Miksi seksistä ei saisi puhua?

Ensin pistää täsmentää. Minulla ei ole mitään vaniljoita vastaan. Parhaimmat ystäväni ovat vaniljoita (ainakin uskon niin) ja tiedän monia mahtavia vaniljaihmisiä. Silti minua on alkanut tympimään joidenkin vaniljaihmisten kukkahattutätimäinen suhtautuminen joihinkin asioihin - erityisesti seksistä puhumiseen.

En tiedä johtuuko tämä kinkyydestäni vai mistä, mutta olen aina psytynyt puhumaan helposti seksistä. Jakamaan fantasioita, kertomaan mistä tykkään seksistä yms ja yleisestikin puhumaan seksistä. Mieluiten toki juttelen seksistä kahden kesken jonkun kanssa tai esimerkiksi (pervo)kaveriporukan kanssa, mutta näin sosiaalisen median aikakautena olen alkanut jutella seksistä myös ns julkisesti, Facebook-ryhmissä.

Kuulun erääseen suht isoon Facebook-ryhmään. Ryhmä on suunnattu erityisesti nuorille ja nuorille aikuisille ja ryhmän sisältö on kirjavaa. Sisältö vaihtuu mustan huumorin säväyttämistä meemeistä erilaisiin keskusteluihin. Ryhmässä on ollut joitenkin seksiaiheisia keskusteluja, mm. keskusteluja kinkyydestä ja keskusteluja seksistä ylipäätänsä.

Olen vastannut itse joihinkin seksiaiheisiin keskusteluihin ja mm kertonut omasta kinkyydestäni. Olen myös heittänyt pervoja juttuja ja meemejä ryhmään ja suurin osa ryhmäläisistä joko lähtee mukaan leikkiin julkaisemalla lisää meemejä ja juttuja tai muuten vain hyväksyy sen, että joku puhuu seksistä ja heittää pervoja juttuja.

Kuitenkin isoon Facebook-ryhmään mahtuu aina niitä kukkahattutätejä. Niitä, jotka eivät ymmärrä sitä, että joku kehtaa puhua seksistä julkisesti, puhua mahdollisesti omista seksikokemuksistaan. Näitä henkilöitä ilmestyy aina jokaiseen keskusteluun valittamaan.

Ymmärrän kyllä valittajia. Onhan seksi loppupeleissä kahden tai miksei myös useamman ihmisen välinen asia. Kyllä minullekin seksi ja kinkyily on loppupeleissä minun ja kumppanin välinen asia, josta en välttämättä lähde avautumaan kaikille ihmisille. Vaikka saatan aina välillä puhua omista kokemuksistani, pidän loppupeleissä kokemani asiat omana tietonani.

Mutta toisaalta. Miksi seksistä ei kuitenkaan voisi puhua julkisesti? Ymmärrän sen, jos tulee tunne, että toinen väkisin hieroo esimerkiksi omaa kinkyyttään toisen naamaa vasten tai leuhkii omilla seksikokemuksillaan. Mutta miksi seksistä pitäisi vaieta? Miksi siitä ei saisi puhua? Tietysti kaikki likaisimmat yksityiskohdat on muiden ihmisten takia ja jo yksityisyyden suojankin takia hyvä jättää pois, mutta miksi seksi on kuitenkin niin tabu edelleen, että siitä puhumista paheksutaan? Erityisesti jos sattuu puhumaan siitä julkisessa Facebookissa. Erityisesti minua ihmetyttää se, että esimerkiksi kyseisessä ryhmässä liikkuu välillä rasistista läppää. Tämä on kaikille ok, suurin osa nauraa näille läpille. Mutta jos joku päättää tehdä seksiin perustuvan aloituksen, niin heti on joku kukkahattutäti valittamassa.

Sen ymmärrän, etteivät kaikki halua kuulla toisten seksikokemuksista. Itsekin olen pyrkinyt siihen, että vaikka kertoisin omasta kinkyydestäni, en ole kuitenkaan kertonut mitään tarkempia yksityiskohtia. Tiedostan sen hyvin, ettei kaikkia kiinnosta kuulla yksityiskohtia. Ja noh, en minäkään välttämättä ole kiinnostunut kuulemaan pissisten ja jonnejen baaripanoista.

Jälleen kerran totean, että olen iloinen, että olen löytänyt kinkyskenen. Löytänyt ihmisiä, joiden kanssa voin puhua seksistä avoimesti ja riettaastikin ilman, että joku kukkahattutäti on heti loukkaantumassa.

- Perhis

Vituttaa ja ahdistaa

En tiedä mistä johtuu, mutta oloni on tällä hetkellä vittuuntunut ja ahdistunut. Vituttaa niin moni asia. Hemmetisti.

Vituttaa oma tilanteeni. Se, ettei ole seuraa tällä hetkellä ja joudun vain murehtimaan seksin ja läheisyyden puutetta. Ärsyttää ylipäätänsä kun seuranhaun pitää olla niin vaikeaa.

Ahdistaa tuleva syksy ja pimeät illat. En ole yhtään syksyihmisiä. Juu onhan syksy kaunista ja blää blää, mutta pimenevät illat saavat aina mieleni matalaksi, pimeys saa aikaa sen, etten jaksaisi tehdä mitään fyysistä ja kaikki vaan ottaa päähän. Jos mulla olisi rahaa tällä hetkellä enemmän, lähtisin syksyn ajaksi johonkin lämpimään ja valoisampaan maahan.

Vituttaa tämänhetkinen työni. Kun teet työsi hyvin ja kunnolla, ei tule kiitosta tai hyvää palautetta. Sen sijaan, jos et ehdi kaikessa kiireessä tekemään jotain asiaa, niin sitten kyllä sataa negatiivista palautetta. Ärsyttää myös se, ettei esimies vastaa sähköposteihin, vaikka sitä on teroitettu, että jos tulee jotain kysyttävää, niin voi laittaa sähköpostia.

Ärsyttää, kun opinnoistani on jäänyt suorittamatta pari kurssia ja jos en saa näitä rästikursseja suoritettua syksyn aikana, niin valmistumiseni menee talvelle/keväälle.

Tästä tuli nyt tällainen avautumispäivitys, jossa ei ole päätä eikä häntää. Tällä hetkellä on aika vittuuntuneet fiilikset, mutta ehkä se fiilis muuttuu tästä paremmaksi.

 

Perhikselle piiskuria/tukijaa painonpudotukseen

Nonni, tilanne on siis tämä. Muutama kilo on kertynyt vartalooni ja vaikka olen edelleen normaalipainoinen, niin silti vaa'an lukemat saavat mut ahdistumaan ja haaveilemaan timmimmästä vartalosta. Mittani ovat tällä hetkellä 167/64 eli muutama kilo on kertynyt.

Tavoitteenani on siis pudottaa painoa, samalla treenata lihaskuntoa ja kaikkein tärkeimpänä elämäntapojen muuttaminen terveellisempään suuntaan.

Ongelmakohtiani painonpudotuksen/painonhallinnassa on kaksi: Herkut, erityisesti kaikki sokeria sisältävät ja pikaruoka. Einesruokia syön aika harvoin. Syömisen suhteen tiedostan myös yhden miinuspuolen syömisessäni ja se on se, etten aina syö aamupalaa.  Liikkumista harrastan, mutta esimerkiksi kuntosalilla en ehdi joka viikko käymään. Liikunnasta harrastan tällä hetkellä kuntosalia, pyöräilyä ja kuntonyrkkeilyä, jota en ole tosin ehtinyt tänä syksynä kauheasti harrastamaan päällekkäisten menojen takia.

Haen siis tukea painonpudotukseen. Vaikka muutaman kilon pudottaminen ei ole sinänsä vaikeaa, uskon, että piiskurin/tukijan avulla painopudottaminen olisi vielä helpompaa. Lisäksi ylipäätänsä kaikenlainen tsemppaus ja kannustaminen olisi mukava lisä painonpudotukseen.

Vartaloni tällä hetkellä

Jos siis olisit kiinnostunut tulemaan jonkinlaiseksi piiskuriksi/tukijaksi painonpudotukseen, niin laita kommentia tässä blogissani tai sitten bdsm-baarin puolella :)

Sidonnasta - mitä se merkitsee minulle?

Blogini otsikko on naapurintyttö köysissä - se kuvasti blogini aloittaessa suosikkimieltymystäni bdsm:n parissa. Nyt olen jo jonkin aikaa kirjoitellut blogia, tajusin etten ole käsitellyt sen tarkemmin suhdettani sitomiseen ,erityisesti köysiin. Tätä samaa aihetta ovat käsitelleet jo pikkusisko ja Tetris blogeissaan, joten anteeksi aiheen ''kopiointi''. :)

Suhtautumiseni sitomiseen on muuttunut hieman, kuten eräässä päivityksessäni toin esille. Nykyään sidotuksi joutuminen ei ole minulle välttämättä se asia, jota nimenomaan odotan sessioissa. Se on kivaa ja mielelläni pääsen sidotuksi sessiossa, mutta voin myös sessioida ilman varsinaista sitomista. Mutta tykkään kuitenkin edelleen perhanasti sitomisesta. En sitä voi kiistää, vaikka voin periaatteessa sessioida ilman sidotuksi tulemista.

Minulle sitominen aiheuttaa kahta lajia tuntemuksia. Kiihottumisen tunteita ja nautinnon tunteita. Nämä tunteet vaihtelevat sen mukaan, mikä on tilanne, missä minua sidotaan. Jos minua sidotaan bileissä, mutta kyseessä on vain bilesidonta eikä varsinaista sessioimista, en välttämättä koe kiihottumista. Näissä tilanteissa saan kyllä nautintoa sitomisesta, mutta en voi sanoa kiihottuvani samalla tavalla kuin jos kyseessä olisi selkeästi sessioinnissa tapahtuva sitominen. Tällöin saamani nautinto ja mielihyvä on erilaista. Kun pääsen köysiin tarkoituksenani olla vain sidottuna, niin huomaan muuttuvani rennoksi. Usein huomaan, että minua alkaa väsyttään, kun minua sidotaan. En pidä tätä merkkinä, että pitäisin sitomista tylsänä. Vaan sen merkkinä, että pystyn olemaan sidottuna rento ja raukea.

Jos sitominen taas enteilee sessiota, niin huomaan melkein valuvani jo siitä, että sitoja ottaa köydet esiin. Mielenkiintoinen havainto on myös se, että näissä tilanteissa minua alkaa usein panettamaan ja olen pohtinut, että mielessäni yhdistän tällöin sidotuksi tulemisen panemiseen ja alistumisen tunteeseen. Tämähän on mielestäni vähän väärä mielikuva, koska sitominenhan ei läheskään aina enteile alistumista tai panemista.

Joskus huomaan ajattelevani, että sitominen merkitsee aina sitä, että alistun. Mutta näinhän se ei oikeasti mene. Jos minua sidotaan esimerkiksi kuvauksiin tai minulle tehdään bilesidontaa, niin minähän olen näissä tilanteissa tasa-arvoinen toisen kanssa. Vaikka kuvauksiakin varten minut sidottaisiin tiukasti sänkyyn, en pitäisi kyseisessä tilanteesta sitomista alistuksen merkkinä. Vaan nautinnon ja mielihyvän tuottajana. Ja visuaalisen puolen tuottajana.

Niin ja vielä sidonnan visuaalisesta puolesta. Tarviiko muuta sanoa kuin että shibari, kinbaku jne on äärettömän kaunista katseltavaa?

-Perhis

Lisää seksiä, kiitos

Aloin tässä yksi päivä miettimään seksielämääni. Pohtia, olenko tyytyväinen seksini määrään ja laatuun. Otetaan ensimmäisenä se laatu. Olen tyytyväinen aina silloin tällöin saatuihin sessioihin. Vaikka sessioinkin välillä eri tyyppien kanssa, niin olen kuitenkin ollut pääosin tyytyväinen jokaisen session sisältöön, jonka olen kokenut. Vaikka ne ovat aina erilaisia.

Entä se seksin määrä sitten? Siihen en ole tyytyväinen. Minua ärsyttää tällä hetkellä eniten seksin puute tai oikeastaan  se, että saan seksiä liian harvoin.

Olen aina pitänyt itseäni hyvin seksuaalisena ihmisenä. Masturboinnin salat löysin yläasteelta ja siitä lähtien olen masturbointia harrastanut ja harrastan sitä edelleen aktiivisesti - enkä häpeile myöntää sitä. Entä seksi sitten? Seksistäkin muistan nauttineeni ja halunneeni sitä aina. Toki ensikokemukset seksin parissa olivat kivuliaita eivätkä niin itseäni tyydyttäneitä, mutta vuosien mittaan, kun ikääkin on tullut lisää, niin olen koko ajan oppinut nauttimaan yhä enemmän ja enemmän seksistä. Ja aina silloin, kun pääsen panemaan (jonkun kivan ihmisen kanssa) nautin suunnattomasti panemisesta. Vaikka en edes laukea seksissä. Mutta tähän selitys on oikeastaan, se etten hae seksistä laukeamista, vaan nautintoa.

Muistelen myös, että olisin harvoin kieltäytynyt seksistä. Toki tätä on välillä tapahtunut, syynä on saattanut olla yksinkertainen selitys kuin väsymys tai jos on ollut joku uusi ihminen kyseessä, niin kemioiden puute. Kuitenkin jos seksiä on ollut tarjolla, niin olen siitä harvoin kieltäytynytkään. Koska noh.. minä haluan saada seksiä. Haluan panna/olla pantavana (miten sen ottakaan näin subina).

Sen takia minua vituttaakin tällä hetkellä saamani seksin määrä. Vituttaa se, että välillä saattaa mennä parikin kuukautta putkeen, etten saa ollenkaan seksiä. Vituttaa ylipäätänsä seksin vähäinen määrä. Jos saan seksiä, niin näin sinkkuna en harvemmin saa sitä joka päivä, saati viikottain.

''Mutta oot nainen, saat kyllä seksiä!. Älä valita''. Tätä lausetta kuulen aina välillä erityisesti miesten suusta. En toki voi kieltää, että tuo väittämä olisi valhetta. Jos menisin nyt jälleen kerran Tinderiin ja kirjoittaisin etsiväni seksiseuraa, niin varmasti tärppäisi. Mutta kun tässä tulee taas se asia, että olen kinky. Haluan nimenomaan kinkyseksiä. Tinderistä löytäisin kyllä vaniljaista seksiä varmasti, mutta kun en sitä halua, ainakaan vaniljan kanssa. Jo tämä pieni rajoitus rajoittaa seksin saamista jonkin verran. Toki esimerkiksi bdsm-baaristakin voisi löytyä pikaista helpotusta olooni, mutta sitten taas miettii,että viitsiikö kuitenkaan rustata jotain panoilmoitusta baarin puolelle?

Lisäksi ne kemiat. Ne merkkaavat minulle paljon. Vaikka periaatteessa pystynkin harrastamaan seksiä ilman, että olen varsinaisesti ihastunut toiseen, niin kemiat merkkaavat minulle nykyään entistä enemmän. Jos ne eivät kohtaa toisen kanssa tai toisessa on muuten vain jotain, joka ei miellytä, niin en välttämättä ollenkaan ryhdy panopuuhiin. Siksi en pysty paneskelemaan kenen tahansa kanssa, enkä edes sitä haluaisikaan.

Asiaa ei helpota myöskään se, ettei minulla ole tällä hetkellä varsinaista panokumppania, jonka kanssa tapaisin säännöllisesti seksin merkeissä. Minulla on ollut eräs miespuolinen kaveri, jonka kanssa olemme aina välillä pervoilleet ja panneet. En kuitenkaan tiedä voiko hänen kohdallaan puhua säännöllisestä seksinsaamisesta, koska olemme viimeksi hänen kanssaan harrastaneet seksiä elokuun alussa. Lisäksi hänen kiireensä vaikuttavat siihen, etten voi noin vain laittaa viestiä ja kysyä, että ''voinko tulla tänään panemaan?''

Yritän olla toki positiivinen kuten aina. Minä sentään saan seksiä edes silloin tällöin. Tiedän myös, että jos oikeasti haluisin saada esimerkiksi tänä iltana seksiä, niin sitä varmasti järjestyisi. Mutta kai silti voin valittaa siitä, että vähäinen seksimääräni vain ärsyttää ja vituttaa? :D

- Perhis, jota panettaa aika paljon just nyt

Ajatuksia lapsien hankkimisesta

Elän elämässäni jonkinlaista murrosvaihetta mitä tulee ystäviini. Moni ystäväni on mennyt tai menossa naimisiin, monella ikäiselläni on jo parikin lasta, moni on saamassa lapsen ja moni suunnittelemassa lapsien hankkimista hyvin pian. Entä minä itse? Haaveilen kumppanista, parisuhteesta ja koen aika ajoittain biologisen kelloni tikittävän.

Niin ne lapset. Olen aina tiennyt haluavani lapsia, eikä tämä toiveeni ole muuttunut vuosien mittaan. Olen kyllä joskus miettinyt, olisiko elämä ilman lapsia niin helppoa ja mukavaa kuin jotkut vapaaehtoisesti lapsettomat sanovat, mutta olen aina palannut siihen samaan ajatukseen. Minä haluan lapsia. Haluan perustaa tulevaisuudessa perheen.

Kumppania etsiessäni olen alusta lähtien ''etsinyt'' vain miehiä, jotka myös haluavat lapsia. En nimittäin näe järkeä siinä, että ryhtyisin suhteeseen miehen kanssa, joka ei haluaisi lapsia. Ensinnäkin siksi, että toiveissani olisi ehkä kliseisesti sanottuna elämän loppuun asti kestävä parisuhde. Miehen kanssa, joka ei haluaisi lapsia, en saisi välttämättä tällaista suhdetta. Toki mielipiteet lapsien hankinnan suhteen voivat muuttua, näitä tapauksia on nähty. Mutta pelaan mielummin varman päälle ja deittailen vakavalla mielellä vain niitä miehiä, jotka haluavat lapsia.

En toki etsi itselleni miestä vain lapsien takia. Loppujen lopuksi toiveissa on ennenkaikkea löytää se elämänkumppani itselleni, jonka kanssa voi elää elämää yhdessä niin ennen lapsia, lapsiperheen arjen keskellä kuin sitten myöhemmin viettää yhdessä kahdenkeskistä aikaa, kun lapset ovat kasvaneet isoiksi. Mutta lapset kuuluvat kuitenkin pakettiin.

Erityisesti näin kinkynä olen välillä miettinyt, pelottavatko suuri haluni saada lapsia monet mastereista pois. En ihmettelisi, jos näin olisi. Moni mies tuntuu etsivän pelkkää sessioseuraa ja ymmärrettävästi minun deitti-ilmoitukseni, jossa ilmoitan suoraan haluavani lapsia ja että haluan myös miehen haluvan lapsia, voi pelottaa osan miehistä pois.

Kinkyily ja lapsiperheen arki taas tuottaa omat ongelmansa. Miten toteuttaa lapsiperheen arjessa mahdollista d/s kuviota? Miten sessiointi onnistuu lapsiperheessä? Miten onnistun hyppäämään äidin roolista alistuvan naisen rooliin ja toisinpäin? Myönnän, että nämä kysymykset askarruttavat omaa itseäni.

Kuitenkin se biologinen kello tikittää. Ei koko ajan, mutta yhä enemmän. Tiedän vanhenevani koko ajan ja pelkään myös sitä, että lapsien saaminen tulee koko ajan hankalammaksi (vaikka yritän lohduttautua sillä, että moni nainen saa ensimmäisen lapsensa vasta 30-vuotiaana)

Nyt vain täytyisi toivoa, että ensimmäiseksi löytäisin sen rakastavan kumppanin itselleni, jonka kanssa voisin lapsien kasvattua isoksi elää kahdenkeskistä aikaa.

Ja jos se kumppani löytyisi, niin toivottavasti pääsisin toteuttamaan yhden haaveistani - perheen perustamisen.

-Perhis

Onko paluuta entiseen?

Huomaan välillä miettiväni, olisiko minusta enää palaamaan vaniljaelämään ja vaniljaseksin pariin. Mietin oikeastaan sitä, voisiko joskus käydä niin, että jostain syystä kyllästyn kinkyilyyn ja siirrynkin taas vaniljan pariin?

Periaatteessahan tällainen voisi olla mahdollista. Pidän seksuaalisuutta muuttuvana asiana, joten miksikäs ei tällainen täysikääntö voisi olla mahdollista. Mutta tällä hetkellä pidän sitä erittäin epätodennäköisenä asiana.

En nimittäin koe, että olisin menettänyt mitään, kun hylkäsin vaniljaseksin. En ole joutunut luopumaan oikeastaan mistään - no tietysti tasa-arvosta seksissä olen joutunut luopumaan, mutta muuten en koe, että mikään minulle tärkeä asia olisi kinkyydessä jäänyt puuttumaan. Päinvastoin koen, että kinkynä saan paljon enemmän asioita kuin vaniljaseksissä.

Kinkyilyn maailmaan hypätessäni pelkäsin hieman sitä, että en saisi niin paljon nautintoa kuin vaniljaseksissä. Tämän olen saanut todistaa monta kertaa vääräksi kinkyilessä. Päinvastoin, kun olen nyt jälkeenpäin verrannut vaniljaseksiaikojani nyt kinkyyden sessiointeihin, olen huomannut, että vanilja-aikoina koin paljon enemmän epätyydyttäviä seksikokemuksia, jossa en nimenomaan saanut juuri nautintoa. Tiedätte varmaan tapaukset, jossa mies työntää pari kertaa sormia pilluuni, työntyy sisääni, laukeaa melkein heti ja that's it. Ei oikein nautinnollista naisen kannalta..

Sen sijaan sessiossa olen koko ajan huomion kohteena. Saan mielestäni huomiota jopa enemmän kuin tavallisessa vaniljaseksissä. Saan kosketuksia, nautintoa eri tavoin ja monella tapaa- oli se sitten kipua, pelkkää sormettamista, henkistä alistamista, leluja jne. Vaikka itse pilluni (joka vaniljaseksissä on juuri huomion kohde) ei saisi koko aikaa nautintoa, niin sitä nautintoa saan kuitenkin joka tapauksessa. Siitä alistumisesta.

Yhdynnästä tykkäävänä ihmisenä pelkäsin jossain vaiheessa myös sitä, etten saisi enää niin usein itse panemista. Tämäkin huoli on osoittautunut vääräksi. Pitää vain löytää ihminen, joka haluaa myös sitä panemista, joko sessiossa tai session ulkopuolella. Onneksi tällaista ihmistä ei taida olla kovin vaikea löytää. ;)

Entä se hellyyspuoli? Sitäkin saan kinkyilyssä. Saan sitä sekä jälkihoitona ja olen huomannut, että moni kinkymies (tässäkin toki varmasti eroja) tykkää muutenkin hellyydestä ja läheisyydestä varsinkin sessioinnin jälkeen.

Niin.. näitä juttuja vasten olisi vaikea uskoa, että voisin enää palata vaniljaksi. Jos miettisi, että mitä kaikkea ja mistä kaikesta saisin enää nautintoa vaniljaseksissä, se lista voisi jäädä aika lyhyeksi..

-Perhis