Olen aina välillä pohtinut kaapissa olemista. Ja tajunnut, että perhana olenhan minäkin jollain tapaa kaapissa. Nimittäin kinkykaapissa. Mitä ajatuksia kinkykaapissa oleminen on minulle antanut?
Tähän asti en ole oikeastaan ahdistunut kaapissa olemisesta tai edes oikeastaan ajatellut olevani kaapissa. Olen ajatellut, että koska en vaniljanakaan en kertonut kauheasti ystävilleni seksielämästäni, niin miksi minun pitäisi kinkynäkään kertoa? Lisäksi jos sattuisin löytämään itselleni kumppanin, joka olisi dominoiva, niin miksi minun pitäisi kertoa tästä puolesta ystävilleni ja perheelleni? Eikö se vain riittäisi, jos kertoisin kaikkea muuta miehestä, mutta en kinkypuolta?
Mutta nyt, kun kinkyys on alkanut olemaan yhä enemmän osa elämääni, olen kuitenkin alkanut hieman haluamaan tulla ulos kaapista. Ja toisaalta olen alkanut kohdata tilanteisiin, jolloin tajuan oikeasti olevani kaapissa. Yksi hyvä esimerkki on heinäkuulta, kun olin Mixein Fetish Club-bileissä. Juttelin hyvän vaniljaystäväni kanssa viikonlopun jälkeen ja vaihdoimme perinteiset kuulumiset ja kyselimme miten toistemme viikonloput ovat menneet. Kun ystäväni kysyi, mitä itse olin tehnyt viikonloppuna, jouduin tiukan paikan eteen. Kertoako totuuden, että olin kinkybileissä, jolloin tulisin ulos kaapista vai keksiäkö hätävalhe? Koska en täysin halunnut valehdella ystävälleni, sanoin viettäneeni lauantain neutraalisti kaupungilla. Voi olla, että olen väärässä, mutta jälkeenpäin minusta on ehkä tuntunut, että ystäväni ehkä arvasi minun olleen jossain muualla kuin kaupungilla..
Olen pohtinut kinkyyttäni suhteessa ystäviini ja perheisiin. Olenko todella oma itseni ystävilleni, jos en kerro kinkyydestäni? Toisaalta koska kyseessä on kuitenkin osittain seksiin liittyvä asia, niin miksi ystävien pitäisi välttämättä tietää seksielämästäni? Mutta olen myös pohtinut sitä, että jos esimerkiksi rakastuisin yllättäen naiseen ja tajuaisin olevani bi-seksuaali/lesbo, niin toki tulisin tällöin kaapista ulos. Miksi en tulisi siis kaapista ulos kinkynä?
Huomaan, että jollain tapaa ehkä haluankin tulla ulos kaapista, ainakin ystäville. Olen huomannut sen siitä, että annan ystäville vihjeitä, joita he eivät välttämättä tajua. Esimerkiksi kun kerroin eräälle ystävälleni tästä tapailusta, joka minulla oli hiljattain ja kerroin, että hänessä on muutamia asioita, jotka mietityttävät, niin yhdeksi epäröimisen syyksi sanoin, että meillä on erilaiset mieltymykset seksin suhteen. Tämä jätti ystävälleni arvoitukseksi sen, että kummalla oikeastaan oli erilaisempia mieltymyksiä seksin suhteen.
Vaikka ajatus kaapista ulos tulemisesta houkutteleekin, tunnen etten ehkä ole vielä täysin valmis siihen. Vaikka kaapista ulos tuleminen ei välttämättä muuttaisi ystävieni mielikuvaa minusta, asia ei välttämättä ole kuitenkaan sellainen, jonka voisi noin vain ottaa esille.
Ehkä sitten joskus..
Tähän asti en ole oikeastaan ahdistunut kaapissa olemisesta tai edes oikeastaan ajatellut olevani kaapissa. Olen ajatellut, että koska en vaniljanakaan en kertonut kauheasti ystävilleni seksielämästäni, niin miksi minun pitäisi kinkynäkään kertoa? Lisäksi jos sattuisin löytämään itselleni kumppanin, joka olisi dominoiva, niin miksi minun pitäisi kertoa tästä puolesta ystävilleni ja perheelleni? Eikö se vain riittäisi, jos kertoisin kaikkea muuta miehestä, mutta en kinkypuolta?
Mutta nyt, kun kinkyys on alkanut olemaan yhä enemmän osa elämääni, olen kuitenkin alkanut hieman haluamaan tulla ulos kaapista. Ja toisaalta olen alkanut kohdata tilanteisiin, jolloin tajuan oikeasti olevani kaapissa. Yksi hyvä esimerkki on heinäkuulta, kun olin Mixein Fetish Club-bileissä. Juttelin hyvän vaniljaystäväni kanssa viikonlopun jälkeen ja vaihdoimme perinteiset kuulumiset ja kyselimme miten toistemme viikonloput ovat menneet. Kun ystäväni kysyi, mitä itse olin tehnyt viikonloppuna, jouduin tiukan paikan eteen. Kertoako totuuden, että olin kinkybileissä, jolloin tulisin ulos kaapista vai keksiäkö hätävalhe? Koska en täysin halunnut valehdella ystävälleni, sanoin viettäneeni lauantain neutraalisti kaupungilla. Voi olla, että olen väärässä, mutta jälkeenpäin minusta on ehkä tuntunut, että ystäväni ehkä arvasi minun olleen jossain muualla kuin kaupungilla..
Olen pohtinut kinkyyttäni suhteessa ystäviini ja perheisiin. Olenko todella oma itseni ystävilleni, jos en kerro kinkyydestäni? Toisaalta koska kyseessä on kuitenkin osittain seksiin liittyvä asia, niin miksi ystävien pitäisi välttämättä tietää seksielämästäni? Mutta olen myös pohtinut sitä, että jos esimerkiksi rakastuisin yllättäen naiseen ja tajuaisin olevani bi-seksuaali/lesbo, niin toki tulisin tällöin kaapista ulos. Miksi en tulisi siis kaapista ulos kinkynä?
Huomaan, että jollain tapaa ehkä haluankin tulla ulos kaapista, ainakin ystäville. Olen huomannut sen siitä, että annan ystäville vihjeitä, joita he eivät välttämättä tajua. Esimerkiksi kun kerroin eräälle ystävälleni tästä tapailusta, joka minulla oli hiljattain ja kerroin, että hänessä on muutamia asioita, jotka mietityttävät, niin yhdeksi epäröimisen syyksi sanoin, että meillä on erilaiset mieltymykset seksin suhteen. Tämä jätti ystävälleni arvoitukseksi sen, että kummalla oikeastaan oli erilaisempia mieltymyksiä seksin suhteen.
Vaikka ajatus kaapista ulos tulemisesta houkutteleekin, tunnen etten ehkä ole vielä täysin valmis siihen. Vaikka kaapista ulos tuleminen ei välttämättä muuttaisi ystävieni mielikuvaa minusta, asia ei välttämättä ole kuitenkaan sellainen, jonka voisi noin vain ottaa esille.
Ehkä sitten joskus..
Hyvää pohdintaa kyllä. Ollaan Ukon kanssa päädytty siihen lopputulemaan, että emme avaudu suhteemme seksuaalisesta puolesta niille joiden kanssa ei muutenkaan tulisi puhuttua seksistä avoimesti. Suoraan kysyville vastataan kyllä. Muutama hyvä ystävä tietää, ja hyväksyivät asian sen kummempia nikottelematta. Oli ehkä parempikin, niin ei tule kulmienkohotteluja mustelmille esim. saunailloissa. Perhe pidetään pimennossa, enkä halua tietää mitään sisarusteni, vanhempieni tai sukulaisteni makuuhuonetouhuista, ellei sitten satuta samoihin bileisiin joskus. Työkavereiden viikonloppusuunnitelmakyselyt kuitataan bileviikonloppuina ihan vaan kaverien tapaamisella siellä/täällä/tuolla. Välillä tulee kyllä viljeltyä hurttia kinkyyn vihjailevaa huumoria ihan huomaamattaan :D
VastaaPoistaKiitos kommentista! Mielestäni kinkykaapissa oleminen on sinänsä monimutkaisempaa, koska kyseessä on kuitenkin periaatteessa seksiin yhdistyvä asia. Olen esimerkiksi miettinyt sitä. että jos rakastuisin yhtäkkiä naiseen, niin totta kai tulisin ulos kaapista, koska kyseessä olisi niin iso ja merkittävä asia.
VastaaPoistaToisaalta ymmärrän kyllä heitä, jotka ovat kinkykaapissa. Jos elämä täyttyy paljon kinkyilyyn liittyvistä asioista (miitit, yhdistystoiminta, bileet jne), niin voi olla ahdistavaa kaapissa, jos ja kun ei voi kertoa muille ihmisille, mitä puuhaa vapaa-ajallaan.