Kinkyelämä vs vaniljaelämä

Huomaan, että nykyään jaan eletyn elämäni kahtia. Se, mitä tällä hetkellä elän, kuuluu minun kinkyelämääni. Aikoinaan eletty vaniljaelämä taas on menneisyyttä. Jotenkin näen, että kinkyys ja vanilja jakavat elämäni kahtia.

Vaikka arkeni on periaatteessa hyvinkin samanlaista mitä vaniljaelämässä - käyn töissä, opiskelen vielä jonkin aikaa, kuntoilen jne, on elämä lopulta muuttunut hyvinkin paljon kinkyyden myötä. Koen, että kinkyys on rikastuttanut ja tuonut elämääni todella paljon sisältöä.

Ensinnäkin uudet ihmiset. Olen vime vuosina saanut uusia ihmisiä elämääni paljon enemmän kuin vaniljavuosia. Suurin osa uusista ihmisistä on yllättäen kinkyjä, vaikka olen saanut uusia ystäviä myös vaniljoista. Tutustumani ihmiset ovat muutenkin paljon mielenkiintoisempia ihmisiä kuin vuosiin. Nuo eri ihmiset ovat rikastuttaneet elämääni todella paljon. Lisäksi näiden ihmisten kanssa olen päässyt kokemaan paljon unohtumattomia asioita, enkä puhu pelkästään kinkyydestä.

Bileet ja miitit taas ovat tuoneet omanlaistansa seuraelämää elämääni. Bileissä tunnen olevani kuin kotona ja miitit ovat kanssa kiva lisä elämään. Harmi vain, kun kiireinen arki välillä estää esimerkiksi pääsemästä mitteihin usein.

Seksielämästä puhumattakaan. Vaikka viime kuukausina sessiointirintamalla on ollut vähän hiljaisempaa, olen saanut kuitenkin parempaa seksiä kuin koskaan. Olenkin naureskellut, että tylsä vaniljaseksi on muuttunut kertaheitolla parempaan suuntaan. Jotain tylsästä vaniljaseksiselämästä voinee kertoa se, että mieleeni ei juuri ole jäänyt yhtään sellaista seksikokemusta, jota muistelisin näin jälkikäteen. Varsinkin kun on tehnyt hyppäyksen kinkymaailmaan, niin kaikki vaniljaseksikokemukset tuntuvat vain harmaalta, samalta massalta.

Kinkyelämä on juurtunut niin syvälle elämääni, että menneeseen vaniljaelämään kuuluvat asiat tuntuvat nykyään tylsiltä ja kinkyys monessa asiassa vie voiton. Minulla on hyvä esimerkki tästä parin viikon takaa:

Pohdin tuolloin menoani  Tampereella järjestettäviin Fetish x Goth bileisiin, jotka olivat perjantaina 28.4. Bileissä kinkyväki kohtasi crossdessing-porukan, eli bileissä pyöri gootteja, kumi-ihmisiä ja vaikka varsinaista sessiointia ei bileissä ollut, niin sidontaa ja piiskausta oli kuitenkin tiedossa.

Aluksi emmin bileisiin menoa. Vaikka olenkin kinky ja pukeudun nykyään korsetteihin ja jopa salaa haaveilen kumi ja pvc-vaatteista, en kuitenkaan koe olevani gootti. Kuitenkin kun bilejalkaani hieman vipatti ja en ole pitkään aikaan päässyt käymään missään kinkybileissä, päätin lähteä, enkä kadu yhtään. Ilta oli todella mukava ja totesin jälleen, että pervoporukassa koen oloni niin kotoisaksi. Ja vaikka bileet eivät olleet Tampereen kinky-yhdistys Rsykeen järjestämät, niin bilepaikka, Gay-yökerho Mixei kenties teki oloni vielä kotoisammaksi. Olen kokenut ensimmäiset kinkybileet juuri Mixeissä ja olen aina sanonut, että juuri Tampereen bileissä minulla on kotoisin olo. En myönnä Tampereella olevan vaikutusta asiaan, heh.

Seuraavana päivänä minulla oli töitä ja niin oli myös sitä seuraavana päivänä. Samana lauantai-iltana viestittelin työkaverini kanssa baariin lähtemisestä. Ystäväni on todennäköisesti vanilja, mutta hän on kuitenkin mukava ihminen ja olemme hänen kanssaan käyneet pari kertaa viihteellä. Ja tässä tapauksessa viihteellä käyminen tarkoittaa perus yökerhoon menemistä. Ei sillä, nämä pari kertaa perus yökerhossa ovat olleet yllättävän mukavia, varsinkaan kun en loppujen lopuksi enää kauhean paljon yökerhoissa käy.

Minulla oli lauantai-iltana hivenen väsynyt olo ja kesken kevään ilmestynyt takatalvi aiheutti sen, että olisin vain halunnut hautautua lämpimän peiton alle. Jotenkin työkaverini sai kuitenkin houkuteltua minut liikkeelle ja lähtemään baariin.

Vaikka ilta oli sinänsä ihan mukava - työkaverini kanssa on ihan kiva lähteä viihteelle - niin totesin, että tässä tapauksessa eilinen kinkyilta vei 100-0. Täynnä oleva yökerho ei innostanut, musiikkikaan ei ollut tällä kertaa niin hyvää, en jaksanut juurikaan tanssia ja känniset ja tönivät (vanilja)ihmiset ärsyttivät. Lähdinkin osittain seuraavan aamun töiden takia aikasemmin kotiin, kun työkaverini jäi vielä tanssimaan.

Vaikka vanijaelämästä on säilynyt joitakin hyviä asioita, kuten edelleen tärkeät vaniljaystävät, niin silti voin vain todeta, että kinkyelämä vie nykyään monessa asiassa 100-0. Niin paljon iloa ja sisältöä se on tuonut elämääni. Eletty vaniljaelämä taas edustaa minulle menneisyyttä ja vaikka kyseisestä elämästä on jäänyt myös ihan hyviä muistoja, niin se edustaa kuitenkin minulle aikaa, johon en tahdo enää palata. Missään asiassa.

-Perhis