sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Rajojen ylittämisestä

Tällä kertaa aiheena omien rajojen ylitys kinkyilyssä.

Olen toki sitä mieltä, että sovittua rajoja ja ei-asioiden listaa pitää kunnioittaa. Mielestäni ketään ei saa pakottaa menemään omien rajojen yli, varsinkin jos ei asioiden-listalla on sellaisia, joiden kokeileminen aiheuttaisi oikeasti paniikkia (esimerkiksi neulakammoiselle en suosittelisi välttämättä neulojen kokeilemisesta sessioinnissa). Mutta omien kokemusten myötä olen myös havahtunut siihen, että niitä omia rajojaan voi kehittää ja jos on jotain pelkoa tiettyä asiaa kohtaan, niin rajoja ylittämällä voi päästä peloista irti.

Omalla kohdallani hyvä esimerkki oli pyykkipoikien käyttö. Vaikka ne eivät suoranaisesti olleet ei-listallani, niin silti en ollut uskaltanut kokeilla niitä aikaisemmin. Olin pelännyt kipua ja sitä, etten ei-masokistina nauttisi kivusta. Mutta nyt herra P:n kanssa kokeillessani (tai saadessani pyykkipojat rintoihini ja häpyhuuliini, miten sen haluakaan ilmaista), huomasin etteivät pyykkipojat tuntunetkaan niin pahoilta. Olin oikeastaan pelännyt hyvin turhaan niiden käyttöä.

Yksi mielenkiintoisimmista omien rajojen ylityksestä tapahtui sessioidessa erään herran kanssa, joka tunsi kiihotusta sitä kohtaan, jos nainen oksentaisi syväkurkuttaessa. Kun kuulin tästä, en suoraan lytännyt ideaa, koska noh olen kokeilunhaluinen ja toisaalta jos mies tykkää erityisesti jostain asiasta, niin haluan miellyttää toista.. Noh hänen kanssaan ensimmäistä kertaa sessioidessaan hän pani minua alusta lähtien hyvin lujaa ja syvälle suuhun ja tuolloin koin ensimmäistä kertaa sen, että oksensin suihinottaessa. Kokemus oli mielenkiintoinen ja nyt jälkeäpäin ajatellen hyvin kiihottava. Kun oksensin ensimmäisen kerran, säikähdin toki sitä aluksi. Oksentaminen on kuitenkin niin äärimmäinen asia, jonka yhdistää krapulaan/oksennustautiin. Mutta kun näin toisen saavan kicksejä siitä, että oksensin suihinoton seurauksena, niin tunsin itsekin mielihyvää ja ajattelin, että jatketaan sitten tällä linjalla. Tuli sitten oksennettua pari kertaa lisää session aikana..

Mitä haluan tällä kirjoituksella ja kokemusteni jakamisella sanoa? Sitä, että vaikka omia rajoja pitää toki kunnioittaa, niin niitä voi kuitenkin venyttää ja ylittää. Toki en sano, että nyt jokaisen pitäisi tämän kirjoituksen myötä lähteä kokeilemaan ei-listalla olevia asioita, koska jos oikeasti tietää saavansa esimerkiksi veitsistä/neuloista paniikkikohtauksia, niin niitä paniikkikohtauksia on turha lähteä saamaan. Mutta turvallisen ihmisen kanssa niitä rajoja voi kuitenkin venyttää, kun vain tämä rajojen ylitys tapahtuu molempien omasta tahdosta. Joskus niitä rajoja ylittämällä voi nimittäin huomata, että pelkäämänsä asia onkin ihan kiihottavaa ja vaikka ei itse saisi niin nautintoa kyseisestä asiasta, niin se, että näkee toisen nauttivan, voi tuoda jo paljonkin mielihyvää itselle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti