Tällä kertaa en kirjoita varsinaisesti kinkyydestä, mutta asiasta joka kyllä liittyy kinkyelämäni seuranhakuun. Aiheena kaukosuhteet.
Jos kinkynä olen saanut huomata sen, ettei seuranhaku ole niin helppoa, koska samanhenkistä seuraa on kuitenkin vähemmän kuin vaniljana, niin asia, jonka olen myös joutunut huomaamaan on se, että kaikki kiinnostavan oloiset ihmiset tuntuvat aina asuvan muualla ja ennen kaikkea kaukana minusta. Olen siis joutunut pohtimaan suhdettani kaukosuhteisiin.
Toisen exäni kanssa olin kaukosuhteessa, hänen asuessan Lahden seudulla, lisäksi suhteeseen vaikutti hänen arjmeijaan menemisensä. Kun suhteimme päättyi muista syistä kuin välimatkan takia, päätin etten enää halua kaukosuhteeseen. Vaikka meidänkin suhteemme periaatteessa toimi välimatkasta huolimatta, niin silti ajattelin, ettei enää ikinä kaukosuhdetta. Ajattelin, etten jaksa sitä odottamista ja tuskaakin, kun tietää, että voi joutua odottelemaan jopa parikin viikkoa tai kauemminkin toisen näkemistä.
Niin vaniljana kuin kinkynäkin olen jatkuvasti joutunut miettimään ja puntaroimaan sitä, olisiko minusta uudestaan kaukosuhteeseen. Joku kumma juttu siinä tuntuu olevan, että lähes aina, jos tapaan kiinnostavan oloisen ihmisen, hän asuu kaukana minusta. Kinkynä on vielä enemmän tuntunut tulevan vastaan mielenkiintoisia ihmisiä, jotka oikeasti asuvat hyvin kaukana minusta, kuten Oulussa tai Itä-Suomessa.
Kaukosuhteissa on hyvät ja huonot puolensa. Hyvinä puolina sanoisin ainakin sen, että omaa aikaa itselle on reilusti ja jos on ihminen, joka kaipaa paljon omaa tilaa ja aikaa, niin no kaukosuhteessa ainakin on paljon edellämainittuja. Kaukosuhteessa suhde ei myöskään pääse arkistumaan niin nopeasti, koska tapaamisia ei ole usein ja toisaalta silloin kun tapaa toisen, niin nuo tapaaminen on todella luksusta, jolloin siihen tapaamiseen panostetaan eri tavalla kuin lähisuhteessa.
Ja ne huonot puolet sitten. Ikävä on toki läsnä, jos ei jatkuvasti niin usein ainakin. Ja vaikka nykyään yhteydenpito on helppoa Facebookin, Skypen ja Whatsappin ansiosta, niin nämä eivät kuitenkaan korvaa sitä oikeaa yhteydenpitoa ja toisen läsnäoloa. Itseäni kaukosuhteessa on harmittanut juuri se tunne, ettei toinen voi olla samalla tavalla läsnä arjessani kuin lähisuhteessa.
Nelisen vuotta sitten eron jälkeen totesin ettei enää kaukosuhteita. Mitä mieltä olen tällä hetkellä, kun kiinnostavia tyyppejä tulee, jotka asuvat kaukana? Olisiko minusta vielä kaukosuhteeseen?
Haluaisin kovasti sanoa, etten halua kaukosuhteeseen ja olen tämän jo parin tyypin kohdalla todennutkin, ettei meistä voi tulla mitään, koska välimatkaa on paljon ja tapaamisia olisi vähemmän, jota en taas halua. Huomioni kiinnittyy jatkuvasti enemmän Tampere-Helsinki-aksentille, koska vaikka näihinkin on Porista välimatkaa, niin välimatka on kuitenkin vielä suht ok.
Mutta sisimmässäni tiedän, etten voi tässä tilanteessa välttämättä ruveta nirsoksi ja kieltäytyä kaukosuhteesta. Tiedän nimittän sen, että jos kohtaan sen oikean jossain vaiheessa ja hän asuu kauempana kuin minä, niin tulen panostamaan ja tekemään kaikkeni suhteen eteen, että se toimisi - välimatkasta huolimatta. Jollain tapaa haluan uskoa siihen, että jos meidät olisi tarkoitettu yhteen, niin kyllä se suhde sitten kestäisi, välimatkasta huolimatta.
-Perhonen
Jos kinkynä olen saanut huomata sen, ettei seuranhaku ole niin helppoa, koska samanhenkistä seuraa on kuitenkin vähemmän kuin vaniljana, niin asia, jonka olen myös joutunut huomaamaan on se, että kaikki kiinnostavan oloiset ihmiset tuntuvat aina asuvan muualla ja ennen kaikkea kaukana minusta. Olen siis joutunut pohtimaan suhdettani kaukosuhteisiin.
Toisen exäni kanssa olin kaukosuhteessa, hänen asuessan Lahden seudulla, lisäksi suhteeseen vaikutti hänen arjmeijaan menemisensä. Kun suhteimme päättyi muista syistä kuin välimatkan takia, päätin etten enää halua kaukosuhteeseen. Vaikka meidänkin suhteemme periaatteessa toimi välimatkasta huolimatta, niin silti ajattelin, ettei enää ikinä kaukosuhdetta. Ajattelin, etten jaksa sitä odottamista ja tuskaakin, kun tietää, että voi joutua odottelemaan jopa parikin viikkoa tai kauemminkin toisen näkemistä.
Niin vaniljana kuin kinkynäkin olen jatkuvasti joutunut miettimään ja puntaroimaan sitä, olisiko minusta uudestaan kaukosuhteeseen. Joku kumma juttu siinä tuntuu olevan, että lähes aina, jos tapaan kiinnostavan oloisen ihmisen, hän asuu kaukana minusta. Kinkynä on vielä enemmän tuntunut tulevan vastaan mielenkiintoisia ihmisiä, jotka oikeasti asuvat hyvin kaukana minusta, kuten Oulussa tai Itä-Suomessa.
Kaukosuhteissa on hyvät ja huonot puolensa. Hyvinä puolina sanoisin ainakin sen, että omaa aikaa itselle on reilusti ja jos on ihminen, joka kaipaa paljon omaa tilaa ja aikaa, niin no kaukosuhteessa ainakin on paljon edellämainittuja. Kaukosuhteessa suhde ei myöskään pääse arkistumaan niin nopeasti, koska tapaamisia ei ole usein ja toisaalta silloin kun tapaa toisen, niin nuo tapaaminen on todella luksusta, jolloin siihen tapaamiseen panostetaan eri tavalla kuin lähisuhteessa.
Ja ne huonot puolet sitten. Ikävä on toki läsnä, jos ei jatkuvasti niin usein ainakin. Ja vaikka nykyään yhteydenpito on helppoa Facebookin, Skypen ja Whatsappin ansiosta, niin nämä eivät kuitenkaan korvaa sitä oikeaa yhteydenpitoa ja toisen läsnäoloa. Itseäni kaukosuhteessa on harmittanut juuri se tunne, ettei toinen voi olla samalla tavalla läsnä arjessani kuin lähisuhteessa.
Nelisen vuotta sitten eron jälkeen totesin ettei enää kaukosuhteita. Mitä mieltä olen tällä hetkellä, kun kiinnostavia tyyppejä tulee, jotka asuvat kaukana? Olisiko minusta vielä kaukosuhteeseen?
Haluaisin kovasti sanoa, etten halua kaukosuhteeseen ja olen tämän jo parin tyypin kohdalla todennutkin, ettei meistä voi tulla mitään, koska välimatkaa on paljon ja tapaamisia olisi vähemmän, jota en taas halua. Huomioni kiinnittyy jatkuvasti enemmän Tampere-Helsinki-aksentille, koska vaikka näihinkin on Porista välimatkaa, niin välimatka on kuitenkin vielä suht ok.
Mutta sisimmässäni tiedän, etten voi tässä tilanteessa välttämättä ruveta nirsoksi ja kieltäytyä kaukosuhteesta. Tiedän nimittän sen, että jos kohtaan sen oikean jossain vaiheessa ja hän asuu kauempana kuin minä, niin tulen panostamaan ja tekemään kaikkeni suhteen eteen, että se toimisi - välimatkasta huolimatta. Jollain tapaa haluan uskoa siihen, että jos meidät olisi tarkoitettu yhteen, niin kyllä se suhde sitten kestäisi, välimatkasta huolimatta.
-Perhonen
"Mutta sisimmässäni tiedän, etten voi tässä tilanteessa välttämättä luveta nirsoksi ja kieltäytyä kaukosuhteesta."
VastaaPoistaHieno sana tuo luveta. Se lienee yhdistelmä sanoista ruveta ja livetä.
Mitä tulee muuhun sisältöön, niin ymmärrän suhteen löytämisen vaikeuden, mutta olen valmis vannomaan, että meille introverteille ja epäsosiaalisille alistuville miehille se on monin verroin vaikeampaa ja usein kai mahdotontakin - ainakin jos asettaa seuranhaulle kriteereitä, eikä vain tyydy siihen, joka kohdalle sattuu.
Sosiaalisilla ihmisillä on todennäköisesti helpompaa, mutta omalla kohdaltani olen koko lailla luopunut toivosta. Täytyy tyytyä parisuhteeseen ja jättää kinkypuoli identiteetistä toteuttamatta.
Mukavia aikoja!