Onnellinen

Vietin viime yön lukien Käsi hiekassa ja sinussa blogia. Olen lukenut kyseistä blogia jo monta kertaa aikaisemmin, mutta aina vain palaan kyseisen blogin pariin. Minua viehättää heidän tyylinsä kertoa d/s rakkaussuhteestaan, kinkyelämästä, mutta myös aivan tavallisesta arjesta. Heidän rakkaussuhteensa on yksi kauneimpia ikinä ja jotenkin tulen itsekin aina iloiseksi, kun saan lukea heidän suhteestaan.

Kun eilen taas vaihteeksi luin heidän blogiaan, en tiedä miksi - johtuiko se heidän bloginsa sisältämästä onnellisuudesta vai mistä, mutta minutkin täytti yhtäkkiä onnellisuuden tunne.

Tajusin kuinka onnellinen olen tällä hetkellä. Vaikka elämääni on mahtunut ja tulee varmasti edelleen mahtumaan ikäviä hetkiä, surullisia tilanteita ja rankkoja aikoja, niin olen varmaan onnellisempi tällä hetkellä kuin vuosiin.

Olen niin onnellinen kaikesta siitä, mitä bdsm on tuonut elämääni. Olen luonnollisesti toki onnellinen hyvästä seksistä, jota saan aina silloin tällöin. Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, olen saanut parasta seksiä vuosiin, kun olen harrastanut bdsm-juttuja.

Ennen kaikkea olen iloinen kaikista ihmisistä, joita olen saanut elämääni. Olen tuonut tämän esille ennenkin, mutta koskaan ei voi liikaa iloita ja kiittää niitä ihmisiä, jotka ovat nykyään elämässäni. Niitä ihmisiä, joiden kanssa voin olla sellainen kuin olen. Niitä ihmisiä joiden kanssa voin jutella ihan mistä vaan. Niitä ihmisiä, joiden kanssa olen saanut viettää mukavia hetkiä, oli kyseessä sitten kinkyily tai ihan jokin muu ajanviete.

Olen kiitollinen erityisesti juuri teistä ihmisistä, koska ihmisethän mahdollistavat kaiken kivan elämässäni ja tekevät elämisestä elämisen arvoisen. Ilman teitä, elämäni olisi tylsää ja ankeaa. Ilman juuri teitä ihmisiä, ei olisi ketään, jolle puhua. Ketään, jonka kanssa viettää aikaa. Ketään, jonka kanssa voisi käydä kinkybileissä. Toivon, että saan pitää teidät elämässäni vielä kauan. <3

- Kiitollinen ja onnellinen Perhis

Mitä alistuminen minulle merkitsee?

Tajusin, etten ole vielä varsinaisesti kirjoittanut siitä, mitä minulle merkitsee alistuminen, mitä saan alistumisesta. Oikeastaan olen miettinyt otsikon kysymystä yllättävän vähän. Toki olen miettinyt, miksi olen kinky, mutta olen aina vain todennut, että jaahas, minä nautin alistumisesta, mutta en ole oikeastaan pohtinut sitä, mitä alistuminen minulle antaa ja mitä siitä saan.

Mutta niin. Mitä alistuminen minulle siis merkitsee?

- Pakoa arjesta/ohjien luovuttamista toiselle

Koska arkeni on erittäin kiireistä ja stressaavaa välillä, olen huomannut pervoilun olevan parasta rentoutumista minulle. Riippuen toki ihmisestä ja kemioista, mutta usein pervoilessa huomioni ulkomaailmaan katoaa. On vain minä ja dominoiva ja kaikki muu ulkopuolella oleva jää taka-alalle, ulkomaailma saattaa parhaillaan jopa hämärtyä. Ehkä tästä johtuen rentoudun hyvin pervoilun parissa ja toisaalta arkeen paluu sessiointien jälkeen tuntuu joskus hyvin ikävältä.

Monet alistuvat naiset sanovat, että koska arkielämässä joudutaan pitämään lankoja omissa käsissä ja tekemään päätöksiä, on alistumisessa nautinnollista, kun voi antaa ohjat toisen käsiin. Voi vain olla ja nauttia, mitä tuleman pitää. Itse tunnistan saman asian itsestäni. Vaikka en ole stereotypisesti missään johtavassa asemassa arkielämässä, joudun kuitenkin pitämään lankoja käsissäni arjessa ja tekemään päätöksiä. Siksi sessiossa on kieltämättä hyvin vapauttavaa antaa ohjat toiselle ja vain ottaa vastaan, mitä tulee.

Voin ottaa vastaan vain minulle tarkoitettua nautintoa. Toisaalta minun ei tarvitse miettiä myöskään sitä, haluaako kenties dominoiva osapuoli, että otan häneltä juuri sillä hetkellä suihin; Hän kyllä osoittaa sen, jos haluan näin tekevän. Ja toisaalta, koska moni dominoiva arvostaa myös aloitteellista subia, niin voin myös rohkeasti alkaa ottaan suihin ilman, että dom pahoittaa mielensä.

- Hyvää seksiä

Kuten olen monta kertaa aiemmin jo kirjoittanut, perus vanilja tuntuu niin tylsältä. Vaikka tykkäänkin  panemisesta, niin jos minun pitäisi harrastaa pelkkää kolmetuntista panemista jonkun vaniljan kanssa, niin pitäisin ajatusta todella tylsänä. Sellainen perus rynkyttäminen.. Äh, se tuntuu niin tylsältä.

Sen sijaan kinkyseksi ja alistuminen on antanut minulle paljon enemmän nautintoa kuin pelkkä vanilja. Koska varsinaisen panemisen lisäksi voi tehdä kaikkea muutakin ja toisaalta, kun siihen panemiseen voi lisätä kivoja juttuja piristämään, niin kinkyseksi ei ole ainakaan tähän asti tuntunut yhtään tylsältä. Parasta on, kun leikkikaverin/kumppanin kanssa voi kehitellä joka kerroille jotain uutta ja erilaista. Ihanan monipuolista seksiä siis.

- Saan miellyttää ja antaa nautintoa

Vaikka tykkään itsekin saada nautintoa, niin silti kumppanin nautinto on minulle erittäin tärkeää. Jopa niin tärkeää, että jos sessiossa en pääse tuottamaan domille nautintoa esimerkiksi suihinoton avulla, sessiosta saattaa hyvinkin jäädä mielestäni puuttumaan jotain oleellista. Mitä tärkeämpi ihminen on minulle, sitä enemmän haluan tuottaa toiselle nautintoa. Toisaalta, jos toinen on tärkeä ihminen, niin sitä vastavuoroisesti nauttii omasta nautinnostaan.

Loppujen lopuksi keksin vain muutaman syyn, miksi nautin alistumisesta, vaikka syitä olisi varmasti enemmän, jos alkaisi kunnolla pohtia. Tärkeimpänä pidän kuitenkin tuota ensimmäistä kohtaa. Ohjien luovuttaminen toiselle - ihanan vapauttavaa!

-Perhis

Ujo ja epävarma Perhis

Minä olen ujo ja ajoittain epävarmakin ihminen. Tämä on asia, joka saattaa yllättää monet. Kirjoitan kuitenkin avointa ja rehellistä blogia, bdsm-baarin puolella kirjoitan joskus hyvinkin suorasanaisesti ja räväkästi ja lisäilen rohkeita kuvia. Siksi monet yllättävät, kun tapaavat minut livenä. Vastassa onkin räväkkäsuisen naisen sijaan ujo, rauhallinen ja hieman epävarmakin naapurintyttö.

En ole onneksi sentään niin ujo, etten saisi sanaa suustani. Bileissäkin uskalla suht sujuvasti jutella vieraiden ihmisten kanssa, vaikka en itse aina välttämättä ole aloitteentekijä. Minun kohdallani ujous näyttäytyy lähinnä, jos olen isossa porukassa, jossa on paljon tuntemattomia ihmisiä ja jos joudun kenties olemaan vielä huomion keskipiste. Kahdenkesken ja pienemmissä porukoissa olen taas hyvinkin erilainen ihminen. En ole välttämättä tuolloinkaan mikään ihminen, joka olisi suuna ja päänä ja viihtyisi huomionkeskipisteenä, mutta oloni on kuitenkin paljon rentouneempi ja mukavampi. Eli toivoton tapaus en kuitenkaan ole.

Vaikka tiedostan ihan hyvin ujouteni ja epävarmuuteni, minun on ollut kuitenkin vaikea hyväksyä sitä. Varsinkin silloin kun, kuulee toisen suusta, että olen ujo, niin koen ujouteni kuin iskuna vasten kasvoja. Miksi otan näin raskaasti asian, joka nyt vain on osa minua?

Siksi, että ujous ja epävarmuus ovat niitä e-hyväksyttyjä asioita nykyään. Kukaan ei halua olla nykyään ujo ja epävarma ja nämä piirteet näyttäytyvät hyvin kielteisinä. Tämänhän huomaa jos työpaikkailmoituksia lukiessa. Työnantajat hakevat automaattisesti itsevarmaa ja ekstroverttiä tyyppiä, kun taas ujous ja epävarmuuus koetaan huonoina asioina. Ujoushan ei ole mielestäni töiden kannalta välttämättä mikään huono piirre. Ujoillakin ihmisillä on usein kuitenkin työrooli, joka on erilainen kuin varsinainen minärooli, joten ujo ihminen voi vastavuoroisesti taas olla töissä hyvinkin rohkea. Epävarma ihminen ei taas välttämättä ole aina epävarma, joten töissä voi löytyä mukavasti itsevarmuutta.

Tiedän, että oma tilanteeni ei ole toivoton saati paha. Minulla on paljon ystäviä ja tuttuja ja tutustun lähes aina johonkin uuteen ihmisee, jos olen esimerkiksi käymässä bileissä. Olen aina saanut jonkinlaisia töitä, vaikka pelotellaan, että ujot ihmiset eivät löydä töitä. Seuranhakumielessä minusta on kiinnostuttu ja minuun on ihastuttu, vaikka olen ujo. Eli loppupeleissä minulla on oikein mukava tilanne elämässäni.

Kuitenkin, vaikka aina puhumme siitä, kuinka tärkeää on hyväksyä itsensä sellaisena kuin on - ja tärkeää se tietysti on, en ole kuitenkaan täysin tyytyväinen ujouteeni ja epävarmuuteni. Tiedän kuitenkin, että näistä kahdesta asiasta voi päästä eroon tai jos ei pääse kokonaan eroon, niin voi ainakin vähentää näiden näkymistä.

Tavoitteenani onkin päästä pikku hiljaa eroon näistä kahdesta asiasta. Tiedän, että tie voi tulla olemaan pitkä ja kuoppainen ja tiedän myös, että tämä prosessi vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Uskon kuitenkin siihen, että harjoittelemalla ja kehittämällä itseään, voin ainakin vähentää näiden kahden piirteen esilläoloa.

Ja elämä ja sen tuoma elämänkokemus - uskon, että tässä on lopulta se paras lääke.

-Perhis

Kinkyelämä vs vaniljaelämä

Huomaan, että nykyään jaan eletyn elämäni kahtia. Se, mitä tällä hetkellä elän, kuuluu minun kinkyelämääni. Aikoinaan eletty vaniljaelämä taas on menneisyyttä. Jotenkin näen, että kinkyys ja vanilja jakavat elämäni kahtia.

Vaikka arkeni on periaatteessa hyvinkin samanlaista mitä vaniljaelämässä - käyn töissä, opiskelen vielä jonkin aikaa, kuntoilen jne, on elämä lopulta muuttunut hyvinkin paljon kinkyyden myötä. Koen, että kinkyys on rikastuttanut ja tuonut elämääni todella paljon sisältöä.

Ensinnäkin uudet ihmiset. Olen vime vuosina saanut uusia ihmisiä elämääni paljon enemmän kuin vaniljavuosia. Suurin osa uusista ihmisistä on yllättäen kinkyjä, vaikka olen saanut uusia ystäviä myös vaniljoista. Tutustumani ihmiset ovat muutenkin paljon mielenkiintoisempia ihmisiä kuin vuosiin. Nuo eri ihmiset ovat rikastuttaneet elämääni todella paljon. Lisäksi näiden ihmisten kanssa olen päässyt kokemaan paljon unohtumattomia asioita, enkä puhu pelkästään kinkyydestä.

Bileet ja miitit taas ovat tuoneet omanlaistansa seuraelämää elämääni. Bileissä tunnen olevani kuin kotona ja miitit ovat kanssa kiva lisä elämään. Harmi vain, kun kiireinen arki välillä estää esimerkiksi pääsemästä mitteihin usein.

Seksielämästä puhumattakaan. Vaikka viime kuukausina sessiointirintamalla on ollut vähän hiljaisempaa, olen saanut kuitenkin parempaa seksiä kuin koskaan. Olenkin naureskellut, että tylsä vaniljaseksi on muuttunut kertaheitolla parempaan suuntaan. Jotain tylsästä vaniljaseksiselämästä voinee kertoa se, että mieleeni ei juuri ole jäänyt yhtään sellaista seksikokemusta, jota muistelisin näin jälkikäteen. Varsinkin kun on tehnyt hyppäyksen kinkymaailmaan, niin kaikki vaniljaseksikokemukset tuntuvat vain harmaalta, samalta massalta.

Kinkyelämä on juurtunut niin syvälle elämääni, että menneeseen vaniljaelämään kuuluvat asiat tuntuvat nykyään tylsiltä ja kinkyys monessa asiassa vie voiton. Minulla on hyvä esimerkki tästä parin viikon takaa:

Pohdin tuolloin menoani  Tampereella järjestettäviin Fetish x Goth bileisiin, jotka olivat perjantaina 28.4. Bileissä kinkyväki kohtasi crossdessing-porukan, eli bileissä pyöri gootteja, kumi-ihmisiä ja vaikka varsinaista sessiointia ei bileissä ollut, niin sidontaa ja piiskausta oli kuitenkin tiedossa.

Aluksi emmin bileisiin menoa. Vaikka olenkin kinky ja pukeudun nykyään korsetteihin ja jopa salaa haaveilen kumi ja pvc-vaatteista, en kuitenkaan koe olevani gootti. Kuitenkin kun bilejalkaani hieman vipatti ja en ole pitkään aikaan päässyt käymään missään kinkybileissä, päätin lähteä, enkä kadu yhtään. Ilta oli todella mukava ja totesin jälleen, että pervoporukassa koen oloni niin kotoisaksi. Ja vaikka bileet eivät olleet Tampereen kinky-yhdistys Rsykeen järjestämät, niin bilepaikka, Gay-yökerho Mixei kenties teki oloni vielä kotoisammaksi. Olen kokenut ensimmäiset kinkybileet juuri Mixeissä ja olen aina sanonut, että juuri Tampereen bileissä minulla on kotoisin olo. En myönnä Tampereella olevan vaikutusta asiaan, heh.

Seuraavana päivänä minulla oli töitä ja niin oli myös sitä seuraavana päivänä. Samana lauantai-iltana viestittelin työkaverini kanssa baariin lähtemisestä. Ystäväni on todennäköisesti vanilja, mutta hän on kuitenkin mukava ihminen ja olemme hänen kanssaan käyneet pari kertaa viihteellä. Ja tässä tapauksessa viihteellä käyminen tarkoittaa perus yökerhoon menemistä. Ei sillä, nämä pari kertaa perus yökerhossa ovat olleet yllättävän mukavia, varsinkaan kun en loppujen lopuksi enää kauhean paljon yökerhoissa käy.

Minulla oli lauantai-iltana hivenen väsynyt olo ja kesken kevään ilmestynyt takatalvi aiheutti sen, että olisin vain halunnut hautautua lämpimän peiton alle. Jotenkin työkaverini sai kuitenkin houkuteltua minut liikkeelle ja lähtemään baariin.

Vaikka ilta oli sinänsä ihan mukava - työkaverini kanssa on ihan kiva lähteä viihteelle - niin totesin, että tässä tapauksessa eilinen kinkyilta vei 100-0. Täynnä oleva yökerho ei innostanut, musiikkikaan ei ollut tällä kertaa niin hyvää, en jaksanut juurikaan tanssia ja känniset ja tönivät (vanilja)ihmiset ärsyttivät. Lähdinkin osittain seuraavan aamun töiden takia aikasemmin kotiin, kun työkaverini jäi vielä tanssimaan.

Vaikka vanijaelämästä on säilynyt joitakin hyviä asioita, kuten edelleen tärkeät vaniljaystävät, niin silti voin vain todeta, että kinkyelämä vie nykyään monessa asiassa 100-0. Niin paljon iloa ja sisältöä se on tuonut elämääni. Eletty vaniljaelämä taas edustaa minulle menneisyyttä ja vaikka kyseisestä elämästä on jäänyt myös ihan hyviä muistoja, niin se edustaa kuitenkin minulle aikaa, johon en tahdo enää palata. Missään asiassa.

-Perhis

Riitaa siellä, draamaa täällä

Luin baarista erästä vanhaa, mutta nyt uudestaan ylös nostettua keskustelua, jonka aiheena oli tappelevat pervot. Aihe käsitteli pervojen tappeluja ja riitelyjä netissä. Olen saanut myös itse kyseiseen aiheeseen kosketuksen näinä aikoina, kun olen baarissa ollut.

Kun liityin 2014 baariin, meininki vaikutti ehkä hieman rauhallisemmalta silloin. Toki silloinkin samoista asioista riideltiin ja väiteltiin ja keskusteluissa oli jo silloinkin tietyt nimimerkit, joiden kanssa syttyi aina riitaa. Loppujen lopuksi en tiedäkään, onko mikään muuttunut noista ajoista.

Vaikka olen itsekin joihinkin keskusteluihin osallistunut suorasanaisemmin kuin mitä ehkä normaalielämässä tekisin, on minua kuitenkin kaiken aikaan ihmetyttänyt riitely ja jopa tietynlainen draamanhakuinen toiminta pervojen nettikäyttäytymisessä. Ihmiset laukovat mielipiteitään ajattelematta, että se mielipide saattaisi loukata jotakuta, ketjuissa lauotaan toisille ihmisille hyvin henkilökohtaisia kommentteja, vaikka ei välttämättä edes tunneta toista ihmistä tai tunneta hänen taustojaan, toisaalta esiintyy myös sitä, että kaikenlaisista kommenteista vedetään sitten kauheat herneet nenään ja loukkaannutaan, josta taas syntyy lisää riitelyä.

Miksi me pervot, joiden luulisi vetävän yhtä köyttä, sorrumme ajoittain jopa lapsellisiin riitoihin? Miksi aina tietyt ihmiset keskusteluissa ovat joskus jopa väkisin provosoimassa ja aiheuttamassa riitoja? Miksi tietyistä iankaikkisista aiheista, kuten vaikkapa truekinkyydestä pitää tapella?

Syitä tähänkin tietysti löytyy. Nimimerkin takaa on helppo huudella ja riidellä, mutta harva välttämättä tosielämässä uskaltaisi sanoa yhtä suoraan asioita mitä sanoo netissä. Viittaamaani keskusteluun tappelevista pervoista mainittiin, että tietyt dominoivat ihmiset saattavat helposti olla provosoimassa. Ovatko jotkut dominoivat ihmiset sitten vain niin suorapuheisia, että heidän kommenteistaan syntyy helposti riitelyä?

Mutta en voi mitään, että minua tällainen jatkuva riitely ja draamailu on alkanut ahdistaan. Välillä tuntuu, että et uskalla sanoa mitään, kun joku kuitenkin vetää herneen nenäänsä ja toisaalta jos yrität asiallisesti kommentoida johonkin keskusteluun, niin joku kuitenkin tulee väittämään, että mielipiteeni on paskaa tai muuten vain hyökkämään vastaan.

Pitäisi vain yrittää olla välittämättä riitelystä ja tietyistä ihmisistä ja keskittyä siihen, että itse kirjoittaa asiallisia viestejä baarissa eikä sorru samaan kuin pahimmat riitelijät ja provosoijat.

- Maailman menoa ihmettelevä Perhis

Yksi virstanpylväs pian saavutettu

Keväällä tapahtuu vihdoista viimein asia, jota olen jo jonkin aikaa odottanut ja joka samalla merkitsee minulle yhden virstanpylvään saavuttamista ja samalla myös elämänmuutosta: Valmistumista opiskeluista. Vihdoinkin saan päätökseen jo seitsemän vuotta kestäneet opintoni.

Kummallista kyllä, oloni ei ole yhtään haikea, vaikka tiedossa onkin hyvästit opiskelijaelämälle. Tämä johtuu luultavasti siitä, etten ole enää pitkään aikaan viettänyt mitään riehakasta opiskelijaelämää. Olen parin vuoden ajan paiskinut kunnolla töitä opintojen ohella ja opiskelijabileissäkään en ole käynyt ainakaan pariin vuoteen. Lisäksi minun täytyy tunnustaa, etten oikeastaan jää kaipaamaan opiskelijaelämästä juuri mitään. Onhan minulla mukavia muistoja opiskelijavuosista ja lukuisista opiskelijapippaloista, mutta ne edustavat minulle jonkinlaista menneisyyttä. Menneisyyttä johon minulla ei ole enää paluuta ja johon en enää haluakaan palata.

Siirtyminen ns vakituisen työssäkävijän elämään taas merkitsee minulle monia erilaisia mahdollisuuksia. Vaikka olen samaan aikaan pelännyt elämäni muuttuvan tylsäksi, 8-16 toimistotyön täyttämäksi elämäksi, koen kuitenkin, että minulla on jatkossa paremmin mahdollisuuksia tarjolla. Sellaisia asioita, joita en opiskelijana pystynyt tekemään. Nyt, jos löydän parempipalkkaisen työn kuin tämänhetkisen työn, pystyn vihdoin alkaan harrastaan jotain vähän kalliimpaa harrastusta. Ja tämä harrastus on minulle ratsastus. Opiskelijana en pystynyt kyseistä harrastusta harrastamaan säännöllisesti sen kalliuden vuoksi. Nyt voisin jopa hankkia itselleni kissan, josta olen myös haaveillut vuosien mittaan, mutta en ole sitä hankkinut juuri siksi, että opiskelijana minulla ei olisi ollut välttämättä varaa lemmikin pitämiseen.

Jotta ei välttyisi kuvaa, että opiskelijaelämäni on ollut vain rahan niukkuutta (mitä se on kyllä välillä ollut), niin listaan muutamia asioita, jotka piristivät ajoittain rankkaa opiskelijaelämää:

- Opiskelijabileet
- Opiskelijabileet
- Kaverit eri tiedekunnista
- Ne ihanat hetket, kun oli bileiden jälkeen krapula ja kun tiesi, ettei ollut pakko raahautua luennolle
- Ainejärjestöhommat
- Pari opiskeluaikaista ''suhdetta''

Kuitenkin jokaisilla asioilla on aikansa. Nyt minun on aika siirtyä opiskelijaelämästä aikuisen, työssäkäyvän ihmisen elämään. Ja odotan innolla, mitä uutta aikakausi tuo tullessaan.

Alla sitsi-tunnelmia. Vuodelta 2011?

Mistä tiedän Masterin olevan turvallinen ja luotettava ja kuinka sessioida turvallisesti?

Aloitteleva subnainen saattaa saada hyvin paljon viestejä erilaisilta- ja eri-ikäisiltä Mastereilta. Niin sain aikoinaan myös minäkin. Suurin osa toki Mastereista on ihan kunnollisia ja erittäin mukavia ihmisiä, mutta kun ihmisiä kuitenkin olemme, niin joukkoon mahtuu aina kaikenlaisia tyyppejä. Erityisesti aloitteleva subnainen saattaa miettiä viestitulvan saadessaan, että kehen voin luottaa? Kenen kanssa uskallan sessioida? Ajattelin omien kokemuksien ja mielipiteideni pohjalta laatia listan, jonka perusteella voi vähän ennakoida uuden ihmisen turvallisuutta ja toisaalta myös miettiä turvallisuusasioita, kun lähtee tapaamaan uutta ihmistä. Listan asiat eivät ole varsinaisessa tärkeysjärjetyksessä. Painotan myös, että listan asiat ovat omia näkemyksiäni ja mielipiteitä, joten eri mieltä saa olla ja eri mieltä olevia kommentteja saa heittää. :)

Tapaamista suunnitellessa:

1. Keskustelkaa toiveista ja erityisesti rajoista

- Jokainen määrittelee itse sen, kuinka pitkään haluaa tutustua toiseen ennen tapaamista, mutta pidän tärkeänä ennen tapaamista käydä kuitenkin jo jonkinlaista keskustelua toiveista ja ennen kaikkea rajoista. Subin rajojen tietäminen on erityisen tärkeää, joten mielestäni näistä asioista ei voi puhua liikaa tai liian ajoissa. Varsinkin silloin, jos tarkoituksena on sessioida jo ensimmäisellä kertaa, on tärkeää, että ylilyöntien välttämiseksi, rajat ovat Masterin tiedossa.

2. Ensimmäinen tapaaminen julkisella paikalla

- Jokainen toki tapaa siellä missä haluaa. Voit toki kutsua Masterin suoraan kahvittelemaan luoksesi, mutta voit myös ekalla kerralla tavata hyvin tavata kahvilassa Masterin kanssa. Julkisen paikanhan ei välttämättä tarvitse olla kahvila, vaan ekalla kerralla voidaan myös mennä aivan hyvin kävelemään, museoon, istumaan puistoon tms. 

Itse suosin julkista tapaamista, koska silloin pääsee oikeasti näkemään turvallisessa ympäristössä, minkälainen ihminen oikeasti on. Toki jotkut osaavat taitavasti esittää myös julkisessa tilassa jotain aivan muuta kuin oikeasti ovat, mutta tapaamisella pääset kuitenkin tapaamaan toista livenä, pääset tarkkailemaan toista ja lukemaan toista ja toisen eleitä. Niin ja tapaamalla ensimmäisen kerran julkisella paikalla, pääsee näkemään, kuinka kemiat kohtaavat oikeasti livenä. Tämän pohjalta on taas helppo lähteä suunnittelemaan seuraavaa tapaamista ja toisaalta jos kemiat eivät kohtaa, niin voi todeta, että ei välttämättä kannata tavata sessioinnin merkeissä.

Jos esimerkiksi välimatkan takia ensimmäinen tapaaminen tapahtuu suoraan jommankumman luona, niin suosittelen tällöin pitkääkin kirjoittamisvaihetta toisen kanssa. Tällöin jonkinlaista luottamusta toiseen on todennäköisesti jo syntynyt. Jos Master on tulossa suoraan luoksesi ja tarkoituksena on kenties jopa sessioida, niin kannattaa kertoa jollekulle ystävälle, että luoksesi on tulossa Master. Näin ollen voitte sopia ystävän kanssa esimerkiksi tarkistussoitoista. Tällaisissa soitossa ystävä soittaa sinulle ja varmistaa, että kaikki on hyvin.

 Sessiotilanteessa:

1. Sopikaa turvasanan käytöstä. Turvasanakin jakaa mielipiteitä. Suurin osa haluaa sitä käyttää, mutta joillekin riittää se, että sub sanoo lopeta, tms, kun tuntuu siltä, että haluaa lopettavan session. Tärkeintä on se, että löytää asian suhteen yhteisen sävelen Masterin kanssa ja Master myös kunnioittaa turvasanaa tai ei- tai lopeta-sanaa. Jos sinulla on pallogägi, etkä pysty sanomaan turvasanaa, niin sopikaa tällöin jonkinlaisesta turvaeleestä. Tämä voi olla esimerkiksi sellainen, että kun subi haluaa keskeyttää session, niin hän pudottaa esimerkiksi avainnipun lattialle.

2. Kerro sessiossa heti, jos pyörryttää, sinua sattuu liikaa tai mitä tahansa sellaista, joka vaikuttaa negatiivisesti sinuun. Usein ajatellaan, että vain Masterin pitäisi varmistella subilta, että kaikki on ok. Mielestäni myös subin pitäisi rohkeasti kertoa, jos nyt on jokin pielessä. Masterithan eivät ole mitään ajatustenlukijoita, joten on tärkeää kertoa sellaisista asioista, joita Master ei välttämättä huomaa. Esimerkiksi köysillä sidottaessa on erittäin tärkeää, että kerrot Masterille, jos kätesi ja jalkasi alkavat puutua. Tai jos sinua alkaa kesken session pyörryttämään, niin tästäkin pitää heti mainita Masterille. Omaa vastuuta siis on myös subilla ja jos Master on kunnollinen, hän kyllä ymmärtää ja osaa tehdä tarvittavat toimenpiteet, jos kerrot esimerkiksi, että sinua pyörryttää.

3. Älä sessioi liian tukevassa humalassa. Tämäkin aihe jakaa mielipiteitä enkä sano, ettei esimerkiksi pienessä hiprakassa saisi ollenkaan sessioida. Tässäkin asiassa kannattaa käyttää tervettä järkeä. Jos on niin sekaisin, ettei tajua mistään mitään, niin kannattaa jättää sessiointi seuraavalle kerralle. Jos on sen sijaan pieni hiprakka päällä, jolloin kuitenkin vielä ymmärtää maailman menosta jotakin, niin voi toki sessioida, jos siltä tuntuu. Humalatila toki vaikuttaa siihen, mitä kannattaa jättää välistä. Neula- ja veitsileikkejä ja kovaa piiskausta ei välttämättä kannata tuhdissa kännissä harrastaa.

4. Session jälkeen vaadi jälkihoitoa, jos sitä haluat. Painotan tuota omaa haluamista, koska ilmeisesti kaikki subit eivät välttämättä välitä niin paljon kyseisestä asiasta. Kuitenkin sinulla on oikeus vaatia jälkihoitoa session jälkeen, jos sitä haluat.

Jälkihoitoa voi olla erilaista. Se voi olla halailua, toisen sylissä tai kainalossa olemista tai vaikka session läpikäymistä joko kirjoittelun kautta tai heti session jälkeen. Joillekin riittää pelkkä session läpikäyminen Masterin kanssa, jotkut haluavat ja tarvitsevat enemmän jälkihoitoa. Kunhan vain löydäy itsellesi sopivan jälkihoitotavan, niin se on tärkeää. Ja jos Master ei suostu antamaan jälkihoitoa sinulle, niin mielestäni tässä kohtaa sinulla on oikeus olla vihainen tai jopa näyttää ovea Masterille. Jonkinlainen jälkihoito on erittäin tärkeää subin hyvinvoinnille ja palautumiselle.

Mistä sitten tietää, että Master ei ole välttämättä se kunnollisin ihminen, jonka kanssa välttämättä ei kannata sessioida? Kysymys on kieltämättä vaikea, koska erityisesti netissä ihminen toisaalta saattaa esittää jotain aivan muuta kuin on ja toisaalta netissä syntyy myös helposti vääriä mielikuvia ja väärinkäsityksiä. Listaan kuitenkin alle jotain asioita, joita voi pitää epäilyttävinä. Alleviivaan taas, että nämä ovat vain omia näkemyksiäni. Jokainen muodostaa ihmisistä omanlaisensa kuvan.

1. Hän ei kunnioita/kuuntele toiveitaisi, mielipiteitäisi saati kunnioita rajojasi

Pidän tärkeimpänä kenties juuri rajojen ja mielipiteiden kunnioittamista ja huomioimista. Nämä voivat liittyä mihin tahansa asiaan. Minulle esimerkiksi jo se, että Master ei kuuntele toivettani tavata ekaa kertaa julkisella paikalla, herättää jonkinlaista epäluottamusta toiseen. Miksi toinen ei halua tavata ensiksi julkisella paikalla? Varsinkin kun sieltä julkisesta tapaamisesta voi jatkaa suoraan toisen luokse sessioimaan, jos tuntuu siltä, että kemiat kohtaavat.

Jos taas vaikuttaa siltä, että Master ei kunnioita rajojasi ja ei-listan asioita, niin ei välttämättä kannata tuhlata aikaansa kyseiseen tyyppiin. Vaikka rajoja voi venyttää, niin silti olen sitä mieltä, että ehdottomia ei-asioita pitää kunnioittaa. Jos Master siis kerrankin tai toistuvasti ylittää rajasi, niin on aiheellista keskustella Masterin kanssa asiasta. Ja jos Master ei vieläkään ala kunnioittamaan rajoja, niin hänelle voi näyttää ovea.

2. Hän painostaa sinua

Vaikka näihin asioihin kuuluukin joskus asioihin pakottaminen yhteisen suostumuksen puitteissa, niin Master ei kuitenkaan saa painostaa sinua mihinkään, mitä et halua ja mihin et ole antanut suostumustasi. Varsinkin jos esiintyy painostamista sessioon ja tapaamiseen, vaikka et itse olisi kiinnostunut, niin kannattaa suosiolla perääntyä. Kunnollisen ja hyvän Masterin ei tarvitse painostaa toista mihinkään.

3. Omistushaluisuus

Vaikka kinkyjen joukossa esiintyy omistussuhteita ja näissä esiintyy varmaan omanlaistansa omistushaluisuutta, niin pidän kuitenkin sairaanloista omistushaluisuutta, varsinkin jo kirjoittelun tai tapaamisen aikana varoittavana asiana. Varsinkin jos ette ole sopineet siitä, että Master saa olla mistushaluinen. Omistushaluisuus voi näyttäytyä esimerkiksi siten, että Master vaatii sinun luopuvan kirjoittelusta muiden ihmisten kanssa tai kieltää sinua tapaamasta muita ihmisiä. Jos ette ole sopineet tällaisista järjestelyistä, niin ei kannata olla Masterin kanssa tekemisissä. Kirjoitteluvaiheessa tämä voi näkyä siinä, että Master vaatii sinua luopumaan kirjoittelusta muiden Mastereiden kanssa. Tässäkin ratkaisee se, että oletko antanut itse antanut suostumuksesi tällaiseen järjestelyyn.

4. Sairaanloinen mustasukkaisuus

Sanoisin, että myös kinkyjen kohdalla sairaanloinen mustasukkaisuus ei ole hyvä asia, kuten ei ole vaniljoidekaan kohdalla.

Vaikka kirjoittelustani saa ehkä sen kuvan, että nyt kaikki Masterit ovat automaattisesti sairaita sekopäitä, niin näin ei ole. Voisin väittää, että suurin osa Mastereista on aivan kunnollisia tyyppejä, mutta valitettavasti joukkoon mahtuu aina niitä mätämunia. Tervettä järkeä kannattaa kuitenkin aina käyttää ja mielummin olla ehkä hieman varuillaan kuin syöksyä suin päin sessioimaan uuden tyypin kanssa.

Viimeisimpänä sanon vielä yhden neuvon, jota itse käytän nykyään paljon: Kuuntele omaa vaistoasi. Vaisto voi olla väärässä, mutta se on usein myös oikeassa. Jos siis vaistosi sanoo, että uudessa tyypissä joku epäilyttää, niin hyvin todennäköisesti näin voi olla. Jos et kuitenkaan täysin halua heivata tyyppiä pihalle, vaikka vaistosi ei sanokaan hyvää, niin keskustelu tyypin kanssa. Jos on joki tietty asia, joka epäilyttää ja mietityttää, niin asioista voi ja pitääkin aina puhua. Kunnollinen tyyppi kyllä ymmärtää epäilyksesi ja on valmis tekemään töitä sen eteen, että pystyt luottamaan häneen.

-Perhis

Ps. Jos sinulla on lisää kommentteja siitä, miten subin turvallisuutta voisi vielä huomioida, niin kirjoita toki omia näkemyksiäsi.