Suhteeni sinkuutteen ja parisuhteen etsintään tuntuu vaihtelevan kausittain. Välillä saattaa olla pitkiäkin kausia, jolloin olen ihan tyytyväinen olotilaani, vaikka olenkin sinkku. Tällöin elämässäni on vain niin paljon muuta, etten ehdi suremaan sitä, että olen sinkku. Välillä taas sinkkuuden sietäminen on vaikeampaa. Tätä tuntuu korostuvan erityisesti syksyisin, kun pimeinä iltoina toivoisi, että joku olisi vierelläni.
Tällä hetkellä tuntuu olevan vaihe, etten oikeastaan jaksa kiinnostua ja innostua seuranhausta. En voi sanoa, etten olisi tippaakaan kiinnostunut siitä ja tällä(kin) hetkellä viestittelen erään miehen kanssa, mutta noin muuten innostukseni seuranhakuun ei ole vahvimmillaan. Sen takia päätinkin laittaa seuranhakuni tauolle vähäksi aikaa ja keskittyä aivan muihin asioihin. Sitähän sanotaan, että usein juuri silloin kuin ei etsi mitään, alkaa löytyä kumppaniehdokkaita, joten saa nähdä mitä tuleman pitää.
Se, miksi en ole tällä hetkellä kiinnostunut seuranhausta on monien asioiden summa. Varmasti henkilökohtaisen elämäni rankoilla asioilla on ollut vaikutusta. Vaikka oloni on tällä hetkellä parempi, vielä vähän aika sitten olin niin surullinen, etten voinut ja halunnut kuvitellakaan kenenkään masterin tulevan juuri nyt elämääni,alistamaan minua.
Toinen syy lienee se, että olen tajunnut yhden asian. Sen, että vain yksinkertaisesti olen nirso kumppaninhaussa. Ja tämä nirsouteni yhdistettynä siihen, että kiinnostun ja ihastun harvoin, ei ole mikään paras yhdistelmä ja ehkä sen takia ajattelin, että parasta jättää nyt seuranhakuni tauolle. Jos keksin jokaisesta kumppaniehdokkaasta jotain negatiivista, niin mitä järkeä minun on jatkaa seuranhakua, kun selvästi vaikuttaa siltä, ettei vielä ole parisuhteen aika?
Niin ja se kolmas syy. Asiaa mietityttäni tajusin, että pärjään oikeasti tällä hetkellä ihan hyvin itsekseni. Tajusin, että minulla ei ole tällä hetkellä pakollista tarvetta saada parisuhdetta. En toki edelleenkään kiellä, etteikö se oma kulta olisi kiva, mutta ei minun tarvitse syöksyä juuri nyt parisuhteeseen. Parisuhteen aika voi olla hyvin vasta vähän myöhemmin, esimerkiksi keväällä tai kesällä. Miksi siis etsiä väkisin suhdetta, jos tuntuu, että pärjään tällä hetkellä itsekseni?
Tuosta viimeisestä kappaleesta voi hyvin tulla vaikutelma, että haluankin olla oikeasti vain sinkkuna loppuelämäni. Varsinkin kun suoraan totean, että pärjään tällä hetkellä yksin. Mutta sisimmässäni tiedän, että haluan parisuhteeseen. Mutta jokin sisimmässäni taitaa myös viestittää, ettei ihan vielä ole parisuhteen aika.
Näistä ajatuksista huolimatta, olen positiivinen tulevan suhteen. Mitä tahansa voi vielä tapahtua, lyhyenkin ajan sisällä. Parasta siis olla positiivinen.
-Perhis
Tällä hetkellä tuntuu olevan vaihe, etten oikeastaan jaksa kiinnostua ja innostua seuranhausta. En voi sanoa, etten olisi tippaakaan kiinnostunut siitä ja tällä(kin) hetkellä viestittelen erään miehen kanssa, mutta noin muuten innostukseni seuranhakuun ei ole vahvimmillaan. Sen takia päätinkin laittaa seuranhakuni tauolle vähäksi aikaa ja keskittyä aivan muihin asioihin. Sitähän sanotaan, että usein juuri silloin kuin ei etsi mitään, alkaa löytyä kumppaniehdokkaita, joten saa nähdä mitä tuleman pitää.
Se, miksi en ole tällä hetkellä kiinnostunut seuranhausta on monien asioiden summa. Varmasti henkilökohtaisen elämäni rankoilla asioilla on ollut vaikutusta. Vaikka oloni on tällä hetkellä parempi, vielä vähän aika sitten olin niin surullinen, etten voinut ja halunnut kuvitellakaan kenenkään masterin tulevan juuri nyt elämääni,alistamaan minua.
Toinen syy lienee se, että olen tajunnut yhden asian. Sen, että vain yksinkertaisesti olen nirso kumppaninhaussa. Ja tämä nirsouteni yhdistettynä siihen, että kiinnostun ja ihastun harvoin, ei ole mikään paras yhdistelmä ja ehkä sen takia ajattelin, että parasta jättää nyt seuranhakuni tauolle. Jos keksin jokaisesta kumppaniehdokkaasta jotain negatiivista, niin mitä järkeä minun on jatkaa seuranhakua, kun selvästi vaikuttaa siltä, ettei vielä ole parisuhteen aika?
Niin ja se kolmas syy. Asiaa mietityttäni tajusin, että pärjään oikeasti tällä hetkellä ihan hyvin itsekseni. Tajusin, että minulla ei ole tällä hetkellä pakollista tarvetta saada parisuhdetta. En toki edelleenkään kiellä, etteikö se oma kulta olisi kiva, mutta ei minun tarvitse syöksyä juuri nyt parisuhteeseen. Parisuhteen aika voi olla hyvin vasta vähän myöhemmin, esimerkiksi keväällä tai kesällä. Miksi siis etsiä väkisin suhdetta, jos tuntuu, että pärjään tällä hetkellä itsekseni?
Tuosta viimeisestä kappaleesta voi hyvin tulla vaikutelma, että haluankin olla oikeasti vain sinkkuna loppuelämäni. Varsinkin kun suoraan totean, että pärjään tällä hetkellä yksin. Mutta sisimmässäni tiedän, että haluan parisuhteeseen. Mutta jokin sisimmässäni taitaa myös viestittää, ettei ihan vielä ole parisuhteen aika.
Näistä ajatuksista huolimatta, olen positiivinen tulevan suhteen. Mitä tahansa voi vielä tapahtua, lyhyenkin ajan sisällä. Parasta siis olla positiivinen.
-Perhis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti