Vaniljaseksi vs kinkyseksi

Olen siinä mielessä ollut aina seksuaalinen ihminen, että olen tykännyt aina paljon seksistä (=yhdyntä=. Toki ihan alkuaikoina en vielä päässyt seksin makuun epävarmuuden takia, mutta kun itsetuntoni vuosien mittaan kasvoi ja pääsin epävarmuudesta eroon, olen nauttinut seksistä. Lisäksi vanilja-aikoina olin yllättävänkin yhdyntäkeskeinen. Toki tykkäsin pitkistä esileikeistä, mutta usein halusin vain päästä nopeasti asiaan.

Nyt kinkynä suhteeni pelkkään yhdyntään on muuttunut. Toki haluan edelleen seksiä ja minua panettaa usein, mutta haluan pelkän perinteiden yhdynnän ja vaniljaseksin kaikkea muutakin. Nykyään haluan saada piiskaa, päästä sidotuksi yms sen sijaan, että haluaisin vain päästä panemaan.

Huomaan, että olen ehkä pikku hiljaa lipumassa pois vaniljaseksin tyypillisestä yhdyntäkeskeisyydestä. Toki pelkkä yhdyntä on minulle edelleen tärkeää ja esimerkiksi en voisi elää seksittömässä suhteessa, vaikka suhde olisi muuten kuinka kinkyinen tahansa. Mutta olen tajunnut, että ennen yhdyntää voi leikkiä kaikkea kivaa, yhdynnän aikanakin voi sisällyttää kaikkea kivaa seksiin ja aina asioiden ei välttämättä tarvitse edetä ns loppuun asti, varsinkin jos on nimenomaan sessiosta kysymys. Nykyään ajatus ns vaniljaseksistä eli tyypillisestä ''esileikkiä ja suoraan asiaan ja yhdyntä ilman mitään alistamisen tai edes rajun seksin elementtejä'' tuntuu tylsältä. Toki jos sessiossa leikkii ennen yhdyntää, niin tätä leikkimistä voi pitää myös esileikkinä, mutta ymmärrätte ehkä pointtini. :)

Kaipaan vain nykyään seksiltä niin paljon kaikkea muuta. Toki seksiin ei välttämättä aina tarvitse sisällyttää valtaelementtejä tai leikkimistä, varsinkaan jos seksiakti ei tapahdu sessiossa, mutta uskon, että jos joutuisin harrastamaan suhteessani pelkkää vaniljaseksiä, kyllästyisin siihen nopeasti.

Tämä muutos suhteessa seksiin on ehkä ollut vaikeinta hyväksyä. Koska olen ollut monta vuotta yhdyntäkeskeinen ihminen, joka on tykännyt myös vaniljaseksistä, on tällainen muutos ollut ehkä vaikeasti ymmärrettävää. Mutta kaipaanko oikeastaan perinteistä vaniljaseksiä? Kun mietin, en oikeastaan. Toki olen miettinyt, että pitäisikö minun vain seuraavan kerran halutessani seksiä etsiä vaniljaseksistä pitävä mies ja harrastaa vaniljaseksiä, mutta suoraa kaipuuta pelkästään vaniljaiseen seksiin en ole kokenut. Kaipaan vain seksiltä niin paljon muutakin kuin pelkkää panemista. Sitä, että minua lyödään pepulle samalla kun pannaan, Sitä, kun hiuksiani riuhdotaan tai vedetään taaksepäin. Sitä, että minua kuristetaan hellästi tai hengitystäni estetään muuten, kun minua pannaan. Sitä, että olen sidottuna ja tiedän olevani armoilla toisen panemiselle. Sitä, että minua kutsutaan lutkaksi seksin aikana. Mutta myös sitä, että rajun seksin jälkeen saan maata toisen kainalossa ilman, että toinen tylysti häipyy suihkuun, kuten vaniljaseksissä yleensä.

Joten.. miksiköhän en oikeastaan kaipaa vaniljaseksiä? Siinä kysymys. :)

Kinkykaapissa

Olen aina välillä pohtinut kaapissa olemista. Ja tajunnut, että perhana olenhan minäkin jollain tapaa kaapissa. Nimittäin kinkykaapissa. Mitä ajatuksia kinkykaapissa oleminen on minulle antanut?

Tähän asti en ole oikeastaan ahdistunut kaapissa olemisesta tai edes oikeastaan ajatellut olevani kaapissa. Olen ajatellut, että koska en vaniljanakaan en kertonut kauheasti ystävilleni seksielämästäni, niin miksi minun pitäisi kinkynäkään kertoa? Lisäksi jos sattuisin löytämään itselleni kumppanin, joka olisi dominoiva, niin miksi minun pitäisi kertoa tästä puolesta ystävilleni ja perheelleni? Eikö se vain riittäisi, jos kertoisin kaikkea muuta miehestä, mutta en kinkypuolta?

Mutta nyt, kun kinkyys on alkanut olemaan yhä enemmän osa elämääni, olen kuitenkin alkanut hieman haluamaan tulla ulos kaapista. Ja toisaalta olen alkanut kohdata tilanteisiin, jolloin tajuan oikeasti olevani kaapissa. Yksi hyvä esimerkki on heinäkuulta, kun olin Mixein Fetish Club-bileissä. Juttelin hyvän vaniljaystäväni kanssa viikonlopun jälkeen ja vaihdoimme perinteiset kuulumiset ja kyselimme miten toistemme viikonloput ovat menneet. Kun ystäväni kysyi, mitä itse olin tehnyt viikonloppuna, jouduin tiukan paikan eteen. Kertoako totuuden, että olin kinkybileissä, jolloin tulisin ulos kaapista vai keksiäkö hätävalhe? Koska en täysin halunnut valehdella ystävälleni, sanoin viettäneeni lauantain neutraalisti kaupungilla. Voi olla, että olen väärässä, mutta jälkeenpäin minusta on ehkä tuntunut, että ystäväni ehkä arvasi minun olleen jossain muualla kuin kaupungilla..

Olen pohtinut kinkyyttäni suhteessa ystäviini ja perheisiin. Olenko todella oma itseni ystävilleni, jos en kerro kinkyydestäni? Toisaalta koska kyseessä on kuitenkin osittain seksiin liittyvä asia, niin miksi ystävien pitäisi välttämättä tietää seksielämästäni? Mutta olen myös pohtinut sitä, että jos esimerkiksi rakastuisin yllättäen naiseen ja tajuaisin olevani bi-seksuaali/lesbo, niin toki tulisin tällöin kaapista ulos. Miksi en tulisi siis kaapista ulos kinkynä?

Huomaan, että jollain tapaa ehkä haluankin tulla ulos kaapista, ainakin ystäville. Olen huomannut sen siitä, että annan ystäville vihjeitä, joita he eivät välttämättä tajua. Esimerkiksi kun kerroin eräälle ystävälleni tästä tapailusta, joka minulla oli hiljattain ja kerroin, että hänessä on muutamia asioita, jotka mietityttävät, niin yhdeksi epäröimisen syyksi sanoin, että meillä on erilaiset mieltymykset seksin suhteen. Tämä jätti ystävälleni arvoitukseksi sen, että kummalla oikeastaan oli erilaisempia mieltymyksiä seksin suhteen.

Vaikka ajatus kaapista ulos tulemisesta houkutteleekin, tunnen etten ehkä ole vielä täysin valmis siihen. Vaikka kaapista ulos tuleminen ei välttämättä muuttaisi ystävieni mielikuvaa minusta, asia ei välttämättä ole kuitenkaan sellainen, jonka voisi noin vain ottaa esille.

Ehkä sitten joskus..

Ulkopuolinen kinkymaailmassa

Alusta lähtien, kun olen liittynyt kinkymaailmaan, olen tuntenut lievää ulkopuolisuutta skenessä. Minkä ihmeen takia? Olenhan aivan samalla tavalla pervo kuin muutkin.

Tunnen oloni ulkopuoliseksi ulkonäköni takia. En ole synkkä gootti, vaan kiltti naapurintyttö, josta ei välttämättä heti arvaisi, että olen kinky. En pukeudu synkkään vaatetyyliin, vaan naiselliseen tyyliin. En pukeudu myöskään PVC:hen, nahkaan tai lateksiin, vaan pukeudun tavallisista ketjuliikkeistä ostettuun vaatteisiin.

En ole masokisti. Tiedän, ettei masokismi ole mikään kinkyyden määritelmä tai oletus, mutta kun skenessä joka toinen tuntuu olevan masokisti, jonka suosikkiasia on kivun saaminen, tunnen olevani outo, kun kipu ei itselleni ole ykkösasia. Toki on kiva saada piiskaa tai paljasta kämmentä, mutta jos esimerkiksi suhteessani ei olisi mahdollista saada edellämainittua asiaa, niin maailmani ei välttämättä kaatuisi siihen.

En hae d/s 24/7 suhdetta. Varsinkin joillakin mastereilla on ehkä ollut vaikeuksia ymmärtää, etten ole vain kiinnostunut noin ääripään suhteesta. Toki olisi väärin sanoa, etten haluaisi BDSM:än näkyvän yhtään arkielämässä- arkeahan sessiotkin ovat. Mutta en välttämättä näe omana juttunani suhdetta, jossa saan rangaistuksia, jos olen käyttäytynyt sopimattomasti tai näe omana juttunani suhdetta, jossa vain minä tekisin subin roolissa kotitöitä.

Loppujen lopuksi nämä asiat ovat vain oman pääni sisällä. Kukaan toinen ei ole missään vaiheessa kyseenalaistanut kinkyyttäni tai sitä, olenko sopiva kinkyksi.

Ja toisaalta. Loppujen lopuksi tärkeintä on se, että on itse omaan itseensä tyytyväinen. Kukaan toinen ei voi määritellä tapaasi toimia ja vaikka erottuisit joukosta, niin tärkeintä on, että olet itse tyytyväinen itseesi.

Kinkyn ja vaniljan parisuhde

En ole oikeastaan harmitellut mitään kinkyyteeni liittyvää asiaa. Päinvastoin se on tuonut ja tuo toivottavasti edelleen mukavia hetkiä elämääni. Mutta se mikä on oikeastaan alkanut hieman harmittamaan viime aikoina on se tunne, kun tajuat, että parisuhteen löytäminen voi olla jopa entistä hankalampaa.

Aluksi luulin, että kinkymaailmasta olisi helppo löytää kumppani, koska kinkyt ovat kuitenkin samanhenkistä porukkaa. Mutta olen tajunnut, ettei se välttämättä niin helppoa olekaan. Ensinnäkin jo se rajaa valintoja, että ihmisillä on eri mieltymyksiä. Jos toinen esimerkiksi haluaa vain sessioista koostuvan parisuhteen, jossa arjessa ei näy valta-asetelmia ja toinen taas ihan päinvastaisen suhteen, niin tällaisilla ihmisillä tuskin on on mahdollisuutta muodostaa parisuhdetta. Lisäksi toki kemiat, kiinnostuksen kohteet kinkyilyn ulkopuolella yms muut asiat vaikuttavat parinetsintään.

Olen itse tavannut muutamia kinkymiehiä ihan vakavassa mielessä, mutta kenenkään kanssa ei ole tullut mitään vakavaa. Myönnän kyllä sen, että olen ehkä hieman nirso (tai ainakin olen ollut) kumppanin suhteen ja kinkymaailmassa tämä ei ole hyvä juttu, koska seuraa on muutenkin vaikea löytää. Olenkin pohtinut, voisinko kuitenkin elää vaniljasuhteessa? Saisinko vaniljasuhteesta enää mitään irti, kun olen astunut jo kinkyyden puolelle?

Tätä asiaan olen pohtinut, kun olen tapaillut parisen viikkoa vaniljaista, mutta kuitenkin hieman kinkyä miestä. Vaikka hän ei ilmeisesti täysin vanilja olekaan ja on avoin kokeilemaan myös BDSM-asioita, olen kuitenkin miettinyt, tulisiko suhteesta hänen kanssaan mitään. Vaikka hän muuten olisi varmasti hyvä kumppani (meillä on paljon samoja kiinnostuksen kohteita yms, joka on itselleni tärkeä asia), niin olen miettinyt haluanko kuitenkaan suhteeseen, jossa toinen on kyllä avoin kaikille jutuille, mutta on lähtökohdiltaan kuitenkin enemmän vanilja?

Tiedän, että tapailemalla ja kokeilemalla asiat selviävät. Kuitenkin tiedän myös, että näiden asioiden kokeileminen juuri hänen kanssaan vaatisi paljon luottamusta yms ja koska kyseessä ei ehkä ole täysin kinky ihminen, vaan ennemmin kokeilunhaluinen yksilö, olen myös miettinyt saisinko häneltä sellaista alistamista, josta oikeasti haaveilen.

Toisaalta voi olla, että vain epäröin turhaan. Aika näyttää tuleeko mitään - jos ei tule, niin ei tule, mutta jos tulee, olen toivottavasti iloinen uudesta parisuhteesta.

Milloin minusta tuli kinky?

Olen miettinyt paljon oman kinkyyteni syntyä tai oikeastaan lähinnä sitä, milloin kinkyyteni on syntynyt. Tätä kysymystä olen vähän pakostikin joutunut miettimään, koska monet, varsinkin dominoivat miehet ovat kysyneet, milloin olen näistä asioista kiinnostunut.

Olen huomannut, että kinkyyteeni tarkka heräämisajankohta on vaikea paikantaa, mutta viittauksia kinkyyteen on jo pitkältä ajalta. Ensimmäinen kosketukseni ylipäätänsä BDSM:ään tapahtui seksinovellien kautta. Taisin olla 13-vuotias, kun eksyin ensimmäistä kertaa pornosivuille, jossa oli myös seksinovelleja. Sen sijaan, että olisin mennyt katsomaan kuvia tai videoita, menin lukemaan novelleja. Muistan lukeeni tarinoita eri kategorioista ja eksyin myös BDSM-kategorian alle. En muista ensimmäisen lukemani novellin nimeä, mutta muistelin että lukemani tuntui ehkä sairaalta, mutta samaan aikaan kiihottavalta. Sitä en muista, halusinko itse olla alistuvan roolissa kyseisessä tarinassa, mutta kiihottaa lukemani oli kuitenkin.

Tämän jälkeen muistan lukeneeni BDSM aiheisia novelleja hyvinkin paljon ja kiihottuneeni lukemastani. Kun menee muutaman vuoden eteenpäin, minulla ei ole oikein selkeitä muistikuvia aiheesta. Muistan kyllä jutelleeni n 17-vuotiaana eräällä deittipalstalla miehen kanssa, jonka kanssa tuli puhe sitomisesta ja fantasioimme hänen kanssaan erästä sitomiskohtauksesta ja muistan tämän olleen erittäin kiihottava ajatus. Sitomisfantasiani jatkuivat exäni kanssa yhdessä ollessani.

Muistan myös aina tykänneeni rajummasta seksistä, siitä että mies on ollut se joka määrää tahdin seksissä, käskyttää yms. Joku voi toki ehkä ajatella, että nämä ovat niin vähäisiä asioita, etteivät ole BDSM:ää, mutta toisaalta eikös näissäkin asioissa ole selvästi nähtävissä valta-asetelmaa?

Exäni kanssa fantasiat erityisesti sidottuna olemisesta jatkuivat. Kunnolla kiinnostukseni kuitenkin on herännyt vasta pari vuotta sitten, jolloin aloin etsimään ensimmäistä kertaa alistavaa miesseuraa, lähinnä alistavaan seksiin liittyen. Voisi sanoa, että parin vuoden takaisesta kiinnostuksen heräämisestä innostuneena, tällä tiellä olen edelleen ja toivottavasti olen vielä jatkossakin. :)

Omat suosikit BDSM:ssä

Laitetaan heti perään toinen, pidempi blogiteksti. Omia mieltymyksiään ja niiden muuttumista on aina kiva tarkastella. Sitä huomaa, kuinka omat mieltymykset saattavat muuttua hyvinkin paljon ajan kuluessa.

Olen baarin puolelle johonkin ketjuun kirjoittanut Top 5-suosikit BDSM:ssä ja kirjoitus on tämän vuoden kesäkuulta. Lista näytti muutama kuukausi sitten tältä:

Top 5-suosikit

- Bondage, erityisesti köydet, suukapulat ja silmäsiteet
- Lelut
- Paneminen sidottuna ollessa
- Avokömmenellä lyönti (pepulle)
- Nimittely

Tämän hetkiset suosikit:

1. Bondage

Sitominen on itselleni edelleen se number one. Mitä sitten saan sidottuna olemisesta? Olen huomannut saavani siitä kahdenlaisia kicksejä. Olen ensinnäkin huomannut, että sidottuna oleminen rentouttaa jotenkin ja varmasti sillä on myös jotain terapeuttista vaikutusta minuun. Tämän rentouttavan vaikutuksen ovat ilmeisesti huomanneet myös minua sitoneet ihmiset. Vaikka helposti voisi luulla, että kun joutuu varsinkin tiukasti sidotuksi, se aiheuttaisi vain paniikkia ja pakokauhua. Toki kaikille ei sitominen sovi ja vaniljoille sidotuksi tuleminen aiheuttaisi varmasti juuri edelläolevia tuntemuksia. Mutta itselleni sidottuna oleminen on mukavaa rentoutumista. Kun on esimerkiksi sidottuna sänkyyn selältään, niin mitä muuta oikeastaan voit tehdä kuin olla ja nauttia olostasi ja siitä mitä on seuraavaksi tulossa?

Lisäksi sitomiseen liittyvä valta ja valta-asetelma kiihottaa älyttömästi. Sitomiseen liittyy äärimmäisen paljon valta-asetelmaa: Sitojalla on valta sitoa sitoa sidottava mihin asentoon tahansa ja kuinka tiukasti tahansa. Ja kun sidottava on tarpeeksi paketissa, on sitojalla valta tehdä mitä haluaa sidottavalle, joka on täysin toisen armoilla. Tykkään juuri tuosta vallantunteesta: Siitä, että minut sidotaan tiukasti kiinni sänkyyn tai mihin tahansa muualle ja voin vain olla toisen armoilla ja käytettävissä ilman, että voin pistää vastaan. Tällainen valta-asetelma edellyttää toki vahvaa luottamusta ja vaikka luotankin aika helposti dominoiviin ihmisiin, en antaisi kenen tahansa sitoa itseäni.

2. Hengityksen kontrollointi

Hengityksen kontrollointi joko kuristamalla tai peittämällä kädellä suun ja nenän on noussut suosikkeihini. Tähänkin liittyy vahvasti valta-asetelma. Se tunne, kun toinen vaikka kuristaa hellästi - ei liikaa, mutta kuitenkin sen verran, että hengitykseksi estyy joksikin aikaa on äärettömän kiihottavaa. Tämäkin toki edellyttää todella vahvaa luottamusta toiseen, enkä näitäkään harrastaisi kenen tahansa kanssa.

3. Pieni kipu

Olen ehkä siinä mielessä poikkeava subi, ettei kivun saaminen ole koskaan ollut mikään ykkösjuttu minulle. Ehkä asiaan vaikuttaa se, etten olen masokisti, joten en saa varsinaisesti kivusta mitään nautintoa. Toki sellainen sopiva piiskaus, eli ei liian kova piiskaus on kivaa ja olen huomannut ajoittain kaipaavani piiskaa, varsinkin kun edellisestä piiskauksesta on jo jonkin aikaa. Tykkään kuitenkin enemmän paljaasta kädestä kuin piiskoista - paljaassa kädessä on enemmän sitä fyyisyyden tunnetta kuin piiskoissa ja onhan se muutenkin kiva tuntea miehen käsi läpsimässä omaa takapuolta. :)

4. Leluja olen tykännyt aika käyttää, myös silloin kun olin vielä vanilja. Anaalitappeja en ole vielä päässyt kokeilemaan, mutta dildoista ja vibroista tykkään hyvin paljon. Kutkuttaisi kokeilla uudestaan Magic Wandia, jota olen päässyt kerran kokeilemaan. Sen verran hyvä kokemus oli, että haluan kokeilla sitä uudestaan..

5. Käskyttäminen

Käskyttäminen tai jopa pakottaminen on kivaa, oli se sitten käskytys ottaa suihin tai mitä tahansa muuta. Saan kuitenkin kicksit käskyttämisestä lähinnä silloin, jos dominoitava on itse fyysisesti paikalla ja läsnä tilanteessa. En ole esimerkiksi etätehtävistä niin paljon innostunut, koska kaipaan dominoitavaa ja hänen käskyjään fyysisessä tilanteessa - en viestien välityksellä.

Lista on siis muuttunut jonkin verran, mutta toki aikaisemmassa listassa olevat nimittely ja väkisin paneminen ovat edelleen kivoja juttuja.

Sitä vain tajuaa, että asioita, joista tykkään on älyttömän paljon ja on oikeastaan jopa vaikea valita niitä omia suosikkejaan kaikkien mieltymyksien joukosta.

Oma kinkyblogi

Sain sitten ex-temporee idean alkaa kirjoittamaan omaa kinkyblogia. Usein saan aivan yhtäkkiä ideoita ja inspiraatioita jonkin asian tekemiseen, tässä tapauksessa oman pervoblogin kirjoittamiseen. Blogiini aion kirjoittaa ajatuksia kinkyydestä yleisesti, että myös omasta kinkyidentiteetistäni ja kokemistani asioista kinkyyden parissa.

Tapanani on yleensä innostua jostakin asiasta, mutta usein innostus saattaa lopahtaa jossain vaiheessa. Toivon, ettei samanlaista lopahtamista tapahdu tämän blogin kohdalla, vaan yritän päivittää blogia suht aktiivisesti.

En aio välttämättä heti julkaista blogiani missään, mutta jos joku eksyy lukemaan blogiani, niin kommentteja ja palautetta saa laittaa. :)