Alusta lähtien, kun olen liittynyt kinkymaailmaan, olen tuntenut lievää ulkopuolisuutta skenessä. Minkä ihmeen takia? Olenhan aivan samalla tavalla pervo kuin muutkin.
Tunnen oloni ulkopuoliseksi ulkonäköni takia. En ole synkkä gootti, vaan kiltti naapurintyttö, josta ei välttämättä heti arvaisi, että olen kinky. En pukeudu synkkään vaatetyyliin, vaan naiselliseen tyyliin. En pukeudu myöskään PVC:hen, nahkaan tai lateksiin, vaan pukeudun tavallisista ketjuliikkeistä ostettuun vaatteisiin.
En ole masokisti. Tiedän, ettei masokismi ole mikään kinkyyden määritelmä tai oletus, mutta kun skenessä joka toinen tuntuu olevan masokisti, jonka suosikkiasia on kivun saaminen, tunnen olevani outo, kun kipu ei itselleni ole ykkösasia. Toki on kiva saada piiskaa tai paljasta kämmentä, mutta jos esimerkiksi suhteessani ei olisi mahdollista saada edellämainittua asiaa, niin maailmani ei välttämättä kaatuisi siihen.
En hae d/s 24/7 suhdetta. Varsinkin joillakin mastereilla on ehkä ollut vaikeuksia ymmärtää, etten ole vain kiinnostunut noin ääripään suhteesta. Toki olisi väärin sanoa, etten haluaisi BDSM:än näkyvän yhtään arkielämässä- arkeahan sessiotkin ovat. Mutta en välttämättä näe omana juttunani suhdetta, jossa saan rangaistuksia, jos olen käyttäytynyt sopimattomasti tai näe omana juttunani suhdetta, jossa vain minä tekisin subin roolissa kotitöitä.
Loppujen lopuksi nämä asiat ovat vain oman pääni sisällä. Kukaan toinen ei ole missään vaiheessa kyseenalaistanut kinkyyttäni tai sitä, olenko sopiva kinkyksi.
Ja toisaalta. Loppujen lopuksi tärkeintä on se, että on itse omaan itseensä tyytyväinen. Kukaan toinen ei voi määritellä tapaasi toimia ja vaikka erottuisit joukosta, niin tärkeintä on, että olet itse tyytyväinen itseesi.
Tunnen oloni ulkopuoliseksi ulkonäköni takia. En ole synkkä gootti, vaan kiltti naapurintyttö, josta ei välttämättä heti arvaisi, että olen kinky. En pukeudu synkkään vaatetyyliin, vaan naiselliseen tyyliin. En pukeudu myöskään PVC:hen, nahkaan tai lateksiin, vaan pukeudun tavallisista ketjuliikkeistä ostettuun vaatteisiin.
En ole masokisti. Tiedän, ettei masokismi ole mikään kinkyyden määritelmä tai oletus, mutta kun skenessä joka toinen tuntuu olevan masokisti, jonka suosikkiasia on kivun saaminen, tunnen olevani outo, kun kipu ei itselleni ole ykkösasia. Toki on kiva saada piiskaa tai paljasta kämmentä, mutta jos esimerkiksi suhteessani ei olisi mahdollista saada edellämainittua asiaa, niin maailmani ei välttämättä kaatuisi siihen.
En hae d/s 24/7 suhdetta. Varsinkin joillakin mastereilla on ehkä ollut vaikeuksia ymmärtää, etten ole vain kiinnostunut noin ääripään suhteesta. Toki olisi väärin sanoa, etten haluaisi BDSM:än näkyvän yhtään arkielämässä- arkeahan sessiotkin ovat. Mutta en välttämättä näe omana juttunani suhdetta, jossa saan rangaistuksia, jos olen käyttäytynyt sopimattomasti tai näe omana juttunani suhdetta, jossa vain minä tekisin subin roolissa kotitöitä.
Loppujen lopuksi nämä asiat ovat vain oman pääni sisällä. Kukaan toinen ei ole missään vaiheessa kyseenalaistanut kinkyyttäni tai sitä, olenko sopiva kinkyksi.
Ja toisaalta. Loppujen lopuksi tärkeintä on se, että on itse omaan itseensä tyytyväinen. Kukaan toinen ei voi määritellä tapaasi toimia ja vaikka erottuisit joukosta, niin tärkeintä on, että olet itse tyytyväinen itseesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti