittyvä kontrollointi on alkanut kiinnostua. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että miltä tuntuisi yhdistää graduni tekoon d/s asetelmaa. Jotenkin tuntuisi siltä, että masterin mukana olo graduprosessani ja d/s asetelman mukaan tulo voisi oikeasti auttaa minua pääsemään eteenpäin gradussani. Toki toivon, että saisin graduni tehtyä ilman, että tarvitsisin ns henkistä käskytystä ja apua, mutta sisimmässä tuollainen asetelma tuntuisi hyvältä. Jopa kiihottavalta.

Kun mietin tätä alistuvuuden viemistä myös hieman makuuhuoneen ulkopuolelle, aloin miettiä olenko oikeasti ollut missään vaiheessa pelkästään seksissä alistuva? Onko minulla ollut kuitenkin halu alistua myös ns arkielämässä, mutta en ole tunnistanut piirrettäni? Vai onko minulle vain käymässä se, jonka olen todennut minulle käyneen ylipäätänsä koko kinkyidentiteettini aikana? Eli se, että nälkä kasvaa syödessä. Kun saan niin paljon nautintoa alistumisesta, niin miksi sitä alistumista ei voisi ujuttaa myös hieman arkielämäänkin? Vaikka se olisikin vain pienimuotoista ja hienovaraista alistumista.

Joka tapauksessa, tällä hetkellä haluni alistumiseen sessioiden ulkopuolella on yllättävän vahva.Toivottavasti siihen löytyisi jossain vaiheessa jotain helpotusta.

-Perhis

torstai 3. maaliskuuta 2016

''Aika laittaa seuranhaulle stoppi''

Suhteeni sinkuutteen ja parisuhteen etsintään tuntuu vaihtelevan kausittain. Välillä saattaa olla pitkiäkin kausia, jolloin olen ihan tyytyväinen olotilaani, vaikka olenkin sinkku. Tällöin elämässäni on vain niin paljon muuta, etten ehdi suremaan sitä, että olen sinkku. Välillä taas sinkkuuden sietäminen on vaikeampaa. Tätä tuntuu korostuvan erityisesti syksyisin, kun pimeinä iltoina toivoisi, että joku olisi vierelläni.

Tällä hetkellä tuntuu olevan vaihe, etten oikeastaan jaksa kiinnostua ja innostua seuranhausta. En voi sanoa, etten olisi tippaakaan kiinnostunut siitä ja tällä(kin) hetkellä viestittelen erään miehen kanssa, mutta noin muuten innostukseni seuranhakuun ei ole vahvimmillaan. Sen takia päätinkin laittaa seuranhakuni tauolle vähäksi aikaa ja keskittyä aivan muihin asioihin. Sitähän sanotaan, että usein juuri silloin kuin ei etsi mitään, alkaa löytyä kumppaniehdokkaita, joten saa nähdä mitä tuleman pitää.

Se, miksi en ole tällä hetkellä kiinnostunut seuranhausta on monien asioiden summa. Varmasti henkilökohtaisen elämäni rankoilla asioilla on ollut vaikutusta. Vaikka oloni on tällä hetkellä parempi, vielä vähän aika sitten olin niin surullinen, etten voinut ja halunnut kuvitellakaan kenenkään masterin tulevan juuri nyt elämääni,alistamaan minua.

Toinen syy lienee se, että olen tajunnut yhden asian. Sen, että vain yksinkertaisesti olen nirso kumppaninhaussa. Ja tämä nirsouteni yhdistettynä siihen, että kiinnostun ja ihastun harvoin, ei ole mikään paras yhdistelmä ja ehkä sen takia ajattelin, että parasta jättää nyt seuranhakuni tauolle. Jos keksin jokaisesta kumppaniehdokkaasta jotain negatiivista, niin mitä järkeä minun on jatkaa seuranhakua, kun selvästi vaikuttaa siltä, ettei vielä ole parisuhteen aika?

Niin ja se kolmas syy. Asiaa mietityttäni tajusin, että pärjään oikeasti tällä hetkellä ihan hyvin itsekseni. Tajusin, että minulla ei ole tällä hetkellä pakollista tarvetta saada parisuhdetta. En toki edelleenkään kiellä, etteikö se oma kulta olisi kiva, mutta ei minun tarvitse syöksyä juuri nyt parisuhteeseen. Parisuhteen aika voi olla hyvin vasta vähän myöhemmin, esimerkiksi keväällä tai kesällä. Miksi siis etsiä väkisin suhdetta, jos tuntuu, että pärjään tällä hetkellä itsekseni?

Tuosta viimeisestä kappaleesta voi hyvin tulla vaikutelma, että haluankin olla oikeasti vain sinkkuna loppuelämäni. Varsinkin kun suoraan totean, että pärjään tällä hetkellä yksin. Mutta sisimmässäni tiedän, että haluan parisuhteeseen. Mutta jokin sisimmässäni taitaa myös viestittää, ettei ihan vielä ole parisuhteen aika.

Näistä ajatuksista huolimatta, olen positiivinen tulevan suhteen. Mitä tahansa voi vielä tapahtua, lyhyenkin ajan sisällä. Parasta siis olla positiivinen.

-Perhis

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Ihana, kamala peppuseksi

Peppuseksi on asia, joka jakaa ihmiset hyvin tiukasti kahtia. Se on yleensä niitä asioita, joista joko tykätään tai ei tykätä. Tiedän itse ehkä hitusen verran enemmän ihmisiä, jotka siitä tykkäävät, mutta tiedän myös monia, jotka eivät siitä tykkää. Onko peppuseksi oikeasti sitten niin ihana tai kamala asia?

Itse olin pitkään niitä, jotka eivät kauheasti peppuseksistä innostuneet. En niinkään pitänyt sitä ällöttävänä asiana niin kuin jotkut pitävät, en vain innostunut siitä. Omasta kiinnostuksestani peppuseksiä kohtaan kertoo varmaan se jotain, että olen harrastanut sitä huomattavasti vähemmän kuin normiseksiä. Jossain vaiheessa taisin laskea, että meni varmaan parikin vuotta kun kokeilin taas peppuseksiä. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun olin menettänyt peppuseksineitsyyteni. Joten tästä voi päätellä, etten ole aina ollut peppuseksin ystävä. Nyt asia on kuitenkin muuttunut ja olen huomannut oppivani nauttimaan yhä enemmän ja enemmän peppuseksistä.

Peppuseksistä kuulee usein erilaisia väittämiä. Listaan alle yleisimpiä väittämiä ja mielipiteeni niihin.

1. Peppuseksi sattuu

Tämä on sinänsä totta, että peppuseksi sattuu jos sen tekee väärin. Mutta mitä tarkoittaa se, että toimii väärin peppuseksissä? Olen itse vastaanottavana osapuolena oppinut parin asian tärkeyden. Lämmittelyn ennen peppuseksiä, rentona olemisen ja hitaasti sisään työntymisen. Unohtamatta liukkaria.

Lämmittely on ehkä se tärkein osuus. Ennen peppuseksiä on hyvä rentouttaa peräaukkoa jollain tavalla, oli se sitten kumppanin tai omat sormet, anaalitappi tai dildo. Lämmittelyn tarkoituksena on juuri rentouttaa peräaukkoa ja siihen kannattaakin oikeasti varata kunnolla aikaa. Se, että työntää sormen peppuun ja pitää siellä pari sekunttia, ei vielä riitä, vaan tähän lämmittelyyn kannattaa varata aikaa ja ennen kaikkea, tehdä se kunnolla. Se, mikä lämmittelykeino on paras, riippuu varmasti ihan ihmisestä. Itse olen huomannut, että omalla kohdallani pelkkä sormilla lämmittely riittää, mutta jos esimerkiksi jännittää peräaukon lihaksia paljon, niin tähän voi auttaa parhaiten anaalitappi.

Rentona oleminen on tärkeää, koska jos jännittää se vaikuttaa peräaukon lihaksiin ja näin ollen saa peppuseksin varmasti tuntumaan kivuliaalta. Ei ole varmasti helppoa rentoutua, jos jännittää kovasti mutta hitaalla ja rauhallisella lämmittelyllä tämäkin varmasti onnistuu.

Sisään työntyessä olennaista on, ettei työnny yhtäkkiä ja nopeasti sisään, koska tämä saattaa sattua. Sen sijaan hitaasti, rauhallisesti ja pikku hiljaa sisään työntyminen on oma vinkkini miehelle. Lisäksi myös asennolla on vaikutusta. Kannattaa valita ainakin aluksi sellainen asento, jossa nainen voi itse määrätä tahdin peniksen sisään työntymiselle, esimerkkinä klassinen nainen päällä-asento.

2. Nainen ei voi nauttia peppuseksistä

Koska peppuseksiä markkinoidaan niin paljon juuri miesten juttuna ja intohimona, voi helposti tulla tunne, ettei nainen voi nauttia yhtään peppuseksistä. Voin itse omaehtoisten kokemusten kautta sanoa, ettei näin ole.

Peppuseksi on oikein tehtynä hyvin nautinnollista myös naiselle. Itse yllätyin siitä, että moni nainen sanoo saavansa orgasmeja juuri peppuseksissä, enkä oikeastaan enää ole tästä yllättynyt, vaikka en ole itse vielä lauennut peppuseksissä (vaikka lähellä on ollut). Emättimen seinämä on kiinni peräsuolessa ja ainakin itse olen huomannut peppuseksissä, että tunnen kalun tunteen lähes emättimessäni asti. Jos lisää tähän vielä jonkun hyvän asennon (itsestäni tuntuu ehkä parhaimmalta asento, jossa olen itse päällä, hieman kyyristyneenä miestä vasten ja mies panee minua), niin kyllä, se tuntuu todella hyvältä.

3. Se on ällöttävää

Ajatus peppuseksistä saattaa tuntua ällöttävältä, jos sitä ajattelee ajatuksen tasolla. Mutta kun hommiin pääsee, niin ei se tunnu yhtään ällöttävältä. Oikeasti.


Peppuseksi on asia, joka varmasti jännittää ja pelottaakin monia. Ymmärrän se hyvin. Ymmärrän myös sen, etteivät kaikki tykkäää siitä, vaikka ovatkin sitä kokeilleet. Eikä tarvitsekaan tykätä. Mutta jos peppuseksistä oppii nauttimaan, niin nautinnon lisäksi se voi oikeasti piristää hyvin paljon parisuhteen seksielämää.

Ps. Ja jos oppii nauttimaan peppuseksistä, voi hyvinkin olla, että se aiheuttaa riippuvuutta ja lisääntynyttä halua saada lisää peppuseksiä..

-Perhis