Pervoilua pitkästä aikaa + roolien vaihtoa

Minulla on ollut pervoilurintamalla hiljaista oikeastaan talvesta lähtien. Yksittäisisiä sessiointeja on onneksi ollut esimerkiksi bileiden yhteyksissä, mutta sellaista säännöllistä sessiointia ei ole ollut.. noh vähään aikaan. Eikä asia ole niin paljon haitannut. Talvi ja kevät vierähtivät gradun ja loppuopintojen parissa ja nyt kesän olen kesäkuun alun lomasta huolimatta painanut koko ajan vain töitä, joten en ole oikeastaan ehtinyt edes murehtimaan sitä, etten ole päässyt pervoilemaan kunnolla. Toki aina välillä mieleeni on hiipinyt, että kunnon sessiointi tekisi hyvää, mutta en ole murehtinut asiaa. Kuitenkin nyt sunnuntaina pääsin pitkästä aikaa sessioimaan - tällä kertaa ns molemmissa rooleissa ja täytyy sanoa, että pervoilu ja toisaalta myös paneminen virkisti mieltä paljon!

Kyseessä oli pitkästä aikaa sessiointi nykyisen ehkä enemmän kaverina pitämäni tyypin kanssa, jonka kanssa meillä oli aika pitkääkin kestänyt seksi- ja pervoilusuhde, fwb-suhde tai millä nimellä tuota meidän juttua voisikaan kutsua. Ennen tätä sunnuntain kertaa emme kuitenkaan olleet harrastaneet seksiä tai pervoilleet pitkään aikaan. Minusta vain tuntui, että juttumme ehkä vähän lopahti ja muutuimme koko ajan enemmän tavallisiksi kavereiksi, jotka eivät enää pervoile. Asia oli minulle ihan ok, varsinkin kun molemmilla on ollut tässä muita pano- ja leikkikavereita. En ole siis haikaillut tämän tyypin perään, koska olen ajatellut, että on ihan luonnollista, että tilanteet muuttuvat.

Siksi olinkin hieman yllättynyt, kun kaverini alkoi whatsapp-keskustelussa taas vihjailemaan pervoilusta. Vaikka olenkin ajatellut häntä nykyään ehkä enemmän kaverina kuin pervoilukumppanina, minut on kuitenkin helppo saada innostumaan, jos mainitaan sessiointi, joten lähdin viestittelyyn mukaan.

Nyt lauantai-iltana kaverini sanoi, että hänen luokseen voi tulla katsomaan leffoja. En varsinaisesti odottanut sessiointia, koska nyt kaverini puhui pelkästään leffojen katselusta, mutta tein kuitenkin varotoimenpiteitä, joita teen, jos tiedossa on seksiä. Eli ajelen karvani alapäästä (kyllä, tämä on varotoimenpide minulle, jos seksiä olisi mahdollisesti tiedossa) ja varaudun muutenkin jäämään ainakin yöksi kaverilleni.

Alkuilta vierähti hyvin siveellisissä merkeissä leffan ja sarjojen parissa. Kaverini ei vihjaillut mitään sessioinnista ja kun kello alkoi olemaan paljon, niin ajattelin, että jään nukkumaan, mutta mitään pervoilua tuskin tapahtuu.

Kun menimme lopulta joskus aamuyöstä klo 3 aikaan nukkumaan, niin kaverini teki asian, jota ei ole pitkään aikaan tehnyt. Hän tuli ihan viereeni ja otti minut kainaloon. Tämä yllätti paljon, koska tälläisesta läheisyydestä on pitkä aika. Olemme nukkuneet kyllä yhdessä tämänkin vuoden aikana, mutta tällaista lähekkäin olemista ei ole ollut, joten olin hyvin yllättänyt tästä. En kuitenkaan työntänyt kaveriani syrjään, koska minulle läheisyys on näin sinkkuna asia, jota saa harvoin ja jota kaipaan usein.

Mainittakoon, että meille usein lähekkäin/kainalossa nukkuminen on toiminut jonkinlaisena esileikkinä/pervoilun käynnistäjänä. Kaverini tyyli on usein alussa enemmän kiusoitteleva kuin suoraan minuun kiinni käyvä ja usein lähekkäin nukkuminen on aiheuttanut yleensä pitkän ja joskus tuskallisenkin minun hyväilyni ja kiusoittelun. Niin tälläkin kertaa.

Lopulta tämä hyväily johti siihen, että kaverini sormettaa kostuvaa pilluani ja minä vain nautin hänen käsittelystään. Hän sormettaa pilluani, työntää sormiaan myös peppuuni. Lopulta asiat johtavat siihen, että hän nostaa minut päällensä ja alan ratsastaan hänellä.

Kaverini on siis switch, joka on enemmän D kuin S. Jollain tavalla tykkään suuresti dynamiikan näkymisestä. Kaverini ei ole sen tyylinen ihminen, joka alistaisi esimerkiksi nimittelemällä tai sanallisesti nöyryyttämällä. Hänen tapansa on enemmän fyysinen. Hyvä merkki on asentojen vaihtelut. Sen sijaan, että hän esimerkiksi käskisi minua itseäni menemään tiettyihin asentoihin, hän itse muuttelee asentojani. Joskus hän ottaa tukasta minua kiinni ja siirtää haluamansa asentoon tai joskus, kuten esimerkiksi nyt ollessani hänen päällänsä, hän siirtää minut kirjamellisesti toiseen asentoon, pitämällä minua sylissään ja kääntämällä sitten toiseen asentoon. Jotenkin tykkään todella paljon tällaisesta fyysisestä toiminnasta. Voin kirjaimellisesti olla ja nauttia seksistä siihen asti, kunnes kaverini itse päättää, milloin siirtää minut seuraavaan asentoon. Tämä siis pienenä mainintana dynamiikan näkymisestä.

Kaverini panee siis minua pilluun ja se tuntuu pitkästä aikaa todella hyvältä. Kaverini ei tosiaan minulta juuri kysele, haluanko mihin reikään haluan kalua, joten hän ei nytkään kysele. Hän ottaa kalunsa pois pillustani ja asettelee sen pepulleni. Tunnenn kalun alkavan työntyä pikku hiljaa sisääni. Ja ilokseni kalu menee sisään ilman turhia säätämisiä.

Peppuseksi voi mielestäni olla pahimmillaan jopa kidutusta, vähän niin kuin pakko-orkutukset wandilla. Se tunne, kun vähän isompi varustus on pepussasi, tuntuu samaan niin äärettömän hyvältä, mutta toisaalta myös jollain tavalla jopa kidutuksella. Peppuseksi ei varsinaisesti sattunut, mutta peppuseksiä harrastaneet voivat ehkä kuvitella sen tunteen, mitä tässä haen takaa..

Kaverini vaihteli taas asentojani ja pani minua peppuun eri asennoissa. Sitten tapahtui asia tai sain oikeastaan tunteen, joka on tullut aiemminkin peppuseksin aikana, jonka takia minun pitää keskeyttää peppuseksi. Minulle on usein tullut tunne, että nyt on pissahätä ja pakko päästä vessaan. Joskus pissahätä on ollut oikeasti, mutta useinkin mitään pissaa ei ole vessassa tullut. En tiedä, mistä tällainen tunne peppuseksissä johtuu, johtuuko se vain siitä, että kalu painaa emättimen seinää vai mistä, mutta tälläkin kertaa tuli tunne, että nyt pitää mennä vessaan ja jouduin keskeyttämään panemisen.

Kun tulin vessasta, puhuimme kaverini kanssa., että olisiko nyt hänen vuoronsa saada peppunsa käsiteltäväksi.

Asia, josta en ole kirjoittanut on se, että olemme kaverini kanssa ennenkin ns vaihtaneet roolia. En tosin voi sanoa kauheastin alistaneeni häntä, mutta tämä roolien vaihto on näkynyt siten, että olen fistannut häntä (kyllä) ja pannut häntä sträpillä. Tälläkin kertaa ajatuksena oli fistaus ja sträppääminen.

Aloitimme sträppäyksellä. Sträppäys on edelleen minulle asia, joka aiheuttaa säätämistä ja toisaalta myös naurua, kun toiminta ei meinaakaan onnistua. Naureskelin kaverilleni mm, että onpas tämä paneminen vaikeaa, kun sträppäys ei meinannut heti onnistua. Mielestäni on kiva, että meidän dynamiikassa voimme myös naureskella, jos jokin toiminta ei onnistu. Kaiken ei tarvitse aina olla niin vakavaa, ajattelen.

En selosta enempää sträppäyksestä, joten seuraavaksi oli vuorossa fistausta. Hänen peppunsa fistausta siis. Olen tosiaankin jo parikin kertaa häntä fistannut, joten asia ei ole sinänsä uusi minulle. Mutta edelleen, asia aiheuttaa minulle tietynlaista tunnetta.

Silloin kun ns. olen toisessa roolissa, olen hyvin varovainen. Tiedustelin koko ajan kaveriltanikin, että miltä nyt tuntuu ja eihän vain satu. Varmaan subipuoleni aiheuttaa sen, että olen varovainen. Aloittelen asiat hitaasti ja rauhallisesti ja muutenkin olen ns rauhallinen, koska  en esimerkiksi fistauksessa halua todellakaan aiheuttaa mitään vammoja toiselle.

En nyt kerro enempää itse fistaamisesta, mutta jos joku miettii, että miltä minusta itsestäni tuntui olla toisessa roolissa, niin kerron fiiliksistäni.

Vaikka minulle on jonkinlaisia switchimäisiä piirteitä ilmaantunut, pidän itseäni edelleen pääosin subina. Saan suurimman nautintoni edelleen alistumisesta kuin siitä, että itse alistan. Mutta en voi kieltää, että on ihan mukavaa olla siinä toisessakin roolissa. Toki esimerkiksi kaverini ja minun kohdalla ei voi ehkä puhua mistään kunnon alistumisesta, hänen kohdallaan siis, mutta ajattelin kuitenkin, että nyt olen siinä toisessa roolissa, missä en yleensä ole. Kaverillani oli esimerkiksi selvästi ohjat käsissään toisessa roolissakin ollessaan, hän ohjaili ja liikutti kättäni, ohjasi toisen käteni runkkaamaan samalla hänen kaluaa ja viimeistään, kun hän laukesi lopussa suuhuni, huomasi ja tunsi, että hän oli taas D. Mutta kuitenkin oli ihan piristävää olla itse siinä toisessa roolissa. Näin vaihtelun vuoksi.

Oli siis ihan mukavaa päästä itsekin tekemään toiselle jotain, mutta en voi kieltää, että nautin vielä enemmän kun sain olla taas kunnolla subi. Kun sai vain nauttia toisen käsittelystä.

Joka tapauksessa pervoilu herätti taas pervominän sisältäni ja nyt kaipaan taas enemmän pervoilua elämääni!

-Perhis

Eroottisista/vähäpukeisista kuvista ja omalla nimellä esiintymisestä internetin maailmassa

Sain kuvaajakaveriltani viikko sitten hotellikuvia, joita olimme ottaneet huhtikuussa Hämeenlinnassa. Kuvat olivat boudoir-tyylisiä, eli alusvaatekuvia ja lisätessäni kuvia tapani mukaan internetin eri sivustoille, sain idean tämän kertaukseen postaukseen, josta on myös bdsm-baarin puolella keskusteltu.

Aloitetaan aluksi niistä eroottisista kuvista.

Moni lisäilee nykyään eroottisia/vähäpukeisia kuvia internetiin. AlastonSuomen kaltaiset sivut ovat luotuja eroottisille ja paljastaville kuville, mutta moni lisäilee - jos ei täysin eroottisia, niin ainakin vähäpukeisia kuvia myös muualle internetiin. Esimerkiksi Facebookissa parissa ryhmässä, joissa itsekin olen, esiintyy aina välillä tissi- ja perseketjuja, joihin ihmiset linkittävät kuvia  omista tisseistään ja perseistään. Julkaisijat ovat yleensä naisia, mutta myös miehet innostuvat joskus lähettämään kuvia takamuksistaan tai omista nänneistään. Kuvat ovat kuitenkin yleensä suht siveellisiä. Jo Facebookin säännöissä lienee kielto, että esimerkiksi nännejä ei saa näkyä, joten monella on kuvissa rintaliivit päällä tai housuja koristaa farkut. Vastaanotto kuville vaihtelee. Tykkäyksiä ja ylistäviä kommentteja satelee, mutta myös niitä negatiivisia kommentteja tulee. Yleensä kommentit ovat luokkaa ''kukaan itseään kunnioittava nainen/mies ei laita itsestään vähäpukeista kuvaa nettiin'' tai ''mieti jos kuvat päätyvät työnantajasi/sukulaistesi näkyville'' Yleensä juuri kuvien päätymistä työnantajan tai sukulaisten näköpiiriin on asia, joka mainitaan aina, kun puhutaan vaaroista, joita nettiin lisätyt eroottiset kuvat voivat aiheuttaa.

Itsessäni on jonkinlaista exhibbaria ja nautinkin paljon kuvien laittamisesta nettiin. Onkin hieman ristiriitaista, että vaikka noin muuten en viihdy huomion keskipisteenä, nautin kun saan laittaa kuvia ihmisten ilmoille. Vaikka en myönnä laittavani kuvia pelkästään kivojen kommenttien toivossa, niin kyllähän ne kivat kommentit omasta kuvasta aina piristävät. Koska olenkin innokas kuvien lisääjä, olen joutunut väkisin pohtimaan, mitä mahdollista haittaa kuvien lisääminen nettiin aiheuttaa.

Olen esimerkiksi pikku hiljaa alkanut miettiä asiaa työnhaun kannalta. Tähän asti olen saanut töitä hyvin, eikä kukaan työnantaja ole pamauttanut, että ''löysimmepäs sinusta tällaisia kuvia netistä, emme voi palkata sinua'', mutta silti väkisin olen alkanut pohtia asiaa. Kuvien päätyminen työnantajan näköpiiriin on nimittäin asia, joka tuodaan aina esille keskusteluissa. Puhutaan siitä, kuinka työnantajat nykyään googlaavat tietoja työnhankijasta ja toisaalta, jos joku sattuu laittamaan itsestään vähäpukeisen kuvan nettiin, pelotellaan sillä, että kuvan laittajan on vaikea saada töitä, jos kuvat päätyvät työnantajan silmien eteen.

Varsinkin nyt, kun olen itse valmistumassa ja suuntaamassa oman alan töiden hakuun, olen pohtinut, että pitäisikö minun - varmuuden vuoksi kuitenkin poistaa itsestäni joitakin kuvia netistä ja toisaalta poistaa esimerkiksi bdsm-baarista omat kasvokuvani? Onko oikeasti vaara, että tuleva työnantajani löytäisi esimerkiksi bdsm-baarin profiilini ja kuvani tai AS-kuvani ja päättäisi sen perusteella olla palkkaamatta minua? Olen tähän asti ajatellut, että ei niin kuitenkaan tule käymään, mutta jatkuvat keskustelut ja varoittelut ovat saaneet aikaan sen, että sitä on oikeasti alkanut miettimään varovaisuutta kuvien lisäämisen suhteen.

Puolustukseni minun pitää kuitenkin todeta, että jo nyt olen tehnyt rajoja sen suhteen, minkälaisia kuvia laitan nettiin. Minusta löytyy esimerkiksi mustelmakuvia sekä AS:sta että bdsm-baarista, mutta kaikki muut sessiokuvat, varsinkin mitään intiimpää sisältävät kuvat jätän vain omaan haltuuni. En esimerkiksi ainakaan tällä hetkellä halua julkaista netissä mitään suihinotto- tai yhdyntäkuvia saati videoita. Nuo edellämainitut asiat ovat minulle sellaisia intiimejä asioita, jotka haluan jättää vain omaan ja kyseisen partnerin tietoon. Myös pillu levällään-kuvat jätän julkaisematta. Tissikuvia olen julkaissut kyllä, koska en pidä niitä jostain syystä niin tuomittavana sen sijaan, että julkaisisin itsestäni kuvan, missä makaan pillu levällään kameraa kohti.

Vaaroja kuvien lisäämiseen kuitenkin liittyy, sitä en kiellä. En tiedä, ovatko vähäpukeiset kuvat vaikeuttaneet kenenkään työnhakua, mutta esimerkiksi erilaiset identiteettivarkaudet ja kuvien luvattomat käyttämiset voivat osua kenen tahansa kohdalle. Kenen tahansa kuva voisi päätyä ilman lupaa esimerkiksi mainokseen tai meemiin ja kuka tahansa voisi esiintyä sinun omilla kuvillasi oikeastaan missä tahansa. Siksi tässäkin asiassa on hyvä käyttää tervettä järkeä. Miettiä, minkälaisia kuvia julkaisee ja missä niitä julkaiseen.

Entä sitten omalla kuvalla esiintyminen esimerkiksi baarin kaltaisissa sivustoissa?

Baarissakin on käyty paljon keskustelua, uskaltaako sitä olla omilla kasvoillaan netissä. Suurin osa baarissakin ei esiinny omilla kasvoillaan, mutta löytyy minun lisäkseni pervoja, jotka ovat hyvinkin rohkeasti esillä omilla kasvoillaan.

Omilla kasvoilla esiintyminen on aiheuttanut mielipiteitä puolesta ja vastaan. Ne, jotka eivät esiinny omilla kasvoillaan, ovat kasvottomuuden syyksi esittäneet usein työperäiset syyt (mikä on ihan ymmärrettävä syy) ja myös sukulaissuhteet on mainittu yhtenä syynä. Keskustelua on herättänyt erityisesti se, että jos esimerkiksi työkaveri sattuisi törmämään jonkun kinkyn kuviin jossakin ja kinkyys paljastuisi kuvien kautta työkaverille, voisiko tämä aiheuttaa jopa työpaikkakiusaamista? Omilla kasvoillaan esiintyvät ovat usein ns julkipervoja, jotka eivät ole kaapissa, vaan ovat rohkeasti pervoja ja tuovat esille kinkyjen oikeutta uskaltaa olla myös omilla kasvoillaan esillä.

Kun itse liityin baariin, olin itsekin jonkin aikaa ilman mitään kuvia itsestäni. Pikku hiljaa aloin kuitenkin lisätä omia kuvia itsestäni - kuvia, joista näkyi kasvoni. Minulle omilla kasvoilla esiintyminen tuntuu jotenkin luonnolliselta. Haluan viestittää muille käyttäjille, että tämän näköinen ihminen kirjoittelee siellä ruudun toisella puolella. Ymmärrän myös tässäkin asiassa sen vaaran, mitä omilla kasvoilla esiintyminen voi aiheuttaa. Mutta toisaalta, olen myös miettinyt, että jos esimerkiksi joku tuttu sattuisi eksymään  baarin profiliini ja tunnistamaan minut, niin eikö tämä vain kertoisi enemmän siitä, että molemmilla olisi yhteinen salaisuus? Tai jos joku tuttu bongaisi minut AS:sta - eikö tällöinkin molemmilla olisi yhteinen salaisuus, josta ei pitäisi tuomita?

Edellämainitut asiat aiheuttavat keskusteluja ja argumentteja on joka suuntiin. Yhtä ainoaa oikeaa totuutta ei tähän asiaan ole. Mutta tervettä järkeä kannattaa käyttää, toimi miten hyvänsä ja teki mitä hyvänsä.

-Perhis

Ps. Koska hotellikuvista tuli ihan kivoja, linkitän niitä tähän samaan postaukseen

Vapaus

Opiskelijaelämä ja jopa opiskelu ovat mukava puuhaa - mutta aikansa kutakin. Kun heinäkuun lopulla valmistun vihdoin seitsemän opiskeluvuoden jälkeen maisteriksi, on päällimmäisenä tunteena helpotuksen lisäksi vapauden tunne. Nyt olen vapaa tekemään mitä haluan elämässäni.

Koen jo nyt suurta helpotusta siitä, ettei minun tarvitse enää stressata opiskelusta. Kun saavun nyt töistä kotiin, voin hyvällä omallatunnolla pitää koko illan vapaana. Enää minun ei tarvitse kirjoittaa pitkiä esseitä iltaisin, lukea tentteihin saati ahertaa gradun parissa. Voin oikeasti olla vapaalla kotona ilman että pitää stressata siitä, pitäisikö nyt kirjoittaa gradua vai ei. En tiedä miten muut valmistuneet kokevat tämän, mutta koen tämän erittäin vapauttavaksi asiaksi. Nyt voin lorvia vaikka koko illan tekemättä mitään eikä tartte potea huonoa omaatuntoa siitä, etten opiskele.

Valmistuminen tuottaa muunlaistakin vapauden tunnetta. Nyt olen vapaa tekemään mitä haluan elämäni kanssa. Voin muuttaa johonkin toiseen kaupunkiin asumaan, toisaalta voin muuttaa myös ulkomaille, jos sattuisin löytämään töitä ulkomailta. Voin etsiä minkälaisia töitä tahansa. Opiskelijaelämä on periaatteessa hyvin sitovaa. Voit toki käydä toisesta kaupungista opiskelemassa muualla ja aina voit opiskelijanakin lähteä vaihtoon ulkomaille. Mutta nyt koen ovien olevan entistä enemmän auki elämässäni. Varsinkin yksin asuavana ihmisenä, kun en ole sidoksissa kehenkään toiseen ihmiseen, voin helposti päättää, että nyt haenkin töihin toiseen kaupunkiin. Lisäksi koska minun ei tarvitse enää käyttää aikaani opiskeluun, voin käyttää nyt aikaani muuhun. Mielessäni ovat jo harrastukset, joita haluaisin aloittaa syksyllä ja koska valmistuneen rahatilanne on yleensä parempi kuin opiskelijan rahatilanne, haaveilen asioista, joita en opiskelijana rahatilanteen vuoksi voinut tehdä. Kuten hankkia lemmikkiä. Nyt olen melko varma, että kun elämäntilanteeni on rauhallisempi ja taloudellinen tilanteeni parempi, aion hankkia itselleni kissan.

Oloni on tällä hetkellä erittäin hyvä ja toiveikas tulevaisuuden suhteen. Koen, että minulla on niin paljon erilaisia mahdollisuuksia eri suuntiin ja eri elämän osa-alueilla. Minua jopa kutkuttaa, mitä vapaus ja tulevaisuus tuo tuollessaan.

-Perhis

Kaksi ovea sulkeutuu

Nyt keväällä elämässäni tulee tapahtumaan kaksi erilaista, mutta kumpikin omalla tavallaan merkittäviä asioita, jotka merkitsevät samalla kahden oven sulkeutumista ja toisaalta samalla myös kahden oven avautumista tulevaisuutta ajatellen: Yliopistosta valmistumiseni alkaa olla lähellä ja irtisanouduin toisesta työkohteestani, jossa olen paiskinut töitä talvesta lähtien.

Valmistuminen.. seitsemän vuoden uurastus alkaa olla kohta taputeltu. Heitän opiskelijahaalarit nurkkaan, hylkään kaihoisin mielin kaikki kivat opiskelijaedut (hyvästit halvoille juna- ja bussimatkoille) ja astun kunnon työssäkäyvän aikuisen maailmaan (vaikka niitä töitä olenkin paiskinut koko ajan). Olen graduni palauttanut ohjaalle, korjasin siihen tulleet korjausehdotukset ja nyt ensi viikolla haen graduni kolme kappaletta kansituksesta ja toimitan ne koulutusohjelmani toimistoon. En siis valmistunut ihan kevääksi, kuten ajattelin ja tiedän myös, että varsinkin näin kesällä tarkastukseen saattaa kulua aikaa, mutta valmistuminen on kuitenkin lähellä.

Ajattelin aluksi, etten tunne haikeutta opiskelijaelämän loppumisesta ja periaatteessa asia on näin. Ihan jo siitäkin syystä, etten ole enää pariin vuoteen elänyt kunnon opiskeliajelämää. Olen vuoden verran paiskinut töitä opintojen ohella, opiskelijabileissä en ole käynyt pariin vuoteen ja entisiin opiskelijakavereihinkaan ei ole tullut pidettyä yhteyttä. Elämäni on siis ollut ei-opiskelijamaista jo jonkin aikaa, gradun teko poislukien.

Mutta kuitenkin se, että yksi elämänvaihe loppuu elämässäni, on lopulta kuitenkin hieman haikeaa. Kaikki hauskat opiskelijaelämän muistot jäävät menneisyyteen ja kuten yllä kirjoitin, joudun luopumaan kaikista opiskelijaelämän eduista. Kuitenkin valmistuminen tarjoaa myös paljon muuta, mitä opiskelijaelämä ei antanut. Paremman toimeentulon, kenties vakiintumisen elämässä..

Entä se toinen ovien sulkeutuminen? Olen tammikuusta lähtien paiskinut ns päätyökohteeni ohella töitä toisessa työkohteessa, jossa olen tehnyt viikonlopputöitä ja satunnaisesti tuurannut sairastuneita työkavereita. Tämä on tarkoittanut sitä, että olen talvesta lähtien ollut joka viikonloppu töissä - kyllä, joka viikonloppu. Toukokuussa Turun baletin risteilyllä minulla oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan täysin vapaa viikonloppu. Olen toki saanut pitää aina välillä esimerkiksi yksittäisen lauantain tai sunnuntai vapaana, mutta muuten kokonaisia viikonloppuvapaita ei ole ollut pitkään aikaan.

Mikä sai minut sitten lopulta irtisanoutumaan? Ensinnäkin tämä kyseinen työkohde oli hyvin vaativa omaa työnimikettäni ajatellen. Työtä oli kaksinverroin kuin pääkohteessani ja työpaikan ilmapiiri oli muun henkilökunnan osalta huonompi. Jotain työkohteestani kertoo se, että toinen työkaverini, joka on välillä ollut tekemässä vuoroja työpaikalla ja esimieheni, joka siirtyi pois kyseisen työpaikan johdosta, ovat molemmat haukkuneet kyseistä työkohdetta. Eli jotain kertoo kyseisestä työpaikasta, jos jopa entinen pomo haukkuu sitä. :D

Ja ehkä se tärkein syy. Aloin väsyä jatkuviin viikonlopputöihin.

Olen lopulta ihminen, jolle vapaa-aika on hyvin tärkeää. Viikonlopputöissä ei ole mitään vikaa, jos niitä olisi esimerkiksi kaksi kertaa kuukaudessa. Tällöin saisin vapaita viikonloppuja, mutta voisin olla kuitenkin pari viikkoa myös töissä. Mutta jos on talvesta lähtien joka viikonloppu töissä, niin se kuluttaa voimia pidemmän päälle - ainakin omalla kohdallani kävi näin.

Sosiaalinen elämäni on kärsinyt jatkuvien viikonlopputöiden takia. En ole esimerkiksi päässyt käymään muualla asuvien ystävien luona koko talvena, koska viikonlopputyöt. En ole päässyt tammikuun jälkeen käymään kinkybileissä, koska noh ne viikonlopputyöt. Usein varsinkin lauantain työvuoron jälkeen olen ollut niin väsynyt, että jos minulla ei ole ollut mitään sovittua ohjelmaa, olen vain maannut himassa ja joskus jopa nukkunut väsymystä pois. Aloin pikku hiljaa tuntea, että en enää jaksa, vaan voimani alkavat loppua. Siksi hyvin pienen miettimisen jälkeen, päätin irtisanoutua tästä työkohteesta.

En kadu päätöstäni. Tiedän, että toisessa työkohteessa minulla tulee olemaan töitä, joten taloudellista menetystä tämä ei niin aiheuta.

Entä tuleeko minulla olemaan nyt helpompaa töiden suhteen? En uskalla luvata, että viikonlopputyöt tulevat täysin loppumaan. Uskon, että joudun tekemään niitä välillä, kenties sen pari viikonloppua kuukaudessa ja tämä on ok. Mutta jos taas alkaa näyttään siltä, että joudun kirjaimellisesti olemaan kaikki viikonloput töissä, niin on taas aika sulkea yksi ovi elämässäni.

-Perhis
 

Onnellinen

Vietin viime yön lukien Käsi hiekassa ja sinussa blogia. Olen lukenut kyseistä blogia jo monta kertaa aikaisemmin, mutta aina vain palaan kyseisen blogin pariin. Minua viehättää heidän tyylinsä kertoa d/s rakkaussuhteestaan, kinkyelämästä, mutta myös aivan tavallisesta arjesta. Heidän rakkaussuhteensa on yksi kauneimpia ikinä ja jotenkin tulen itsekin aina iloiseksi, kun saan lukea heidän suhteestaan.

Kun eilen taas vaihteeksi luin heidän blogiaan, en tiedä miksi - johtuiko se heidän bloginsa sisältämästä onnellisuudesta vai mistä, mutta minutkin täytti yhtäkkiä onnellisuuden tunne.

Tajusin kuinka onnellinen olen tällä hetkellä. Vaikka elämääni on mahtunut ja tulee varmasti edelleen mahtumaan ikäviä hetkiä, surullisia tilanteita ja rankkoja aikoja, niin olen varmaan onnellisempi tällä hetkellä kuin vuosiin.

Olen niin onnellinen kaikesta siitä, mitä bdsm on tuonut elämääni. Olen luonnollisesti toki onnellinen hyvästä seksistä, jota saan aina silloin tällöin. Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, olen saanut parasta seksiä vuosiin, kun olen harrastanut bdsm-juttuja.

Ennen kaikkea olen iloinen kaikista ihmisistä, joita olen saanut elämääni. Olen tuonut tämän esille ennenkin, mutta koskaan ei voi liikaa iloita ja kiittää niitä ihmisiä, jotka ovat nykyään elämässäni. Niitä ihmisiä, joiden kanssa voin olla sellainen kuin olen. Niitä ihmisiä joiden kanssa voin jutella ihan mistä vaan. Niitä ihmisiä, joiden kanssa olen saanut viettää mukavia hetkiä, oli kyseessä sitten kinkyily tai ihan jokin muu ajanviete.

Olen kiitollinen erityisesti juuri teistä ihmisistä, koska ihmisethän mahdollistavat kaiken kivan elämässäni ja tekevät elämisestä elämisen arvoisen. Ilman teitä, elämäni olisi tylsää ja ankeaa. Ilman juuri teitä ihmisiä, ei olisi ketään, jolle puhua. Ketään, jonka kanssa viettää aikaa. Ketään, jonka kanssa voisi käydä kinkybileissä. Toivon, että saan pitää teidät elämässäni vielä kauan. <3

- Kiitollinen ja onnellinen Perhis

Mitä alistuminen minulle merkitsee?

Tajusin, etten ole vielä varsinaisesti kirjoittanut siitä, mitä minulle merkitsee alistuminen, mitä saan alistumisesta. Oikeastaan olen miettinyt otsikon kysymystä yllättävän vähän. Toki olen miettinyt, miksi olen kinky, mutta olen aina vain todennut, että jaahas, minä nautin alistumisesta, mutta en ole oikeastaan pohtinut sitä, mitä alistuminen minulle antaa ja mitä siitä saan.

Mutta niin. Mitä alistuminen minulle siis merkitsee?

- Pakoa arjesta/ohjien luovuttamista toiselle

Koska arkeni on erittäin kiireistä ja stressaavaa välillä, olen huomannut pervoilun olevan parasta rentoutumista minulle. Riippuen toki ihmisestä ja kemioista, mutta usein pervoilessa huomioni ulkomaailmaan katoaa. On vain minä ja dominoiva ja kaikki muu ulkopuolella oleva jää taka-alalle, ulkomaailma saattaa parhaillaan jopa hämärtyä. Ehkä tästä johtuen rentoudun hyvin pervoilun parissa ja toisaalta arkeen paluu sessiointien jälkeen tuntuu joskus hyvin ikävältä.

Monet alistuvat naiset sanovat, että koska arkielämässä joudutaan pitämään lankoja omissa käsissä ja tekemään päätöksiä, on alistumisessa nautinnollista, kun voi antaa ohjat toisen käsiin. Voi vain olla ja nauttia, mitä tuleman pitää. Itse tunnistan saman asian itsestäni. Vaikka en ole stereotypisesti missään johtavassa asemassa arkielämässä, joudun kuitenkin pitämään lankoja käsissäni arjessa ja tekemään päätöksiä. Siksi sessiossa on kieltämättä hyvin vapauttavaa antaa ohjat toiselle ja vain ottaa vastaan, mitä tulee.

Voin ottaa vastaan vain minulle tarkoitettua nautintoa. Toisaalta minun ei tarvitse miettiä myöskään sitä, haluaako kenties dominoiva osapuoli, että otan häneltä juuri sillä hetkellä suihin; Hän kyllä osoittaa sen, jos haluan näin tekevän. Ja toisaalta, koska moni dominoiva arvostaa myös aloitteellista subia, niin voin myös rohkeasti alkaa ottaan suihin ilman, että dom pahoittaa mielensä.

- Hyvää seksiä

Kuten olen monta kertaa aiemmin jo kirjoittanut, perus vanilja tuntuu niin tylsältä. Vaikka tykkäänkin  panemisesta, niin jos minun pitäisi harrastaa pelkkää kolmetuntista panemista jonkun vaniljan kanssa, niin pitäisin ajatusta todella tylsänä. Sellainen perus rynkyttäminen.. Äh, se tuntuu niin tylsältä.

Sen sijaan kinkyseksi ja alistuminen on antanut minulle paljon enemmän nautintoa kuin pelkkä vanilja. Koska varsinaisen panemisen lisäksi voi tehdä kaikkea muutakin ja toisaalta, kun siihen panemiseen voi lisätä kivoja juttuja piristämään, niin kinkyseksi ei ole ainakaan tähän asti tuntunut yhtään tylsältä. Parasta on, kun leikkikaverin/kumppanin kanssa voi kehitellä joka kerroille jotain uutta ja erilaista. Ihanan monipuolista seksiä siis.

- Saan miellyttää ja antaa nautintoa

Vaikka tykkään itsekin saada nautintoa, niin silti kumppanin nautinto on minulle erittäin tärkeää. Jopa niin tärkeää, että jos sessiossa en pääse tuottamaan domille nautintoa esimerkiksi suihinoton avulla, sessiosta saattaa hyvinkin jäädä mielestäni puuttumaan jotain oleellista. Mitä tärkeämpi ihminen on minulle, sitä enemmän haluan tuottaa toiselle nautintoa. Toisaalta, jos toinen on tärkeä ihminen, niin sitä vastavuoroisesti nauttii omasta nautinnostaan.

Loppujen lopuksi keksin vain muutaman syyn, miksi nautin alistumisesta, vaikka syitä olisi varmasti enemmän, jos alkaisi kunnolla pohtia. Tärkeimpänä pidän kuitenkin tuota ensimmäistä kohtaa. Ohjien luovuttaminen toiselle - ihanan vapauttavaa!

-Perhis

Ujo ja epävarma Perhis

Minä olen ujo ja ajoittain epävarmakin ihminen. Tämä on asia, joka saattaa yllättää monet. Kirjoitan kuitenkin avointa ja rehellistä blogia, bdsm-baarin puolella kirjoitan joskus hyvinkin suorasanaisesti ja räväkästi ja lisäilen rohkeita kuvia. Siksi monet yllättävät, kun tapaavat minut livenä. Vastassa onkin räväkkäsuisen naisen sijaan ujo, rauhallinen ja hieman epävarmakin naapurintyttö.

En ole onneksi sentään niin ujo, etten saisi sanaa suustani. Bileissäkin uskalla suht sujuvasti jutella vieraiden ihmisten kanssa, vaikka en itse aina välttämättä ole aloitteentekijä. Minun kohdallani ujous näyttäytyy lähinnä, jos olen isossa porukassa, jossa on paljon tuntemattomia ihmisiä ja jos joudun kenties olemaan vielä huomion keskipiste. Kahdenkesken ja pienemmissä porukoissa olen taas hyvinkin erilainen ihminen. En ole välttämättä tuolloinkaan mikään ihminen, joka olisi suuna ja päänä ja viihtyisi huomionkeskipisteenä, mutta oloni on kuitenkin paljon rentouneempi ja mukavampi. Eli toivoton tapaus en kuitenkaan ole.

Vaikka tiedostan ihan hyvin ujouteni ja epävarmuuteni, minun on ollut kuitenkin vaikea hyväksyä sitä. Varsinkin silloin kun, kuulee toisen suusta, että olen ujo, niin koen ujouteni kuin iskuna vasten kasvoja. Miksi otan näin raskaasti asian, joka nyt vain on osa minua?

Siksi, että ujous ja epävarmuus ovat niitä e-hyväksyttyjä asioita nykyään. Kukaan ei halua olla nykyään ujo ja epävarma ja nämä piirteet näyttäytyvät hyvin kielteisinä. Tämänhän huomaa jos työpaikkailmoituksia lukiessa. Työnantajat hakevat automaattisesti itsevarmaa ja ekstroverttiä tyyppiä, kun taas ujous ja epävarmuuus koetaan huonoina asioina. Ujoushan ei ole mielestäni töiden kannalta välttämättä mikään huono piirre. Ujoillakin ihmisillä on usein kuitenkin työrooli, joka on erilainen kuin varsinainen minärooli, joten ujo ihminen voi vastavuoroisesti taas olla töissä hyvinkin rohkea. Epävarma ihminen ei taas välttämättä ole aina epävarma, joten töissä voi löytyä mukavasti itsevarmuutta.

Tiedän, että oma tilanteeni ei ole toivoton saati paha. Minulla on paljon ystäviä ja tuttuja ja tutustun lähes aina johonkin uuteen ihmisee, jos olen esimerkiksi käymässä bileissä. Olen aina saanut jonkinlaisia töitä, vaikka pelotellaan, että ujot ihmiset eivät löydä töitä. Seuranhakumielessä minusta on kiinnostuttu ja minuun on ihastuttu, vaikka olen ujo. Eli loppupeleissä minulla on oikein mukava tilanne elämässäni.

Kuitenkin, vaikka aina puhumme siitä, kuinka tärkeää on hyväksyä itsensä sellaisena kuin on - ja tärkeää se tietysti on, en ole kuitenkaan täysin tyytyväinen ujouteeni ja epävarmuuteni. Tiedän kuitenkin, että näistä kahdesta asiasta voi päästä eroon tai jos ei pääse kokonaan eroon, niin voi ainakin vähentää näiden näkymistä.

Tavoitteenani onkin päästä pikku hiljaa eroon näistä kahdesta asiasta. Tiedän, että tie voi tulla olemaan pitkä ja kuoppainen ja tiedän myös, että tämä prosessi vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Uskon kuitenkin siihen, että harjoittelemalla ja kehittämällä itseään, voin ainakin vähentää näiden kahden piirteen esilläoloa.

Ja elämä ja sen tuoma elämänkokemus - uskon, että tässä on lopulta se paras lääke.

-Perhis