Onnellinen

Vietin viime yön lukien Käsi hiekassa ja sinussa blogia. Olen lukenut kyseistä blogia jo monta kertaa aikaisemmin, mutta aina vain palaan kyseisen blogin pariin. Minua viehättää heidän tyylinsä kertoa d/s rakkaussuhteestaan, kinkyelämästä, mutta myös aivan tavallisesta arjesta. Heidän rakkaussuhteensa on yksi kauneimpia ikinä ja jotenkin tulen itsekin aina iloiseksi, kun saan lukea heidän suhteestaan.

Kun eilen taas vaihteeksi luin heidän blogiaan, en tiedä miksi - johtuiko se heidän bloginsa sisältämästä onnellisuudesta vai mistä, mutta minutkin täytti yhtäkkiä onnellisuuden tunne.

Tajusin kuinka onnellinen olen tällä hetkellä. Vaikka elämääni on mahtunut ja tulee varmasti edelleen mahtumaan ikäviä hetkiä, surullisia tilanteita ja rankkoja aikoja, niin olen varmaan onnellisempi tällä hetkellä kuin vuosiin.

Olen niin onnellinen kaikesta siitä, mitä bdsm on tuonut elämääni. Olen luonnollisesti toki onnellinen hyvästä seksistä, jota saan aina silloin tällöin. Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, olen saanut parasta seksiä vuosiin, kun olen harrastanut bdsm-juttuja.

Ennen kaikkea olen iloinen kaikista ihmisistä, joita olen saanut elämääni. Olen tuonut tämän esille ennenkin, mutta koskaan ei voi liikaa iloita ja kiittää niitä ihmisiä, jotka ovat nykyään elämässäni. Niitä ihmisiä, joiden kanssa voin olla sellainen kuin olen. Niitä ihmisiä joiden kanssa voin jutella ihan mistä vaan. Niitä ihmisiä, joiden kanssa olen saanut viettää mukavia hetkiä, oli kyseessä sitten kinkyily tai ihan jokin muu ajanviete.

Olen kiitollinen erityisesti juuri teistä ihmisistä, koska ihmisethän mahdollistavat kaiken kivan elämässäni ja tekevät elämisestä elämisen arvoisen. Ilman teitä, elämäni olisi tylsää ja ankeaa. Ilman juuri teitä ihmisiä, ei olisi ketään, jolle puhua. Ketään, jonka kanssa viettää aikaa. Ketään, jonka kanssa voisi käydä kinkybileissä. Toivon, että saan pitää teidät elämässäni vielä kauan. <3

- Kiitollinen ja onnellinen Perhis

Mitä alistuminen minulle merkitsee?

Tajusin, etten ole vielä varsinaisesti kirjoittanut siitä, mitä minulle merkitsee alistuminen, mitä saan alistumisesta. Oikeastaan olen miettinyt otsikon kysymystä yllättävän vähän. Toki olen miettinyt, miksi olen kinky, mutta olen aina vain todennut, että jaahas, minä nautin alistumisesta, mutta en ole oikeastaan pohtinut sitä, mitä alistuminen minulle antaa ja mitä siitä saan.

Mutta niin. Mitä alistuminen minulle siis merkitsee?

- Pakoa arjesta/ohjien luovuttamista toiselle

Koska arkeni on erittäin kiireistä ja stressaavaa välillä, olen huomannut pervoilun olevan parasta rentoutumista minulle. Riippuen toki ihmisestä ja kemioista, mutta usein pervoilessa huomioni ulkomaailmaan katoaa. On vain minä ja dominoiva ja kaikki muu ulkopuolella oleva jää taka-alalle, ulkomaailma saattaa parhaillaan jopa hämärtyä. Ehkä tästä johtuen rentoudun hyvin pervoilun parissa ja toisaalta arkeen paluu sessiointien jälkeen tuntuu joskus hyvin ikävältä.

Monet alistuvat naiset sanovat, että koska arkielämässä joudutaan pitämään lankoja omissa käsissä ja tekemään päätöksiä, on alistumisessa nautinnollista, kun voi antaa ohjat toisen käsiin. Voi vain olla ja nauttia, mitä tuleman pitää. Itse tunnistan saman asian itsestäni. Vaikka en ole stereotypisesti missään johtavassa asemassa arkielämässä, joudun kuitenkin pitämään lankoja käsissäni arjessa ja tekemään päätöksiä. Siksi sessiossa on kieltämättä hyvin vapauttavaa antaa ohjat toiselle ja vain ottaa vastaan, mitä tulee.

Voin ottaa vastaan vain minulle tarkoitettua nautintoa. Toisaalta minun ei tarvitse miettiä myöskään sitä, haluaako kenties dominoiva osapuoli, että otan häneltä juuri sillä hetkellä suihin; Hän kyllä osoittaa sen, jos haluan näin tekevän. Ja toisaalta, koska moni dominoiva arvostaa myös aloitteellista subia, niin voin myös rohkeasti alkaa ottaan suihin ilman, että dom pahoittaa mielensä.

- Hyvää seksiä

Kuten olen monta kertaa aiemmin jo kirjoittanut, perus vanilja tuntuu niin tylsältä. Vaikka tykkäänkin  panemisesta, niin jos minun pitäisi harrastaa pelkkää kolmetuntista panemista jonkun vaniljan kanssa, niin pitäisin ajatusta todella tylsänä. Sellainen perus rynkyttäminen.. Äh, se tuntuu niin tylsältä.

Sen sijaan kinkyseksi ja alistuminen on antanut minulle paljon enemmän nautintoa kuin pelkkä vanilja. Koska varsinaisen panemisen lisäksi voi tehdä kaikkea muutakin ja toisaalta, kun siihen panemiseen voi lisätä kivoja juttuja piristämään, niin kinkyseksi ei ole ainakaan tähän asti tuntunut yhtään tylsältä. Parasta on, kun leikkikaverin/kumppanin kanssa voi kehitellä joka kerroille jotain uutta ja erilaista. Ihanan monipuolista seksiä siis.

- Saan miellyttää ja antaa nautintoa

Vaikka tykkään itsekin saada nautintoa, niin silti kumppanin nautinto on minulle erittäin tärkeää. Jopa niin tärkeää, että jos sessiossa en pääse tuottamaan domille nautintoa esimerkiksi suihinoton avulla, sessiosta saattaa hyvinkin jäädä mielestäni puuttumaan jotain oleellista. Mitä tärkeämpi ihminen on minulle, sitä enemmän haluan tuottaa toiselle nautintoa. Toisaalta, jos toinen on tärkeä ihminen, niin sitä vastavuoroisesti nauttii omasta nautinnostaan.

Loppujen lopuksi keksin vain muutaman syyn, miksi nautin alistumisesta, vaikka syitä olisi varmasti enemmän, jos alkaisi kunnolla pohtia. Tärkeimpänä pidän kuitenkin tuota ensimmäistä kohtaa. Ohjien luovuttaminen toiselle - ihanan vapauttavaa!

-Perhis

Ujo ja epävarma Perhis

Minä olen ujo ja ajoittain epävarmakin ihminen. Tämä on asia, joka saattaa yllättää monet. Kirjoitan kuitenkin avointa ja rehellistä blogia, bdsm-baarin puolella kirjoitan joskus hyvinkin suorasanaisesti ja räväkästi ja lisäilen rohkeita kuvia. Siksi monet yllättävät, kun tapaavat minut livenä. Vastassa onkin räväkkäsuisen naisen sijaan ujo, rauhallinen ja hieman epävarmakin naapurintyttö.

En ole onneksi sentään niin ujo, etten saisi sanaa suustani. Bileissäkin uskalla suht sujuvasti jutella vieraiden ihmisten kanssa, vaikka en itse aina välttämättä ole aloitteentekijä. Minun kohdallani ujous näyttäytyy lähinnä, jos olen isossa porukassa, jossa on paljon tuntemattomia ihmisiä ja jos joudun kenties olemaan vielä huomion keskipiste. Kahdenkesken ja pienemmissä porukoissa olen taas hyvinkin erilainen ihminen. En ole välttämättä tuolloinkaan mikään ihminen, joka olisi suuna ja päänä ja viihtyisi huomionkeskipisteenä, mutta oloni on kuitenkin paljon rentouneempi ja mukavampi. Eli toivoton tapaus en kuitenkaan ole.

Vaikka tiedostan ihan hyvin ujouteni ja epävarmuuteni, minun on ollut kuitenkin vaikea hyväksyä sitä. Varsinkin silloin kun, kuulee toisen suusta, että olen ujo, niin koen ujouteni kuin iskuna vasten kasvoja. Miksi otan näin raskaasti asian, joka nyt vain on osa minua?

Siksi, että ujous ja epävarmuus ovat niitä e-hyväksyttyjä asioita nykyään. Kukaan ei halua olla nykyään ujo ja epävarma ja nämä piirteet näyttäytyvät hyvin kielteisinä. Tämänhän huomaa jos työpaikkailmoituksia lukiessa. Työnantajat hakevat automaattisesti itsevarmaa ja ekstroverttiä tyyppiä, kun taas ujous ja epävarmuuus koetaan huonoina asioina. Ujoushan ei ole mielestäni töiden kannalta välttämättä mikään huono piirre. Ujoillakin ihmisillä on usein kuitenkin työrooli, joka on erilainen kuin varsinainen minärooli, joten ujo ihminen voi vastavuoroisesti taas olla töissä hyvinkin rohkea. Epävarma ihminen ei taas välttämättä ole aina epävarma, joten töissä voi löytyä mukavasti itsevarmuutta.

Tiedän, että oma tilanteeni ei ole toivoton saati paha. Minulla on paljon ystäviä ja tuttuja ja tutustun lähes aina johonkin uuteen ihmisee, jos olen esimerkiksi käymässä bileissä. Olen aina saanut jonkinlaisia töitä, vaikka pelotellaan, että ujot ihmiset eivät löydä töitä. Seuranhakumielessä minusta on kiinnostuttu ja minuun on ihastuttu, vaikka olen ujo. Eli loppupeleissä minulla on oikein mukava tilanne elämässäni.

Kuitenkin, vaikka aina puhumme siitä, kuinka tärkeää on hyväksyä itsensä sellaisena kuin on - ja tärkeää se tietysti on, en ole kuitenkaan täysin tyytyväinen ujouteeni ja epävarmuuteni. Tiedän kuitenkin, että näistä kahdesta asiasta voi päästä eroon tai jos ei pääse kokonaan eroon, niin voi ainakin vähentää näiden näkymistä.

Tavoitteenani onkin päästä pikku hiljaa eroon näistä kahdesta asiasta. Tiedän, että tie voi tulla olemaan pitkä ja kuoppainen ja tiedän myös, että tämä prosessi vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Uskon kuitenkin siihen, että harjoittelemalla ja kehittämällä itseään, voin ainakin vähentää näiden kahden piirteen esilläoloa.

Ja elämä ja sen tuoma elämänkokemus - uskon, että tässä on lopulta se paras lääke.

-Perhis

Kinkyelämä vs vaniljaelämä

Huomaan, että nykyään jaan eletyn elämäni kahtia. Se, mitä tällä hetkellä elän, kuuluu minun kinkyelämääni. Aikoinaan eletty vaniljaelämä taas on menneisyyttä. Jotenkin näen, että kinkyys ja vanilja jakavat elämäni kahtia.

Vaikka arkeni on periaatteessa hyvinkin samanlaista mitä vaniljaelämässä - käyn töissä, opiskelen vielä jonkin aikaa, kuntoilen jne, on elämä lopulta muuttunut hyvinkin paljon kinkyyden myötä. Koen, että kinkyys on rikastuttanut ja tuonut elämääni todella paljon sisältöä.

Ensinnäkin uudet ihmiset. Olen vime vuosina saanut uusia ihmisiä elämääni paljon enemmän kuin vaniljavuosia. Suurin osa uusista ihmisistä on yllättäen kinkyjä, vaikka olen saanut uusia ystäviä myös vaniljoista. Tutustumani ihmiset ovat muutenkin paljon mielenkiintoisempia ihmisiä kuin vuosiin. Nuo eri ihmiset ovat rikastuttaneet elämääni todella paljon. Lisäksi näiden ihmisten kanssa olen päässyt kokemaan paljon unohtumattomia asioita, enkä puhu pelkästään kinkyydestä.

Bileet ja miitit taas ovat tuoneet omanlaistansa seuraelämää elämääni. Bileissä tunnen olevani kuin kotona ja miitit ovat kanssa kiva lisä elämään. Harmi vain, kun kiireinen arki välillä estää esimerkiksi pääsemästä mitteihin usein.

Seksielämästä puhumattakaan. Vaikka viime kuukausina sessiointirintamalla on ollut vähän hiljaisempaa, olen saanut kuitenkin parempaa seksiä kuin koskaan. Olenkin naureskellut, että tylsä vaniljaseksi on muuttunut kertaheitolla parempaan suuntaan. Jotain tylsästä vaniljaseksiselämästä voinee kertoa se, että mieleeni ei juuri ole jäänyt yhtään sellaista seksikokemusta, jota muistelisin näin jälkikäteen. Varsinkin kun on tehnyt hyppäyksen kinkymaailmaan, niin kaikki vaniljaseksikokemukset tuntuvat vain harmaalta, samalta massalta.

Kinkyelämä on juurtunut niin syvälle elämääni, että menneeseen vaniljaelämään kuuluvat asiat tuntuvat nykyään tylsiltä ja kinkyys monessa asiassa vie voiton. Minulla on hyvä esimerkki tästä parin viikon takaa:

Pohdin tuolloin menoani  Tampereella järjestettäviin Fetish x Goth bileisiin, jotka olivat perjantaina 28.4. Bileissä kinkyväki kohtasi crossdessing-porukan, eli bileissä pyöri gootteja, kumi-ihmisiä ja vaikka varsinaista sessiointia ei bileissä ollut, niin sidontaa ja piiskausta oli kuitenkin tiedossa.

Aluksi emmin bileisiin menoa. Vaikka olenkin kinky ja pukeudun nykyään korsetteihin ja jopa salaa haaveilen kumi ja pvc-vaatteista, en kuitenkaan koe olevani gootti. Kuitenkin kun bilejalkaani hieman vipatti ja en ole pitkään aikaan päässyt käymään missään kinkybileissä, päätin lähteä, enkä kadu yhtään. Ilta oli todella mukava ja totesin jälleen, että pervoporukassa koen oloni niin kotoisaksi. Ja vaikka bileet eivät olleet Tampereen kinky-yhdistys Rsykeen järjestämät, niin bilepaikka, Gay-yökerho Mixei kenties teki oloni vielä kotoisammaksi. Olen kokenut ensimmäiset kinkybileet juuri Mixeissä ja olen aina sanonut, että juuri Tampereen bileissä minulla on kotoisin olo. En myönnä Tampereella olevan vaikutusta asiaan, heh.

Seuraavana päivänä minulla oli töitä ja niin oli myös sitä seuraavana päivänä. Samana lauantai-iltana viestittelin työkaverini kanssa baariin lähtemisestä. Ystäväni on todennäköisesti vanilja, mutta hän on kuitenkin mukava ihminen ja olemme hänen kanssaan käyneet pari kertaa viihteellä. Ja tässä tapauksessa viihteellä käyminen tarkoittaa perus yökerhoon menemistä. Ei sillä, nämä pari kertaa perus yökerhossa ovat olleet yllättävän mukavia, varsinkaan kun en loppujen lopuksi enää kauhean paljon yökerhoissa käy.

Minulla oli lauantai-iltana hivenen väsynyt olo ja kesken kevään ilmestynyt takatalvi aiheutti sen, että olisin vain halunnut hautautua lämpimän peiton alle. Jotenkin työkaverini sai kuitenkin houkuteltua minut liikkeelle ja lähtemään baariin.

Vaikka ilta oli sinänsä ihan mukava - työkaverini kanssa on ihan kiva lähteä viihteelle - niin totesin, että tässä tapauksessa eilinen kinkyilta vei 100-0. Täynnä oleva yökerho ei innostanut, musiikkikaan ei ollut tällä kertaa niin hyvää, en jaksanut juurikaan tanssia ja känniset ja tönivät (vanilja)ihmiset ärsyttivät. Lähdinkin osittain seuraavan aamun töiden takia aikasemmin kotiin, kun työkaverini jäi vielä tanssimaan.

Vaikka vanijaelämästä on säilynyt joitakin hyviä asioita, kuten edelleen tärkeät vaniljaystävät, niin silti voin vain todeta, että kinkyelämä vie nykyään monessa asiassa 100-0. Niin paljon iloa ja sisältöä se on tuonut elämääni. Eletty vaniljaelämä taas edustaa minulle menneisyyttä ja vaikka kyseisestä elämästä on jäänyt myös ihan hyviä muistoja, niin se edustaa kuitenkin minulle aikaa, johon en tahdo enää palata. Missään asiassa.

-Perhis