maanantai 14. maaliskuuta 2016

Ei enää pelkkä sessiosub

Sen ajan kun olen ollut kinky, olen identifioinut itseni pelkästään sessiosubiksi. Olen aina ajatellut, että minähän en alistu yhtään seksin/sessioiden ulkopuolella. Sinänsä olen samaa mieltä siitä, että esimerkiksi varsinaiseen d/s 24/7 suhteeseen minusta ei olisi. Kuitenkaan huomaan ajattelevani, etten ehkä olekaan enää pelkästään sessiosubi.

Jo jonkin aikaa olen pyöritellyt mielessäni tiettyjen asioiden kontrolloimisesta sessioiden ulkopuolella, erilaisten etätehtävien antamisesta ja subin aseman merkitsemistä esimerkiksi kaulapannan tms avulla. Kun näitä ajatuksia pyörittelen mielessäni ja mietin, miltä tuntuisi toteuttaa alistumistaan myös tällä tavoin, se ei tunnu yhtään pahalta ajatukselta.. vaan ihan hyvältä. Minulle jopa tulee tunne, että tarvitsisin juuri nyt jotain tuon kaltaista alistamista. Vaikka jonkun etätehtävän suorittamista. En tiedä antaisiko esimerkiksi juuri etätehtävän suorittaminen minulle juuri sen tunteen, että joku alistaisi minua myös vapaa-ajallakin.

Myös kaikenlainen ns elämänhallintaan liittyvä kontrollointi on alkanut kiinnostua. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että miltä tuntuisi yhdistää graduni tekoon d/s asetelmaa. Jotenkin tuntuisi siltä, että masterin mukana olo graduprosessani ja d/s asetelman mukaan tulo voisi oikeasti auttaa minua pääsemään eteenpäin gradussani. Toki toivon, että saisin graduni tehtyä ilman, että tarvitsisin ns henkistä käskytystä ja apua, mutta sisimmässä tuollainen asetelma tuntuisi hyvältä. Jopa kiihottavalta.

Kun mietin tätä alistuvuuden viemistä myös hieman makuuhuoneen ulkopuolelle, aloin miettiä olenko oikeasti ollut missään vaiheessa pelkästään seksissä alistuva? Onko minulla ollut kuitenkin halu alistua myös ns arkielämässä, mutta en ole tunnistanut piirrettäni? Vai onko minulle vain käymässä se, jonka olen todennut minulle käyneen ylipäätänsä koko kinkyidentiteettini aikana? Eli se, että nälkä kasvaa syödessä. Kun saan niin paljon nautintoa alistumisesta, niin miksi sitä alistumista ei voisi ujuttaa myös hieman arkielämäänkin? Vaikka se olisikin vain pienimuotoista ja hienovaraista alistumista.

Joka tapauksessa, tällä hetkellä haluni alistumiseen sessioiden ulkopuolella on yllättävän vahva.Toivottavasti siihen löytyisi jossain vaiheessa jotain helpotusta.

-Perhis

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti