Ihmissuhteiden tarkastelua

Minulla on jo jonkin aikaa hyvin ristiriitaisia tuntemuksia muita kinkyihmisiä kohtaan. Sellaisia tunteita, että haluaisin vain ottaa kunnolla etäisyyttä ensinnäkin joihinkin kinkyihin. Mistä tunteeni ja ajatukseni sitten johtuvat? Lienee parasta avata eräs kinkyihmissuhdetta, josta kenties nämä ristiriitaiset tunteet tulevat.

Koin viime vuonna yhden rankimmistani ihmissuhteista. Kyseessä oli kaverisuhde erääseen switch-mieheen. Tutustuimme erään Facebook-ryhmän kautta ja näin jälkikäteen ajatellen, häneen tutustuminen oli virhe. Tai ainakin virhe oli alkaa tutustua sen syvemmin häneen.

Jälkikäteen tarkasteltuna, suhteemme oli hyvin yksipuolinen, joka oli höystetty ties millä minua ahdistavalla asialla. Kyseinen mieshenkilö - anteeksi kirjoitan nyt aivan suoraan, ei ole henkisesti aivan tasapainoinen ihminen. Suhteen aikana hän loukkaantui hyvin herkästi asioista - esimerkiksi silloin, jos en heti vastannut hänen viestiinsä tai jos en halunnut jutella hänen kanssaan puhelimessa, kun hän oli kännissä. Kaikki vika tuntui aina olevan muissa, hän kuormitti minua ongelmillaan ja minulle tuli olo, että minun pitäisi elää häntä ja hänen ongelmiaan varten. Hän soitteli kännipuheluita, eikä meinannut muutenkaan aina tajuta sitä, että en välttämättä esimerkiksi nukkumaanmenon kynnyksellä jaksa alkaa puhumaan tuntien puheluita. Hänellä esiintyi myös itsetuhoisia ajatuksia ja hän ei halunnut/tahtonut ymmärtää minua, kun yritin aina välillä selittää, että koin suhteemme liian raskaana minulle.

Jotta en antaisi liian negatiivista vaikutelmaa, niin meillä oli myös hyviä hetkiä. Tapasimme livenä pari kertaa ja varsinkin pari ensimmäistä tapaamiskertaa olivat oikein mukavia. En myöskään itse ollut mikään pyhimys. Varon yleensä sanojani jopa suuttuneena, mutta tälle ihmiselle sanoin asioita, joita kaduin myöhemmin.

Tämän vuoden alussa tein asian, jota olin miettinyt jo pitkään. Katkaisin yhteydenpitoni häneen. Estin hänet Facebookissa ja estin hänen numeronsa kännykässäni niin, ettei hän pysty ottamaan minuun yhteyttä. Vaikka ristiriidoista johtuen yhteydenpitomme oli vuoden alussa vähäistä, tunsin kuitenkin, että haluan laittaa suhteellemme lopun. Olin uuden vuoden lupauksena tehnyt lupauksen, että pidän elämässäni vain ihmisiä, jotka tuottavat minulle hyvää oloa ja tämä ihminen ei kuulunut niihin, jotka aiheuttavat minulle hyvää oloa. Päinvastoin, loppuaikoina kun katselin hänen Facebook-profiilikuviaan, jonkinlainen ahdistus täytti rintani. Sellainen ahdistus, joka viestittää, että kyseisessä ihmisessä ei ole välttämättä kaikki kunnossa.

Sen jälkeen kun olen estänyt hänet, minut on täyttänyt helpotuksen tunne. Niin ikävältä ja ilkeältä kuin tämä varmasti kuulostaa. Estämisen myötä aloin myös tarkastella muita kinkysuhteitani ja mihin tulokseen päädyinkään..

Olen iloinnut ihmismäärästä, joita kinkyily on tuonut elämääni. Nyt kun tämän rankan ihmissuhteen jälkeen aloin tarkastella erityisesti ihmissuhteita muihin kinkyihin, jouduin pettymään.

Kyllä, elämässäni on paljon kinkyjä. Mutta loppujen lopuksi, en tällä hetkellä pidä kuin muutamaa kinkyä ystävinä. Suuressa osassa kinkysuhteitani on tuntunut toistuvan sama kaava: Yksipuolisuus. Puhutaan vain omista asioista ja ongelmista ja minun asiani eivät kiinnosta ollenkaan. Minä autan muita, mutta en saa mitään takaisin. Nämä elementit toistuvat valitettavasti monessa kinkyssä, joita olen tähän asti pitänyt ystävinäni.

Mitä ystävyyttä sellainen on, jossa toisen asiat sivuutetaan täysin? Jossa itse auttaa ja tekee palveluksia, mutta ei itse saa mitään takaisin? Mitä ystävyyttä sellainen on, jossa toinen haukkuu selän takana? Mitä ystävyyttä sellainen on, jossa toinen loukkaantuu, jos en ole juuri sillä hetkellä tavoiteltavissa puhelimella? Vastaus on, ei minkäänlaista ystävyyttä.

Olenkin kokenut paljon pettymyksen tunteita, kun olen tajunnut, minkälaisia suurin osa kinkysuhteistani ovat olleet. Joukossa on onneksi nämä muutama helmi, joista mainitsin ja tiedän, että on olemassa mukavan oloisia kinkyjä , joihin mielelläni tutustuisin enemmän (esimerkiksi Turussa).

Tiedän myös, että kaikkien kinkyjen leimaaminen samanlaisiksi ihmisiksi, ei hyödytä mitään. Kohdalleni on todennäköisesti vain osunut vääränlaisia ihmisiä.

Tällä hetkellä minulla on siis hieman tekemistä sen kanssa, että saisin luottamukseni takaisin kinkyihin. Mutta olen toiveikas, että pystyn taas jossain vaiheessa luottamaan muihin kinkyihin ja kenties saamaan niitä oikeita tosiystäviä elämääni lisää. :)

-Perhis

Ps. Jotta kirjoitukseni ei olisi liian synkkä, niin kerrottakoon välillä iloisia asioita. Löysin uuden asunnon täältä Tampereelta! Näyttää siis siltä, että jään tänne Manseen asustelemaan.

Yksinolosta ja kuinka se on välillä ihanaa ja välillä tuskaa

Lauantai-ilta ja koti-ilta, hyvä syy tekemisen puutteen takia kirjoitella taas blogia. Ja koska tämä ilta vierähtää vaihteeksi yksin kotona, niin sainkin inspiraation kirjoittaa aiheesta, joka on tullut minulle tutuksi vuosien varrella.

Kun on ollut jo monta sinkkuna ja asunut yksin, on saanut kokea monta yksinolemisen hetkeä. Eniten vietän aikaa nykyään yksikseni arkisin, mutta olen saanut kokea myös paljon yksinäisiä viikonloppuja. Niin paljon olen yksinolemista kokenut, että siihen on jopa tottunut - vai olenko sittenkään?

Olen luonteeltani ihminen, joka toisaalta nauttii paljon ihmisten seurasta, mutta kaipaa vastapainoina joskus myös omaa rauhaa. Tyypillinen ambivertti siis. Nykyään kaipuu ihmisten seuraan on kenties jopa suurempi kuin halu olla omassa rauhassa. Varmaan jo ihan senkin takia, että koska arkisin vietän aikaa usein yksikseni, niin viikonloput haluaisin mielellään viettää jonkun/joidenkin seurassa.

Kuten yllä kirjoitin, niin kun on viettänyt monta vuotta sinkkuutta, voisi luulla, että niihin yksinäisiin hetkiin on tottunut. Ja omalla tavallaan näin on käynytkin. Jos nykyään joudun viettämään esimerkiksi viikonlopun yksikseni, en välttämättä soittele koko puhelintani läpi saadakseni seuraa jonnekin, vaan hyväksyn (tosin ehkä hampaita kiristellen), että vietän nyt koti-iltaa omassa seurassani. Sitä hyväksyy ja tiedostaa, että sinkkuna joutuu välillä väkisinkin viettämään niitä yksinäisiä iltoja.

Mutta kun huomaa, että tarve viettää aikaa ihmisten kanssa on nykyään ehkä jopa suurempi kuin se, että haluaisi viettää aikaa omassa seurassaan, yksinäiset illat tuottavat välillä tuskaa. Stressaavat, ehkä jopa ahdistavat. Sitä kaipaa niin paljon sosialisointia ihmisten kanssa. Oli kyseessä sitten baari-ilta kaveriporukassa tai leffailta hyvän ystävän kanssa tai seksiä jonkun mukavan miehen kanssa; kaikissa näissä saan kaipaamani asiaa: Seuraa ja myös tekemistä.

Tietenkään se oma seura ei ole huono asia ja sitäkin välillä kaipaan. Nykyään oman ajan tarve korostuu erityisesti kinkybileiden jälkeen. Kun on illan aikana jutellut jopa kymmenien ihmisten kanssa, saanut ehkä pari kertaa piiskaa, niin illan jälkeen on todella väsynyt olo ja olenkin huomannut, että nykyään bileiden jälkeen uni tulee nopeasti.  Bileiltojen jälkeen olen huomannut kaipaavani sitä omaa rauhaa. Sen oman rauhan ei tarvitse kohdallani kestää edes kauaa. Joskus jo pelkkä parin tunnin yksinolo on auttanut paljon. En myöskään tarvitse täysin sulkeutumista omaan rauhaani. En sulje puhelintani ja juttelen normaalisti ihmisten kanssa. Minun kohdallani oma aika sosiaalisten tilanteiden jälkeen saattaa olla esimerkiksi kuntosalille meneminen tai leffan katselu. Hyvin pientä siis.

Kuten otsikkoon kirjoitin, yksinolo on välillä ihanaa ja välillä tuskaa. On mahtavaa, kun saa shoppailla rauhassa kaupungilla jopa monta tuntia. Mutta on myös erittäin mukavaa viettää iltaa kaveriporukassa. Ja mikä on näin sinkkuna kenties mielekkäintä minulle, viettää iltaa erityisen mukavan miespuolisen henkilön kanssa.

Vaikka kirjoitinkin, että nautin myös yksinolosta, tosiasia on, että kaipaan elämääni vielä enemmän sosialisointia. Erityisesti sitä, että pääsisin viettämään aikaa sen oikean ihmisen kanssa. Tehdä yhdessä ruokaa, harrastaa seksiä ja sessioida ja vain nauttia toisen seurasta ja läheisyydestä.. Ehkä sitten joskus. Nyt minun vain pitää hyväksyä se, että joudun kokemaan yksinäisiä iltoja aina silloin tällöin.

- Perhis

Siskoni tilanne

Olenkin kirjoittanut blogiini aiemmin siskostani ja hänen tilanteestaan hänen saatuaan aivokasvaimen ja koettuaan vielä ruman avioeron samaan aikaan. Monet ovat kyselleet siskoni tilannetta ja kiitos siitä kaikille, jotka ovat kyselleet. Siskoni tilanne on jatkunut jo jonkin aikaa aika tasaisena. Aivokasvaimen suhteen on menty seurannalla ja perhe-elämä kahden lapsen kanssa on sujunut myöskin ihan hyvin. Aina välillä kuitenkin tapahtuu ikäviä notkahduksia alaspäin. Erityisesti silloin, kun hänen exänsä ja lastensa isä sanoo jotain ikävää.

Lähes samoihin aikoihin, kun siskollani todettiin aivokasvain, siskolleni ja hänen exällensä tuli avioero. Tuolloin kun puhuimme asiasta perheeni kanssa, minulle selvisi, että siskoni oli joutunut kärsimään henkisestä väkivallasta, alentamisesta ja halveksumisesta exänsä toimesta avioliittonsa aikana. Exä on myös avioeron kohdalla toiminut erittäin ilkeästi siskoani kohtaan, hän mm heitti siskoni ulos heidän yhteisestä kodistaan ja on myös muutenkin käyttäytynyt - nyt kirjoitan tämän ihan suoraan, todella kusipäisesti siskoani kohtaan.

Siskoni ja minä emme ole siinä mielessä olleet läheisiä, että esimerkiksi soittelisimme joka päivä tai että minä kertoisin kauheasti omista asioistani hänelle. Hän on kuitenkin minulle tärkeä ihminen ja ennen kaikkea, minun rakas siskoni. Siksi tunnen aina vihaa ja suuttumusta, kun olen kuullut hänen exänsä kohtelevan siskoani huonosti. Exäni on haukkunut myös vanhempiani ja minuakin.

En voi ymmärtää, että minkälainen ihminen toimii noin? Ensin alistaa henkisesti siskoani henkisesti, heittää hänet sitten ulos heidän kodistaan ja vaikka erostakin alkaa olla jo aikaa, niin käyttäytyy silti kuin mikäkin kusipää siskoani kohtaan.Esimerkiksi hänen viimeisin tempauksensa oli se, että kun siskoni on kysellyt häneltä jo monia kertoja kuvia heidän lapsistaan, jotka ovat olleet exän muistitikulla, mutta exä ei ole niitä antanut. Nyt kun siskoni pyysi kuvia taas itselleen, oli exä vastannut kylmästi tuhonneensa kuvat.. Ensinnäkin kuka isä tuhoaa kuvat omista lapsistaan (joita tapaa säännöllisesti) ja kuka ihminen voi olla noin ilkeä toista ihmistä kohtaan?

En vain voi käsittää joidenkin ihmisten käytöstä ja toimintaa.

Kun on kyseessä minulle tärkeä ihminen jota satutetaan, niin kyseessä on minulle todella kova paikka. Vaikka asia ei varsinaisesti liity minuun, tunnen todella suurta surua siskoni puolesta ja nytkin tämän tekstin kirjoittaminen ja siskoni tilanteen ajatteleminen meinaa pistää kyyneliä silmiini.

Mutta pitää vain toivoa, että siskoni tilanne parantuu jossain vaiheessa. Sitä ennen on vain pakko jatkaa elämistä, päivä kerrallaan.

-Perhis

Ps. Yritän taas jossain vaiheessa kirjoitella jotain iloistakin..

Työnhaun tuskaa

Naputtelen väsynein silmin ja ajatuksin jälleen kerran yhtä työhakemusta. Painan lähetä-nappia ja jälleen kerran yksi työnantaja on saanut hakemukseni ja Cv:ni. Pieni toivon kipinä herää aina hakemuksen lähettämisen jälkeen. Mitä jos vihdoinkin tärppäisi. Sitten kun sähköpostiin kilahtaa jo tutuksi tullut viesti, ''et valitettavasti tullut valituksi'', se pieni toivon kipinä katoaa jonnekin syviin uumeniin.

Valmistumiseni jälkeen työnhaku on vienyt paljon aikaani. Olen siinä mielessä hyvässä asemassa, että olen kyllä töissä tällä hetkellä, mutta työt eivät vastaa ollenkaan koulutustani ja palkkakin on huono. Olen sen hyväksynyt, että täysin koulutustani vastaavia töitä en välttämättä löydä, joten minulle kelpaisi melkein mikä tahansa työ ja olenkin ottanut asenteen, että en halua nirsoilla liikaa työn suhteen.

Työn saanti ei kuitenkaan ole nykyään helppoa. Saadakseen työn, pitäisi olla tietty koulutus, työkokemusta kyseiseltä alalta ainakin viisi vuotta, mutta pitäisi kuitenkin nuori tai nuorekas ihminen, sosiaalinen, rohkea jne jne. Koska itselläni on hyvin harvinainen koulutusala ja sivuaineetkin vähän huonosti valittuja, monet työpaikat karsiutuvat kohdallani pois. Tykkäisin esimerkiksi paljon viestinnän alan työtehtävistä, mutta koska minulla ei ole viestinnän alan koulutusta, se karsii kyseiset työt aika paljon omalla kohdallani pois.

Yritän koko ajan olla toiveikas. Ajatella, että kyllä Suomessa töitä riittää. Ja ajatella, että varmasti sitä jotain työtä löytyy ennemmin tai myöhemmin. Mutta kun jatkuvasti saa vain kielteisiä vastauksia, niin kyllä se kummasti vetää mielen matalaksi ja saa sen pienenkin toivon kipinän katoamaan.

Mutta yritän olla positiivinen ja ajatella, että paistaa se aurinko vielä risukasaankin.

- Perhis

Bilearvosteluita

Vuosi 2018 on lähtenyt käyntiin töiden lisäksi jo parilla kinkybileillä. Eilen lauantaina tuli vietettyä iltaa kotoisissa tunnelmissa Tampereella Mixein bileissä ja loppiaisena olin käymässä Helsingissä smurffien bileissä. Ensi viikonloppuna olisi myös tarkoitus suunnata Turun bileisiin, joten bilesaldoksi tulisi kolmet bileet tässä kuussa. :)

Parin vuoden aikana olen kolunnut jo ihan mukavan määrän isoimpien kaupungien bileitä. Ainoastaan Oulu vielä uupuu joukosta ja tähänkin asiaan saattaa olla tulossa muutos helmikuussa. Kun olen kolunnut erilaisia bileitä eri kaupungeissa ja kun muutenkin tykkään vertailla asioita toisiinsa, ajattelin tehdä pienen yhteenvedon eri yhdistysten ja kaupungien bileistä.

Tampere/Rsyke:

Tamperelaisena minulla on ehkä oma lehmä ojassa, mutta olen alusta saakka viihtynyt hyvin Tampereen bileissä. Tampereella järjestetään sekä pienempiä Mixei-bileitä, että isompia Taff-bileitä, joita on juhlittu eri paikoissa.

Tampereen bileissä on mielestäni aina ollut hyvä meininki ja ennen kaikkea ilmapiiri. Erityisesti Mixein bileitä mainostetaan matalan kynnyksen bileinä, joihin ensikertalaisenkin on helppo tulla. Mixein bileet ovatkin ensikertalaisille helppoja miittejä, koska kyseisessä paikassa on tiukka ravintolalainsäädäntö, joka estää esimerkiksi sen, että yhdyntä ja täysi alastomuus eivät ole sallittuja. Jos siis ei halua heti ensitöikseen nähdä alastomia ihmisiä tai nähdä, kun ihmiset paneskelevat, niin Mixein bileet ovat hyvät bileet aloitella bileissä käymistä. Taffin bileet ovat hivenen vapaamuotoisemmat, tosin koska kyseiset bileet ovat usein myös olleet jossain ravintolassa, niin aivan estottominta meininkiä ei myöskään siellä ole tavattavissa- ainakin silloin, kun olen itse ollut Taffissa.

Miinuksena erityisesti Mixein bileistä voi mainita pienet tilat ja juuri yllämainittu tiukka ravintolasäädäntö. Mixei koostuu ylä- ja alakerrasta ja varsinaiselle sessioinnille on varattu pieni huone. Mitään suuria tiloja ei siis valitettavasti ole sessiointia varten.

Tiukka ravintolasäädäntö taas on siinä mielessä ikävä, että jos haluaa kunnon irstailua, niin Mixei ei ole valitettavasti siihen paras paikka. Mixeissä sessiointi onkin lähinnä ollut sitomista ja piiskaamista ja neulotteluja, joten mitään intiimpää meininkiä kyseisessä paikassa ei voi oikein harrastaa.

Miinuksista huolimatta, olen aina tykännyt Mixein bileistä ja aion jatkossakin käydä niissä.

Turku/Turun Baletti

Turun bileitä minulla on takanani muistaakseni kolme tai neljä kappaletta. Turun Fetish Club-illat järjestetään Showtimessa, paikallisessa strippibaarissa ja nämä illat eivät eroa niin Tampereen Fetish club-illoista. Showtime on paikkana yksikerroksinen ja luo vaikutelman, että bilepaikka ei olisi kauhean iso. Turussa on myös isompia bileitä Taffin tapaan.

Vaikka Turun ja Tampereen välillä esiintyykin aina kilpailua milloin mistäkin, niin estottoman meiningin suhteen täytyy sanoa, että Turku vie voiton. Tilassa on pieni darkkari ja minulle esimerkiksi markkinoitiin eilen Baletin panokonetta, joka kuulosti *kröhöm* tutustumisen arvoiselta laitteelta. Onkin vähän harmi, että Turku vie tässä asiassa voiton Tampereesta, mutta onpa ainakin syy matkustaa välillä Turkuun. ;)

Helsinki/Smurffit

Smurffienkin bileitä taitaa olla jo takana kolmet tai neljät. Smurffien pienempiä bileitä juhlittiin aikaisemmin ravintolalaiva Wäiskillä, nyt pienemmät bileet ovat siirtyneet Thirsty Scholariin, jossa järjestetään myös Fetlife-miitti. Myös Smurffeilla on välillä isompia bileitä.

Smurffien bileistä minulla on jäänyt ehkä eniten neutraali vaikutelma. Kivaa on ollut, mutta bileet itsessään eivät ole ehkä jättäneet mitään suuria muistoja, joita muistelisi jälkeenpäin. Tämä johtuu osittain ehkä siitä, että jos mietin sessiointia, niin Helsingin bileissä olen ehkä päässyt vähiten sessioimaan.. ja minulla onnistuneeseen iltaan kuuluu usein nimenomaan sessiointi.

Toki syynä voi olla se, että varsinkin pienemmät bileet, oli kyseessä mikä yhdistys tahansa, ovat meiningiltään loppupeleissä aika samanlaisia paikkakunnasta riippuen. Smurffien isoissa bileissä on ollut hienoja esityksiä, mieleen on jäänyt erityisesti viime heinäkuun bileet, joissa oli monta hienoa esitystä.

Jyväskylä/Bizarre

Viime lokakuussa koin ensimmäiset Bizarren bileet. Aiemmin työt olivat osuneet juuri Bizarren bileiden kohdalle, joten en ole päässyt käymään Jyväskylän bileissä.

Bizarren bileet ovat tällä hetkellä kenties toiminnallisimmat ja estottomimmat kinkybileet. Koska kyseessä on yksityistilaisuus, joka ei sijaitse ravintolassa, niin paikan päällä voi touhua paljon vapaammin kuin ravintolaympäristössä. Tämä näkyi lokakuussa aika hyvin. Paikan päällä pyöri alastomia ihmisiä, porukka sessioi intiimistikin ihmisten edessä ja paikassa oli vielä darkkari, jossa sitten pääsi paneskelemaan ja harrastamaan muita intiimejä asioita.

Bizarren bileiden suhteen tykästyin juuri siitä, että paikassa saattoi touhuta vapaasti. Sai vaikka ottaa suihin (en valitettavasti päässyt tekemään kyseistä asiaa) ilman, että mikään ravintolalainsäädäntö olisi puuttumassa asiaan. Bizarren bileet tuntuivat niin piristävältä, koska tosiaan muissa yhdistysten bileissä ei noin avoimesti pääse hommailemaan. Bizarren bileissä näki sitä kunnon pervoilua ja irstailua, mitä ei kaikissa bileissä näe.

Johtopäätökset

Johtopäätöksenä voin vetää sen, että jokaisessa kaupungissa on eri tunnelmansa. Vaikka olemme kaikki samoja pervoja, niin ihmiset ovat kuitenkin erilaisia ja kaikissa bileissä on eri tunnelmansa. Tampereen ja Turun bileiden tunnelma on ihan erilainen, samoin vastaavasti Turun ja Helsingin bileiden tunnelma on erilainen. Bizarre taas eroaa tunnelmaltaan täysin muista bileistä.

En myöskään välttämättä pysty tai oikeastaan edes halua asettaa bileitä paremmuusjärjestykseen. Kaikissa bileissä ja bilepaikoissa on hyvät ja huonot puolensa. Tampereen Mixei-bileet eivät ole ehkä kaikkein irstaimman meiningin ystäville, mutta kyseisissä bileissä taas pystyy hyvin tutustumaan uusiin ihmisiin. Vastavuoroisesti Bizarren bileet taas saattavat olla jollekulle jopa liian toiminnalliset ja joku taas nimenomaan nauttii toiminnallisista bileistä.

Ennen kaikkea, varmaan jokainen kinky haluaa bileiltä eri asioita. Moni haluaa tutustua uusiin ihmisiin ja tavata vanhoja tuttuja. Moni etsii sessioseuraa ja kenties muutakin seuraa. Moni taas haluaa päästä tuulettumaan ja ennen kaikkea, viettämään iltaa seurassa, jossa voi olla täysin oma itsensä.

Parin vuoden bilekokemuksella voin jo sanoa, että Suomesta ei tunnu löytyvän huonoja bileitä ollenkaan. Vain niitä hyviä.

-Perhis

 

Uusi vuosi 2018 ja uuden vuodet lupaukset

Tätä nykyistä vuotta on kulunut jo pari viikkoa - sitä aina kauhistelee kuinka nopeasti aika kuluu. Äskenhän vasta vuosi vaihtui ja pian vaihtuu vuoden ensimmäinen kuukausikin.

Vuosi vaihtui vaniljaisissa merkeissä vaniljakaverini luona Lahdessa, Lahden yöelämään tutustuen ja seuraava päivä menikin vain koomailessa, vaikka itselläni ei suurempaa krapulaa ollutkaan. Ja vaikka seurani oli vaniljaa, niin kuitenkin oli oikein mukava vuodenvaihde. :)

Asetin myös tälle vuodelle tyypilliseen tapaan lupauksia tai oikeastaan ehkä enemmän voisi puhua tavoitteista. Myönnettäköön, että olen huono pitämään uuden vuoden lupauksiani, mutta kummasti sitä aina lupailee kaikenlaista, kun vuosi vaihtuu..

Uuden vuoden lupaukseni:

-Oppia sanomaan ei joissakin tilanteissa

Pidän itseäni kilttinä ihmisenä, joka on aina valmis auttamaan muita. Ylikiltti en sentään ole ja olen oppinut kuuntelemaan omaa jaksamisiani ja rajojani. Siksi jatkossa yritän vielä enemmän ajatella jaksamistani ja oppia sanomaan joissakin tilanteissa ei.

- Pitää elämässäni vain ihmisiä, joiden seurassa minun on hyvä olla

En tiedä johtuuko kiltteydestäni, mutta jotkut ihmissuhteeni ovat olleet yksipuolisia. Tällä tarkoitan sitä, että vain minä autan toista, kuuntelen toisen huolia ja ongelmia, saamatta toiselta mitään takaisin.

Autan mielelläni ystäviäni aina kun he tarvitsevat apua ja olen aina valmis kuuntelemaan ihmisten huolia. Ihmissuhteissa on kuitenkin aina kyse kahden kaupasta (ja joskus useamman kaupasta) ja jos toiselta ei saa mitään takaisin, niin suhde tai ystävyys voi käydä äkkiä hyvin raskaaksi.

Ihmissuhteet eivät toki ruusuisia, vaikka asiat olisivat muuten hyvin suhteessa tai ystävyydessä, mutta silti.. Jatkossa pidän elämässäni vain ihmisiä, jotka tuottavat minulle hyvää oloa ja joilta itse saan jotain takaisin.

-  Yrittää olla stressaamatta liikaa

Tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Mutta pitäisi vain ajatella, että asiat järjestyvät aina ja yrittää sen takia ottaa rennommin elämässä

Vuoden lopussa voikin sitten palata näiden lupausten ääriin ja katsoa, toteutuivatko lupaukset.

-Perhis

Ei se vanilja niin pahaa ollutkaan..

Päädyin tiistai-iltana harrastamaan puolivaniljaista/puolikinkyä seksiä vuosien takaisen tuttavani kanssa. Olemme tunteneet tai oikeastaan tässä tapauksessa voisi sanoa, että olemme tienneet toisemme jo vuosia. En halua sanoa, mistä asiayhteydestä tunnemme, mutta olen halunnut seksiä hänen kanssaan jo kauan. Siksi onkin hauska, että päädyimme nyt vasta vuosien mittaan harrastamaan seksiä, tosin tilaisuuksia seksin harrastamiselle ei ehkä aiemmin niin ole ollut.

Tuttavani tuli vastaan Tinderissä, jota tylsyyksissäni jälleen kerran selasin. Yleisestä normista poiketen, päätin itse tällä kertaa aloitteen. Odotin kyllä vuorokauden ennen kuin laitoin hänelle viestiä. Myönnän, että minua jännitti laittaa viestiä; Mitä jos saan vastaukseksi tylyn viestin tai en saa vastausta ollenkaan. Päätin kuitenkin ottaa riskin ja laitoin hänelle viestiä.

Ilokseni hän vastasi nopeasti viestiini ja kävi nopeasti asiaan. Hän tiedusteli millä mielellä olen Tinderissä. Sanoin, että tietysti olisi kiva löytää vakavampaa juttua, mutta myös ei-vakavampi juttu kelpaisi. Aika nopeasti tuli esille, että molemmille kelpaisi ei-vakava-juttu. Tuttavani oli eronnut keväällä exästään ja sanoi, että ei ole toistaiseksi innostunut mistään vakavammasta jutusta. Vaihdoimme muutamat viestit ja kun molemmat totesimme, että nyt panettaa, niin ajattelimme jos tapaisimme tänä iltana. Viestittelyssä oli selvinnyt, että ensinnäkin hän olisi kiinnostunut kokeilemaan BDSM:ään ja asui kaiken lisäksi n. 5 minuutin kävelymatkan päässä omasta asunnostani. Päätimme siis, että menen hänen luonaan käymään.

Päästyäni hänen luokseen, juttelimme aika pitkäänkin niitä näitä. Oli hauska huomata, että vaikka emme ole pitkään aikaan jutelleet ja ennen kaikkea, emme aikaisemmin ole jutelleet kunnolla, niin juttelu tuntui kuitenkin sujuvan hyvin luonnollisesti.

Lopulta yksi asia johti toiseen. Pian olinkin sohvalla ottamassa häneltä suihin.. Loput voittekin arvata. Rajuhkoa panemista kaikkiin aukkoihin.

Kuvailisin seksiämme puolikinkyksi/puolivaniljaksi. Se oli lähempänä vaniljaa kyllä, mutta kun näin jälkikäteen ajattelen, niin ei se ehkä niin täysin vaniljaista kuitenkiaan ollut. Ei, meillä ei ollut piiskat käytössä. Ei ollut köysiä tai kahleita pitämässä minua paikoillaan eikä ollut halventavaa puhetta minua kohtaan. Oli kyllä pientä käskyttämistä ja määrätietoisia otteita. Paikoillaan pitämistä ja tukistamista. Tuollaisia pieniä asioita, mutta kuitenkin erittäin kivoja asioita.

Jälkikäteen mietin, että minä, joka olen tähän asti tuonut esille sen, että en enää juuri saa kicksejä vaniljasta, harrastankin vapaaehtoisesti vaniljaista seksiä vieläpä suht vaniljan ihmisen kanssa ja ennen kaikkea nautin seksistä. Leikkimielisesti ajattelin, että pitäisikö minun huolestua siitä, että vanilja kenties alkaa taas kiinnostaan minua?

Mutta miksen voisi nauttia molemmista? Vaniljaseksistä ja bdsm-seksistä? Miksi näiden kahden asian pitäisi jotenkin poissulkea toisensa? Voin olla pervo, vaikka välillä nauttisinkin vaniljaseksistä. Joskus sitä vain haluaa kunnon panemista ilman sen kummempia pervoiluja.

Nautitaan niistä asioista, joista saamme mielihyvää.

-Perhis

Ps. Kyllä meidän naistenkin kannattaa tehdä alotteita, sillä voi jopa saada seksiä ja kenties parisuhteenkin itselleen