Blogini otsikko on naapurintyttö köysissä - se kuvasti blogini aloittaessa suosikkimieltymystäni bdsm:n parissa. Nyt olen jo jonkin aikaa kirjoitellut blogia, tajusin etten ole käsitellyt sen tarkemmin suhdettani sitomiseen ,erityisesti köysiin. Tätä samaa aihetta ovat käsitelleet jo pikkusisko ja Tetris blogeissaan, joten anteeksi aiheen ''kopiointi''. :)
Suhtautumiseni sitomiseen on muuttunut hieman, kuten eräässä päivityksessäni toin esille. Nykyään sidotuksi joutuminen ei ole minulle välttämättä se asia, jota nimenomaan odotan sessioissa. Se on kivaa ja mielelläni pääsen sidotuksi sessiossa, mutta voin myös sessioida ilman varsinaista sitomista. Mutta tykkään kuitenkin edelleen perhanasti sitomisesta. En sitä voi kiistää, vaikka voin periaatteessa sessioida ilman sidotuksi tulemista.
Minulle sitominen aiheuttaa kahta lajia tuntemuksia. Kiihottumisen tunteita ja nautinnon tunteita. Nämä tunteet vaihtelevat sen mukaan, mikä on tilanne, missä minua sidotaan. Jos minua sidotaan bileissä, mutta kyseessä on vain bilesidonta eikä varsinaista sessioimista, en välttämättä koe kiihottumista. Näissä tilanteissa saan kyllä nautintoa sitomisesta, mutta en voi sanoa kiihottuvani samalla tavalla kuin jos kyseessä olisi selkeästi sessioinnissa tapahtuva sitominen. Tällöin saamani nautinto ja mielihyvä on erilaista. Kun pääsen köysiin tarkoituksenani olla vain sidottuna, niin huomaan muuttuvani rennoksi. Usein huomaan, että minua alkaa väsyttään, kun minua sidotaan. En pidä tätä merkkinä, että pitäisin sitomista tylsänä. Vaan sen merkkinä, että pystyn olemaan sidottuna rento ja raukea.
Jos sitominen taas enteilee sessiota, niin huomaan melkein valuvani jo siitä, että sitoja ottaa köydet esiin. Mielenkiintoinen havainto on myös se, että näissä tilanteissa minua alkaa usein panettamaan ja olen pohtinut, että mielessäni yhdistän tällöin sidotuksi tulemisen panemiseen ja alistumisen tunteeseen. Tämähän on mielestäni vähän väärä mielikuva, koska sitominenhan ei läheskään aina enteile alistumista tai panemista.
Joskus huomaan ajattelevani, että sitominen merkitsee aina sitä, että alistun. Mutta näinhän se ei oikeasti mene. Jos minua sidotaan esimerkiksi kuvauksiin tai minulle tehdään bilesidontaa, niin minähän olen näissä tilanteissa tasa-arvoinen toisen kanssa. Vaikka kuvauksiakin varten minut sidottaisiin tiukasti sänkyyn, en pitäisi kyseisessä tilanteesta sitomista alistuksen merkkinä. Vaan nautinnon ja mielihyvän tuottajana. Ja visuaalisen puolen tuottajana.
Niin ja vielä sidonnan visuaalisesta puolesta. Tarviiko muuta sanoa kuin että shibari, kinbaku jne on äärettömän kaunista katseltavaa?
-Perhis
Suhtautumiseni sitomiseen on muuttunut hieman, kuten eräässä päivityksessäni toin esille. Nykyään sidotuksi joutuminen ei ole minulle välttämättä se asia, jota nimenomaan odotan sessioissa. Se on kivaa ja mielelläni pääsen sidotuksi sessiossa, mutta voin myös sessioida ilman varsinaista sitomista. Mutta tykkään kuitenkin edelleen perhanasti sitomisesta. En sitä voi kiistää, vaikka voin periaatteessa sessioida ilman sidotuksi tulemista.
Minulle sitominen aiheuttaa kahta lajia tuntemuksia. Kiihottumisen tunteita ja nautinnon tunteita. Nämä tunteet vaihtelevat sen mukaan, mikä on tilanne, missä minua sidotaan. Jos minua sidotaan bileissä, mutta kyseessä on vain bilesidonta eikä varsinaista sessioimista, en välttämättä koe kiihottumista. Näissä tilanteissa saan kyllä nautintoa sitomisesta, mutta en voi sanoa kiihottuvani samalla tavalla kuin jos kyseessä olisi selkeästi sessioinnissa tapahtuva sitominen. Tällöin saamani nautinto ja mielihyvä on erilaista. Kun pääsen köysiin tarkoituksenani olla vain sidottuna, niin huomaan muuttuvani rennoksi. Usein huomaan, että minua alkaa väsyttään, kun minua sidotaan. En pidä tätä merkkinä, että pitäisin sitomista tylsänä. Vaan sen merkkinä, että pystyn olemaan sidottuna rento ja raukea.
Jos sitominen taas enteilee sessiota, niin huomaan melkein valuvani jo siitä, että sitoja ottaa köydet esiin. Mielenkiintoinen havainto on myös se, että näissä tilanteissa minua alkaa usein panettamaan ja olen pohtinut, että mielessäni yhdistän tällöin sidotuksi tulemisen panemiseen ja alistumisen tunteeseen. Tämähän on mielestäni vähän väärä mielikuva, koska sitominenhan ei läheskään aina enteile alistumista tai panemista.
Joskus huomaan ajattelevani, että sitominen merkitsee aina sitä, että alistun. Mutta näinhän se ei oikeasti mene. Jos minua sidotaan esimerkiksi kuvauksiin tai minulle tehdään bilesidontaa, niin minähän olen näissä tilanteissa tasa-arvoinen toisen kanssa. Vaikka kuvauksiakin varten minut sidottaisiin tiukasti sänkyyn, en pitäisi kyseisessä tilanteesta sitomista alistuksen merkkinä. Vaan nautinnon ja mielihyvän tuottajana. Ja visuaalisen puolen tuottajana.
Niin ja vielä sidonnan visuaalisesta puolesta. Tarviiko muuta sanoa kuin että shibari, kinbaku jne on äärettömän kaunista katseltavaa?
-Perhis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti