Minun on pitänyt kirjoittaa tästä jo viikko aikaisemmin blogiini, mutta en ole jostain syystä saanut aikaiseksi. Nyt kuitenkin haluan jakaa tämän asian kanssanne, monille ehkä pienen asian, mutta minulle ison asian. Olen löytänyt uuden työpaikan!
Kävin pari viikkoa sitten erään nousevan sosiaali- ja terveysfirman haastattelussa. Olin hakenut heille henkilökohtaiseksi avustajaksi. Oliko kenties työnhakuni ja monet ''et tullut valituksi tehtävään''-lauseet saaneet aikaan sen, että nytkään en varsinaisesti odottanut saavani työpaikkaa. Varsinkin, kun haastattelu oli ryhmähaastattelu ja uskoin muiden haastateltavien menevän ohitseni esimerkiksi heidän koulutustensa avulla.
Kuitenkin samana päivänä, vain pari tuntia haastattelun jälkeen sain puhelun, jossa minulle tarjottiin työtä. En miettinyt kahta sekunttiakaan, kun päätin ottaa työn vastaan. ''Hemmetti, mulle soitetaan ja tarjotaan ja työtä, en todellakaan aio luopua tilaisuudesta'' mietin jälkeenpäin.
Uusi työni ei ole palkallisesti mikään paras vaihtoehto ja tiedostan jo parin tehdyn työvuoron perusteella, että kyseessä on rankkaa työtä, mutta tämä työ on minulle kuitenkin, jos ei vielä lottovoitto, niin voitto ainakin. Ensinnäkin olen halunnut pitkään tehdä työtä, jossa saan olla ihmisten kanssa tekemisissä ja kenties auttaakin heitä. Lisäksi tämä työpaikka tuntuu todellakin voitolta kaiken työnhaun jälkeen.
Kun on yli puoli vuotta etsinyt töitä saamatta niitä, sitä kyynistyy väkisinkin ja alkaa pikku hiljaa ehkä menettämään toivoaan. Kenties väsymään loputtomaan hakemusten täyttämiseen. Ehkä jopa ajattelemaan, että mitään töitä ei löydykään. Ajatellen kaikkea työnhakua, jota olen tehnyt, tämä työ tuntuu todellakin melkein siltä lottovoitolta. Vihdoinkin työnhakuni tärppäsi! Se fiilis, kun minulle soitettiin ja tarjottiin töitä, oli mahtava.
Aiheesta hieman sivuten, minun pitää tuoda myös esille eräs toinen asia. En tiedä onko tähän vaikuttanut ikäni, lisääntyvä elämänkokemukseni, vai mikä, mutta olen huomannut itsevarmuuteni ja itseluottamukseni nousseen viime aikoina.
Olen aina ollut uusissa tilanteissa se jännittäjä. Jännittänyt työhaastatteluita, uuteen työhön menemistä ja niin edelleen. Olen aikoinaan jännityksen takia jättänyt pari minulle tarjottua työtäkin väliin, koska itseluottamukseni ja usko omiin kykyihini ei ole tuolloin ollut suuri.
Nyt tilanne on aivan toinen. Huomaan uskaltavani ottaa haasteita monella elämän osa-alueella. Uskalsin esimerkiksi ottaa tämän työn vastaan. Nuorempana en ehkä olisi uskaltanut, koska ajattelin tuolloin, etten pärjäisi työssä. Nyt ajattelen kaikki uudet työt haasteena, enkä ensimmäisenä ajattele, että en selviäisi uudessa työssä.
Uskallan nykyään heittäytyä enemmän ja ottaa jopa riskejä. Myös ihmissuhteiden osalta.
En tiedä mitä on tapahtumassa, mutta suunta ja muutos vaikuttaa hyvältä.
Lisäksi voin pitkästä aikaa sanoa kunnolla, että elämä hymyilee.
-Perhis
Kävin pari viikkoa sitten erään nousevan sosiaali- ja terveysfirman haastattelussa. Olin hakenut heille henkilökohtaiseksi avustajaksi. Oliko kenties työnhakuni ja monet ''et tullut valituksi tehtävään''-lauseet saaneet aikaan sen, että nytkään en varsinaisesti odottanut saavani työpaikkaa. Varsinkin, kun haastattelu oli ryhmähaastattelu ja uskoin muiden haastateltavien menevän ohitseni esimerkiksi heidän koulutustensa avulla.
Kuitenkin samana päivänä, vain pari tuntia haastattelun jälkeen sain puhelun, jossa minulle tarjottiin työtä. En miettinyt kahta sekunttiakaan, kun päätin ottaa työn vastaan. ''Hemmetti, mulle soitetaan ja tarjotaan ja työtä, en todellakaan aio luopua tilaisuudesta'' mietin jälkeenpäin.
Uusi työni ei ole palkallisesti mikään paras vaihtoehto ja tiedostan jo parin tehdyn työvuoron perusteella, että kyseessä on rankkaa työtä, mutta tämä työ on minulle kuitenkin, jos ei vielä lottovoitto, niin voitto ainakin. Ensinnäkin olen halunnut pitkään tehdä työtä, jossa saan olla ihmisten kanssa tekemisissä ja kenties auttaakin heitä. Lisäksi tämä työpaikka tuntuu todellakin voitolta kaiken työnhaun jälkeen.
Kun on yli puoli vuotta etsinyt töitä saamatta niitä, sitä kyynistyy väkisinkin ja alkaa pikku hiljaa ehkä menettämään toivoaan. Kenties väsymään loputtomaan hakemusten täyttämiseen. Ehkä jopa ajattelemaan, että mitään töitä ei löydykään. Ajatellen kaikkea työnhakua, jota olen tehnyt, tämä työ tuntuu todellakin melkein siltä lottovoitolta. Vihdoinkin työnhakuni tärppäsi! Se fiilis, kun minulle soitettiin ja tarjottiin töitä, oli mahtava.
Aiheesta hieman sivuten, minun pitää tuoda myös esille eräs toinen asia. En tiedä onko tähän vaikuttanut ikäni, lisääntyvä elämänkokemukseni, vai mikä, mutta olen huomannut itsevarmuuteni ja itseluottamukseni nousseen viime aikoina.
Olen aina ollut uusissa tilanteissa se jännittäjä. Jännittänyt työhaastatteluita, uuteen työhön menemistä ja niin edelleen. Olen aikoinaan jännityksen takia jättänyt pari minulle tarjottua työtäkin väliin, koska itseluottamukseni ja usko omiin kykyihini ei ole tuolloin ollut suuri.
Nyt tilanne on aivan toinen. Huomaan uskaltavani ottaa haasteita monella elämän osa-alueella. Uskalsin esimerkiksi ottaa tämän työn vastaan. Nuorempana en ehkä olisi uskaltanut, koska ajattelin tuolloin, etten pärjäisi työssä. Nyt ajattelen kaikki uudet työt haasteena, enkä ensimmäisenä ajattele, että en selviäisi uudessa työssä.
Uskallan nykyään heittäytyä enemmän ja ottaa jopa riskejä. Myös ihmissuhteiden osalta.
En tiedä mitä on tapahtumassa, mutta suunta ja muutos vaikuttaa hyvältä.
Lisäksi voin pitkästä aikaa sanoa kunnolla, että elämä hymyilee.
-Perhis
