sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Me kinkytkö muka sairaita?

Tämänkertainen blogikirjoitus kumpuaa  siitä ajatuksesta, että BDSM:n harjoittaminen olisi sairasta/pimeän puolen toteuttamista.

Muistan aikoinaan naureskelleeni kinkakaverini sitä, että kun sadomasokismi poistui tautiluokituksesta vasta vuonna 2011 (?), niin emme enää ole sairaita ihmisiä. Aloin kuitenkin ihan vakavasti pohtia sitä, että niin.. olen kinky, harjoitan BDSM:ään, olenko muka sairas?

Ymmärrän hyvin, että vaniljoille ja ylipäätänsä BDSM:stä tietämättömille tämä touhu saattaa vaikuttaa sairaalta. Kun miettii niitä rajuja ja jopa jollain tavalla vaarallisiakin asioita, mitä meistä jotkut harrastamme (vesileikkejä, hengityksen kontrollointia, veitsileikkejä jne), en ihmettele, että tavallinen vaniljaihminen kavahtaa näitä ja ajattelee, että ''hyi vittu, miten sairaita ihmisiä''.

Mutta voiko meitä kinkyjä pitää sairaina? Ihmisiä, jotka ensinnäkin harjoittavat näitä asioita täydessä yhteisymmärryksessä ja molemmat haluavat näitä asioita? Ihmisiä, jotka ajavat seksuaalivähemmistöjen ja myös muiden heikommassa asemassa olevien ihmisten asemaa? Ihmisiä, jotka hallitsevat (ainakin suurin osa) jälkihoidon ja ymmärtävät sen tarpeellisuuden? Ihmisiä, jotka huolehtivat omasta kumppanistaan ehkä jopa enemmän kuin tavallinen vaniljaihminen? Ihmisiä, jotka loppujen lopuksi ovat aivan samanlaisia kuin muutkin ihmiset - käyvät töissä, harrastavat samoja asioita kuin vaniljat ja ovat muutenkin oikeasti ihan normaaleja ihmisiä, joiden seksuaalisuus on vain erilainen kuin valtaosalla väestöä?

Olen toki huono vastaamaan näihin kysymyksiin, koska olen itse kinky, mutta jos joku kysyisi minulta, pidänkö meitä kinkyjä sairaina ihmisinä, niin vastaisin että en pidä. Olen tavannut niin paljon äärettömän mukavia ja ihania ihmisiä kinkyskenestä, että minun on vaikea ajatella, että nämä ihmiset minä mukaan lukien olisimme muka jotenkin sairaita? Pervoja ja perverssejä olemme, mutta emme sairaita.

Skenessä on toki yksiköitä, joita voi sitten oikeasti pitää ''sairaina''. Näitä ovat esimerkiksi narsistisesta persoonallisuushäiriöisestä kärsivät ihmiset. Ja miksi nämä ovat sitten ''sairaita''? Koska heiltä puuttuu empatia, toisesta välittäminen, joka on kuitenkin olennainen osa BDSM-juttuja. He eivät arvosta tai kunnioita uhriaan eikä heille merkitse kumppanin nautinto mitään. Selkeä ero on myös se, että narsisti alistaa kysymättä uhriltaan siihen ns lupaa.

On ymmärrettävää, että BDSM:n kaltaiset asiat aiheuttavat väkisinkin negatiivisia mielikuvia ja se on jopa ihan luonnollista, koska kyseessä on monille tuntematon aihe. Tärkeintä on kuitenkin erottaa, mikä on todellakin sitä sairasta toimintaa ja mikä ei. Kahden ihmisen yhteisymmärrykseen ja molempien suostumukseen perustuva toiminta ja täysin molempien haluaman asian toteuttaminen ei ole sairasta. Toisen luvaton hyväksikäyttö ja alistaminen ilman, että toinen on suostunut siihen, on taas sairasta. Näillä kahdella asialla on selkeä eroa.

-Perhis




1 kommentti:

  1. Olen huomannut, että vaniljan kanssa puhuessa ei kannata puhua nimenomaan leikkimisestä. Tuntuu, että se sana saa vaniljan korvissa jotenkin sairaan tai "friikin" vivahteen. Yllättävänkin huomattava reaktio niiden harvojen keskuudessa joiden kanssa meidän makuuhuonetouhuista puhutaan. Hyväksyvät kyllä elämäntavan jne. Tiedä sitten, yhdistävätkö leikkimisen jotenkin henkiseen puoleen, ettei hommaa muka otettaisi tosissaan ja koko homma olisi vain jotain vinksahtanutta ja vaarallista pelleilyä ilman vastuuta toisen hyvinvoinnista?

    VastaaPoista