''Tervetuloa perheeseen''

Kirjoitinkin blogini alkutaipaileilla siitä, että koin tuolloin ajoittan tunnetta, että olen ulkopuolinen skenessä. En muista minkä syiden takia muka koin olevani ulkopuolinen tuolloin - johtuiko se siitä, että olin se taviksen näköinen tyyppi bileissä, joka ei ollut korsetti tai latexvaatteet päällä, vai siitä, että olin se kiltin naapurintytön näköinen nainen lukuisten goottien joukossa.

Vaikka jonkinlainen ulkopuolisuuden tunne saattaa edelleen yrittää tulla esiin pinnan alla, olen ilokseni huomannut, että minut on toivotettu tervetulleeksi perheeseen - kinkyskeneen. Kun nyt mietin noit ajatuksiani ulkopuolisuuden tunteesta, ne ovat oikeastaan aika naurettavia. Kyllä, olen se kiltin näköinen tyttö, josta ei heti uskoisi, että olen kinky. En ole vielä tähän asti pukeutunut latexiin tai kumiin ja olen vasta nyt oppinut monien muiden kinkyjen tapaan nauttimaan kivun saamisesta. Mutta vaikka jollain tapaa eroaisin joukosta, se ei muuta sitä tosiasiaa, että olen aivan yhtä kinky kuin hekin. Kuulun aivan yhtälailla skeneen kuin kaikki muutkin. Ja kukaan ei ole tätä kyseenalaistanut. Kukaan ei ole moittinut minua epäkinkyksi tai katsonut minua nenänvartta pitkin, jos en ole pukeutunut skenen mukaisiin vaatteisiin. Ja kukaan ei ole tähän mennessä arvostellut, etten ole ollut niin kipulutka. Nämä kaikki ovat olleet oman pääni ongelmia.

Päinvastoin huomaan, että porukka on ottanut minut hyvin vastaan ja pitkästä aikaa tuntuu kivalta huomata, että olen löytänyt elämääni samanhenkisiä ihmisiä. Ihmisiä, joiden kanssa voin olla täysin sellainen pervo kuin olen, ilman että pitäisi jotenkin pelätä oman pervoutensa näyttämistä. Ihmisiä, joiden kanssa voin olla muutenkin oma itseni ja tunnustaa omat heikkouteni. Ihmisiä, joiden kanssa voin viettää vapaa-aikaa, oli se sitten kinkyilyä tai jotain tavallista aktiviteettiä.

Minulle aikoinaan todettua: ''Kuulut perheeseen, senkin pervo''. 

Ja tuo toteamus hymyilyttää ja tuntuu tällä hetkellä erittäin hyvältä.

-Perhis

Ei enää pelkkä sessiosub

Sen ajan kun olen ollut kinky, olen identifioinut itseni pelkästään sessiosubiksi. Olen aina ajatellut, että minähän en alistu yhtään seksin/sessioiden ulkopuolella. Sinänsä olen samaa mieltä siitä, että esimerkiksi varsinaiseen d/s 24/7 suhteeseen minusta ei olisi. Kuitenkaan huomaan ajattelevani, etten ehkä olekaan enää pelkästään sessiosubi.

Jo jonkin aikaa olen pyöritellyt mielessäni tiettyjen asioiden kontrolloimisesta sessioiden ulkopuolella, erilaisten etätehtävien antamisesta ja subin aseman merkitsemistä esimerkiksi kaulapannan tms avulla. Kun näitä ajatuksia pyörittelen mielessäni ja mietin, miltä tuntuisi toteuttaa alistumistaan myös tällä tavoin, se ei tunnu yhtään pahalta ajatukselta.. vaan ihan hyvältä. Minulle jopa tulee tunne, että tarvitsisin juuri nyt jotain tuon kaltaista alistamista. Vaikka jonkun etätehtävän suorittamista. En tiedä antaisiko esimerkiksi juuri etätehtävän suorittaminen minulle juuri sen tunteen, että joku alistaisi minua myös vapaa-ajallakin.

Myös kaikenlainen ns elämänhallintaan liittyvä kontrollointi on alkanut kiinnostua. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että miltä tuntuisi yhdistää graduni tekoon d/s asetelmaa. Jotenkin tuntuisi siltä, että masterin mukana olo graduprosessani ja d/s asetelman mukaan tulo voisi oikeasti auttaa minua pääsemään eteenpäin gradussani. Toki toivon, että saisin graduni tehtyä ilman, että tarvitsisin ns henkistä käskytystä ja apua, mutta sisimmässä tuollainen asetelma tuntuisi hyvältä. Jopa kiihottavalta.

Kun mietin tätä alistuvuuden viemistä myös hieman makuuhuoneen ulkopuolelle, aloin miettiä olenko oikeasti ollut missään vaiheessa pelkästään seksissä alistuva? Onko minulla ollut kuitenkin halu alistua myös ns arkielämässä, mutta en ole tunnistanut piirrettäni? Vai onko minulle vain käymässä se, jonka olen todennut minulle käyneen ylipäätänsä koko kinkyidentiteettini aikana? Eli se, että nälkä kasvaa syödessä. Kun saan niin paljon nautintoa alistumisesta, niin miksi sitä alistumista ei voisi ujuttaa myös hieman arkielämäänkin? Vaikka se olisikin vain pienimuotoista ja hienovaraista alistumista.

Joka tapauksessa, tällä hetkellä haluni alistumiseen sessioiden ulkopuolella on yllättävän vahva.Toivottavasti siihen löytyisi jossain vaiheessa jotain helpotusta.

-Perhis

''Aika laittaa seuranhaulle stoppi''

Suhteeni sinkuutteen ja parisuhteen etsintään tuntuu vaihtelevan kausittain. Välillä saattaa olla pitkiäkin kausia, jolloin olen ihan tyytyväinen olotilaani, vaikka olenkin sinkku. Tällöin elämässäni on vain niin paljon muuta, etten ehdi suremaan sitä, että olen sinkku. Välillä taas sinkkuuden sietäminen on vaikeampaa. Tätä tuntuu korostuvan erityisesti syksyisin, kun pimeinä iltoina toivoisi, että joku olisi vierelläni.

Tällä hetkellä tuntuu olevan vaihe, etten oikeastaan jaksa kiinnostua ja innostua seuranhausta. En voi sanoa, etten olisi tippaakaan kiinnostunut siitä ja tällä(kin) hetkellä viestittelen erään miehen kanssa, mutta noin muuten innostukseni seuranhakuun ei ole vahvimmillaan. Sen takia päätinkin laittaa seuranhakuni tauolle vähäksi aikaa ja keskittyä aivan muihin asioihin. Sitähän sanotaan, että usein juuri silloin kuin ei etsi mitään, alkaa löytyä kumppaniehdokkaita, joten saa nähdä mitä tuleman pitää.

Se, miksi en ole tällä hetkellä kiinnostunut seuranhausta on monien asioiden summa. Varmasti henkilökohtaisen elämäni rankoilla asioilla on ollut vaikutusta. Vaikka oloni on tällä hetkellä parempi, vielä vähän aika sitten olin niin surullinen, etten voinut ja halunnut kuvitellakaan kenenkään masterin tulevan juuri nyt elämääni,alistamaan minua.

Toinen syy lienee se, että olen tajunnut yhden asian. Sen, että vain yksinkertaisesti olen nirso kumppaninhaussa. Ja tämä nirsouteni yhdistettynä siihen, että kiinnostun ja ihastun harvoin, ei ole mikään paras yhdistelmä ja ehkä sen takia ajattelin, että parasta jättää nyt seuranhakuni tauolle. Jos keksin jokaisesta kumppaniehdokkaasta jotain negatiivista, niin mitä järkeä minun on jatkaa seuranhakua, kun selvästi vaikuttaa siltä, ettei vielä ole parisuhteen aika?

Niin ja se kolmas syy. Asiaa mietityttäni tajusin, että pärjään oikeasti tällä hetkellä ihan hyvin itsekseni. Tajusin, että minulla ei ole tällä hetkellä pakollista tarvetta saada parisuhdetta. En toki edelleenkään kiellä, etteikö se oma kulta olisi kiva, mutta ei minun tarvitse syöksyä juuri nyt parisuhteeseen. Parisuhteen aika voi olla hyvin vasta vähän myöhemmin, esimerkiksi keväällä tai kesällä. Miksi siis etsiä väkisin suhdetta, jos tuntuu, että pärjään tällä hetkellä itsekseni?

Tuosta viimeisestä kappaleesta voi hyvin tulla vaikutelma, että haluankin olla oikeasti vain sinkkuna loppuelämäni. Varsinkin kun suoraan totean, että pärjään tällä hetkellä yksin. Mutta sisimmässäni tiedän, että haluan parisuhteeseen. Mutta jokin sisimmässäni taitaa myös viestittää, ettei ihan vielä ole parisuhteen aika.

Näistä ajatuksista huolimatta, olen positiivinen tulevan suhteen. Mitä tahansa voi vielä tapahtua, lyhyenkin ajan sisällä. Parasta siis olla positiivinen.

-Perhis

Ihana, kamala peppuseksi

Peppuseksi on asia, joka jakaa ihmiset hyvin tiukasti kahtia. Se on yleensä niitä asioita, joista joko tykätään tai ei tykätä. Tiedän itse ehkä hitusen verran enemmän ihmisiä, jotka siitä tykkäävät, mutta tiedän myös monia, jotka eivät siitä tykkää. Onko peppuseksi oikeasti sitten niin ihana tai kamala asia?

Itse olin pitkään niitä, jotka eivät kauheasti peppuseksistä innostuneet. En niinkään pitänyt sitä ällöttävänä asiana niin kuin jotkut pitävät, en vain innostunut siitä. Omasta kiinnostuksestani peppuseksiä kohtaan kertoo varmaan se jotain, että olen harrastanut sitä huomattavasti vähemmän kuin normiseksiä. Jossain vaiheessa taisin laskea, että meni varmaan parikin vuotta kun kokeilin taas peppuseksiä. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun olin menettänyt peppuseksineitsyyteni. Joten tästä voi päätellä, etten ole aina ollut peppuseksin ystävä. Nyt asia on kuitenkin muuttunut ja olen huomannut oppivani nauttimaan yhä enemmän ja enemmän peppuseksistä.

Peppuseksistä kuulee usein erilaisia väittämiä. Listaan alle yleisimpiä väittämiä ja mielipiteeni niihin.

1. Peppuseksi sattuu

Tämä on sinänsä totta, että peppuseksi sattuu jos sen tekee väärin. Mutta mitä tarkoittaa se, että toimii väärin peppuseksissä? Olen itse vastaanottavana osapuolena oppinut parin asian tärkeyden. Lämmittelyn ennen peppuseksiä, rentona olemisen ja hitaasti sisään työntymisen. Unohtamatta liukkaria.

Lämmittely on ehkä se tärkein osuus. Ennen peppuseksiä on hyvä rentouttaa peräaukkoa jollain tavalla, oli se sitten kumppanin tai omat sormet, anaalitappi tai dildo. Lämmittelyn tarkoituksena on juuri rentouttaa peräaukkoa ja siihen kannattaakin oikeasti varata kunnolla aikaa. Se, että työntää sormen peppuun ja pitää siellä pari sekunttia, ei vielä riitä, vaan tähän lämmittelyyn kannattaa varata aikaa ja ennen kaikkea, tehdä se kunnolla. Se, mikä lämmittelykeino on paras, riippuu varmasti ihan ihmisestä. Itse olen huomannut, että omalla kohdallani pelkkä sormilla lämmittely riittää, mutta jos esimerkiksi jännittää peräaukon lihaksia paljon, niin tähän voi auttaa parhaiten anaalitappi.

Rentona oleminen on tärkeää, koska jos jännittää se vaikuttaa peräaukon lihaksiin ja näin ollen saa peppuseksin varmasti tuntumaan kivuliaalta. Ei ole varmasti helppoa rentoutua, jos jännittää kovasti mutta hitaalla ja rauhallisella lämmittelyllä tämäkin varmasti onnistuu.

Sisään työntyessä olennaista on, ettei työnny yhtäkkiä ja nopeasti sisään, koska tämä saattaa sattua. Sen sijaan hitaasti, rauhallisesti ja pikku hiljaa sisään työntyminen on oma vinkkini miehelle. Lisäksi myös asennolla on vaikutusta. Kannattaa valita ainakin aluksi sellainen asento, jossa nainen voi itse määrätä tahdin peniksen sisään työntymiselle, esimerkkinä klassinen nainen päällä-asento.

2. Nainen ei voi nauttia peppuseksistä

Koska peppuseksiä markkinoidaan niin paljon juuri miesten juttuna ja intohimona, voi helposti tulla tunne, ettei nainen voi nauttia yhtään peppuseksistä. Voin itse omaehtoisten kokemusten kautta sanoa, ettei näin ole.

Peppuseksi on oikein tehtynä hyvin nautinnollista myös naiselle. Itse yllätyin siitä, että moni nainen sanoo saavansa orgasmeja juuri peppuseksissä, enkä oikeastaan enää ole tästä yllättynyt, vaikka en ole itse vielä lauennut peppuseksissä (vaikka lähellä on ollut). Emättimen seinämä on kiinni peräsuolessa ja ainakin itse olen huomannut peppuseksissä, että tunnen kalun tunteen lähes emättimessäni asti. Jos lisää tähän vielä jonkun hyvän asennon (itsestäni tuntuu ehkä parhaimmalta asento, jossa olen itse päällä, hieman kyyristyneenä miestä vasten ja mies panee minua), niin kyllä, se tuntuu todella hyvältä.

3. Se on ällöttävää

Ajatus peppuseksistä saattaa tuntua ällöttävältä, jos sitä ajattelee ajatuksen tasolla. Mutta kun hommiin pääsee, niin ei se tunnu yhtään ällöttävältä. Oikeasti.


Peppuseksi on asia, joka varmasti jännittää ja pelottaakin monia. Ymmärrän se hyvin. Ymmärrän myös sen, etteivät kaikki tykkäää siitä, vaikka ovatkin sitä kokeilleet. Eikä tarvitsekaan tykätä. Mutta jos peppuseksistä oppii nauttimaan, niin nautinnon lisäksi se voi oikeasti piristää hyvin paljon parisuhteen seksielämää.

Ps. Ja jos oppii nauttimaan peppuseksistä, voi hyvinkin olla, että se aiheuttaa riippuvuutta ja lisääntynyttä halua saada lisää peppuseksiä..

-Perhis

Kuolemasta ja menettämisestä

Tämänkertanen blogitekstini ei liity sitten millään tavalla kinkyyteen, mutta koska kirjoittaminen helpottaa oloani, haluan kirjoittaa ja myös julkaistan tämän tekstin.

Olen viime aikoina ollut tekemisissä kuoleman ja kuoleman ajatuksen kanssa. Ensin mummuni kuoli lauantaina (tarkkaa kuolinsyytä en vielä tiedä, mutta hänellä oli joulukuussa diagnosoitu maksasyöpä) ja nyt äitini on sairastunut keuhkokuumeeseen ja on joutunut sairaalaan. Vaikka tiedän, ettei pitäisi pelätä pahinta eli sitä, että äitin kuolisi, huomaan kuitenkin, että tuo ajatus on jatkuvasti mielessäni.

Olen menettänyt nyt kolme isovanhempaani. Äitini vanhemmat ja isäni isän. Vaikka heidänkin kuolemiaan olen toki surrut aikoinaan paljonkin, niin silti olen pystynyt jatkamaan aika hyvin elämääni eteenpäin. Ehkä sitä vanhojen ihmisten osalla osaa jatkaa paremmin elämää eteenpäin, tiedostaa että vanhana kuoleminen on kuitenkin luonnollista, vaikka myös surullista. Ja tiedostaa, että juuri vanhana ihmisenä elämän rajallisuus tulee vastaan.

Mutta kun on kyseessä oma vanhempi, itselleen yksi tärkeimmistä ihmisistä elämästä, ei ole ehkä niin helppo jatkaa elämää eteenpäin mahdollisen kuoleman sattuessa saati elää kuoleman ajatuksen kanssa. Olen välillä miettinyt, että elämäni todennäköisesti romahtaisi, jos toinen vanhemmistani kuolisi, varsinkin kun itse olen vielä nuori. Jos olisin itse vanhempi ja äitinikin olisi reilusti vanhempi, mahdollinen kuolema olisi ehkä helpompi hyväksyä. Mutta jos äitini nyt yhtäkkiä kuolisi, niin samalla minunkin maailmani romahtaisi, hetkellisesti ainakin.

Äitini ja minun suhde ei ole ollut ongelmaton, kuten ei varmaan kenelläkään koskaan ole. Meillä on ollut omat riitamme ja erimielisyytemme ja varmaan jollain tapaa suhteemme on ollut myös ristiriitainen. Silti hän on yksi tärkeimmistä ihmisistä elämässäni ja välimme ovat lähentyneet huomattavasti oikeastaan siitä, kun muutin aikoinaan pois kotoa. Jos äitini nyt kuolisi, se vaikuttaisi hyvin radikaalisti moneen asiaan. En enää koskaan näkisi häntä, hän ei saisi nähdä mahdollisia lastenlapsiaan, hän ei näkisi valmistumistani jne.

Joku sanoisi varmaan, että älä mieti heti sitä pahinta vaihtoehtoa. Yritän olla positiivinen. Ajatella, että kyseessä on onneksi tauti, josta voi selviytyä. Ajatella sitä, että ovat ihmiset vakavimmistakin sairauksista selvinneet. Yritän myös ajatella sitä, että äitini on onneksi perusterve ja tupakoimaton ihminen, joka vaikuttaa taudista selviytymiseen. Mutta silti en voi mitään sille, että se pahin pelko on tällä hetkellä koko ajan tajaraivossani. Pahinta on oikeastaan se, että nyt pitää vain odottaa. Odottaa mihin suuntaan äitini vointi alkaa mennä.

Lopuksi haluan kiittää ihmisiä, erityisesti bdsm-baarin ihmisiä, jotka ovat olleet tukenani nyt, kun minulla on ollut vaikeaa. On ollut erittäin ihana huomata, että olen saanut tuntemattomiltakin ihmisiltä tukea, se lämmittää mieltäni.

Ehkä ajat muuttuvat tästä taas jossain vaiheessa parempaan suuntaan.

-Perhis

Minkälaisen masterin/suhteen haluan?

Saan aina välillä kysymyksiä itse mastereilta, että minkälaisen masterin haluaisin itselleni ja minkälaisen suhteen haluaisin. Luulisi olevan helppo vastata tähän kysymykseen: Kai minä nyt tiedän, minkälaisen miehen ja suhteen haluan itselleni. Mutta kun alan miettiä, ei tämäkään niin yksinkertainen ja itsestään selvä asia ole.

Helpompaa olisi sanoa, minkälaista masteria/minkälaista suhdetta en haluaisi. En ole kiinnostunut d/s 24/7 suhteista, myöskään kotikuriin perustuvat suhteet eivät ole oma juttuni. Ajatus kyllä, että itse kotitöiden tekemistä sisällyttäisi sessioon (esimerkiksi siivoamista suupallo suussa, korkea korot jalassa jne), mutta varsinainen kotikurisuhde ei ole juttuni. Tykkään kyllä  ns palvella masteria, keittää hänelle kahvia, tehdä ruokaa jne, mutta kotiorjaa minusta ei kuitenkaan välttämättä saa.

Mutta kysymys, että minkälaisesta masterista tykkään onkin vaikeampi. Olen huomannut, että sytyn monentyyppisestä masterista ja itse alistamisesta. Henkinen alistaminen ja dominointi on  itselleni tärkeää, mutta niin on myös fyysinen alistaminen. Haluan olla suhteessa masterin panolelu ja bondagesta tykkään edelleen,vaikka se ei ole ehkä niin tärkeä asia kuin aiemmin. Haluan toisaalta myös saada kipua monella eri tavoin. Piiskan lisäksi kipua on kiva saada monella muulla tavalla - steariinilla, pyykkipojilla, puremalla, raapimisella.. Olen huomannut myös viehättyväni sadisteista, perinteisten dominoivien lisäksi. Haluan tuntea olevani masterin vallassa sessiossa, mutta tarvitseeko kumppanini olla tämän takia varsinaisesti sadisti? Sanoisin että ei, minulle riittää hyvin, että mies on dominoiva, koska sillä pääsee jo hyvin alkuun.

Entä se suhdepuoli? Sanoisin, että mikään d/s 24/7 ei ole oma juttuni. Kuvailisin enemmän itseäni sessiosubiksi. Voin kyllä alistua session ulkopuolella esimerkiksi etätehtävien- ja käskyjen kautta, erilaisten tunnusten avulla (kaulapannat jne),mutta muuten haluan olla arjessa suht tasa-arvoinen masterin kanssa. Ja vaikka olen luonteeltani sellainen, joka kyllä antaa masterin päättää välillä asioista, haluan kuitenkin itse osallistua päätöksentekoihin, varsinkin jos kyseessä on jokin isompi päätös/asia. Ja vaikka tiettyjen asioiden kontrolloiminen, kuten orgasmien kontrollointi olisi ok, en halua, että vapaa-ajan elämääni, kuten ystävien näkemistä, harrastuksissä käymistä jne kontrolloitaisiin millään tavalla. Olen yllättävän itsenäinen ihminen, joka haluaa, että molemmilla on suhteessa omat juttunsa. Ja jos joku yrittäisi kontrolloida menemisiäni, se saisi minut vain ahdistuneeksi.

Kinkyskenessä olen törmännyt paljon polyjuttuihin ja avoimiin suhteisiin. Olen itse pohtinut tätä erittäin paljon, enkä vielä täysin osaa sanoa omaa kantaani asiaan. Minulle olisi todennäköisesti ok, jos master silloin tällöin sessioisi muiden kanssa (tosin tässä kohtaa haluaisin ehkä panemisen jäävän pois), mutta jos itse saisin masterilta kaiken tarvittavan, en välttämättä kokisi tarpeelliseksi leikkiä ainakaan muiden mastereiden kanssa. Periaatteessa siis kantani on aika selvä, mutta koen vielä ristiriitaisia fiiliksiä. En ole koskaan varsinaisesti miettinyt avointa suhdetta, joten jos yhtäkkiä päättäisinkin haluta avoimeen suhteeseen, se olisi iso muutos omille periaatteilleni.

Ennen kaikkea haluan löytää ihan tavallisen, kunnollinen ja turvallisen miehen, joka on dominoiva. Ja elää lopulta ihan tavallista parisuhde-elämää. BDSM:llä höystyttetynä.

-Perhis

Truekinky-meininki

Vaikka kinkyskenessä olenkin viihtynyt, niin on yksi asia, joka saa minut ajoittain ärsyyntymään/huvittumaan. Nimittäin truekinky-meininki. Ja ylipäätänsä väittely siitä, mikä on oikeaa kinkyyttä ja kuka on oikea kinky.

Ensinnäkin, kinkyys on mielestäni asia, joka ei ole todellakaan yksiselitteisesti määriteltävissä. Jokin asia saattaa toiselle hyvinkin kinkyä, mutta jollekin toiselle kyseinen asia taas saattaa olla hyvinkin vaniljaa. Siksi minua ärsyttääkin turha lokerointi sen suhteen, että kuka on kinky ja mikä on sitä kinkyä toimintaa. Sanoisin itse, että jos harjoitat bdsm:ää jollakin tapaa ja omistat fetissin/fetissejä, olet mielestäni kinky. Mutta se ei ole mielestäni olennaista kuinka usein/millä tavoin näitä harjoitat. Silkkiliinoilla sitominen ja piiskaaminen hapsupiiskalla ilman, että tulee suuria jälkiä on mielestäni yhtä kinkyä kuin se, että sitoo toisen kiinni kahleilla ja piiskaa raipalla subin pepun vereslihalle. Se, että joku tekee hardcoreita asioita, ei kerro mitään siitä, että kyseessä olisi aito ja oikea kinky. Olennaisinta on juurikin se d/s kuvion näkyminen jollain tavalla. Oli se sitten sessiointia kevyellä tai rankalla kaavalla, kotikuria tai 24/7 suhdetta.

Se, että joku sisällyttää esimerkiksi sessioonsa jotakin, jota truekinky ei pidä hyväksyttävänä, ei kerro mitään siitä,että toinen olisi huonompi kinky. Tai jos ei halua alistua sessioiden ulkopuolella, ei kerro siitä, että olisi huonompi subi kuin 24/7 suhteessa oleva subi. Tai jos elämän täyttää muukin kuin kinkyily ja kinkyily on vain yksi osa-alue elämässä, ei ole huono tai vääränlainen kinky.

En siis ymmärrä, miksi on olemassa tällaista truekinkymeininkiä. Miksi pitäisi olla olevinaan jotain true-juttua? Joku trueihminen vetää tästä varmasti herneen nenäänsä, mutta sanoisin, ettei BDSM:ää pitäisi ottaa aina niin vakavasti. Kyseessähän on loppujen lopuksi aikuisten leikeistä ja roolileikeistä. Ja oman, henkilökohtaisen seksuaalisen identiteetin toteuttamisesta. Eihän bdsm:än toteuttamiseen ole mitään henkilökohtaista opasta, että näin sinun pitää toimia, jotta voisit olla aito kinky. Seksuaalisuus on jokaisen henkilökohtainen asia ja sitä saa kukin toteuttaa niin kuin haluaa. Oli se sitten jonkun mielestä aitoa kinkyyttä tai sitten ei.

Olen itse monen mielestä varmaan huono ja vääränlainen kinky. En ole tähän asti varsinaisesti alistunut sessioiden ulkopuolella, harrastan välillä ihan pelkkää vaniljaseksiä(hui kauhistus, nyt joku truekinky kauhistuu), elämässäni on muutakin asioita kuin kinkyily, enkä muutenkaan koe tarvetta tuoda omaa pervoidentiteettiäni koko ajan esille. Mutta jos joku ajattelee, että olen vääränlainen kinky, niin ajatelkoon. Tiedän itse mitä olen - olen kinky ja se riittää - minulle itselleni.

- Varmaan joidenkin mielestä epäkinky Perhis