Ajatuksia lapsien hankkimisesta

Elän elämässäni jonkinlaista murrosvaihetta mitä tulee ystäviini. Moni ystäväni on mennyt tai menossa naimisiin, monella ikäiselläni on jo parikin lasta, moni on saamassa lapsen ja moni suunnittelemassa lapsien hankkimista hyvin pian. Entä minä itse? Haaveilen kumppanista, parisuhteesta ja koen aika ajoittain biologisen kelloni tikittävän.

Niin ne lapset. Olen aina tiennyt haluavani lapsia, eikä tämä toiveeni ole muuttunut vuosien mittaan. Olen kyllä joskus miettinyt, olisiko elämä ilman lapsia niin helppoa ja mukavaa kuin jotkut vapaaehtoisesti lapsettomat sanovat, mutta olen aina palannut siihen samaan ajatukseen. Minä haluan lapsia. Haluan perustaa tulevaisuudessa perheen.

Kumppania etsiessäni olen alusta lähtien ''etsinyt'' vain miehiä, jotka myös haluavat lapsia. En nimittäin näe järkeä siinä, että ryhtyisin suhteeseen miehen kanssa, joka ei haluaisi lapsia. Ensinnäkin siksi, että toiveissani olisi ehkä kliseisesti sanottuna elämän loppuun asti kestävä parisuhde. Miehen kanssa, joka ei haluaisi lapsia, en saisi välttämättä tällaista suhdetta. Toki mielipiteet lapsien hankinnan suhteen voivat muuttua, näitä tapauksia on nähty. Mutta pelaan mielummin varman päälle ja deittailen vakavalla mielellä vain niitä miehiä, jotka haluavat lapsia.

En toki etsi itselleni miestä vain lapsien takia. Loppujen lopuksi toiveissa on ennenkaikkea löytää se elämänkumppani itselleni, jonka kanssa voi elää elämää yhdessä niin ennen lapsia, lapsiperheen arjen keskellä kuin sitten myöhemmin viettää yhdessä kahdenkeskistä aikaa, kun lapset ovat kasvaneet isoiksi. Mutta lapset kuuluvat kuitenkin pakettiin.

Erityisesti näin kinkynä olen välillä miettinyt, pelottavatko suuri haluni saada lapsia monet mastereista pois. En ihmettelisi, jos näin olisi. Moni mies tuntuu etsivän pelkkää sessioseuraa ja ymmärrettävästi minun deitti-ilmoitukseni, jossa ilmoitan suoraan haluavani lapsia ja että haluan myös miehen haluvan lapsia, voi pelottaa osan miehistä pois.

Kinkyily ja lapsiperheen arki taas tuottaa omat ongelmansa. Miten toteuttaa lapsiperheen arjessa mahdollista d/s kuviota? Miten sessiointi onnistuu lapsiperheessä? Miten onnistun hyppäämään äidin roolista alistuvan naisen rooliin ja toisinpäin? Myönnän, että nämä kysymykset askarruttavat omaa itseäni.

Kuitenkin se biologinen kello tikittää. Ei koko ajan, mutta yhä enemmän. Tiedän vanhenevani koko ajan ja pelkään myös sitä, että lapsien saaminen tulee koko ajan hankalammaksi (vaikka yritän lohduttautua sillä, että moni nainen saa ensimmäisen lapsensa vasta 30-vuotiaana)

Nyt vain täytyisi toivoa, että ensimmäiseksi löytäisin sen rakastavan kumppanin itselleni, jonka kanssa voisin lapsien kasvattua isoksi elää kahdenkeskistä aikaa.

Ja jos se kumppani löytyisi, niin toivottavasti pääsisin toteuttamaan yhden haaveistani - perheen perustamisen.

-Perhis

Onko paluuta entiseen?

Huomaan välillä miettiväni, olisiko minusta enää palaamaan vaniljaelämään ja vaniljaseksin pariin. Mietin oikeastaan sitä, voisiko joskus käydä niin, että jostain syystä kyllästyn kinkyilyyn ja siirrynkin taas vaniljan pariin?

Periaatteessahan tällainen voisi olla mahdollista. Pidän seksuaalisuutta muuttuvana asiana, joten miksikäs ei tällainen täysikääntö voisi olla mahdollista. Mutta tällä hetkellä pidän sitä erittäin epätodennäköisenä asiana.

En nimittäin koe, että olisin menettänyt mitään, kun hylkäsin vaniljaseksin. En ole joutunut luopumaan oikeastaan mistään - no tietysti tasa-arvosta seksissä olen joutunut luopumaan, mutta muuten en koe, että mikään minulle tärkeä asia olisi kinkyydessä jäänyt puuttumaan. Päinvastoin koen, että kinkynä saan paljon enemmän asioita kuin vaniljaseksissä.

Kinkyilyn maailmaan hypätessäni pelkäsin hieman sitä, että en saisi niin paljon nautintoa kuin vaniljaseksissä. Tämän olen saanut todistaa monta kertaa vääräksi kinkyilessä. Päinvastoin, kun olen nyt jälkeenpäin verrannut vaniljaseksiaikojani nyt kinkyyden sessiointeihin, olen huomannut, että vanilja-aikoina koin paljon enemmän epätyydyttäviä seksikokemuksia, jossa en nimenomaan saanut juuri nautintoa. Tiedätte varmaan tapaukset, jossa mies työntää pari kertaa sormia pilluuni, työntyy sisääni, laukeaa melkein heti ja that's it. Ei oikein nautinnollista naisen kannalta..

Sen sijaan sessiossa olen koko ajan huomion kohteena. Saan mielestäni huomiota jopa enemmän kuin tavallisessa vaniljaseksissä. Saan kosketuksia, nautintoa eri tavoin ja monella tapaa- oli se sitten kipua, pelkkää sormettamista, henkistä alistamista, leluja jne. Vaikka itse pilluni (joka vaniljaseksissä on juuri huomion kohde) ei saisi koko aikaa nautintoa, niin sitä nautintoa saan kuitenkin joka tapauksessa. Siitä alistumisesta.

Yhdynnästä tykkäävänä ihmisenä pelkäsin jossain vaiheessa myös sitä, etten saisi enää niin usein itse panemista. Tämäkin huoli on osoittautunut vääräksi. Pitää vain löytää ihminen, joka haluaa myös sitä panemista, joko sessiossa tai session ulkopuolella. Onneksi tällaista ihmistä ei taida olla kovin vaikea löytää. ;)

Entä se hellyyspuoli? Sitäkin saan kinkyilyssä. Saan sitä sekä jälkihoitona ja olen huomannut, että moni kinkymies (tässäkin toki varmasti eroja) tykkää muutenkin hellyydestä ja läheisyydestä varsinkin sessioinnin jälkeen.

Niin.. näitä juttuja vasten olisi vaikea uskoa, että voisin enää palata vaniljaksi. Jos miettisi, että mitä kaikkea ja mistä kaikesta saisin enää nautintoa vaniljaseksissä, se lista voisi jäädä aika lyhyeksi..

-Perhis

Omat suosikit kinkyilyssä (päivitystä listaan)

Minusta on aina hauska ja jännä seurata omien mieltymysteni muuttumista. Sitä huomaa, kuinka jonkinlaista muutosta mieltymysten suhteen tapahtuu melkein jatkuvasti. Milloin jokin uusi asia nousee suosikiksi, milloin taas joku aiemmin tärkeä asia saattaa muuttua ei-niin tärkeäksi. Sitten on niitä tiettyjä asioita, jotka tulevat varmasti pysymään ykkösasioina jatkossakin.

Listaan tähän top 5-suosikkiasiaani tällä hetkellä. Aikaisempi lista näytti tältä:

1. Bondage


2. Hengityksen kontrollointi



3. Pieni kipu


4. Lelut



5. Käskyttäminen


Ja sitten se uusi lista:


1. Henkinen alistaminen

Suurin muutos listallani on henkisen alistamisen päätyminen top ykköseen. Kun ennen painotin ja tykkäsin enemmän fyysisestä alistamisesta, niin nyt henkinen puoli on jopa noussut fyysisen puolen ohi.

Minulta kysytään usein, miten käsitän sanan henkinen alistaminen. Tämä on hyvä kysymys, enkä usko tähän olevan yhtä oikeaa määritelmää. Itse käsitän henkisen alistamisen olevan nimen omaan henkistä eikä siihen välttämättä tarvitse liittyä esimerkiksi bondagea millään tavoin. Itse miellän henkiseen alistamiseen kuuluvan mm. käskyttämisen, sanallisen nöyryyttämisen, nimittelyn jne.

2. Kuristaminen

Aikaisemmassa listassa puhuin yleisesti ottaen hengityksen kontrolloinnista. Itselleni se the-juttu on nykyään kuitenkin juuri kuristaminen, vaikka tykkään myös esimerkiksi juuri suun ja nenän peittämisestä kädellä. Kuristamiseen liittyy vain niin voimakkaasti se valta, mikä D:llä on ja mistä tykkään.

3. Kipu

Kyllä, olen oppinut jollain tavalla tykkäämään kivusta. En edelleenkään pidä itseäni varsinaisesti masokistina, enkä ole läheskään koko ajan kaipaamassa juuri kipua. Mutta olen kuitenkin alkanut tykätä kivun saamisesta. Sen monissa muodoissa. Piiskaus on ihan kivaa, samoin steariinilla leikkiminen ja pyykkipojilla leikkiminen. Lievimmistä kivunmuodoista olen tykästynyt erityisesti puremiseen ja raapimiseen. Mua saa siis purra ja raapia, grau ;)

4. Anaaliseksi ja peppuleikit ylipäätänsä

Anaaliseksi - asia, josta en ennen kauheasti tykännyt, on noussut jopa suht tärkeäksi asiaksi itselleni. Asiaksi josta oikeasti nautin ja jota myös haluan nykyään usein. Tästä lienee kiittäminen erästä kaveriani, jonka kanssa olen oppinut nauttimaan anaaliseksistä.

Olen ylipäätänsä alkanut tykätä peppuleikeistä. Ihan jo pelkästä pepun sormettamisesta, lelujen työntämisestä peppuun jne. Peppuleikit ja peppuseksi tuovat musta kivaa piristystä myös kinkyseksiin. Ja olen myös sitä mieltä, että mun kaikki reiät on aina D:n käytössä, joten sehän tarkoittaa sitä, että myös peppuseksi kuuluu kuvioon.

5. Bondage

Tykkään kyllä edelleen bondagesta, vaikka se onkin painunut alas listallani. Tykkään edelleen siitä tunteesta, mikä tulee kun minut sidotaan tiukkaan pakettiin ja olen vain siinä tiukasti paikallani D:n armoilla. Jos taas miettii sitomista ilman alistamista, niin haluaisin mielelläni päästä useimmiten köysiin. Riiputussidonta on itselläni vielä asia ja ''fantasia'', jonka haluan joskus päästä kokeilemaan.

Kun tarkastelee näitä kahtaa listaa, huomaa tosiaan mielenkiintoisia muutoksia. Fyysinen alistaminen, eli nimenomaan juuri sitominen on painunut alaspäin ja henkinen puoli on noussut listalle ylimmäksi. Anaaliseksi, jota en edes maininnut aikaisemmassa listassa, on tullut mukaan.

Mieltymysteni muuttumista voisi pohtia enemmänkin. Olen miettinyt usein, että silloin kun tykkäsin nimenomaan sitomisesta ja siihen liittyvästä alistamisesta, niin alistuin nimenomaan sitomisen kautta. Sen tunteen kautta, kun olin toisen armoilla. Nyt tuntuu, että tavoittelin nimenomaan sitä sitomisen tunnetta, vähän niinkun itseisarvona.

Bondagen painuminen alaspäin on painunut alaspäin ehkä siksi, että viimeisimmissä sessioissa se ei ole ollut mikään oletusarvoinen asia. Parissa viime sessiossa mukana on kyllä ollut käsiraudat ja pallogägi, eli bondage ei ole täysin unohtunut sessioista, mutta olen huomannut, että ollakseen hyvä ja tyydyttävä sessio, ei aina tarvitse olla mukana sitomista. Koska se henkinen puoli on kaiken a ja o.

Mielenkiinnolla odotan miten mieltymykseni tulevat jatkossa muuttumaan. Vai pysyvätkö mieltymykseni tästä lähtien samanlaisena? Sen näyttää aika.

-Perhis

Ekshibitionismista ja voyerismista

Kinkyily on nostanut esiin kaksi piirrettä itsessäni, jonka toisen olemassaolon olen tuntenut jo silloin, kun pidin itseäni vaniljana. Puhun ekshibitionismista ja voyerismista.

Ensin pakolliset määrittelyt. Wikipedia määrittelee ekshibitionismin seuraavasti: Ekshibitionismi (lat. exhibere 'tuoda esiin') eli sukupuolinen paljastamishäiriö tarkoittaa, että asianosainen kokee seksuaalista mielihyvää paljastaessaan sukuelimensä, tietyt ruumiinmuotonsa tai seksuaalisen toimintansa toisille ihmisille. Erityistä mielihyvää tuottaa seurannan kohteeksi joutuminen tai paljastelun kohteen reagoiminen.

Voyerismin wikipedia määrittelee seuraavasti:  Voyeurismi (ransk. voyeur 'katselija') eli tirkistelynhalu on parafilia eli seksuaalinen käytöshäiriö, jossa asianosainen haluaa tarkkailla alastomia ihmisiä tai toisen sukupuoliyhdyntää.Tavallisesti tämä tapahtuu tirkistelyn kohteen tietämättä ja johtaa kiihottumiseen ja masturbaatioon. Tirkistelijä ei yleensä pyri kontaktiin tirkistelyn kohteen kanssa vaan muodostaa tästä eroottisia fantasioita itsetyydytyksensä tueksi.

Jo vanilja-aikoina huomasin itsestäni erityisesti voyerismin piirteitä. Kun aikoinaan yövyimme silloisen, ison kaveriporukan kanssa jonkun luona, aina välillä jotkut rohkeimmat saattoivat päätyä harrastamaan seksiä, vaikka osa porukasta nukkuikin samassa huoneessa. Muistelen, etten tuolloin koskaan vetänyt herneitä nenääni siitä, että joku harrasti seksiä, vaikka olin samassa huoneessa nukkumassa. Muistan esimerkiksi jonkun kerran, kun ystäväni päätti alkaa touhuamaan silloisen kumppanin kanssa samassa huoneessa, missä meitä muita kavereita nukkui. Ääntä he ei juuri pitäneet, mutta koska olin itse hereillä ja salakavalasti vilkuilin heidän suuntaansa, huomasin, että jotain siellä tapahtui. En muista tarkalleen tuntemuksiani, mutta ei ainakaan salakatseluni häirinnyt minua yhtään.

Kinkyilyssä olen huomannut ekshibitionismin ja voyerismin korostuvan erityisesti kinkybileissä. Olen huomannut tykkääväni siitä, että saan olla vähissä vaatteissa/jopa alasti ihmisten katseiden edessä ja toisaalta olen huomannut, että saan isot kicksit siitä, että voin katsella muiden sessioimista.

Kun olen bilessä käynyt, olen ollut pari kertaa piiskattavana niin, että olen melkein alasti. Täysin alasti ole tainnut olla vielä kertaakaan, mutta ainakin niin olen ollut, että peppuni on paljaana ja vain alkkarit ovat päällä. Olen huomannut saavani kicksit siitä, että porukka katsoo, kun olen piiskattavana. Se tunne, että porukka näkee paljaan peppuni, siihen ilmestyvät jäljet ja ylipäätänsä sen tilanteen, että olen piiskattavavana on jotenkin mieletön. Ekshibitionismin ilmaantuminen bileissä on muuten mielenkiintosta sinänsä, että tosielämässä en ole sellainen ihminen, joka viihtyisi kauheasti huomion keskipisteenä tai parrasvaloissa. Sen sijaan kinkybileissä huomion keskipisteenä oleminen vaikka juuri piiskaus- tai sidontasessiossa ei tuota minulle mitään ongelmia.

Toisten sessioiden katselu on taas yksi syy, miksi tykkään ylipäätänsä käydä bileissä. Toisten leikkien katselusta saan myös mielettömät kicksit ja siitä tulee jotenkin hyvä olo. Hyvä olo, kun tajuaa, että on vertaistensa pervojen joukossa, jossa voin olla avoimesti sellainen pervo kuin olen ilman että kukaan häiriintyy. Toisaalta toisten sessioiden seuraaminen saa aikaan sen, että sisäinen ekshibitionistini alkaa huokailemaan ja toivovan, että ''voisinpa minä olla tuolla subin paikalla kanssa''.

Jälkikirjoituksena voin todeta hieman humoristisesti, että kyllä pervona on kiva olla.

-Perhis

Kyllästyminen

En tiedä johtuuko stressistä vai mistä, mutta olen kokenut jonkin aikaa lievää kyllästymistä/ahdistumista bdsm-skeneen. Kinkyilyyn ylipäätänsä en ole onneksi kokenut kyllästymistä, mutta itse skeneen kyllä.

Minua ahdistaa skenen tietynlainen ilmapiiri, tietyt ihmiset ja tietty muottiin ahtaaminen. Ahdistaa se, että pitäisi olla tietynlainen subi, mieluiten sellainen, joka suostuu alistumaan 24/7.

Ahdistaa tietyt ihmiset skenessä. Trueihmiset, jotka toitottavat aina joka keskustelussa sitä yhtä totuutta. Tietyt masterit, jotka eivät vain meinaa uskoa, että ei, en valitettavasti ole kiinnostunut heistä ja ei, en valitettavasti ole kiinnostunut 24/7 suhteista tai kotikurisuhteista.

Ahdistaa bdsm-baarissa tietynlainen kilpailun tunne siitä, kenellä on isoimmat jäljet pepussa tai kuka uskaltaa tehdä hardcoreimpia asioita. Vaikka itsekin tykkään jäljistä ja tykkään kokeilla rajuakin asioita, mielestäni nämä eivät olet asioita, joista pitäisi millään tavalla kilpailla.

Miksi minua on aivan yhtäkkiä alkanut ahdistaa skene? Tässä tulee ehkä mielestäni suurin ero vaniljana olemiseen. Koen, että vaniljana ollessani minulla ei ollut ehkä niin suurta painetta ahtautua mihinkään tiettyyn muottiin. Koska vaniljoita on niin paljon, jolloin painetta olla tietynlainen ihminen ei välttämättä synny. Mutta koska kinkyjä on vähemmän, muodostuu helposti paine olla samanlainen kinky kuin muutkin. Varsinkin kun niitä tiettyja asioita toistetaan ja tuodaan esille niin paljon. Vaikka olen koko ajan yrittänyt olla oma itseni myös kinkynä, en voi mitään, että minulle tulee välillä väkisin mieleen, että minun muka pitäisi ahtautua tiettyyn muottiin. Ja tämä ei lopulta sovi minulle.

En tiedä pitäisikö minun pitää taukoa sekä bdsm-baarista ja kinkyskenestä ylipäätänsä. En kuitenkaan haluaisi, että menettäisin kiinnostukseni täysin asiaan, joka on antanut minulle niin paljon iloa ja nautintoa.

-Perhis

Se pieni muistutus

Minulla ei ole nyt vähään aikaan polttavaa halua sessioimiseen. Kevät on ollut sen verran kiireinen gradun ja muuton Tampereelle kanssa, etten ole kauheasti ehtinyt miettimään sessioimisia kenenkään kanssa. En ole työntänyt sitä väkisin pois mielestäni, mutta en ole sitä kauheasti ehtinyt kaipaamaan.

Nyt maanantaina kuitenkin pääsin taas kokemaan sessioimisen iloa ja sitä tunnetta, mitä alistuminen minulle antaa. Olin sopinut erään friends with benefits-kumppanini kanssa fistaussession. Olimme puhuneet fistauksesta jo monta kuukautta, mutta nyt vasta saimme löydettyä yhteisen ajankohdan fistaukselle. Vaikka miellän itseni täysin subiksi, meillä on ollut kaverini kanssa puhetta roolien vaihdoksesta niin, että myös minä fistaisisin häntä. Siis peppuun. Kaverini on siis mies. Maanantaina kuitenkin minä olin fistattava. ''Naisia fistataan ensin'' kaverini heitti minulle facebookissa, kun puhuimme sessiosta.

Vaikka itse sessio ei ollut henkisesti rajua alistamista, se sisälsi kuitenkin alistumista ja sain taas muistutuksen, kuinka paljon nautin siitä, kun olen alistunut, toisen armoilla ja käytettävissä. Kun olin silmät sidottuina, kaverini itsetekemä jalkalevitin jaloissa, käsiraudat käsissä selän takana ja olin polviltani sohvaa vasten, muistin taas kuinka paljon nautin alistumisesta. Nautin siitä, että olin avuton ja kaverini armoilla. Nautin siitä, että reikiäni käytettiin. Nautin vain olla siinä.

Siihen muistuttamiseen tarvittiin vain pieni hetki.

-Perhis

Ps. Fistaus ei täysin onnistunut vielä, mutta kokeilut jatkunevat vielä..

D/S:ää ja gradua

Saan usein ideoita öisin ja silloin usein tartunkin ideoihin ja niiden ratkaisemiseen. Näin kävi myös tällä kertaa. Viime tiistain välisenä yönä sain idean, jota olin kyllä jo vähän pyöritellyt mielessäni. Piiskurin mukaan ottamista graduuni ja d/s asetelman yhdistämistä graduni tekoon.

Graduni teko on tähän asti jumitellu paikoillaan, vaikka sinänsä olenkin tehnyt jotain sen eteen. Kun kuitenkin alkoi tuntua siltä, etten oikeasti saa mitään aikaiseksi, mieleeni tuli hankkia piiskuri graduprosessin ajaksi. Henkilön, joka rangaistusten ja myös palkintojen avulla motivoisi minua työstämään graduani. Siispä päätin laatia bdsm-baariin ilmoituksen, jossa etsin piiskuria graduprosessini ajaksi. Vaikka yleensä etsin dominointitarkoituksissa vain miehiä, niin päätin tällä kertaa etsiä myös naisia, koska miksi minun tässä tapauksessa pitäisi rajata hakuni vain miehiin?

Sopiva piiskuri löytyikin nopeasti ja yllättäen juuri naisesta. Ja mikä hauskinta, hän on itsekin sub, mutta kertoi esittelyssään, että hänessä on ripaus daddya/motheria. Ja mikä vielä hauskempaa, vaikka hän sanoi olevansa sub, niin hän osaa olla hyvinkin tiukka ja vaativa, minkä olen jo päässyt huomaamaan..

Olen siis viime tiistaista työstänyt graduani piiskurin voimin. Olen saanut alusta lähtien gradun tekoa ja ulkonäköä tukevia tehtäviä, lisäksi minun pitää raportoida mitä olen aina päivän mittaan tehnyt graduni eteen ja jos minulla on jokin graduun liittyvä tehtävä, niin raportoida sen tekemisestä ja onnistumisesta.

Minkälaisia fiiliksiä piiskurin mukana olo on tuonut minulle? En voi kieltää, etteikö tämä ole omalla tavallaan rankkaa. Nyt joudun oikeasti työstämään gradua päivittäin, pitämään sen mielessäni ja lisäksi etten varsinaisesti pääse heti kirjoittamaan tekstiä, vaan tekemään tehtäviä, jotka tukevat gradua ja sen valmistumista.

Toisaalta positiivista vaikutusta on selvästi. Nyt todella teen ja työstän graduani eteenpäin ja olen yrittänyt olla ahkera graduni eteen. Eli selkeästi piiskurin mukana olo motivoi minua tekemään graduani.

Prosessista on varmasti tulossa rankka, niin kuin gradun tekeminen yleensä on. Kuitenkin olen iloinen, että minulla on nyt piiskuri. Koska tuloksia näkyy jo.

-Perhis