''Kiltit tytöt eivät ole pervoja''

Huoli pois, kukaan ei ole sanonut minulle mitään noin typerää kuten tämänkertainen otsikko on. Sain kipinän kirjoitukseen bdsm-baarin ketjusta Lapsuus, seksuaalinen kehitys ja BDSM, jossa eräs Masteri kirjoitti naispuolisen orjansa pervouden olevan eräänlaista kapinaa kiltin tytön kuvaa vastaan.

Olen itse aina ollut se kiltti ja ujo tyttö. Joka on käyttäytynyt tunneilla ja kouluissa hyvin, ollut kiltti ja hyväsydäminen ihminen, ihminen joka ei ole pitänyt meteliä itsestään, vaan vaikuttanut enemmän taka-alalla. Ihminen, joka on kiltisti ja tunnollisesti (yleensä) tehnyt läksynsä ja työnsä. Se kiltti ihminen, joka ei aina ole sanonut esimerkiksi ystävilleen totuutta jostakin asiasta, kun ei halua heidän loukkaantuvan tai pahoittavan mieltänsä. En ole toki ollut aina kiltti, minullakin oli ajoittain vaikea murrosikä ja lukioiässäkin esiintyi erilaisia kapinavaiheita.

Olen kiltin tytön lisäksi ollut todennäköisesti jo yläasteelta lähtien pervo. Runkannut aina pervoille seksinovelleille ja myöhemmin pornolle, harrastanut nettiseksiä, puhunut pervoja ja tietenkin harrastanut pervoja asioita. Juuri sellaisia asioita, joita kiltit ja siveelliset tytöt eivät tietenkään milloin tekisi. Kiltin tytön ulkokuoren alla on asunut pitkään pervo tyttö.

Olen usein miettinyt, miksi juuri minunlaiseni kiltti tyttö on näin pervo ja seksuaalinen ihminen. Oikea totuus ei varmaan selviä koskaan, mutta veikkaan, että pervous on minulle asia, jossa voin vapautua kaikista kiltin tytön odotuksista ja vastuista.

Pervona voin olla niin rietas, irstas, lutkamainen kuin kiimainenkin ja kukaan ei paheksu sitä. Voin nauttia seksistä ja pervoilusta aivan vapaasti, olla täysin sellaisen kiltin ja siveellisen tytön vastakohta. Vapautua kaikista odotuksista, joita kiltteihin tyttöihin kohdistuu. Esimerkiksi viime aikoina bileissä käydessäni, kun olen kiskaissut Pvc-mekon, verkkosukkahousut ja korkeakorkoiset kengät jalkaani, olen tuntenut pitkästä aikaa oloni kunnolla seksikkääksi ja vapautuneeksi. Voin pukeutua kyseisiin vaatteihiin, joihin kiltit tytöt eivät tietysti koskaan pukeudu, voin tuntea oloni seksikkääksi aivan luvallisesti ja nauttia muiden katseista.

Joku saattaa ajatella, että eikö mikään mukaan asia tuota minulle vapauden tunnetta? Toki pienetkin asiat tuottavat vapauden tunnetta, erityisesti jos ne katkaisevat jollain tapaa tylsää arkea. Mutta pervous on kuitenkin yksi niitä asioita, joiden ansioista voin olla vapaasti sellainen kuin olen. Pervo, mutta kuitenkin pohjimmiltaan kiltti tyttö.

-Perhis

Menoa ja meininkiä ympärilläni

Elämäni on hyvin kiireistä tällä hetkellä. Erilaiset tapahtumat ja menot täyttävät kalenteriani erityisesti viikonloppujen osalta. Milloin joku pitää kotibileet, milloin on jonkin kinky-yhdistyksen bileet, milloin on treffit, milloin joku (vanilja)kaveri haluaa nähdä minua. Ja milloin olen töissä viikonlopun. Elämäni on sen verran kiireistä, että totesinkin eräälle kaverilleni, että kiireisestä ajasta johtuen minulla ei ole valitettavasti tarpeeksi aikaa kaikille ihmisille. Ja tästä podenkin ajoittain huonoa omatuntoa. Toisaalta koska arki vierähtää töitä ja keskiviikon Mixei-miittiä usein yksin kotona, pyhitän viikonloput mieluusti ihmisille ja erilaisilla tapahtumille.

Kuitenkin, vaikka välillä kiroankin ajan riittämättömyyttä, niin samaan aikaan nautin tästä elämäntilanteesta. Siitä, että nykyään olen viikonloppuja enemmän muualla kuin kotonani. Siitä, että nykyään viikonloppuisin on tekemistä, eikä minun tarvitse viettää koko viikonloppua neljän seinän sisällä, kuten vietin vielä muutama vuosi sitten. Ja ennen kaikkea siitä, että ihmiset haluavat viettää aikaa kanssani.

Tuntuu hyvältä tietää olevansa haluttua seuraa. Erityisesti kinkyyden myötä ihmiset elämässäni ovat tuplaantuneet ja tuntuu mukavalta saada kutsuja erilaisiin tapahtumiin ja bileisiin. Minulle merkitsee todella paljon se, että kanssani halutaan viettää aikaa. Kun lapsena sain yhdessä vaiheessa tottua siihen, ettei kavereita oikein ollut ja kun opiskeluaikana sain tarpeeksi viettää yksinäisiä viikonloppuja opiskelukaupungissani, kun kukaan ei kysynyt juuri koskaan mihinkään (olen erittäin tyytyväinen, että muutin opiskelukaupungistani pois), niin sitä nauttii siitä, että menoa ja meininkiä on ympärillä.

Jotenkin toivon tämän elämäntilanteen jatkuvan pitkään. <3

-Perhis

Mietteitä polysuhteista

Tämän kertaisen blogikirjoituksen aiheena on asia, jota olen miettinyt ja pyöritellyt päässäni lukemattomia kertoja. Aihe, joka on edelleen hieman vieras minulla ja josta en vieläkään tiedä, onko kyseessä täysin minun juttuni. Tästä aiheesta on kirjoitettu yleensä tietystä näkökulmasta, haluankin tuoda kirjoitukseeni siis hieman eri näkökulmaa. Aiheena siis polysuhteet.

Ensin virallista määritelmää polyamoriasta. Wikipedian lyhyt määritelmä kuuluu seuraavasti: Polyamoria eli monisuhteisuus on ajattelu- ja elämäntapa, jossa henkilöllä voi olla yhtäaikaisesti useampi seksuaalisia tai romanttisia piirteitä sisältävä ihmissuhde.

Kun tulin skeneen, minut yllätti polyihmisten ja avointen suhteiden määrä. Joka toinen tapaamani ihminen tuntui olevan poly ja/tai avoimessa suhteessa. Vuosien myötä minulla on vain vahvistunut käsitys, että kinkyissä on paljon polyihmisiä. Ja toisaalta myös on vahvistunut käsitys, että moni poly on kinky.

Minulla ei ole mitään polyja vastaan. Minusta on hienoa, jos ihmisillä on ympärillään rakastavia ihmisiä ja minusta on hienoa, jos pystyy jakaamaan parisuhteen kahden tai mahdollisesti jopa useamman ihmisen kanssa. Toisten onni ja toisaalta elämäntavat ja parisuhteet eivät ole minulta mitenkään pois.

Mutta asia, joka on minua mietityttänyt on se, että olisiko minusta polysuhteisiin? Minusta, joka on aina haaveillut löytävänsä vain sen yhden oikean ihmisen, jonka kanssa voisi viettää elämää siihen asti, kunnes kuolema erottaa. (Tiedän, tämä on kliseistä)

Aluksi minun täytyy myöntää, etten lopulta ehkä olekaan niin yksiavioinen mitä olen ajatellut/haluaisin olla. Tekemäni bdsm-testin mukaan olen 72% Non-monogamist. Prosenttimäärä ei yllä top 3:seen tai top 5:seen prosenttimäärissä, mutta on kuitenkin mukana kymmennessä ensimmäisessä prosenttimäärässä, joten jotain tuostakin voi jo päätellä.

Omalla kohdallani mahdollinen moniavioisuus näyttäytyy lähinnä seksuaalisessa kanssakäymisessä. Monet seksuaaliset fantasiani liittyvät erilaisiin ryhmäseksin muotoihin. Kaksi tai kolme miestä kanssani sessioimassa tai harrastamassa seksiä on yksi haaveistani, mutta en myöskään välttämättä poissulkisi vielä useamman ihmisen sessioita tai seksiä. Olen myös miettinyt, että voisin harrastaa seksiä tai sessioida kumppanini ja esimerkiksi toisen kanssa. Ei siis ihan yksiavioisia fantasioita.Sinkkuna minulla on toisaalta saattanut olla useimpia leikkikavereita samaan aikaan. Esimerkiksi silloin, jos jonkun kanssa eivät kaikki mieltymykset ole kohdanneet tai ei ole aikaa sessioida usein.

Toisaalta moniavioisuus näyttäytyy kohdallani myös deittailussa. Usein minulla on tapana viestitellä useammankin ihmisen kanssa samaan aikaan ja toisaalta normaalia on joskus ollut myös se, että deittailen esimerkiksi paria miestä samaan aikaan.

Mutta lopulta minusta puskee kuitenkin vahvasti yksiavioinen asenne. Haluan löytää lopulta tapailemieni ihmisten joukostan sen yhden ainoan, joka veisi sydämeni. Sen oikean. Tämä näkyy usein esimerkiksi siten, että jos kiinnostun tietystä, yhdestä ihmisestä, ilmoitan muille viestittely- tai deittailukumppanilleni, että olen löytänyt kiinnostavan ihmisen, johon haluan keskittyä. Seksissä taas minulle riittäisi hyvinkin vain kahdenkeskinen seksi ja sessiointi - ainakin aluksi.

Edellä olevien ajatusten myötä - olisiko minusta polysuhteisiin?

Tällä hetkellä ajatus minusta parisuhteessa kahden ihmisen kanssa tai pitämässä useita rakastajia samaan aikaan, kuulostaa hyvin vieraalta. Sellaiselta, joka ei tunnu ollenkaan omalta jutulta.Sisimmässäni haluan edelleen löytää vain sen yhden ihmisen vierelleni.

Vai onko kyse vain siitä, etten halua myöntää, että kenties minäkin voisin olla joskus polysuhteessa? Kun luen kirjoittamaani siitä, mistä fantasioin tai kuinka toimin sinkkuna ollessani, niin kauhean yksiavioiselta ei kirjoittamani kuulosta.

Minulle ei ole siis vielä täysin selvinnyt suhteeni polyyteen. Ehkä sekin selviää tällä tutkimusmatkalla, jossa koen olevani edelleen.

-Perhis