En ole oikeastaan harmitellut mitään kinkyyteeni liittyvää asiaa. Päinvastoin se on tuonut ja tuo toivottavasti edelleen mukavia hetkiä elämääni. Mutta se mikä on oikeastaan alkanut hieman harmittamaan viime aikoina on se tunne, kun tajuat, että parisuhteen löytäminen voi olla jopa entistä hankalampaa.
Aluksi luulin, että kinkymaailmasta olisi helppo löytää kumppani, koska kinkyt ovat kuitenkin samanhenkistä porukkaa. Mutta olen tajunnut, ettei se välttämättä niin helppoa olekaan. Ensinnäkin jo se rajaa valintoja, että ihmisillä on eri mieltymyksiä. Jos toinen esimerkiksi haluaa vain sessioista koostuvan parisuhteen, jossa arjessa ei näy valta-asetelmia ja toinen taas ihan päinvastaisen suhteen, niin tällaisilla ihmisillä tuskin on on mahdollisuutta muodostaa parisuhdetta. Lisäksi toki kemiat, kiinnostuksen kohteet kinkyilyn ulkopuolella yms muut asiat vaikuttavat parinetsintään.
Olen itse tavannut muutamia kinkymiehiä ihan vakavassa mielessä, mutta kenenkään kanssa ei ole tullut mitään vakavaa. Myönnän kyllä sen, että olen ehkä hieman nirso (tai ainakin olen ollut) kumppanin suhteen ja kinkymaailmassa tämä ei ole hyvä juttu, koska seuraa on muutenkin vaikea löytää. Olenkin pohtinut, voisinko kuitenkin elää vaniljasuhteessa? Saisinko vaniljasuhteesta enää mitään irti, kun olen astunut jo kinkyyden puolelle?
Tätä asiaan olen pohtinut, kun olen tapaillut parisen viikkoa vaniljaista, mutta kuitenkin hieman kinkyä miestä. Vaikka hän ei ilmeisesti täysin vanilja olekaan ja on avoin kokeilemaan myös BDSM-asioita, olen kuitenkin miettinyt, tulisiko suhteesta hänen kanssaan mitään. Vaikka hän muuten olisi varmasti hyvä kumppani (meillä on paljon samoja kiinnostuksen kohteita yms, joka on itselleni tärkeä asia), niin olen miettinyt haluanko kuitenkaan suhteeseen, jossa toinen on kyllä avoin kaikille jutuille, mutta on lähtökohdiltaan kuitenkin enemmän vanilja?
Tiedän, että tapailemalla ja kokeilemalla asiat selviävät. Kuitenkin tiedän myös, että näiden asioiden kokeileminen juuri hänen kanssaan vaatisi paljon luottamusta yms ja koska kyseessä ei ehkä ole täysin kinky ihminen, vaan ennemmin kokeilunhaluinen yksilö, olen myös miettinyt saisinko häneltä sellaista alistamista, josta oikeasti haaveilen.
Toisaalta voi olla, että vain epäröin turhaan. Aika näyttää tuleeko mitään - jos ei tule, niin ei tule, mutta jos tulee, olen toivottavasti iloinen uudesta parisuhteesta.
Aluksi luulin, että kinkymaailmasta olisi helppo löytää kumppani, koska kinkyt ovat kuitenkin samanhenkistä porukkaa. Mutta olen tajunnut, ettei se välttämättä niin helppoa olekaan. Ensinnäkin jo se rajaa valintoja, että ihmisillä on eri mieltymyksiä. Jos toinen esimerkiksi haluaa vain sessioista koostuvan parisuhteen, jossa arjessa ei näy valta-asetelmia ja toinen taas ihan päinvastaisen suhteen, niin tällaisilla ihmisillä tuskin on on mahdollisuutta muodostaa parisuhdetta. Lisäksi toki kemiat, kiinnostuksen kohteet kinkyilyn ulkopuolella yms muut asiat vaikuttavat parinetsintään.
Olen itse tavannut muutamia kinkymiehiä ihan vakavassa mielessä, mutta kenenkään kanssa ei ole tullut mitään vakavaa. Myönnän kyllä sen, että olen ehkä hieman nirso (tai ainakin olen ollut) kumppanin suhteen ja kinkymaailmassa tämä ei ole hyvä juttu, koska seuraa on muutenkin vaikea löytää. Olenkin pohtinut, voisinko kuitenkin elää vaniljasuhteessa? Saisinko vaniljasuhteesta enää mitään irti, kun olen astunut jo kinkyyden puolelle?
Tätä asiaan olen pohtinut, kun olen tapaillut parisen viikkoa vaniljaista, mutta kuitenkin hieman kinkyä miestä. Vaikka hän ei ilmeisesti täysin vanilja olekaan ja on avoin kokeilemaan myös BDSM-asioita, olen kuitenkin miettinyt, tulisiko suhteesta hänen kanssaan mitään. Vaikka hän muuten olisi varmasti hyvä kumppani (meillä on paljon samoja kiinnostuksen kohteita yms, joka on itselleni tärkeä asia), niin olen miettinyt haluanko kuitenkaan suhteeseen, jossa toinen on kyllä avoin kaikille jutuille, mutta on lähtökohdiltaan kuitenkin enemmän vanilja?
Tiedän, että tapailemalla ja kokeilemalla asiat selviävät. Kuitenkin tiedän myös, että näiden asioiden kokeileminen juuri hänen kanssaan vaatisi paljon luottamusta yms ja koska kyseessä ei ehkä ole täysin kinky ihminen, vaan ennemmin kokeilunhaluinen yksilö, olen myös miettinyt saisinko häneltä sellaista alistamista, josta oikeasti haaveilen.
Toisaalta voi olla, että vain epäröin turhaan. Aika näyttää tuleeko mitään - jos ei tule, niin ei tule, mutta jos tulee, olen toivottavasti iloinen uudesta parisuhteesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti