Kirjoitinkin blogini alkutaipaileilla siitä, että koin tuolloin ajoittan tunnetta, että olen ulkopuolinen skenessä. En muista minkä syiden takia muka koin olevani ulkopuolinen tuolloin - johtuiko se siitä, että olin se taviksen näköinen tyyppi bileissä, joka ei ollut korsetti tai latexvaatteet päällä, vai siitä, että olin se kiltin naapurintytön näköinen nainen lukuisten goottien joukossa.
Vaikka jonkinlainen ulkopuolisuuden tunne saattaa edelleen yrittää tulla esiin pinnan alla, olen ilokseni huomannut, että minut on toivotettu tervetulleeksi perheeseen - kinkyskeneen. Kun nyt mietin noit ajatuksiani ulkopuolisuuden tunteesta, ne ovat oikeastaan aika naurettavia. Kyllä, olen se kiltin näköinen tyttö, josta ei heti uskoisi, että olen kinky. En ole vielä tähän asti pukeutunut latexiin tai kumiin ja olen vasta nyt oppinut monien muiden kinkyjen tapaan nauttimaan kivun saamisesta. Mutta vaikka jollain tapaa eroaisin joukosta, se ei muuta sitä tosiasiaa, että olen aivan yhtä kinky kuin hekin. Kuulun aivan yhtälailla skeneen kuin kaikki muutkin. Ja kukaan ei ole tätä kyseenalaistanut. Kukaan ei ole moittinut minua epäkinkyksi tai katsonut minua nenänvartta pitkin, jos en ole pukeutunut skenen mukaisiin vaatteisiin. Ja kukaan ei ole tähän mennessä arvostellut, etten ole ollut niin kipulutka. Nämä kaikki ovat olleet oman pääni ongelmia.
Päinvastoin huomaan, että porukka on ottanut minut hyvin vastaan ja pitkästä aikaa tuntuu kivalta huomata, että olen löytänyt elämääni samanhenkisiä ihmisiä. Ihmisiä, joiden kanssa voin olla täysin sellainen pervo kuin olen, ilman että pitäisi jotenkin pelätä oman pervoutensa näyttämistä. Ihmisiä, joiden kanssa voin olla muutenkin oma itseni ja tunnustaa omat heikkouteni. Ihmisiä, joiden kanssa voin viettää vapaa-aikaa, oli se sitten kinkyilyä tai jotain tavallista aktiviteettiä.
Minulle aikoinaan todettua: ''Kuulut perheeseen, senkin pervo''.
Ja tuo toteamus hymyilyttää ja tuntuu tällä hetkellä erittäin hyvältä.
-Perhis
Vaikka jonkinlainen ulkopuolisuuden tunne saattaa edelleen yrittää tulla esiin pinnan alla, olen ilokseni huomannut, että minut on toivotettu tervetulleeksi perheeseen - kinkyskeneen. Kun nyt mietin noit ajatuksiani ulkopuolisuuden tunteesta, ne ovat oikeastaan aika naurettavia. Kyllä, olen se kiltin näköinen tyttö, josta ei heti uskoisi, että olen kinky. En ole vielä tähän asti pukeutunut latexiin tai kumiin ja olen vasta nyt oppinut monien muiden kinkyjen tapaan nauttimaan kivun saamisesta. Mutta vaikka jollain tapaa eroaisin joukosta, se ei muuta sitä tosiasiaa, että olen aivan yhtä kinky kuin hekin. Kuulun aivan yhtälailla skeneen kuin kaikki muutkin. Ja kukaan ei ole tätä kyseenalaistanut. Kukaan ei ole moittinut minua epäkinkyksi tai katsonut minua nenänvartta pitkin, jos en ole pukeutunut skenen mukaisiin vaatteisiin. Ja kukaan ei ole tähän mennessä arvostellut, etten ole ollut niin kipulutka. Nämä kaikki ovat olleet oman pääni ongelmia.
Päinvastoin huomaan, että porukka on ottanut minut hyvin vastaan ja pitkästä aikaa tuntuu kivalta huomata, että olen löytänyt elämääni samanhenkisiä ihmisiä. Ihmisiä, joiden kanssa voin olla täysin sellainen pervo kuin olen, ilman että pitäisi jotenkin pelätä oman pervoutensa näyttämistä. Ihmisiä, joiden kanssa voin olla muutenkin oma itseni ja tunnustaa omat heikkouteni. Ihmisiä, joiden kanssa voin viettää vapaa-aikaa, oli se sitten kinkyilyä tai jotain tavallista aktiviteettiä.
Minulle aikoinaan todettua: ''Kuulut perheeseen, senkin pervo''.
Ja tuo toteamus hymyilyttää ja tuntuu tällä hetkellä erittäin hyvältä.
-Perhis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti