Vauvakuumetta

Anteeksi blogini lukijat, tällä kertaa ei ole valitettavasti luvassa pervoa blogipläjäystä, mutta yrittäkää jaksaa lukea tämäkin tekstini! :D

Olen viime aikoina kokenut vaihtelevia haluja. Joinakin päivinä olen kiimainen lutka, joka haluaisi saada vain seksiä. Kuitenkin, erityisesti pimeinä iltoina olen kaivannut sitä omaa kultaa vierelleen ja parisuhdetta - niin ja vauvaa.

Vauvakuume. Sitä olen kokenut viime aikoina ajottain jopa paljonkin. Vaikka en ole viettänyt aikaani tuntikausia katsellen söpöjen vauvojen kuvia netistä tai lukenut vauva-aiheisia keskusteluja netistä, tunnen kuitenkin vauvakuumeen sisälläni. Se on kaipuuta, halua. Saada se ihan oma iki-ihana lapsi, jota saa rakastaa, jonka kehittymistä seuraa ilolla ja toisaalta myös haikeudella, kun tietää, että lapsi jossain vaiheessa jättää oman kotikolonsa.

Vauvakuumeiluni on hyvin jaksottaista. Haluni saada lapsia on toki taustalla, mutta varsinaista vauvakuumetta en kuitenkaan koe aina/koko ajan. En tiedä onko vanhentumiseni saanut aikaan sen, että biologinen kelloni tikittää taas vaihteeksi enemmän ja useammin.

Mutta.. kun ajattelen kuinka ihanaa olisi saada vauva, tajuan taas sen asian, ettei minulla ole kumppania. Kumppania, joka haluisi itsekin saada lapsia. Joka olisi minulle kumppani ja rakas, mutta olisi samalla rakastava isä. Kumppanin puute saa jälleen kerran mieleni matalaksi eikä pelkästään lapsen puutteen takia. Haaveissani on loppupeleissä löytää se kumppani itselleni, jonka kanssa voin viettää kahdenkeskistä aikaa, löytää se elämänkumppani itselleni eikä pelkästään lapsieni isää.

Mutta ei auta masentua, koska se ei auta asiaan. Tällä hetkellä pahimpaan vauvakuumeseen voin vain katsella netistä söpöjen vauvojen kuvia ja toivoa, että itselläni on joskus samanlainen, pieni söpö käärö sylissä. :)

-Perhis

Ps. Ei tarvitse pelätä, että blogini muuttuu yhtäkkiä vauvablogiksi.

Miksi seksistä ei saisi puhua?

Ensin pistää täsmentää. Minulla ei ole mitään vaniljoita vastaan. Parhaimmat ystäväni ovat vaniljoita (ainakin uskon niin) ja tiedän monia mahtavia vaniljaihmisiä. Silti minua on alkanut tympimään joidenkin vaniljaihmisten kukkahattutätimäinen suhtautuminen joihinkin asioihin - erityisesti seksistä puhumiseen.

En tiedä johtuuko tämä kinkyydestäni vai mistä, mutta olen aina psytynyt puhumaan helposti seksistä. Jakamaan fantasioita, kertomaan mistä tykkään seksistä yms ja yleisestikin puhumaan seksistä. Mieluiten toki juttelen seksistä kahden kesken jonkun kanssa tai esimerkiksi (pervo)kaveriporukan kanssa, mutta näin sosiaalisen median aikakautena olen alkanut jutella seksistä myös ns julkisesti, Facebook-ryhmissä.

Kuulun erääseen suht isoon Facebook-ryhmään. Ryhmä on suunnattu erityisesti nuorille ja nuorille aikuisille ja ryhmän sisältö on kirjavaa. Sisältö vaihtuu mustan huumorin säväyttämistä meemeistä erilaisiin keskusteluihin. Ryhmässä on ollut joitenkin seksiaiheisia keskusteluja, mm. keskusteluja kinkyydestä ja keskusteluja seksistä ylipäätänsä.

Olen vastannut itse joihinkin seksiaiheisiin keskusteluihin ja mm kertonut omasta kinkyydestäni. Olen myös heittänyt pervoja juttuja ja meemejä ryhmään ja suurin osa ryhmäläisistä joko lähtee mukaan leikkiin julkaisemalla lisää meemejä ja juttuja tai muuten vain hyväksyy sen, että joku puhuu seksistä ja heittää pervoja juttuja.

Kuitenkin isoon Facebook-ryhmään mahtuu aina niitä kukkahattutätejä. Niitä, jotka eivät ymmärrä sitä, että joku kehtaa puhua seksistä julkisesti, puhua mahdollisesti omista seksikokemuksistaan. Näitä henkilöitä ilmestyy aina jokaiseen keskusteluun valittamaan.

Ymmärrän kyllä valittajia. Onhan seksi loppupeleissä kahden tai miksei myös useamman ihmisen välinen asia. Kyllä minullekin seksi ja kinkyily on loppupeleissä minun ja kumppanin välinen asia, josta en välttämättä lähde avautumaan kaikille ihmisille. Vaikka saatan aina välillä puhua omista kokemuksistani, pidän loppupeleissä kokemani asiat omana tietonani.

Mutta toisaalta. Miksi seksistä ei kuitenkaan voisi puhua julkisesti? Ymmärrän sen, jos tulee tunne, että toinen väkisin hieroo esimerkiksi omaa kinkyyttään toisen naamaa vasten tai leuhkii omilla seksikokemuksillaan. Mutta miksi seksistä pitäisi vaieta? Miksi siitä ei saisi puhua? Tietysti kaikki likaisimmat yksityiskohdat on muiden ihmisten takia ja jo yksityisyyden suojankin takia hyvä jättää pois, mutta miksi seksi on kuitenkin niin tabu edelleen, että siitä puhumista paheksutaan? Erityisesti jos sattuu puhumaan siitä julkisessa Facebookissa. Erityisesti minua ihmetyttää se, että esimerkiksi kyseisessä ryhmässä liikkuu välillä rasistista läppää. Tämä on kaikille ok, suurin osa nauraa näille läpille. Mutta jos joku päättää tehdä seksiin perustuvan aloituksen, niin heti on joku kukkahattutäti valittamassa.

Sen ymmärrän, etteivät kaikki halua kuulla toisten seksikokemuksista. Itsekin olen pyrkinyt siihen, että vaikka kertoisin omasta kinkyydestäni, en ole kuitenkaan kertonut mitään tarkempia yksityiskohtia. Tiedostan sen hyvin, ettei kaikkia kiinnosta kuulla yksityiskohtia. Ja noh, en minäkään välttämättä ole kiinnostunut kuulemaan pissisten ja jonnejen baaripanoista.

Jälleen kerran totean, että olen iloinen, että olen löytänyt kinkyskenen. Löytänyt ihmisiä, joiden kanssa voin puhua seksistä avoimesti ja riettaastikin ilman, että joku kukkahattutäti on heti loukkaantumassa.

- Perhis

Vituttaa ja ahdistaa

En tiedä mistä johtuu, mutta oloni on tällä hetkellä vittuuntunut ja ahdistunut. Vituttaa niin moni asia. Hemmetisti.

Vituttaa oma tilanteeni. Se, ettei ole seuraa tällä hetkellä ja joudun vain murehtimaan seksin ja läheisyyden puutetta. Ärsyttää ylipäätänsä kun seuranhaun pitää olla niin vaikeaa.

Ahdistaa tuleva syksy ja pimeät illat. En ole yhtään syksyihmisiä. Juu onhan syksy kaunista ja blää blää, mutta pimenevät illat saavat aina mieleni matalaksi, pimeys saa aikaa sen, etten jaksaisi tehdä mitään fyysistä ja kaikki vaan ottaa päähän. Jos mulla olisi rahaa tällä hetkellä enemmän, lähtisin syksyn ajaksi johonkin lämpimään ja valoisampaan maahan.

Vituttaa tämänhetkinen työni. Kun teet työsi hyvin ja kunnolla, ei tule kiitosta tai hyvää palautetta. Sen sijaan, jos et ehdi kaikessa kiireessä tekemään jotain asiaa, niin sitten kyllä sataa negatiivista palautetta. Ärsyttää myös se, ettei esimies vastaa sähköposteihin, vaikka sitä on teroitettu, että jos tulee jotain kysyttävää, niin voi laittaa sähköpostia.

Ärsyttää, kun opinnoistani on jäänyt suorittamatta pari kurssia ja jos en saa näitä rästikursseja suoritettua syksyn aikana, niin valmistumiseni menee talvelle/keväälle.

Tästä tuli nyt tällainen avautumispäivitys, jossa ei ole päätä eikä häntää. Tällä hetkellä on aika vittuuntuneet fiilikset, mutta ehkä se fiilis muuttuu tästä paremmaksi.

 

Perhikselle piiskuria/tukijaa painonpudotukseen

Nonni, tilanne on siis tämä. Muutama kilo on kertynyt vartalooni ja vaikka olen edelleen normaalipainoinen, niin silti vaa'an lukemat saavat mut ahdistumaan ja haaveilemaan timmimmästä vartalosta. Mittani ovat tällä hetkellä 167/64 eli muutama kilo on kertynyt.

Tavoitteenani on siis pudottaa painoa, samalla treenata lihaskuntoa ja kaikkein tärkeimpänä elämäntapojen muuttaminen terveellisempään suuntaan.

Ongelmakohtiani painonpudotuksen/painonhallinnassa on kaksi: Herkut, erityisesti kaikki sokeria sisältävät ja pikaruoka. Einesruokia syön aika harvoin. Syömisen suhteen tiedostan myös yhden miinuspuolen syömisessäni ja se on se, etten aina syö aamupalaa.  Liikkumista harrastan, mutta esimerkiksi kuntosalilla en ehdi joka viikko käymään. Liikunnasta harrastan tällä hetkellä kuntosalia, pyöräilyä ja kuntonyrkkeilyä, jota en ole tosin ehtinyt tänä syksynä kauheasti harrastamaan päällekkäisten menojen takia.

Haen siis tukea painonpudotukseen. Vaikka muutaman kilon pudottaminen ei ole sinänsä vaikeaa, uskon, että piiskurin/tukijan avulla painopudottaminen olisi vielä helpompaa. Lisäksi ylipäätänsä kaikenlainen tsemppaus ja kannustaminen olisi mukava lisä painonpudotukseen.

Vartaloni tällä hetkellä

Jos siis olisit kiinnostunut tulemaan jonkinlaiseksi piiskuriksi/tukijaksi painonpudotukseen, niin laita kommentia tässä blogissani tai sitten bdsm-baarin puolella :)

Sidonnasta - mitä se merkitsee minulle?

Blogini otsikko on naapurintyttö köysissä - se kuvasti blogini aloittaessa suosikkimieltymystäni bdsm:n parissa. Nyt olen jo jonkin aikaa kirjoitellut blogia, tajusin etten ole käsitellyt sen tarkemmin suhdettani sitomiseen ,erityisesti köysiin. Tätä samaa aihetta ovat käsitelleet jo pikkusisko ja Tetris blogeissaan, joten anteeksi aiheen ''kopiointi''. :)

Suhtautumiseni sitomiseen on muuttunut hieman, kuten eräässä päivityksessäni toin esille. Nykyään sidotuksi joutuminen ei ole minulle välttämättä se asia, jota nimenomaan odotan sessioissa. Se on kivaa ja mielelläni pääsen sidotuksi sessiossa, mutta voin myös sessioida ilman varsinaista sitomista. Mutta tykkään kuitenkin edelleen perhanasti sitomisesta. En sitä voi kiistää, vaikka voin periaatteessa sessioida ilman sidotuksi tulemista.

Minulle sitominen aiheuttaa kahta lajia tuntemuksia. Kiihottumisen tunteita ja nautinnon tunteita. Nämä tunteet vaihtelevat sen mukaan, mikä on tilanne, missä minua sidotaan. Jos minua sidotaan bileissä, mutta kyseessä on vain bilesidonta eikä varsinaista sessioimista, en välttämättä koe kiihottumista. Näissä tilanteissa saan kyllä nautintoa sitomisesta, mutta en voi sanoa kiihottuvani samalla tavalla kuin jos kyseessä olisi selkeästi sessioinnissa tapahtuva sitominen. Tällöin saamani nautinto ja mielihyvä on erilaista. Kun pääsen köysiin tarkoituksenani olla vain sidottuna, niin huomaan muuttuvani rennoksi. Usein huomaan, että minua alkaa väsyttään, kun minua sidotaan. En pidä tätä merkkinä, että pitäisin sitomista tylsänä. Vaan sen merkkinä, että pystyn olemaan sidottuna rento ja raukea.

Jos sitominen taas enteilee sessiota, niin huomaan melkein valuvani jo siitä, että sitoja ottaa köydet esiin. Mielenkiintoinen havainto on myös se, että näissä tilanteissa minua alkaa usein panettamaan ja olen pohtinut, että mielessäni yhdistän tällöin sidotuksi tulemisen panemiseen ja alistumisen tunteeseen. Tämähän on mielestäni vähän väärä mielikuva, koska sitominenhan ei läheskään aina enteile alistumista tai panemista.

Joskus huomaan ajattelevani, että sitominen merkitsee aina sitä, että alistun. Mutta näinhän se ei oikeasti mene. Jos minua sidotaan esimerkiksi kuvauksiin tai minulle tehdään bilesidontaa, niin minähän olen näissä tilanteissa tasa-arvoinen toisen kanssa. Vaikka kuvauksiakin varten minut sidottaisiin tiukasti sänkyyn, en pitäisi kyseisessä tilanteesta sitomista alistuksen merkkinä. Vaan nautinnon ja mielihyvän tuottajana. Ja visuaalisen puolen tuottajana.

Niin ja vielä sidonnan visuaalisesta puolesta. Tarviiko muuta sanoa kuin että shibari, kinbaku jne on äärettömän kaunista katseltavaa?

-Perhis

Lisää seksiä, kiitos

Aloin tässä yksi päivä miettimään seksielämääni. Pohtia, olenko tyytyväinen seksini määrään ja laatuun. Otetaan ensimmäisenä se laatu. Olen tyytyväinen aina silloin tällöin saatuihin sessioihin. Vaikka sessioinkin välillä eri tyyppien kanssa, niin olen kuitenkin ollut pääosin tyytyväinen jokaisen session sisältöön, jonka olen kokenut. Vaikka ne ovat aina erilaisia.

Entä se seksin määrä sitten? Siihen en ole tyytyväinen. Minua ärsyttää tällä hetkellä eniten seksin puute tai oikeastaan  se, että saan seksiä liian harvoin.

Olen aina pitänyt itseäni hyvin seksuaalisena ihmisenä. Masturboinnin salat löysin yläasteelta ja siitä lähtien olen masturbointia harrastanut ja harrastan sitä edelleen aktiivisesti - enkä häpeile myöntää sitä. Entä seksi sitten? Seksistäkin muistan nauttineeni ja halunneeni sitä aina. Toki ensikokemukset seksin parissa olivat kivuliaita eivätkä niin itseäni tyydyttäneitä, mutta vuosien mittaan, kun ikääkin on tullut lisää, niin olen koko ajan oppinut nauttimaan yhä enemmän ja enemmän seksistä. Ja aina silloin, kun pääsen panemaan (jonkun kivan ihmisen kanssa) nautin suunnattomasti panemisesta. Vaikka en edes laukea seksissä. Mutta tähän selitys on oikeastaan, se etten hae seksistä laukeamista, vaan nautintoa.

Muistelen myös, että olisin harvoin kieltäytynyt seksistä. Toki tätä on välillä tapahtunut, syynä on saattanut olla yksinkertainen selitys kuin väsymys tai jos on ollut joku uusi ihminen kyseessä, niin kemioiden puute. Kuitenkin jos seksiä on ollut tarjolla, niin olen siitä harvoin kieltäytynytkään. Koska noh.. minä haluan saada seksiä. Haluan panna/olla pantavana (miten sen ottakaan näin subina).

Sen takia minua vituttaakin tällä hetkellä saamani seksin määrä. Vituttaa se, että välillä saattaa mennä parikin kuukautta putkeen, etten saa ollenkaan seksiä. Vituttaa ylipäätänsä seksin vähäinen määrä. Jos saan seksiä, niin näin sinkkuna en harvemmin saa sitä joka päivä, saati viikottain.

''Mutta oot nainen, saat kyllä seksiä!. Älä valita''. Tätä lausetta kuulen aina välillä erityisesti miesten suusta. En toki voi kieltää, että tuo väittämä olisi valhetta. Jos menisin nyt jälleen kerran Tinderiin ja kirjoittaisin etsiväni seksiseuraa, niin varmasti tärppäisi. Mutta kun tässä tulee taas se asia, että olen kinky. Haluan nimenomaan kinkyseksiä. Tinderistä löytäisin kyllä vaniljaista seksiä varmasti, mutta kun en sitä halua, ainakaan vaniljan kanssa. Jo tämä pieni rajoitus rajoittaa seksin saamista jonkin verran. Toki esimerkiksi bdsm-baaristakin voisi löytyä pikaista helpotusta olooni, mutta sitten taas miettii,että viitsiikö kuitenkaan rustata jotain panoilmoitusta baarin puolelle?

Lisäksi ne kemiat. Ne merkkaavat minulle paljon. Vaikka periaatteessa pystynkin harrastamaan seksiä ilman, että olen varsinaisesti ihastunut toiseen, niin kemiat merkkaavat minulle nykyään entistä enemmän. Jos ne eivät kohtaa toisen kanssa tai toisessa on muuten vain jotain, joka ei miellytä, niin en välttämättä ollenkaan ryhdy panopuuhiin. Siksi en pysty paneskelemaan kenen tahansa kanssa, enkä edes sitä haluaisikaan.

Asiaa ei helpota myöskään se, ettei minulla ole tällä hetkellä varsinaista panokumppania, jonka kanssa tapaisin säännöllisesti seksin merkeissä. Minulla on ollut eräs miespuolinen kaveri, jonka kanssa olemme aina välillä pervoilleet ja panneet. En kuitenkaan tiedä voiko hänen kohdallaan puhua säännöllisestä seksinsaamisesta, koska olemme viimeksi hänen kanssaan harrastaneet seksiä elokuun alussa. Lisäksi hänen kiireensä vaikuttavat siihen, etten voi noin vain laittaa viestiä ja kysyä, että ''voinko tulla tänään panemaan?''

Yritän olla toki positiivinen kuten aina. Minä sentään saan seksiä edes silloin tällöin. Tiedän myös, että jos oikeasti haluisin saada esimerkiksi tänä iltana seksiä, niin sitä varmasti järjestyisi. Mutta kai silti voin valittaa siitä, että vähäinen seksimääräni vain ärsyttää ja vituttaa? :D

- Perhis, jota panettaa aika paljon just nyt