Mitä minä saan tästä?

 BDSM-baarissa oli kolumni, jossa käsiteltiin sitä, mitä kolumnin kirjoittaja saa D/s 24/7 suhteesta. Itse en elä minkäänlaisessa D/s-suhteessa tällä hetkellä, joten en osaa varsinaisesti siitä puolesta sanoa mitään, mutta osaan kyllä sanoa, mitä itse saan alistumisesta.

Baaria selatessani olen huomannut, että varsinkin subit tarkastelevat omaa alistumistaan hyvinkin paljon. Ihmiset pohtivat miksi he alistuvat, mitä he saavat alistumisesta ja niin edelleen. Itse en ole omaa alistumistani loppupeleissä niin syvällisesti tarkastellut. Olen aina vain todennut, että olen alistuva nainen ja saan nautintoa siitä, että alistun seksissä. That's it. En ole juurikaan miettinyt miksi juuri minä olen alistuva, enkä esimerkiksi switch saati dominoiva. Olen ollut automaattisesti alistuva, sen kummemmin asiaa miettimättä. 

Mutta mitä minä saan alistumisesta? Mitä se antaa/tarjoaa minulle? Tähän minulla on vastauksia ja näkökulmia.

Ehkä kaikkein yksinkertaisin vastaus ja näkökulma on nautinto. Saan todella paljon nautintoa siitä, että olen alistuva. Niinkin paljon, että tavallinen ja tasa-arvoinen seksi ei houkuttele. Niin paljon, että tuon mm Tinder-profiilissani avoimesti esille, että olen alistuva nainen vain jotta voisin löytää seuraa dominoivasta miehestä. 

Alistuvana osapuolena oleminen on mieltäni ja elämääni piristävää, ne ovat hetkiä jolloin tunnen eläväni kunnolla ja irtaantuvan muusta maailmasta. Siitä tylsän arkiminän roolista. 

Subina olen saanut kokea todella paljon hyviä ja nautinnollisia seksikokemuksia. Vaikka olen alistuvan roolissa, en ole juuri koskaan joutunut kärsimään siitä, ettei nautinnostani välitettäisi. Päinvastoin, tuntuu että enemmän D-miehet ovat kiinnostuneita nautinnostani kuin perusseksin ystävä. Kinkyseksi on rikastuttanut seksielämääni todella paljon ja vain toinen kinky voi ymmärtää sen, miten monipuolista kinkyseksi voi parhaillaan olla ja kuinka paljon se rikastuttaa seksielämää

Monet alistuvat naiset sanovat, että koska ovat arki- ja työelämässä se hallitseva ja ohjia käsissään pitävä osapuoli, seksissä on kiva antaa ohjat toiselle. Tämäkin on varmasti se syy, minkä takia nautin alistumisesta. Saan kerrankin vain olla ja nauttia miettimättä asioita. Minun ei tarvitse miettiä mitä pitäisi seuraavaksi tehdä tai miten pitäisi edetä. Minun ei tarvitse itse olla ohjeistamassa toista mitä nyt tehdään. Aika vapauttavaa välillä. Saan siis hengähtää kaikista stressaavista asioista.

Oikeastaan voin todeta, että saan alistumisesta nautintoa ja mielihyvää ja jotain, jolla pystyn purkamaan stressiä. Jos lähtisin tonkimaan asioita syvällisemmin, voisi mieleeni nousta vielä muitakin näkökulmia asiaan.

Mutta tarviiko minun edes tietää vastauksia asiaan? Mielestäni ei tarvitse.

-Perhis

Kun se vanilja ei enää tunnukaan hyvältä

Pitkästä aikaa päätin taas kirjoittaa blogiini. Aikaa on kulunut taas vaihteeksi, mutta toisaalta haittaako tuo?

Hieman huvittuneenakin kirjoitan tätä tekstiä. Olen nimittäin joskus muinoin kirjoittanut vaniljaseksikokemuksen jälkeen, ettei se vanilja niin huonoa ollutkaan. Nyt ajatukseni vaniljaseksiä kohtaan ovat tyystin muuttuneet.

Kun nykyään ajattelen vaniljaseksiä ja sen harrastamista, minua alkaa vaivaanuttamaan. Kun ennen ehkä jopa nautinkin vaniljasta, niin nykyään se aiheuttaa lähinnä yök-refleksin. Tarkennan tässä, että tarkoitan tässä kohtaa vaniljaseksiä nimenomaan vaniljan kanssa. Toisen kinkyn kanssa vaniljaseksi taas voi olla mukavaa vaihtelua kinkyseksiin. 

Nykyään vaniljaseksi menee entistä enemmän siihen ''haluan välttää''-kategoriaan. Toki sinänsä vaniljaa voi edelleen harrastaa paremman puutteessa, mutta nykyään näen sen enemmän tyytymisenä edes jonkinlaiseen seksiin kuin aitona haluamisena.

Mikä sitten vaniljassa aiheuttaa sen yök-refleksin? Suurella todennäköisyydellä tässä ovat taustalla kokemukset, kun vaniljamiehen kanssa kemiat eivät ole kohdanneet, on ehkä puhuttu kiinnostuksesta kinkyseksiin, mutta loppujen lopuksi seksi on lopulta ollut sitä samaa tylsää vaniljaa. Tai siitä, että toiselle pelkkä anaaliseksi ja vibran käyttö ovat pervoa, kun taas itselleni nuo eivät välttämättä ole niin pervoa. 

 Jos vastapuoli antaa olettaa olevansa kinky tai kiinnostunut kinkyseksistä, mutta loppujen lopuksi homma onkin kerrasta toiseen vain vaniljaa, niin kyllähän se mielenkiintoa latistaa, varsinkin kun feikkaamisen erottaa usein heti. Siksi koenkin vaivaannuttavana kaikenlaiset kehuskelut sillä, että ollaan mukamas kovin pervoja, mutta sitten se lopputulos ei olekaan kovin pervoa.

Tästä tulikin mieleeni, että herra, jonka kanssa kanssa minulla on ollut muutaman vuoden ajan vaniljainen seksisuhde, kutsui minut tänään luokseen. Hän sanoi, että ota leluja mukaan. Kokemuksesta tiedän, että hän tarkoitti pelkkiä vibroja jne, mutta silti mietin pitäisikö vain huvikseen nakata muutamia bdsm-kamoja mukaan ja heittää, että tässä näitä leluja on. Varsinkin kun hän tietää kiinnostuksestani bdsm-seksiin ja on heittänyt joskus, että olisi mielenkiintoista kokeilla sitä.

Koska pelkkää vaniljaa - ei kiitos minulle