Tylsä taviskinky

Välillä tuntuu, että ollakseen ns oikea ja hyväksyttävä kinky, pitäisi olla mahdollisimman erilainen. Erottautua massasta ja tehdä mahdollisimman paljon erikoisia asioita.  Toisaalta skenen sisällä on nähtävissä myös tietynlaista massan mukana menoa. Kaikki tuntuvat kuuntelen goottimusaa tai konemusiikkia, tykkäävän goottikulttuurista, harrastavan larppausta ja roolipelejä, jokainen tuntuu olevan poly, radikaaleja mielipiteitä asioista.. Näissä asioissa ei ole mitään pahaa, mutta mitä sitten jos ei tykkää näistä asioista ja edustaa monessa asiassa valtaväestöä ja valtaväestön mielipiteitä, näkemyksiä ja mielenkiinnon kohteita? Välillä tuntuu, että tavallisuus ylipäätänsä on nykyisessä yhteiskunnassa kirosana, kaikkien pitäisi olla niin erikoisia ja erottautua massasta.

Tällainen ajattelu saa pohjimmiltaan hyvin tavallisen taviskinkyn välillä ahdistumaan. Yritän koko ajan ajatella, että tärkeintä on, että olen itse tyytyväinen elämääni ja itseeni. Ja tiedän, ettei kukaan - edes master- voi ja saa määritellä sitä, että minkälainen minun pitäisi olla. Mutta on kun rajattu joukko ihmisiä ja aina vain tulee uusia keskusteluja siitä, että tällainen ja tällainen on oikea kinky ja oikeat mieltymykset elämässä, niin kyllä se pistää ahdistamaan. Vaikka kuinka yrittää ajatella, että paskat, tää on mun oma elämä ja teen siitä oman näköiseni.

Välillä sitä toivoisikin, että kaltaiseni taviskinkyt saisivat enemmän puheenvuoroa. Me taviskinkyt, jotka katsomme ehkä salaa salkkareita netistä tai telkkarista. Katsomme ehkä ei niin salaa vain elämää-sarjaa ja itkemme avoimesti artistien koskettaville esityksille. Goottimusan sijaan kuuntelemme ehkä suomipoppia tai jopa räppiä. Me, jotka kinkyjen suosikkimaan Saksan lisäksi voisimme lähteä Pariisiin, New Yorkiin tai johonkin muuhun trendikkääseen kaupunkiin? Me, jotka haaveilemme loppujen lopuksi aivan tavallisista asioista ja monen mielestä siitä tylsästä elämästä eli omasta talosta, lapsista, lemmikistä, autosta (Audista tai Bemarista), yksiavioisesta parisuhteesta ja aivan siitä normaalista, joskus jopa tylsästä arjesta?

Vai onko tällaisia taviskinkyjä minun lisäkseni? Jotka eivät yritä jokaisessa asiassa olla erikoinen, erilainen tai muuten vain erottautua joukosta ja massasta? Jotka kyllä erottautuvat massassa joissakin asioissa, mutta ovat pohjimmiltaan aivan taviksia. Tylsiä taviksia.

- Perhis, joka tunnustaa seuraavansa joskus salkkareita ja kuuntelevan välillä räppiä.