tiistai 31. tammikuuta 2017

Kinkykulttuuri ja alkoholi

Olin viikonloppuna pitkästä aikaa kinkybileissä, kun käväisin Turun Baletin Uniformal-bileissä. Oli taas oikein mukavaa nähdä vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin, katsoa ihmisten sessiointeja ja päästä itsekin taas piiskaa saavaksi osapuoleksi. Bileistä innostuneena ja bilemeininkiä seuranneena päätän kirjoittaa tällä hetkellä aiheesta kinkyily ja alkoholi.

Ensin katsaus omaan alkoholinkäyttööni. En voi varsinaisesti sanoa olleeni koskaan mikään alkoholin suurkuluttaja, vaikka alkoa kuluikin nykyistä enemmän nuoruusvuosina. Aloitin alkoholinkäytön kunnolla vasta silloin, kun täytin 18. Olin kyllä maistanut eri alkoholijuomia jo alaikäisenä, mutta ikätovereistani poiketen, kännejä en vedellyt alaikäisenä. Muistan kun yläasteella  ollessani n. 14-15-vuotias, muut ikätoverini alkoivat käyttää alkoholia ja kehuskelivat sillä - minä vain pyörittelin silmiäni, koska tuolloin ryyppääminen ei kiinnostanut vähääkään.

Lukioikäisenä alkoholi alkoi kiinnostamaan asiana enemmän, mutta en tuolloinkaan satunnaisia maisteluja lukuunottamatta harrastanut ryyppäystä. Sitten kun täytin 18 meno muuttui. Minä, kiltti ja tämän asian suhteen suht lainkuuliainen ihminen sai nyt käyttää alkoholia laillisesti ja koska en ollut tätä aikaisemmin kauheasti käyttänyt alkoholia, niin tämä näkyi. Ei, en koskaan ryypännyt itseäni sammumiseen asti tai joutunut sairaalaan alkoholimyrkytyksen takia. Mutta kun alkoholi oli ollut pitkään asia, jota en käyttänyt, niin sitten kun sitä sai käyttää laillisesti, niin voin kertoa, että useita viikonloppuja tuli vietettyä baarissa kosteissa tunnelmissa. Näitä ryyppäys- ja bilevuosia ei loppujen lopuksi kestänyt montaa vuotta.


Nykyään käytän alkoholia vähemmän ja harvemmin. Jos joskus saatoin ottaa lähes joka viikonloppu edes hieman alkoholia, niin nykyään tuntuu, että saattaa kulua useampikin viikonloppu, etten juo yhtään alkoholia. Ja sitten jos juonkin, niin sen sijaan, että joisin illan jopa 7-8 alkoholiannosta, niin voin juoda vain 2-3 juomaa. Joskus olen kirjaimellisesti pysytellyt vain yksissä ja juonut yhden alkoholijuoman ja se on riittänyt minulle aivan hyvin.  Lisäks alkoholin käyttö on minulle nykyään entistä enemmän sosiaalinen asia. En nuorempanakaan niin harrastanut kalsarikännejä kotona, mutta nykyään vielä vähemmän. Jos alkoholia nykyään käytän, niin 98% teen sitä muiden ihmisten seurassa.

Entä sitten otsikon asia eli kinkyily ja alkoholi?

Suomalaiseen alkoholikulttuuriinhan kuuluu se, että ei alkoholia-juovat ihmiset saavat kuulla ihmettettelyjä siitä, miksi eivät juo alkoholia sinä iltana tai miksi eivät juo ollenkaan alkoholia. Tyypillistä yleensä on myös se, että jokaiseen kissanristiäiseen ja tapahtumaan ujutetaan alkoholia jollain tavalla. Leffaillassa kaveriporukan kesken nautitaan viiniä, häissä samppanja, booli, oluet ja kenties kirkkaat kuuluvat olennaisena osana juhlan henkeen.

Kinkybileitä ja niiden meininkiä seuranneena olen pistänyt silmään jopa iloisen asian. Sen, että kinkybileissä ihmiset tuntuvat nauttivan vähemmän alkoholia kuin esimerkiksi jos kyseessä olisi normaali yökerhoilta.  Se mikä, normaaleissa illanvietoissa on normi, ei kinkybileissä ole normi ollenkaan. Kinkybileissä kukaan ei katso pahalla tai oudoksuen, jos ei illan aikana juo ollenkaan alkoholia. Päinvastoin olen saanut käsityksen, että kinkyjä, jotka ovat suuressa humalassa bileissä, katsotaan jopa enemmän paheksuen kuin hyväksyen. Aina joku voi toki kysyä, onko illan aikana pelkästään vesilinjalla tai onko kokikseni pelkkää kokista, mutta kukaan ei ihmettele sitä, jos joku on selvinpäin. Ihmiset tulevat kinkybileisiin nimittäin täysin muista syistä kuin alkoholillista syistä. Tapaamaan ystäviä, tutustumaan kenties uusiin ihmisiin, sessioimaan ja seuraamaan muiden sessiointia. Kinkybileissä alkoholi ei ole itse pääasia, vaan ennemmin asia, joka kulkee sivussa ja sitä sitten käytetään, jos käytetään. Toki poikkeuksia tässäkin asiassa on.

Olenkin kokenut kinkyskenen suhtautumisen alkoholin käyttöön todella vapauttavaksi. Voin mennä kinkybileisiin ja olla täysin selvinpäin eikä kukaan kyseenalaista sitä. Toisaalta voin aina naukkailla muutaman, eikä sitäkään kukaan paheksu. Kinkybileissä on siis hyvin vapaus valita, haluaako juoda vai ei.

Toivonkin kinkybileiden- ja myös kulttuurin pysyvän jatkossakin samanlaisena. Sellaisena, joka sallii ihmisille vapauden käyttää tai olla käyttämättä alkoholia.

-Perhis




sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Valintoja

Olen viime aikoina pohtinut sitä, että jos seuranhakuni ei jossain vaiheessa ala tuottaan tuloksia, voi olla, ettö joudun tekemään kumppanin ja parisuhteen suhteen kompromisseja. Mitä nämä kompromissit sitten olisivat?

Tällä hetkellä ''hakemani'' mies on dominoiva mies, iältään 27-40-vuotias, asuu mielellään Tampereella tai lähistöllä, on mono ja halua lapsia. Vaikka minulla ei varsinaisesti olekaan suurta vaatimuslistaa, niin jo tässä on monta tekijää, jotka rajaavat ehdokkaita ulkopuolelle, kuten ikä ja se, että toinen olisi mono eikä poly. Koska olen alkanut tiedostaan yhä enemmän, että seuranhaku on vaikeaa, minulla voi olla tulevaisuudessa edessä vaikeita päätöksiä.

Yksi päätös jota olen pohtinut, olisi se, että ryhtyisin suhteeseen vaniljamiehen kanssa. Suhde voisi ehkä toimia, koska olen periaatteessa hyvin sopeutuvainen ja kaikkeen uuteen tottuva ihminen. Ja lisäksi olen edelleen kinkynäkin harrastanut vaniljaseksiä. Mutta toisaalta en voisi olla varma siitä, olisinko suhteessa onnellinen. Seksi ja seksuaalisuus on minulle tärkeä asia ja jos en enää pääsisi toteuttamaan omaa kinkyidentiteettiäni, se voisi vaikuttaa huomattavasti onnellisuuteeni.

Toinen valinta, jota olen pohtinut on se, että olen avoimessa suhteessa vaniljan kanssa ja toteutan puoltani dom-miesten/miehen kanssa. Tämän ajatuksen olen tosin jo melkein hylännyt. En ole koskaan haaveillut avoimesta liitosta ja minulle se voisi olla vieras ajatus. Lisäksi tällainen ratkaisu voisi tuntua minusta jopa ikävältä. Siltä, että toinen ei ole lopulta sitä mitä haluan tai toinen ei voi tarjota kokonaan sitä mitä haluan. Jos olen nimittäin suhteessa, haluaisin kaikkien osa-alueiden, myös seksin kohtaavan hyvin.

Kolmas valinta on tullut mieleeni hiljattain ja se on se, että luovun lapsihaaveista. Siitä ajatuksesta, että etsin domia, joka haluaa lapsia. Tämä olisi ehdottomasti vaikea päätös, mutta koska minusta tuntuu, että lapsia haluavana subinaisena on vaikea löytää lapsia haluavaa domimiestä ja vielä aviomiestä samassa paketissa, olen alkanut pohtia tätäkin päätöstä. Sen tiedän, että jos tähän joskus päädyn, se olisi minulle rankkaa.

Voi toki hyvin olla, etten joudu mitään kompromisseja tekemään. Voi olla, että löydän sen oikean domin jossain vaiheessa. Mutta kun seuranhaku on alkanut tuntua toivottamalta, olen valitettavasti alkanut miettiä erilaisia kompromisseja.

Aika näyttää, mihin suuntaan ja mahdolliseen ratkaisuun tieni vie.