Olenkin kirjoittanut joitakin kirjoituksia matalasta kipukynnyksestäni ja siitä, etten pidä itseäni varsinaisena masokistina. Vaikka noista kirjoituksista ei ole ajallisesti kuin vähän aikaa, on suhtautumiseni kipuun alkanut muuttua hiljalleen.
En tiedä voinko vieläkään kutsua itseäni varsinaisesti masokistiksi tai kipulutkaksi. En esimerkiksi usko saavani välttämättä orgasmia piiskatessa, kuten jotkut masokistit/subit saavat. Olen kuitenkin huomannut, että olen alkanut jollain tasolla nauttimaan kivusta erityisesti piiskausta. Maanantaiset leikkihetket erään masterin kanssa, jonka tapasin nyt toista kertaa, osoittivat, että jollain tapaa olen alkanut sietämään ja nauttimaan kivusta enemmän.
Kun ensimmäisellä kerralla sessioinnissa oli paljon nöyryytystä, niin tällä kertaa masteri halusi sisällyttää siihen enemmän kipua.Tiivistäen voin sanoa, että ensimmäisessä sessiossa sain piiskausta rinnoilleni sen jälkeen, kun niissä oli ollut pyykkipoikia ja toisessa sessiossa olin sidottuna mahalleni sänkyyn, kun master piiskasi minua pepulle.
Vaikka piiskan saaminen sattui, huomasin jollain tapaa nauttivani kivun saamisesta tai oikeastaan siitä alistumisen tilassa, jossa olin. Ennen kaikkea olin päättänyt, että minähän haluan kestää jopa kovempaa kipua kuin aikaisemmin. Ja vaikka en ihan ehkä täysin tunnustanut itselleni, niin sisimmässäni halusin saada kipua. Saada piiskaa. Ja minähän sain. Josta on todisteena kauniit jäljet rinnoissani.
Jälkiin oikeastaan kulminoituu jonkinlainen suhtautumiseni muuttuminen kipuun. Naureskelin itselleni, että jälkien kauhistelemisen sijaan olin jopa ylpeä jäljistä ja varsinkin jäljet rinnoissani näyttivät.. kauniilta. Ja ajatus, että minulla on tälläkin hetkellä jälkiä piiskauksesta tuntuu hyvältä. Eikä yhtään pahalta tai epämiellyttävältä.
Toisaalta ehkä kyseessä ei olekaan pelkkä kipu itsessään, vaan se alistumisen tunne, joka tuli siitä, kun sain piiskaa. Kun olin avuttomana sidottuna tuoliin ja sänkyyn, sain piiskaa hyvinkin kovaa rinnoilleni ja pepulleni, tunsin olevani täysin alistunut masterille. Täysin hänen vallassaan. Ja voi että nautin tuosta vallantunteesta ja avuttomuudesta.
Saa nähdä, minkälainen kipulutka tästäkin naisesta ehkä muodostuu jossain vaiheessa..
En tiedä voinko vieläkään kutsua itseäni varsinaisesti masokistiksi tai kipulutkaksi. En esimerkiksi usko saavani välttämättä orgasmia piiskatessa, kuten jotkut masokistit/subit saavat. Olen kuitenkin huomannut, että olen alkanut jollain tasolla nauttimaan kivusta erityisesti piiskausta. Maanantaiset leikkihetket erään masterin kanssa, jonka tapasin nyt toista kertaa, osoittivat, että jollain tapaa olen alkanut sietämään ja nauttimaan kivusta enemmän.
Kun ensimmäisellä kerralla sessioinnissa oli paljon nöyryytystä, niin tällä kertaa masteri halusi sisällyttää siihen enemmän kipua.Tiivistäen voin sanoa, että ensimmäisessä sessiossa sain piiskausta rinnoilleni sen jälkeen, kun niissä oli ollut pyykkipoikia ja toisessa sessiossa olin sidottuna mahalleni sänkyyn, kun master piiskasi minua pepulle.
Vaikka piiskan saaminen sattui, huomasin jollain tapaa nauttivani kivun saamisesta tai oikeastaan siitä alistumisen tilassa, jossa olin. Ennen kaikkea olin päättänyt, että minähän haluan kestää jopa kovempaa kipua kuin aikaisemmin. Ja vaikka en ihan ehkä täysin tunnustanut itselleni, niin sisimmässäni halusin saada kipua. Saada piiskaa. Ja minähän sain. Josta on todisteena kauniit jäljet rinnoissani.
Jälkiin oikeastaan kulminoituu jonkinlainen suhtautumiseni muuttuminen kipuun. Naureskelin itselleni, että jälkien kauhistelemisen sijaan olin jopa ylpeä jäljistä ja varsinkin jäljet rinnoissani näyttivät.. kauniilta. Ja ajatus, että minulla on tälläkin hetkellä jälkiä piiskauksesta tuntuu hyvältä. Eikä yhtään pahalta tai epämiellyttävältä.
Toisaalta ehkä kyseessä ei olekaan pelkkä kipu itsessään, vaan se alistumisen tunne, joka tuli siitä, kun sain piiskaa. Kun olin avuttomana sidottuna tuoliin ja sänkyyn, sain piiskaa hyvinkin kovaa rinnoilleni ja pepulleni, tunsin olevani täysin alistunut masterille. Täysin hänen vallassaan. Ja voi että nautin tuosta vallantunteesta ja avuttomuudesta.
Saa nähdä, minkälainen kipulutka tästäkin naisesta ehkä muodostuu jossain vaiheessa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti