Naputtelen väsynein silmin ja ajatuksin jälleen kerran yhtä työhakemusta. Painan lähetä-nappia ja jälleen kerran yksi työnantaja on saanut hakemukseni ja Cv:ni. Pieni toivon kipinä herää aina hakemuksen lähettämisen jälkeen. Mitä jos vihdoinkin tärppäisi. Sitten kun sähköpostiin kilahtaa jo tutuksi tullut viesti, ''et valitettavasti tullut valituksi'', se pieni toivon kipinä katoaa jonnekin syviin uumeniin.
Valmistumiseni jälkeen työnhaku on vienyt paljon aikaani. Olen siinä mielessä hyvässä asemassa, että olen kyllä töissä tällä hetkellä, mutta työt eivät vastaa ollenkaan koulutustani ja palkkakin on huono. Olen sen hyväksynyt, että täysin koulutustani vastaavia töitä en välttämättä löydä, joten minulle kelpaisi melkein mikä tahansa työ ja olenkin ottanut asenteen, että en halua nirsoilla liikaa työn suhteen.
Työn saanti ei kuitenkaan ole nykyään helppoa. Saadakseen työn, pitäisi olla tietty koulutus, työkokemusta kyseiseltä alalta ainakin viisi vuotta, mutta pitäisi kuitenkin nuori tai nuorekas ihminen, sosiaalinen, rohkea jne jne. Koska itselläni on hyvin harvinainen koulutusala ja sivuaineetkin vähän huonosti valittuja, monet työpaikat karsiutuvat kohdallani pois. Tykkäisin esimerkiksi paljon viestinnän alan työtehtävistä, mutta koska minulla ei ole viestinnän alan koulutusta, se karsii kyseiset työt aika paljon omalla kohdallani pois.
Yritän koko ajan olla toiveikas. Ajatella, että kyllä Suomessa töitä riittää. Ja ajatella, että varmasti sitä jotain työtä löytyy ennemmin tai myöhemmin. Mutta kun jatkuvasti saa vain kielteisiä vastauksia, niin kyllä se kummasti vetää mielen matalaksi ja saa sen pienenkin toivon kipinän katoamaan.
Mutta yritän olla positiivinen ja ajatella, että paistaa se aurinko vielä risukasaankin.
- Perhis
Valmistumiseni jälkeen työnhaku on vienyt paljon aikaani. Olen siinä mielessä hyvässä asemassa, että olen kyllä töissä tällä hetkellä, mutta työt eivät vastaa ollenkaan koulutustani ja palkkakin on huono. Olen sen hyväksynyt, että täysin koulutustani vastaavia töitä en välttämättä löydä, joten minulle kelpaisi melkein mikä tahansa työ ja olenkin ottanut asenteen, että en halua nirsoilla liikaa työn suhteen.
Työn saanti ei kuitenkaan ole nykyään helppoa. Saadakseen työn, pitäisi olla tietty koulutus, työkokemusta kyseiseltä alalta ainakin viisi vuotta, mutta pitäisi kuitenkin nuori tai nuorekas ihminen, sosiaalinen, rohkea jne jne. Koska itselläni on hyvin harvinainen koulutusala ja sivuaineetkin vähän huonosti valittuja, monet työpaikat karsiutuvat kohdallani pois. Tykkäisin esimerkiksi paljon viestinnän alan työtehtävistä, mutta koska minulla ei ole viestinnän alan koulutusta, se karsii kyseiset työt aika paljon omalla kohdallani pois.
Yritän koko ajan olla toiveikas. Ajatella, että kyllä Suomessa töitä riittää. Ja ajatella, että varmasti sitä jotain työtä löytyy ennemmin tai myöhemmin. Mutta kun jatkuvasti saa vain kielteisiä vastauksia, niin kyllä se kummasti vetää mielen matalaksi ja saa sen pienenkin toivon kipinän katoamaan.
Mutta yritän olla positiivinen ja ajatella, että paistaa se aurinko vielä risukasaankin.
- Perhis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti