Minä olen ujo ja ajoittain epävarmakin ihminen. Tämä on asia, joka saattaa yllättää monet. Kirjoitan kuitenkin avointa ja rehellistä blogia, bdsm-baarin puolella kirjoitan joskus hyvinkin suorasanaisesti ja räväkästi ja lisäilen rohkeita kuvia. Siksi monet yllättävät, kun tapaavat minut livenä. Vastassa onkin räväkkäsuisen naisen sijaan ujo, rauhallinen ja hieman epävarmakin naapurintyttö.
En ole onneksi sentään niin ujo, etten saisi sanaa suustani. Bileissäkin uskalla suht sujuvasti jutella vieraiden ihmisten kanssa, vaikka en itse aina välttämättä ole aloitteentekijä. Minun kohdallani ujous näyttäytyy lähinnä, jos olen isossa porukassa, jossa on paljon tuntemattomia ihmisiä ja jos joudun kenties olemaan vielä huomion keskipiste. Kahdenkesken ja pienemmissä porukoissa olen taas hyvinkin erilainen ihminen. En ole välttämättä tuolloinkaan mikään ihminen, joka olisi suuna ja päänä ja viihtyisi huomionkeskipisteenä, mutta oloni on kuitenkin paljon rentouneempi ja mukavampi. Eli toivoton tapaus en kuitenkaan ole.
Vaikka tiedostan ihan hyvin ujouteni ja epävarmuuteni, minun on ollut kuitenkin vaikea hyväksyä sitä. Varsinkin silloin kun, kuulee toisen suusta, että olen ujo, niin koen ujouteni kuin iskuna vasten kasvoja. Miksi otan näin raskaasti asian, joka nyt vain on osa minua?
Siksi, että ujous ja epävarmuus ovat niitä e-hyväksyttyjä asioita nykyään. Kukaan ei halua olla nykyään ujo ja epävarma ja nämä piirteet näyttäytyvät hyvin kielteisinä. Tämänhän huomaa jos työpaikkailmoituksia lukiessa. Työnantajat hakevat automaattisesti itsevarmaa ja ekstroverttiä tyyppiä, kun taas ujous ja epävarmuuus koetaan huonoina asioina. Ujoushan ei ole mielestäni töiden kannalta välttämättä mikään huono piirre. Ujoillakin ihmisillä on usein kuitenkin työrooli, joka on erilainen kuin varsinainen minärooli, joten ujo ihminen voi vastavuoroisesti taas olla töissä hyvinkin rohkea. Epävarma ihminen ei taas välttämättä ole aina epävarma, joten töissä voi löytyä mukavasti itsevarmuutta.
Tiedän, että oma tilanteeni ei ole toivoton saati paha. Minulla on paljon ystäviä ja tuttuja ja tutustun lähes aina johonkin uuteen ihmisee, jos olen esimerkiksi käymässä bileissä. Olen aina saanut jonkinlaisia töitä, vaikka pelotellaan, että ujot ihmiset eivät löydä töitä. Seuranhakumielessä minusta on kiinnostuttu ja minuun on ihastuttu, vaikka olen ujo. Eli loppupeleissä minulla on oikein mukava tilanne elämässäni.
Kuitenkin, vaikka aina puhumme siitä, kuinka tärkeää on hyväksyä itsensä sellaisena kuin on - ja tärkeää se tietysti on, en ole kuitenkaan täysin tyytyväinen ujouteeni ja epävarmuuteni. Tiedän kuitenkin, että näistä kahdesta asiasta voi päästä eroon tai jos ei pääse kokonaan eroon, niin voi ainakin vähentää näiden näkymistä.
Tavoitteenani onkin päästä pikku hiljaa eroon näistä kahdesta asiasta. Tiedän, että tie voi tulla olemaan pitkä ja kuoppainen ja tiedän myös, että tämä prosessi vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Uskon kuitenkin siihen, että harjoittelemalla ja kehittämällä itseään, voin ainakin vähentää näiden kahden piirteen esilläoloa.
Ja elämä ja sen tuoma elämänkokemus - uskon, että tässä on lopulta se paras lääke.
-Perhis
En ole onneksi sentään niin ujo, etten saisi sanaa suustani. Bileissäkin uskalla suht sujuvasti jutella vieraiden ihmisten kanssa, vaikka en itse aina välttämättä ole aloitteentekijä. Minun kohdallani ujous näyttäytyy lähinnä, jos olen isossa porukassa, jossa on paljon tuntemattomia ihmisiä ja jos joudun kenties olemaan vielä huomion keskipiste. Kahdenkesken ja pienemmissä porukoissa olen taas hyvinkin erilainen ihminen. En ole välttämättä tuolloinkaan mikään ihminen, joka olisi suuna ja päänä ja viihtyisi huomionkeskipisteenä, mutta oloni on kuitenkin paljon rentouneempi ja mukavampi. Eli toivoton tapaus en kuitenkaan ole.
Vaikka tiedostan ihan hyvin ujouteni ja epävarmuuteni, minun on ollut kuitenkin vaikea hyväksyä sitä. Varsinkin silloin kun, kuulee toisen suusta, että olen ujo, niin koen ujouteni kuin iskuna vasten kasvoja. Miksi otan näin raskaasti asian, joka nyt vain on osa minua?
Siksi, että ujous ja epävarmuus ovat niitä e-hyväksyttyjä asioita nykyään. Kukaan ei halua olla nykyään ujo ja epävarma ja nämä piirteet näyttäytyvät hyvin kielteisinä. Tämänhän huomaa jos työpaikkailmoituksia lukiessa. Työnantajat hakevat automaattisesti itsevarmaa ja ekstroverttiä tyyppiä, kun taas ujous ja epävarmuuus koetaan huonoina asioina. Ujoushan ei ole mielestäni töiden kannalta välttämättä mikään huono piirre. Ujoillakin ihmisillä on usein kuitenkin työrooli, joka on erilainen kuin varsinainen minärooli, joten ujo ihminen voi vastavuoroisesti taas olla töissä hyvinkin rohkea. Epävarma ihminen ei taas välttämättä ole aina epävarma, joten töissä voi löytyä mukavasti itsevarmuutta.
Tiedän, että oma tilanteeni ei ole toivoton saati paha. Minulla on paljon ystäviä ja tuttuja ja tutustun lähes aina johonkin uuteen ihmisee, jos olen esimerkiksi käymässä bileissä. Olen aina saanut jonkinlaisia töitä, vaikka pelotellaan, että ujot ihmiset eivät löydä töitä. Seuranhakumielessä minusta on kiinnostuttu ja minuun on ihastuttu, vaikka olen ujo. Eli loppupeleissä minulla on oikein mukava tilanne elämässäni.
Kuitenkin, vaikka aina puhumme siitä, kuinka tärkeää on hyväksyä itsensä sellaisena kuin on - ja tärkeää se tietysti on, en ole kuitenkaan täysin tyytyväinen ujouteeni ja epävarmuuteni. Tiedän kuitenkin, että näistä kahdesta asiasta voi päästä eroon tai jos ei pääse kokonaan eroon, niin voi ainakin vähentää näiden näkymistä.
Tavoitteenani onkin päästä pikku hiljaa eroon näistä kahdesta asiasta. Tiedän, että tie voi tulla olemaan pitkä ja kuoppainen ja tiedän myös, että tämä prosessi vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Uskon kuitenkin siihen, että harjoittelemalla ja kehittämällä itseään, voin ainakin vähentää näiden kahden piirteen esilläoloa.
Ja elämä ja sen tuoma elämänkokemus - uskon, että tässä on lopulta se paras lääke.
-Perhis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti