Surun ja vitutuksen käsittely huumorin avulla

Tänään on ollut taas vaihteeksi kiukkupäivä. Kaikki on ottanut päähän ja ärsyttänyt, eikä ole edes maanantai.. Ajattelin aluksi kirjoittaa siitä, miten käännän kaiken surun ja vitutuksen  positiivisen ajattelun puolelle, mutta kun jälleen kerran huomasin, mikä minun kohdallani auttaa vitutuksen/surun poistossa, ajattelin tehdä tästä keinosta oman tekstin. Tämä keino on huumori/nauru.

Me ihmiset käsittelemme surua ja vitusta eri tavoin. Joku lähtee salille tai juoksulenkille, joku purkaa oloaan läheiselle ystävälle, joku saattaa kirjoittaa päiväkirjaan tai blogiin olostaan, joku saattaa vaikka kutoa sukkaa. Itselleni kirjoittaminen on tietysti jonkinlaista terapiaa ja vitutuksen ja surun poistokeino, mutta niin on myös huumori ja nauru.

Nauran usein, voisi sanoa, että nauran lähes päivittäin. Vaikka saatan varsinkin uusiin ihmisiin tutustuessa olla hieman varautunut, osaan kuitenkin naurun ja huumorin avulla vapautua. Huumorintaju on itselleni erittäin tärkeä asia, niin itsessäni kuin myös ystävässä, kumppanissa tai oikeastaan kenessä tahansa ihmisessä, jonka kanssa olen tekemisissä.

Nauran hyvin monenlaiselle huumorille. Niin musta huumori kuin perinteinen aivot-narikkaan huumori sytyttää ja onhan se tilannekomiikkakin aina välillä hauskaa.. Minun kohdallani naurua voi aiheuttaa niin hauska Youtube-video, jokin hauska Facebook-keskustelu tai esimerkiksi hauska kirja.

Miten nauru sitten toimii terapiana tai surun poistattajana? Jokainen meistä varmaan muistaa sellaisia hetkiä, kun olemme nauraneet niin paljon, että vatsaan sattuu tai kyyneliä tulee silmistä. Tällaiset naurukohtaukset rentouttavat yllättävän paljon. Kun nauraa 5 minuuttia putkeen niin, että vatsaan sattuu, ei naurukohtauksen loppuessa juurikaan enää vituta, kun olo niin hyvä ja endorfiininen. Parhaimmillaan olo on täysin rentoutunut.

Naurun avulla saa myös yksinkertaisesti ajatuksia muualle. Jos katson Youtubesta jotain hauskaa remix-videota, joka parhaimmillaan saattaa kestää viisikin minuuttia, niin aika hyvin tuona aikana saa  ajatuksia pois surullisesta tai ärsyttävästä asiasta. Ja kuten yllä totesin, ikävät asiat saattavat olla kokonaan poissa mielestä, kun on oikein paljon naurattanut.

Moni vakavasti sairas ihminen sanoo nauttivansa huumorista, jopa hyvin mustasta sellaisesta. En ihmettele yhtään. Huumorin avulla pystyy käsittelemään myös vaikeita asioita.

Minulle huumori ja nauru ovat yksi elämäni tärkein lääke ja piristys. <3

-Perhis

Mikä on seksuaalinen suuntautumiseni?

Baariin on tullut profiilien kohdalle uusi merkintä, johon voi merkitä seksuaalisen suuntautumisensa. Täyttäessäni kyseistä kohtaa, ajattelin seksuaalisen suuntaumisen määrittelyn olevan helppoa. Mutta ei se ollutkaan niin helppoa. Aluksi merkitsin kohtaan suuntauksen ''heteroflexible''. Tämä alkoi pian tökkimään: ''No en mä kai heteroflexible ole''. Sen jälkeen merkitsin kohtaan heteroseksuaali. Tämäkään ei tuntunut oikealta: ''No kun heteroseksuaali kuulostaa niin tylsältä''. Profiilissani lukee tällä hetkellä heteroseksuaali, mutta voi olla, että muutan kohdan ''en halua määritellä/en tiedä''.

Mikä siis on seksuaalinen suuntautumiseni? Tarkastellaanpas sitä vähän.

Seksuaalisesta suuntautumisesta tiedän sen verran, että n. 99% prosenttia olen miehiin päin suuntautunut. Olen ihastunut ja kiinnostunut nimenomaan aina miehistä. Monet heteroksi itseään kutsuvat naisetkin ovat joskus kertoneet ihastuneensa naisiin, mutta itse en muistele missään vaiheessa kokeneen romanttisia tunteita naisia kohtaan.

Seksipuolen suhteen asia ei ole niin yksiselitteinen. Nautin erittäin paljon seksistä juuri miesten kanssa ja etsin nimenomaan miehiä leikkikaveriksi. Olen aikoinaan harrastanut parikin kertaa seksiä naisen kanssa ja nauttineeni kyllä omalla tavallaan seksistä naisen kanssa - vaikka lopulta seksi miehen kanssa on vienyt voiton. Minulla on ollut myös fantasioita naiselle alistumisesta. Tällä hetkellä tosin seksi naisen kanssa kiinnostaa vielä vähemmän mitä se on joskus kiinnostanut. Olen kyllä ilmoittanut, että minusta voi saada toisen naisen esimerkiksi kolmen kimppaan ja voisin mahdollisesti sessioida toisena subina, mutta en esimerkiksi ole tällä hetkellä etsimässä mitenkään aktiivisesti paria leikkimään tai harrastamaan seksiä kanssani.

Mites sitten porno ja muut kiihokkeet? Pornon kohdalla tuleekin jännä juttu esille. Olen ehkä tyypillinen nainen siinä mielessä, että katson lopulta aika harvoin pornoa ja silloin jos katson, se on ehkä enemmän fetish-pornoa kuin täysin bdsm-aiheista pornoa. Ja silloin kun pornoa katson,  niin katselen usein naisten välistä pornoa - poislukien kimppapornot, jossa aina katselen pornoa, jossa on vähintään yksi mies mukana. Jotenkin olen kokenut esimerkiksi naisten välisen bdsm-pornon paljon kiihottavampana kuin perinteisen Master-Subi-pornon. Mikä taas on siinä mielessä ristiriidassa halujeni kanssa, etten tällä hetkellä niin kauheasti haaveile naiselle alistumisesta. Voi tietysti olla, että Master-Subi-asetelma on niin tavallinen asetelma, joka toistuu niin pornossa, tosielämässä kuin eroottisissa novelleissa, että sitä mielummin katsoo vähän harvinaisempaa asetelmaa.

Romanttisista tunteista kun mainitsin, niin pitää mainita, että tykkään kyllä katsella todella paljon kauniita naisia. Huomaan usein selaavani kauniiden naisten kuvia esimerkiksi Instagramista ja kinkybileissä tykkään katsella kauniita naisia korseteissa ja koroissa. Tässä tosin ehkä korostuu enemmän visuaalisuus kuin seksuaalisen kiihotuksen saaminen. Olen visuaalinen ihminen, joka tykkää katsoa kauniita ja komeita ihmisiä. Ja toisaalta kauniiden naisten katsominen ei ole mikään salattu asia naisten toimesta..

Nykyään puhutaan paljon sukupuolten ja seksuaalisen suuntautumisten monpuolisuudesta. Itselleni seksuaalinen suhtautuminen ei sisänsä aiheuta ahdistusta. Tiedän mistä viehätyn ja mistä en viehäty ja hyväksyn seksuaalisen suuntautumisen. En ehkä pysty määrittelemään täysin omaa seksuaalista suuntautumistani, mutta toisaalta tarvitseeko sitä määritellä? Minä olen mikä olen, enkä siitä muuksi muutu.

-Perhis