Riitaa siellä, draamaa täällä

Luin baarista erästä vanhaa, mutta nyt uudestaan ylös nostettua keskustelua, jonka aiheena oli tappelevat pervot. Aihe käsitteli pervojen tappeluja ja riitelyjä netissä. Olen saanut myös itse kyseiseen aiheeseen kosketuksen näinä aikoina, kun olen baarissa ollut.

Kun liityin 2014 baariin, meininki vaikutti ehkä hieman rauhallisemmalta silloin. Toki silloinkin samoista asioista riideltiin ja väiteltiin ja keskusteluissa oli jo silloinkin tietyt nimimerkit, joiden kanssa syttyi aina riitaa. Loppujen lopuksi en tiedäkään, onko mikään muuttunut noista ajoista.

Vaikka olen itsekin joihinkin keskusteluihin osallistunut suorasanaisemmin kuin mitä ehkä normaalielämässä tekisin, on minua kuitenkin kaiken aikaan ihmetyttänyt riitely ja jopa tietynlainen draamanhakuinen toiminta pervojen nettikäyttäytymisessä. Ihmiset laukovat mielipiteitään ajattelematta, että se mielipide saattaisi loukata jotakuta, ketjuissa lauotaan toisille ihmisille hyvin henkilökohtaisia kommentteja, vaikka ei välttämättä edes tunneta toista ihmistä tai tunneta hänen taustojaan, toisaalta esiintyy myös sitä, että kaikenlaisista kommenteista vedetään sitten kauheat herneet nenään ja loukkaannutaan, josta taas syntyy lisää riitelyä.

Miksi me pervot, joiden luulisi vetävän yhtä köyttä, sorrumme ajoittain jopa lapsellisiin riitoihin? Miksi aina tietyt ihmiset keskusteluissa ovat joskus jopa väkisin provosoimassa ja aiheuttamassa riitoja? Miksi tietyistä iankaikkisista aiheista, kuten vaikkapa truekinkyydestä pitää tapella?

Syitä tähänkin tietysti löytyy. Nimimerkin takaa on helppo huudella ja riidellä, mutta harva välttämättä tosielämässä uskaltaisi sanoa yhtä suoraan asioita mitä sanoo netissä. Viittaamaani keskusteluun tappelevista pervoista mainittiin, että tietyt dominoivat ihmiset saattavat helposti olla provosoimassa. Ovatko jotkut dominoivat ihmiset sitten vain niin suorapuheisia, että heidän kommenteistaan syntyy helposti riitelyä?

Mutta en voi mitään, että minua tällainen jatkuva riitely ja draamailu on alkanut ahdistaan. Välillä tuntuu, että et uskalla sanoa mitään, kun joku kuitenkin vetää herneen nenäänsä ja toisaalta jos yrität asiallisesti kommentoida johonkin keskusteluun, niin joku kuitenkin tulee väittämään, että mielipiteeni on paskaa tai muuten vain hyökkämään vastaan.

Pitäisi vain yrittää olla välittämättä riitelystä ja tietyistä ihmisistä ja keskittyä siihen, että itse kirjoittaa asiallisia viestejä baarissa eikä sorru samaan kuin pahimmat riitelijät ja provosoijat.

- Maailman menoa ihmettelevä Perhis

Yksi virstanpylväs pian saavutettu

Keväällä tapahtuu vihdoista viimein asia, jota olen jo jonkin aikaa odottanut ja joka samalla merkitsee minulle yhden virstanpylvään saavuttamista ja samalla myös elämänmuutosta: Valmistumista opiskeluista. Vihdoinkin saan päätökseen jo seitsemän vuotta kestäneet opintoni.

Kummallista kyllä, oloni ei ole yhtään haikea, vaikka tiedossa onkin hyvästit opiskelijaelämälle. Tämä johtuu luultavasti siitä, etten ole enää pitkään aikaan viettänyt mitään riehakasta opiskelijaelämää. Olen parin vuoden ajan paiskinut kunnolla töitä opintojen ohella ja opiskelijabileissäkään en ole käynyt ainakaan pariin vuoteen. Lisäksi minun täytyy tunnustaa, etten oikeastaan jää kaipaamaan opiskelijaelämästä juuri mitään. Onhan minulla mukavia muistoja opiskelijavuosista ja lukuisista opiskelijapippaloista, mutta ne edustavat minulle jonkinlaista menneisyyttä. Menneisyyttä johon minulla ei ole enää paluuta ja johon en enää haluakaan palata.

Siirtyminen ns vakituisen työssäkävijän elämään taas merkitsee minulle monia erilaisia mahdollisuuksia. Vaikka olen samaan aikaan pelännyt elämäni muuttuvan tylsäksi, 8-16 toimistotyön täyttämäksi elämäksi, koen kuitenkin, että minulla on jatkossa paremmin mahdollisuuksia tarjolla. Sellaisia asioita, joita en opiskelijana pystynyt tekemään. Nyt, jos löydän parempipalkkaisen työn kuin tämänhetkisen työn, pystyn vihdoin alkaan harrastaan jotain vähän kalliimpaa harrastusta. Ja tämä harrastus on minulle ratsastus. Opiskelijana en pystynyt kyseistä harrastusta harrastamaan säännöllisesti sen kalliuden vuoksi. Nyt voisin jopa hankkia itselleni kissan, josta olen myös haaveillut vuosien mittaan, mutta en ole sitä hankkinut juuri siksi, että opiskelijana minulla ei olisi ollut välttämättä varaa lemmikin pitämiseen.

Jotta ei välttyisi kuvaa, että opiskelijaelämäni on ollut vain rahan niukkuutta (mitä se on kyllä välillä ollut), niin listaan muutamia asioita, jotka piristivät ajoittain rankkaa opiskelijaelämää:

- Opiskelijabileet
- Opiskelijabileet
- Kaverit eri tiedekunnista
- Ne ihanat hetket, kun oli bileiden jälkeen krapula ja kun tiesi, ettei ollut pakko raahautua luennolle
- Ainejärjestöhommat
- Pari opiskeluaikaista ''suhdetta''

Kuitenkin jokaisilla asioilla on aikansa. Nyt minun on aika siirtyä opiskelijaelämästä aikuisen, työssäkäyvän ihmisen elämään. Ja odotan innolla, mitä uutta aikakausi tuo tullessaan.

Alla sitsi-tunnelmia. Vuodelta 2011?

Mistä tiedän Masterin olevan turvallinen ja luotettava ja kuinka sessioida turvallisesti?

Aloitteleva subnainen saattaa saada hyvin paljon viestejä erilaisilta- ja eri-ikäisiltä Mastereilta. Niin sain aikoinaan myös minäkin. Suurin osa toki Mastereista on ihan kunnollisia ja erittäin mukavia ihmisiä, mutta kun ihmisiä kuitenkin olemme, niin joukkoon mahtuu aina kaikenlaisia tyyppejä. Erityisesti aloitteleva subnainen saattaa miettiä viestitulvan saadessaan, että kehen voin luottaa? Kenen kanssa uskallan sessioida? Ajattelin omien kokemuksien ja mielipiteideni pohjalta laatia listan, jonka perusteella voi vähän ennakoida uuden ihmisen turvallisuutta ja toisaalta myös miettiä turvallisuusasioita, kun lähtee tapaamaan uutta ihmistä. Listan asiat eivät ole varsinaisessa tärkeysjärjetyksessä. Painotan myös, että listan asiat ovat omia näkemyksiäni ja mielipiteitä, joten eri mieltä saa olla ja eri mieltä olevia kommentteja saa heittää. :)

Tapaamista suunnitellessa:

1. Keskustelkaa toiveista ja erityisesti rajoista

- Jokainen määrittelee itse sen, kuinka pitkään haluaa tutustua toiseen ennen tapaamista, mutta pidän tärkeänä ennen tapaamista käydä kuitenkin jo jonkinlaista keskustelua toiveista ja ennen kaikkea rajoista. Subin rajojen tietäminen on erityisen tärkeää, joten mielestäni näistä asioista ei voi puhua liikaa tai liian ajoissa. Varsinkin silloin, jos tarkoituksena on sessioida jo ensimmäisellä kertaa, on tärkeää, että ylilyöntien välttämiseksi, rajat ovat Masterin tiedossa.

2. Ensimmäinen tapaaminen julkisella paikalla

- Jokainen toki tapaa siellä missä haluaa. Voit toki kutsua Masterin suoraan kahvittelemaan luoksesi, mutta voit myös ekalla kerralla tavata hyvin tavata kahvilassa Masterin kanssa. Julkisen paikanhan ei välttämättä tarvitse olla kahvila, vaan ekalla kerralla voidaan myös mennä aivan hyvin kävelemään, museoon, istumaan puistoon tms. 

Itse suosin julkista tapaamista, koska silloin pääsee oikeasti näkemään turvallisessa ympäristössä, minkälainen ihminen oikeasti on. Toki jotkut osaavat taitavasti esittää myös julkisessa tilassa jotain aivan muuta kuin oikeasti ovat, mutta tapaamisella pääset kuitenkin tapaamaan toista livenä, pääset tarkkailemaan toista ja lukemaan toista ja toisen eleitä. Niin ja tapaamalla ensimmäisen kerran julkisella paikalla, pääsee näkemään, kuinka kemiat kohtaavat oikeasti livenä. Tämän pohjalta on taas helppo lähteä suunnittelemaan seuraavaa tapaamista ja toisaalta jos kemiat eivät kohtaa, niin voi todeta, että ei välttämättä kannata tavata sessioinnin merkeissä.

Jos esimerkiksi välimatkan takia ensimmäinen tapaaminen tapahtuu suoraan jommankumman luona, niin suosittelen tällöin pitkääkin kirjoittamisvaihetta toisen kanssa. Tällöin jonkinlaista luottamusta toiseen on todennäköisesti jo syntynyt. Jos Master on tulossa suoraan luoksesi ja tarkoituksena on kenties jopa sessioida, niin kannattaa kertoa jollekulle ystävälle, että luoksesi on tulossa Master. Näin ollen voitte sopia ystävän kanssa esimerkiksi tarkistussoitoista. Tällaisissa soitossa ystävä soittaa sinulle ja varmistaa, että kaikki on hyvin.

 Sessiotilanteessa:

1. Sopikaa turvasanan käytöstä. Turvasanakin jakaa mielipiteitä. Suurin osa haluaa sitä käyttää, mutta joillekin riittää se, että sub sanoo lopeta, tms, kun tuntuu siltä, että haluaa lopettavan session. Tärkeintä on se, että löytää asian suhteen yhteisen sävelen Masterin kanssa ja Master myös kunnioittaa turvasanaa tai ei- tai lopeta-sanaa. Jos sinulla on pallogägi, etkä pysty sanomaan turvasanaa, niin sopikaa tällöin jonkinlaisesta turvaeleestä. Tämä voi olla esimerkiksi sellainen, että kun subi haluaa keskeyttää session, niin hän pudottaa esimerkiksi avainnipun lattialle.

2. Kerro sessiossa heti, jos pyörryttää, sinua sattuu liikaa tai mitä tahansa sellaista, joka vaikuttaa negatiivisesti sinuun. Usein ajatellaan, että vain Masterin pitäisi varmistella subilta, että kaikki on ok. Mielestäni myös subin pitäisi rohkeasti kertoa, jos nyt on jokin pielessä. Masterithan eivät ole mitään ajatustenlukijoita, joten on tärkeää kertoa sellaisista asioista, joita Master ei välttämättä huomaa. Esimerkiksi köysillä sidottaessa on erittäin tärkeää, että kerrot Masterille, jos kätesi ja jalkasi alkavat puutua. Tai jos sinua alkaa kesken session pyörryttämään, niin tästäkin pitää heti mainita Masterille. Omaa vastuuta siis on myös subilla ja jos Master on kunnollinen, hän kyllä ymmärtää ja osaa tehdä tarvittavat toimenpiteet, jos kerrot esimerkiksi, että sinua pyörryttää.

3. Älä sessioi liian tukevassa humalassa. Tämäkin aihe jakaa mielipiteitä enkä sano, ettei esimerkiksi pienessä hiprakassa saisi ollenkaan sessioida. Tässäkin asiassa kannattaa käyttää tervettä järkeä. Jos on niin sekaisin, ettei tajua mistään mitään, niin kannattaa jättää sessiointi seuraavalle kerralle. Jos on sen sijaan pieni hiprakka päällä, jolloin kuitenkin vielä ymmärtää maailman menosta jotakin, niin voi toki sessioida, jos siltä tuntuu. Humalatila toki vaikuttaa siihen, mitä kannattaa jättää välistä. Neula- ja veitsileikkejä ja kovaa piiskausta ei välttämättä kannata tuhdissa kännissä harrastaa.

4. Session jälkeen vaadi jälkihoitoa, jos sitä haluat. Painotan tuota omaa haluamista, koska ilmeisesti kaikki subit eivät välttämättä välitä niin paljon kyseisestä asiasta. Kuitenkin sinulla on oikeus vaatia jälkihoitoa session jälkeen, jos sitä haluat.

Jälkihoitoa voi olla erilaista. Se voi olla halailua, toisen sylissä tai kainalossa olemista tai vaikka session läpikäymistä joko kirjoittelun kautta tai heti session jälkeen. Joillekin riittää pelkkä session läpikäyminen Masterin kanssa, jotkut haluavat ja tarvitsevat enemmän jälkihoitoa. Kunhan vain löydäy itsellesi sopivan jälkihoitotavan, niin se on tärkeää. Ja jos Master ei suostu antamaan jälkihoitoa sinulle, niin mielestäni tässä kohtaa sinulla on oikeus olla vihainen tai jopa näyttää ovea Masterille. Jonkinlainen jälkihoito on erittäin tärkeää subin hyvinvoinnille ja palautumiselle.

Mistä sitten tietää, että Master ei ole välttämättä se kunnollisin ihminen, jonka kanssa välttämättä ei kannata sessioida? Kysymys on kieltämättä vaikea, koska erityisesti netissä ihminen toisaalta saattaa esittää jotain aivan muuta kuin on ja toisaalta netissä syntyy myös helposti vääriä mielikuvia ja väärinkäsityksiä. Listaan kuitenkin alle jotain asioita, joita voi pitää epäilyttävinä. Alleviivaan taas, että nämä ovat vain omia näkemyksiäni. Jokainen muodostaa ihmisistä omanlaisensa kuvan.

1. Hän ei kunnioita/kuuntele toiveitaisi, mielipiteitäisi saati kunnioita rajojasi

Pidän tärkeimpänä kenties juuri rajojen ja mielipiteiden kunnioittamista ja huomioimista. Nämä voivat liittyä mihin tahansa asiaan. Minulle esimerkiksi jo se, että Master ei kuuntele toivettani tavata ekaa kertaa julkisella paikalla, herättää jonkinlaista epäluottamusta toiseen. Miksi toinen ei halua tavata ensiksi julkisella paikalla? Varsinkin kun sieltä julkisesta tapaamisesta voi jatkaa suoraan toisen luokse sessioimaan, jos tuntuu siltä, että kemiat kohtaavat.

Jos taas vaikuttaa siltä, että Master ei kunnioita rajojasi ja ei-listan asioita, niin ei välttämättä kannata tuhlata aikaansa kyseiseen tyyppiin. Vaikka rajoja voi venyttää, niin silti olen sitä mieltä, että ehdottomia ei-asioita pitää kunnioittaa. Jos Master siis kerrankin tai toistuvasti ylittää rajasi, niin on aiheellista keskustella Masterin kanssa asiasta. Ja jos Master ei vieläkään ala kunnioittamaan rajoja, niin hänelle voi näyttää ovea.

2. Hän painostaa sinua

Vaikka näihin asioihin kuuluukin joskus asioihin pakottaminen yhteisen suostumuksen puitteissa, niin Master ei kuitenkaan saa painostaa sinua mihinkään, mitä et halua ja mihin et ole antanut suostumustasi. Varsinkin jos esiintyy painostamista sessioon ja tapaamiseen, vaikka et itse olisi kiinnostunut, niin kannattaa suosiolla perääntyä. Kunnollisen ja hyvän Masterin ei tarvitse painostaa toista mihinkään.

3. Omistushaluisuus

Vaikka kinkyjen joukossa esiintyy omistussuhteita ja näissä esiintyy varmaan omanlaistansa omistushaluisuutta, niin pidän kuitenkin sairaanloista omistushaluisuutta, varsinkin jo kirjoittelun tai tapaamisen aikana varoittavana asiana. Varsinkin jos ette ole sopineet siitä, että Master saa olla mistushaluinen. Omistushaluisuus voi näyttäytyä esimerkiksi siten, että Master vaatii sinun luopuvan kirjoittelusta muiden ihmisten kanssa tai kieltää sinua tapaamasta muita ihmisiä. Jos ette ole sopineet tällaisista järjestelyistä, niin ei kannata olla Masterin kanssa tekemisissä. Kirjoitteluvaiheessa tämä voi näkyä siinä, että Master vaatii sinua luopumaan kirjoittelusta muiden Mastereiden kanssa. Tässäkin ratkaisee se, että oletko antanut itse antanut suostumuksesi tällaiseen järjestelyyn.

4. Sairaanloinen mustasukkaisuus

Sanoisin, että myös kinkyjen kohdalla sairaanloinen mustasukkaisuus ei ole hyvä asia, kuten ei ole vaniljoidekaan kohdalla.

Vaikka kirjoittelustani saa ehkä sen kuvan, että nyt kaikki Masterit ovat automaattisesti sairaita sekopäitä, niin näin ei ole. Voisin väittää, että suurin osa Mastereista on aivan kunnollisia tyyppejä, mutta valitettavasti joukkoon mahtuu aina niitä mätämunia. Tervettä järkeä kannattaa kuitenkin aina käyttää ja mielummin olla ehkä hieman varuillaan kuin syöksyä suin päin sessioimaan uuden tyypin kanssa.

Viimeisimpänä sanon vielä yhden neuvon, jota itse käytän nykyään paljon: Kuuntele omaa vaistoasi. Vaisto voi olla väärässä, mutta se on usein myös oikeassa. Jos siis vaistosi sanoo, että uudessa tyypissä joku epäilyttää, niin hyvin todennäköisesti näin voi olla. Jos et kuitenkaan täysin halua heivata tyyppiä pihalle, vaikka vaistosi ei sanokaan hyvää, niin keskustelu tyypin kanssa. Jos on joki tietty asia, joka epäilyttää ja mietityttää, niin asioista voi ja pitääkin aina puhua. Kunnollinen tyyppi kyllä ymmärtää epäilyksesi ja on valmis tekemään töitä sen eteen, että pystyt luottamaan häneen.

-Perhis

Ps. Jos sinulla on lisää kommentteja siitä, miten subin turvallisuutta voisi vielä huomioida, niin kirjoita toki omia näkemyksiäsi.

Bileistä ja miiteistä

Osana kinkyelämääni on varsinaisen kinkyilyn lisäksi tulleet kinkybileet- ja miitit. En tiedä voinko kutsua itseäni ahkeraksi kävijäksi, koska esimerkiksi muiden kaupunkien miiteissä ja bileissä en käy joka kuukausi. Pikaisen laskeskelun jälkeen voin kuitenkin todeta, että kyllä, eri bileissä ja miiteissä on tullutjäytäy jo aika paljon. Olen käynyt muutaman kerran Tampereen Rsykeen bileissä, kaksi kertaa Turun baletin bileissä ja kaksi kertaa Smurffien bileissä Wäiskillä. Vielä listalta ovat käymättä Bizarren ja Ousm:n bilee, joista Bizarren bileisiin olen menossa toivon mukaan huhtikuussa. Miiteistä taas olen käynyt Tampereella, Turussa ja Helsingissä.

Vaikka bileet ja miitit eroavat toisistaan, tykkään molemmista ja molempien tunnelmasta. Miitit ovat paikkoja, joissa pääsee tutustumaan kinkyihin hieman tasa-arvoisessa meiningissä. Miiteissä d/s asetelmat eivät välttämättä ole niin vahvasti esillä ja miittiporukaissa niin dominoivat, subit, switchit kuin fettaritkin hengailevat yleensä sulavassa sovussa ja juttelevat. Piristävä poikkeus ns perinteisten miittien joukossa on ollut Tampereen Mixein miitti, joka on nykyään jokaisen viikon keskiviikkona. Kokoonnumme miittiporukan kanssa kyseisen yökerhon Lounge-puolella, jossa saamme kokoontua rauhassa ihmisten kanssa ja mikä parasta, koska tila on hieman sivummalla ja saamme olla rauhassa, olemme päässeet porukalla hieman toteuttamaan itse asiaa, eli kinkypuolta. Illanvietoissa moni ihminen on päätynyt köysiin ja jopa pientä piiskausta on ollut. Mixen miitit ovatkin nousseet omaksi suosiksiksi Tampereen kolmesta miitistä. Yhteishenki on rento ja hyvä ja vaikka varsinaisesti mitään kunnon sessiointia ei voi tapahtua, tykkään kuitenkin siitä, että jokainen tosiaan pääsee halutessaan köysiin ja pääsee edes köysien avulla toteuttamaan alistuvaa/dominoivaa puolta.

Entäs sitten bileet? Bileistä olen tykännyt siitä lähtien, kun niissä olen käynyt. Bileissä on vaan niin monta asiaa, mistä tykkään.. Tykkään siitä, että silloin ihmisiä näkee aidoimmillaan - kinkyinä, tuhmina, sellaisina kuin olemmekin. Tykkään bileiden vapauttavasta ja hyvästä tunnelmasta ja siitä, että bileissä tuntuisi aivan kuin olisi omassa maailmassa. Ja niinhän sitä onkin. Kinkyjen omassa maailmassa. Koska lisäksi myös tykkään itse olla jollain tavalla huomion keskipisteenä bileissä ja toisaalta seurata myös sivusta, olen nauttinut kun olen itse päässyt esimerkiksi piiskattavaksi ihmisten eteen ja toisaalta nautintoa saan myös muiden sessiointien seuraamisesta. Minä vain niin nautin bileissä käymisestä, vaikka toisaalta ymmärrän myös, että jotkut paljon bileissä käyneet, ovat todenneet, että monien bileiden jälkeen saattaa ilmestyä ns. bilekyllästyminen.

Lopuksi pitää vielä kehua erityisesti erästä miittiä, jossa olin eilen. Olin Helsingissä Kinky Finland-miitissä, joka pohjautuu Fetlifen Kinky-Finland-ryhmään. Olen jo pitkään halunnut mennä miittiin, mutta töistä tai muista syistä johtuen, en päässyt paikalle kuin vasta nyt. Ja vaikka rahaa meni taas tähän reissuun, totean, että se oli tämän reissun arvoista. Miitissä oli erittäin hyvä tunnelma ja fiilis, Helsingin seudun ihmiset olivat erittäin mukavia ja tuli taas tutustua illan aikana uusiin ihmisiin ja tavattua vanhoja tuttuja. Onnistunut ilta ja reissu siis.

Olen siis iloinen, että olen löytänyt bileet ja miitit ja erityisesti näiden tapahtumien ihmiset elämääni. <3

-Perhis


 

Kuka minä olen - 20 faktaa itsestäni

Aloin miettiä, että minusta tuntuu, että ihmiset ja blogini lukijat tietävät minusta loppujen lopuksi aika vähän asioita - kinkypuoltani lukuunottamatta. Olen ehkä vähän huono kertomaan asioita itsestäni, varsinkin jos en tunne ihmistä kokonaan ja kyseessä on asia, joka on jollain tavalla hyvin henkilökohtainen/vaikea asia. Siksi päätinkin tämänkertaiseen blogikirjoitukseeni tehdä tietopläjäyksen itsestäni. Osa on varmasti tuttuja bdsm-baarin profiilin puolelta, osa ei.

1. Olen syntynyt ja kasvanut Tampereella. Asuin Porissa kuutisen vuotta opiskeluiden takia ja nyt kesällä muutin takaisin Tampereelle, koska opintoni alkavat olla loppusuoralla. En ole katunut päivääkään muuttoa takaisin kotikaupunkiini, elämänlaatuni on parantunut huomattavasti tänne takaisin muuton myötä.

2. Perheeseeni kuuluu äiti, isä ja minua seitsemän vuotta vanhempi isosisko. Perhettäni on kohdannut suuri ''kriisi'', kun siskollani todettiin syksyllä aivokasvain ja hänelle on tulossa aviero.

3. Lapsuuteeni ja nuoruuteni oli samaan aikaan onnellinen ja rankka. Rankaksi lapsuudestani ja nuoruudestani ovat tehneet vuosia jatkunut koulukiusaaminen, oppimisvaikeudet ja niiden takia ala-asteella eritysluokalle joutuminen ja muut ongelmat, kuten ala-asteella jossain vaiheessa koettu yksinäisyysvaihe. Onnellisuutta minulla on kuitenkin aina ollut elämässäni, erityisesti kiitos perheelleni ja ystävilleni.

4. Olen ollut tosiaan koulukiusattu ala-asteella, yläasteella ja hieman lukiossakin. Kiusaaminen alkoi jouduttuani erityisluokalle ala-asteella ja erään luokan pahimman häirikön otettua minut silmätikukseen. Olen selviytynyt kiusaamisesta erittäin hyvin, vaikka toki jotain jälkiä näkyy edelleen. Minun on esimerkiksi vaikea luottaa välillä ihmisiin.

5. Olen ehkä monen mielestä ristiriitaisuuksien ihminen. Olen toisaalta hieman ujo, mutta uskallan olla kuitenkin suorapuheinen. Olen aina välillä epävarma, mutta itsevarmuuttakin löytyy. Olen pinnalta tyyni ihminen, mutta sisältä hitusen räväkämpi. Kaikesta huolimatta pidän itseäni tasapainoisena ihmisenä. En ole mielestäni draamaqueen enkä haasta jatkuvasti riitaa.

6. Olen myös jonkin verran herkkä ihminen. Herkkyys tulee esille esimerkiksi surullisia leffoja katsellessa ja ylipäätänsä surullisia uutisia ja asioita kuullessa.

7. Muiden ihmisten hyvinvointi on minulle erittäin tärkeää ja usein suren ehkä jopa liikaakin, jos jollakin läheiselläni menee huonosti tai on vaikeaa.

8.Itken usein surullisissa kohtauksissa. Titanicin loppu on klassikko, joka saa edelleen itkun pintaan. Toisaalta vastavuoroisesti olen monissa hauskoissa leffoissa nauranut niin paljon ja lujaa, että mahaan on sattunut.

9. . Huumorini on sekalaista ja monipuolista. Nauran niin mustalle huumorille, aivottomalle huumorille kuin erilaisille meemeille ja internet-huumorille. Niin ja tietysti pervolle huumorille

10. Lempivärini ovat pinkki ja vaaleanpunainen. Jos minulla olisi pokkaa, sisustaisin asuntoni kokonaan pinkillä värillä.

11. Olen eläinrakas. Lähellä sydäntäni ovat erityisesti kissat, koirat ja vielä nykyisenä heppatyttönäkin hevoset.

12. Vaikka olen pian valmistumassa, en ole suorittamassa unelma-ammattini tutkintoa. Haaveilen tällä hetkellä eniten koulukuraattorin työstä.

13. Minussa on ripaus pikkuista/nostalgikkoa. Tykkään katsoa vanhoja lastenohjelmia netistä, lukea vanhoja lastenkirjoja ja heittäytyä muutenkin välillä lapsenmieliseksi.

14. Olen sokerihiiri ja muutenkin herkuttelun ystävä.

15. Herkuttelun vastapainoksi tykkään käydä salilla. Salilla treenaaminen on tällä hetkellä parasta rentoutumista minulle.

16. Rakastan reissaamista. Jos minulla olisi enemmän rahaa, reissaisin paljon enemmän mitä tällä hetkellä. Sydämeni vienyt kaupunki on Pariisi. Tällä hetkellä haaveilen eniten Yhdysvaltoihin, erityisesti New Yorkiin matkustamisesta.

17. Olen lähtöisin perheestä, jossa äänestetään kokoomusta. En ole kuitenkaan itse suuntautunut kauheasti oikealle, vaan olen suuntautumassa enemmän koko ajan vasemmalle. Tällä hetkellä minun arvomaailmaani lähellä on Vihreät.

18. Olen kesäihmisiä. Rakastan aurinkoa, mansikoita, luontoa (paitsi ötököitä), järvessä uimista.. Syksy ja talvi ovat minulle usein tuskaa ja haaveilenkin siitä, että voisin viettää loppusyksyn ja talven jossain lämpimässä maassa ja palata kesäksi Suomeen.

19. Olen ollut aina huono matematiikassa ja käsitöissä ja olen niissä edelleenkin huono. Sen sijaan olen mielestäni hyvä kirjoittamaan ja olenkin aina tykännyt kirjoittaa.

20. Teen asioita usein hetken mielijohteesta. Kuten tein tämän(kin) blogitekstin.

Paljon jäi vielä asioita kertomatta, mutta ihminen on täynnä asioita, joten joitakin asioita jäi kertomatta. Tiedostan myös sen, että kuvani saattaa muuttua ihmisten silmissä, joko hyvään tai huonoon suuntaan. Joskus on kuitenkin hyvä aukaista sisintään muille ihmisille, jotta ihmiset saisivat tietää, minkälainen tyyppi siellä hieman ujon kuoren alla on.

-Perhis

Kinkykulttuuri ja alkoholi

Olin viikonloppuna pitkästä aikaa kinkybileissä, kun käväisin Turun Baletin Uniformal-bileissä. Oli taas oikein mukavaa nähdä vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin, katsoa ihmisten sessiointeja ja päästä itsekin taas piiskaa saavaksi osapuoleksi. Bileistä innostuneena ja bilemeininkiä seuranneena päätän kirjoittaa tällä hetkellä aiheesta kinkyily ja alkoholi.

Ensin katsaus omaan alkoholinkäyttööni. En voi varsinaisesti sanoa olleeni koskaan mikään alkoholin suurkuluttaja, vaikka alkoa kuluikin nykyistä enemmän nuoruusvuosina. Aloitin alkoholinkäytön kunnolla vasta silloin, kun täytin 18. Olin kyllä maistanut eri alkoholijuomia jo alaikäisenä, mutta ikätovereistani poiketen, kännejä en vedellyt alaikäisenä. Muistan kun yläasteella  ollessani n. 14-15-vuotias, muut ikätoverini alkoivat käyttää alkoholia ja kehuskelivat sillä - minä vain pyörittelin silmiäni, koska tuolloin ryyppääminen ei kiinnostanut vähääkään.

Lukioikäisenä alkoholi alkoi kiinnostamaan asiana enemmän, mutta en tuolloinkaan satunnaisia maisteluja lukuunottamatta harrastanut ryyppäystä. Sitten kun täytin 18 meno muuttui. Minä, kiltti ja tämän asian suhteen suht lainkuuliainen ihminen sai nyt käyttää alkoholia laillisesti ja koska en ollut tätä aikaisemmin kauheasti käyttänyt alkoholia, niin tämä näkyi. Ei, en koskaan ryypännyt itseäni sammumiseen asti tai joutunut sairaalaan alkoholimyrkytyksen takia. Mutta kun alkoholi oli ollut pitkään asia, jota en käyttänyt, niin sitten kun sitä sai käyttää laillisesti, niin voin kertoa, että useita viikonloppuja tuli vietettyä baarissa kosteissa tunnelmissa. Näitä ryyppäys- ja bilevuosia ei loppujen lopuksi kestänyt montaa vuotta.

Nykyään käytän alkoholia vähemmän ja harvemmin. Jos joskus saatoin ottaa lähes joka viikonloppu edes hieman alkoholia, niin nykyään tuntuu, että saattaa kulua useampikin viikonloppu, etten juo yhtään alkoholia. Ja sitten jos juonkin, niin sen sijaan, että joisin illan jopa 7-8 alkoholiannosta, niin voin juoda vain 2-3 juomaa. Joskus olen kirjaimellisesti pysytellyt vain yksissä ja juonut yhden alkoholijuoman ja se on riittänyt minulle aivan hyvin.  Lisäks alkoholin käyttö on minulle nykyään entistä enemmän sosiaalinen asia. En nuorempanakaan niin harrastanut kalsarikännejä kotona, mutta nykyään vielä vähemmän. Jos alkoholia nykyään käytän, niin 98% teen sitä muiden ihmisten seurassa.

Entä sitten otsikon asia eli kinkyily ja alkoholi?

Suomalaiseen alkoholikulttuuriinhan kuuluu se, että ei alkoholia-juovat ihmiset saavat kuulla ihmettettelyjä siitä, miksi eivät juo alkoholia sinä iltana tai miksi eivät juo ollenkaan alkoholia. Tyypillistä yleensä on myös se, että jokaiseen kissanristiäiseen ja tapahtumaan ujutetaan alkoholia jollain tavalla. Leffaillassa kaveriporukan kesken nautitaan viiniä, häissä samppanja, booli, oluet ja kenties kirkkaat kuuluvat olennaisena osana juhlan henkeen.

Kinkybileitä ja niiden meininkiä seuranneena olen pistänyt silmään jopa iloisen asian. Sen, että kinkybileissä ihmiset tuntuvat nauttivan vähemmän alkoholia kuin esimerkiksi jos kyseessä olisi normaali yökerhoilta.  Se mikä, normaaleissa illanvietoissa on normi, ei kinkybileissä ole normi ollenkaan. Kinkybileissä kukaan ei katso pahalla tai oudoksuen, jos ei illan aikana juo ollenkaan alkoholia. Päinvastoin olen saanut käsityksen, että kinkyjä, jotka ovat suuressa humalassa bileissä, katsotaan jopa enemmän paheksuen kuin hyväksyen. Aina joku voi toki kysyä, onko illan aikana pelkästään vesilinjalla tai onko kokikseni pelkkää kokista, mutta kukaan ei ihmettele sitä, jos joku on selvinpäin. Ihmiset tulevat kinkybileisiin nimittäin täysin muista syistä kuin alkoholillista syistä. Tapaamaan ystäviä, tutustumaan kenties uusiin ihmisiin, sessioimaan ja seuraamaan muiden sessiointia. Kinkybileissä alkoholi ei ole itse pääasia, vaan ennemmin asia, joka kulkee sivussa ja sitä sitten käytetään, jos käytetään. Toki poikkeuksia tässäkin asiassa on.

Olenkin kokenut kinkyskenen suhtautumisen alkoholin käyttöön todella vapauttavaksi. Voin mennä kinkybileisiin ja olla täysin selvinpäin eikä kukaan kyseenalaista sitä. Toisaalta voin aina naukkailla muutaman, eikä sitäkään kukaan paheksu. Kinkybileissä on siis hyvin vapaus valita, haluaako juoda vai ei.

Toivonkin kinkybileiden- ja myös kulttuurin pysyvän jatkossakin samanlaisena. Sellaisena, joka sallii ihmisille vapauden käyttää tai olla käyttämättä alkoholia.

-Perhis

Valintoja

Olen viime aikoina pohtinut sitä, että jos seuranhakuni ei jossain vaiheessa ala tuottaan tuloksia, voi olla, ettö joudun tekemään kumppanin ja parisuhteen suhteen kompromisseja. Mitä nämä kompromissit sitten olisivat?

Tällä hetkellä ''hakemani'' mies on dominoiva mies, iältään 27-40-vuotias, asuu mielellään Tampereella tai lähistöllä, on mono ja halua lapsia. Vaikka minulla ei varsinaisesti olekaan suurta vaatimuslistaa, niin jo tässä on monta tekijää, jotka rajaavat ehdokkaita ulkopuolelle, kuten ikä ja se, että toinen olisi mono eikä poly. Koska olen alkanut tiedostaan yhä enemmän, että seuranhaku on vaikeaa, minulla voi olla tulevaisuudessa edessä vaikeita päätöksiä.

Yksi päätös jota olen pohtinut, olisi se, että ryhtyisin suhteeseen vaniljamiehen kanssa. Suhde voisi ehkä toimia, koska olen periaatteessa hyvin sopeutuvainen ja kaikkeen uuteen tottuva ihminen. Ja lisäksi olen edelleen kinkynäkin harrastanut vaniljaseksiä. Mutta toisaalta en voisi olla varma siitä, olisinko suhteessa onnellinen. Seksi ja seksuaalisuus on minulle tärkeä asia ja jos en enää pääsisi toteuttamaan omaa kinkyidentiteettiäni, se voisi vaikuttaa huomattavasti onnellisuuteeni.

Toinen valinta, jota olen pohtinut on se, että olen avoimessa suhteessa vaniljan kanssa ja toteutan puoltani dom-miesten/miehen kanssa. Tämän ajatuksen olen tosin jo melkein hylännyt. En ole koskaan haaveillut avoimesta liitosta ja minulle se voisi olla vieras ajatus. Lisäksi tällainen ratkaisu voisi tuntua minusta jopa ikävältä. Siltä, että toinen ei ole lopulta sitä mitä haluan tai toinen ei voi tarjota kokonaan sitä mitä haluan. Jos olen nimittäin suhteessa, haluaisin kaikkien osa-alueiden, myös seksin kohtaavan hyvin.

Kolmas valinta on tullut mieleeni hiljattain ja se on se, että luovun lapsihaaveista. Siitä ajatuksesta, että etsin domia, joka haluaa lapsia. Tämä olisi ehdottomasti vaikea päätös, mutta koska minusta tuntuu, että lapsia haluavana subinaisena on vaikea löytää lapsia haluavaa domimiestä ja vielä aviomiestä samassa paketissa, olen alkanut pohtia tätäkin päätöstä. Sen tiedän, että jos tähän joskus päädyn, se olisi minulle rankkaa.

Voi toki hyvin olla, etten joudu mitään kompromisseja tekemään. Voi olla, että löydän sen oikean domin jossain vaiheessa. Mutta kun seuranhaku on alkanut tuntua toivottamalta, olen valitettavasti alkanut miettiä erilaisia kompromisseja.

Aika näyttää, mihin suuntaan ja mahdolliseen ratkaisuun tieni vie.