tiistai 25. syyskuuta 2018

Olen oman elämäni herra

En ole päivittänyt blogiani vähään aikaan. Osittain siksi, että minulle ei ole tapahtunut mitään uutta tai merkittävää. Tai no, jos ei uutta niin itsetutkiskelua ja scenetaukoa ainakin.

Maaliskuusta lähtien olen tajunnut, että minulla on meneillään jonkinlainen scenetauko. En ole juuri käynyt bileissä ja miiteissä taffia ja yhtä epävirallista miittiä keväällä lukuunottamatta. En myöskään hengaile enää bdsm-baarissa kauhean paljon. Käyn lähinnä vilkaisemassa, onko meno siellä muuttunut ja kun totean, että samat trueaiheet ovat baarissa edelleen pinnalla, totean, että kyseinen sivusto ei tällä hetkellä ole juttuni. Kuten ei ole myöskään itse scene.

Minä vain kyllästyin sceneen. Siihen, että menen tapaamaan ja esittämään hyvää kaveria tai ystävää ihmisten kanssa, jotka eivät edes välttämättä tiedä oikeaa nimeäni. Kyllästyin kuppikuntameininkiin ja sisäänpäinlämpenevään toimintaan. Siihen, että ihmisiä kiinnostaa vain pervopuoleni, eikä muut asiat. Koko scene aiheuttaa tällä hetkellä minulle vain evvk-fiiliksen, vaikka mukavia ihmisiä scenessä onkin - mutta heitä taas tapaan mieluiten scenen ulkopuolella. Vaikka kahden kesken kahvilla.

Olen myös jo pidemmän aikaa ollut kyllästynyt baarin meininkiin. Sivusto, jossa ihmiset oikeasti väittelevät siitä, mikä on oikeanlaista kinkyilyä tai sivusto, jossa ei välttämättä uskota rikoksen uhriksi joutunutta subia, ei ole minun sivustoni. Totean baarista tällä hetkellä samalla tavalla kuin scenestä. Se ei tarjoa minulle tällä hetkellä kauheasti mitään, edes seuranhaun suhteen.

Yllättävää tai ei ehkä niin yllättävää kyllä, tauko on tehnyt hyvää. Olen tajunnut, että olen kokenut jonkinlaista ristipainetta scenessä ollessani. Olen miettinyt olenko tarpeeksi hyvä subi, kun en suostu siihen ja siihen mihin subit ehkä yleensä suostuvat. Olen ostanut fetish-vaatteita osittain ehkä siksi, koska olen ajatellut, että kinkyn pitää pukeutua fetishvaatteisiin ollakseen uskottava kinky. Vertaillut itseäni muihin.



Tauon aikana olen tajunnut, että vain minä määritän asiat elämässäni. Minkälaisiin vaatteisiin pukeudun, minkälaisista asioista tykkään kinkyilyssä jne. Kaikki nämä ovat vain minun päätettävissäni ja kenelläkään ei ole oikeutta tulla arvostelemaan valintojani. Koski sitten kinkyilyä tai normielämää.

Tauon aikana olen muutenkin harrastanut itsetutkiskelua. Olen tajunnut niin vahvasti sen, että tämä on minun elämäni ja teen itse valintoja elämässäni. Olen esimerkiksi jonkin aikaa kokenut halua pelkkään vaniljaseksiin, johtuen ehkä pimeistä illoista. En koe mitenkään huonoa omatuntoa halustani pelkkään tylsään vaniljaan tai mieti olevani epäuskottava kinky tämän haluni takia. Tämä on minun elämäni ja elän sitä niin kuin haluan. Vaikka muuttuisin uudestaan vaniljaksi, kellään ei pitäisi olla mitään arvosteltavaa.

Oivallus siitä, että olen tosiaankin oman elämäni herra, tuntuu hyvältä.

-Perhis


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti