Anteeksi blogini lukijat, tällä kertaa ei ole valitettavasti luvassa pervoa blogipläjäystä, mutta yrittäkää jaksaa lukea tämäkin tekstini! :D
Olen viime aikoina kokenut vaihtelevia haluja. Joinakin päivinä olen kiimainen lutka, joka haluaisi saada vain seksiä. Kuitenkin, erityisesti pimeinä iltoina olen kaivannut sitä omaa kultaa vierelleen ja parisuhdetta - niin ja vauvaa.
Vauvakuume. Sitä olen kokenut viime aikoina ajottain jopa paljonkin. Vaikka en ole viettänyt aikaani tuntikausia katsellen söpöjen vauvojen kuvia netistä tai lukenut vauva-aiheisia keskusteluja netistä, tunnen kuitenkin vauvakuumeen sisälläni. Se on kaipuuta, halua. Saada se ihan oma iki-ihana lapsi, jota saa rakastaa, jonka kehittymistä seuraa ilolla ja toisaalta myös haikeudella, kun tietää, että lapsi jossain vaiheessa jättää oman kotikolonsa.
Vauvakuumeiluni on hyvin jaksottaista. Haluni saada lapsia on toki taustalla, mutta varsinaista vauvakuumetta en kuitenkaan koe aina/koko ajan. En tiedä onko vanhentumiseni saanut aikaan sen, että biologinen kelloni tikittää taas vaihteeksi enemmän ja useammin.
Mutta.. kun ajattelen kuinka ihanaa olisi saada vauva, tajuan taas sen asian, ettei minulla ole kumppania. Kumppania, joka haluisi itsekin saada lapsia. Joka olisi minulle kumppani ja rakas, mutta olisi samalla rakastava isä. Kumppanin puute saa jälleen kerran mieleni matalaksi eikä pelkästään lapsen puutteen takia. Haaveissani on loppupeleissä löytää se kumppani itselleni, jonka kanssa voin viettää kahdenkeskistä aikaa, löytää se elämänkumppani itselleni eikä pelkästään lapsieni isää.
Mutta ei auta masentua, koska se ei auta asiaan. Tällä hetkellä pahimpaan vauvakuumeseen voin vain katsella netistä söpöjen vauvojen kuvia ja toivoa, että itselläni on joskus samanlainen, pieni söpö käärö sylissä. :)
-Perhis
Ps. Ei tarvitse pelätä, että blogini muuttuu yhtäkkiä vauvablogiksi.
Olen viime aikoina kokenut vaihtelevia haluja. Joinakin päivinä olen kiimainen lutka, joka haluaisi saada vain seksiä. Kuitenkin, erityisesti pimeinä iltoina olen kaivannut sitä omaa kultaa vierelleen ja parisuhdetta - niin ja vauvaa.
Vauvakuume. Sitä olen kokenut viime aikoina ajottain jopa paljonkin. Vaikka en ole viettänyt aikaani tuntikausia katsellen söpöjen vauvojen kuvia netistä tai lukenut vauva-aiheisia keskusteluja netistä, tunnen kuitenkin vauvakuumeen sisälläni. Se on kaipuuta, halua. Saada se ihan oma iki-ihana lapsi, jota saa rakastaa, jonka kehittymistä seuraa ilolla ja toisaalta myös haikeudella, kun tietää, että lapsi jossain vaiheessa jättää oman kotikolonsa.
Vauvakuumeiluni on hyvin jaksottaista. Haluni saada lapsia on toki taustalla, mutta varsinaista vauvakuumetta en kuitenkaan koe aina/koko ajan. En tiedä onko vanhentumiseni saanut aikaan sen, että biologinen kelloni tikittää taas vaihteeksi enemmän ja useammin.
Mutta.. kun ajattelen kuinka ihanaa olisi saada vauva, tajuan taas sen asian, ettei minulla ole kumppania. Kumppania, joka haluisi itsekin saada lapsia. Joka olisi minulle kumppani ja rakas, mutta olisi samalla rakastava isä. Kumppanin puute saa jälleen kerran mieleni matalaksi eikä pelkästään lapsen puutteen takia. Haaveissani on loppupeleissä löytää se kumppani itselleni, jonka kanssa voin viettää kahdenkeskistä aikaa, löytää se elämänkumppani itselleni eikä pelkästään lapsieni isää.
Mutta ei auta masentua, koska se ei auta asiaan. Tällä hetkellä pahimpaan vauvakuumeseen voin vain katsella netistä söpöjen vauvojen kuvia ja toivoa, että itselläni on joskus samanlainen, pieni söpö käärö sylissä. :)
-Perhis
Ps. Ei tarvitse pelätä, että blogini muuttuu yhtäkkiä vauvablogiksi.