Olen siinä mielessä ollut aina seksuaalinen ihminen, että olen tykännyt aina paljon seksistä (=yhdyntä=. Toki ihan alkuaikoina en vielä päässyt seksin makuun epävarmuuden takia, mutta kun itsetuntoni vuosien mittaan kasvoi ja pääsin epävarmuudesta eroon, olen nauttinut seksistä. Lisäksi vanilja-aikoina olin yllättävänkin yhdyntäkeskeinen. Toki tykkäsin pitkistä esileikeistä, mutta usein halusin vain päästä nopeasti asiaan.
Nyt kinkynä suhteeni pelkkään yhdyntään on muuttunut. Toki haluan edelleen seksiä ja minua panettaa usein, mutta haluan pelkän perinteiden yhdynnän ja vaniljaseksin kaikkea muutakin. Nykyään haluan saada piiskaa, päästä sidotuksi yms sen sijaan, että haluaisin vain päästä panemaan.
Huomaan, että olen ehkä pikku hiljaa lipumassa pois vaniljaseksin tyypillisestä yhdyntäkeskeisyydestä. Toki pelkkä yhdyntä on minulle edelleen tärkeää ja esimerkiksi en voisi elää seksittömässä suhteessa, vaikka suhde olisi muuten kuinka kinkyinen tahansa. Mutta olen tajunnut, että ennen yhdyntää voi leikkiä kaikkea kivaa, yhdynnän aikanakin voi sisällyttää kaikkea kivaa seksiin ja aina asioiden ei välttämättä tarvitse edetä ns loppuun asti, varsinkin jos on nimenomaan sessiosta kysymys. Nykyään ajatus ns vaniljaseksistä eli tyypillisestä ''esileikkiä ja suoraan asiaan ja yhdyntä ilman mitään alistamisen tai edes rajun seksin elementtejä'' tuntuu tylsältä. Toki jos sessiossa leikkii ennen yhdyntää, niin tätä leikkimistä voi pitää myös esileikkinä, mutta ymmärrätte ehkä pointtini. :)
Kaipaan vain nykyään seksiltä niin paljon kaikkea muuta. Toki seksiin ei välttämättä aina tarvitse sisällyttää valtaelementtejä tai leikkimistä, varsinkaan jos seksiakti ei tapahdu sessiossa, mutta uskon, että jos joutuisin harrastamaan suhteessani pelkkää vaniljaseksiä, kyllästyisin siihen nopeasti.
Tämä muutos suhteessa seksiin on ehkä ollut vaikeinta hyväksyä. Koska olen ollut monta vuotta yhdyntäkeskeinen ihminen, joka on tykännyt myös vaniljaseksistä, on tällainen muutos ollut ehkä vaikeasti ymmärrettävää. Mutta kaipaanko oikeastaan perinteistä vaniljaseksiä? Kun mietin, en oikeastaan. Toki olen miettinyt, että pitäisikö minun vain seuraavan kerran halutessani seksiä etsiä vaniljaseksistä pitävä mies ja harrastaa vaniljaseksiä, mutta suoraa kaipuuta pelkästään vaniljaiseen seksiin en ole kokenut. Kaipaan vain seksiltä niin paljon muutakin kuin pelkkää panemista. Sitä, että minua lyödään pepulle samalla kun pannaan, Sitä, kun hiuksiani riuhdotaan tai vedetään taaksepäin. Sitä, että minua kuristetaan hellästi tai hengitystäni estetään muuten, kun minua pannaan. Sitä, että olen sidottuna ja tiedän olevani armoilla toisen panemiselle. Sitä, että minua kutsutaan lutkaksi seksin aikana. Mutta myös sitä, että rajun seksin jälkeen saan maata toisen kainalossa ilman, että toinen tylysti häipyy suihkuun, kuten vaniljaseksissä yleensä.
Joten.. miksiköhän en oikeastaan kaipaa vaniljaseksiä? Siinä kysymys. :)
Nyt kinkynä suhteeni pelkkään yhdyntään on muuttunut. Toki haluan edelleen seksiä ja minua panettaa usein, mutta haluan pelkän perinteiden yhdynnän ja vaniljaseksin kaikkea muutakin. Nykyään haluan saada piiskaa, päästä sidotuksi yms sen sijaan, että haluaisin vain päästä panemaan.
Huomaan, että olen ehkä pikku hiljaa lipumassa pois vaniljaseksin tyypillisestä yhdyntäkeskeisyydestä. Toki pelkkä yhdyntä on minulle edelleen tärkeää ja esimerkiksi en voisi elää seksittömässä suhteessa, vaikka suhde olisi muuten kuinka kinkyinen tahansa. Mutta olen tajunnut, että ennen yhdyntää voi leikkiä kaikkea kivaa, yhdynnän aikanakin voi sisällyttää kaikkea kivaa seksiin ja aina asioiden ei välttämättä tarvitse edetä ns loppuun asti, varsinkin jos on nimenomaan sessiosta kysymys. Nykyään ajatus ns vaniljaseksistä eli tyypillisestä ''esileikkiä ja suoraan asiaan ja yhdyntä ilman mitään alistamisen tai edes rajun seksin elementtejä'' tuntuu tylsältä. Toki jos sessiossa leikkii ennen yhdyntää, niin tätä leikkimistä voi pitää myös esileikkinä, mutta ymmärrätte ehkä pointtini. :)
Kaipaan vain nykyään seksiltä niin paljon kaikkea muuta. Toki seksiin ei välttämättä aina tarvitse sisällyttää valtaelementtejä tai leikkimistä, varsinkaan jos seksiakti ei tapahdu sessiossa, mutta uskon, että jos joutuisin harrastamaan suhteessani pelkkää vaniljaseksiä, kyllästyisin siihen nopeasti.
Tämä muutos suhteessa seksiin on ehkä ollut vaikeinta hyväksyä. Koska olen ollut monta vuotta yhdyntäkeskeinen ihminen, joka on tykännyt myös vaniljaseksistä, on tällainen muutos ollut ehkä vaikeasti ymmärrettävää. Mutta kaipaanko oikeastaan perinteistä vaniljaseksiä? Kun mietin, en oikeastaan. Toki olen miettinyt, että pitäisikö minun vain seuraavan kerran halutessani seksiä etsiä vaniljaseksistä pitävä mies ja harrastaa vaniljaseksiä, mutta suoraa kaipuuta pelkästään vaniljaiseen seksiin en ole kokenut. Kaipaan vain seksiltä niin paljon muutakin kuin pelkkää panemista. Sitä, että minua lyödään pepulle samalla kun pannaan, Sitä, kun hiuksiani riuhdotaan tai vedetään taaksepäin. Sitä, että minua kuristetaan hellästi tai hengitystäni estetään muuten, kun minua pannaan. Sitä, että olen sidottuna ja tiedän olevani armoilla toisen panemiselle. Sitä, että minua kutsutaan lutkaksi seksin aikana. Mutta myös sitä, että rajun seksin jälkeen saan maata toisen kainalossa ilman, että toinen tylysti häipyy suihkuun, kuten vaniljaseksissä yleensä.
Joten.. miksiköhän en oikeastaan kaipaa vaniljaseksiä? Siinä kysymys. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti