Lauantai-ilta ja koti-ilta, hyvä syy tekemisen puutteen takia kirjoitella taas blogia. Ja koska tämä ilta vierähtää vaihteeksi yksin kotona, niin sainkin inspiraation kirjoittaa aiheesta, joka on tullut minulle tutuksi vuosien varrella.
Kun on ollut jo monta sinkkuna ja asunut yksin, on saanut kokea monta yksinolemisen hetkeä. Eniten vietän aikaa nykyään yksikseni arkisin, mutta olen saanut kokea myös paljon yksinäisiä viikonloppuja. Niin paljon olen yksinolemista kokenut, että siihen on jopa tottunut - vai olenko sittenkään?
Olen luonteeltani ihminen, joka toisaalta nauttii paljon ihmisten seurasta, mutta kaipaa vastapainoina joskus myös omaa rauhaa. Tyypillinen ambivertti siis. Nykyään kaipuu ihmisten seuraan on kenties jopa suurempi kuin halu olla omassa rauhassa. Varmaan jo ihan senkin takia, että koska arkisin vietän aikaa usein yksikseni, niin viikonloput haluaisin mielellään viettää jonkun/joidenkin seurassa.
Kuten yllä kirjoitin, niin kun on viettänyt monta vuotta sinkkuutta, voisi luulla, että niihin yksinäisiin hetkiin on tottunut. Ja omalla tavallaan näin on käynytkin. Jos nykyään joudun viettämään esimerkiksi viikonlopun yksikseni, en välttämättä soittele koko puhelintani läpi saadakseni seuraa jonnekin, vaan hyväksyn (tosin ehkä hampaita kiristellen), että vietän nyt koti-iltaa omassa seurassani. Sitä hyväksyy ja tiedostaa, että sinkkuna joutuu välillä väkisinkin viettämään niitä yksinäisiä iltoja.
Mutta kun huomaa, että tarve viettää aikaa ihmisten kanssa on nykyään ehkä jopa suurempi kuin se, että haluaisi viettää aikaa omassa seurassaan, yksinäiset illat tuottavat välillä tuskaa. Stressaavat, ehkä jopa ahdistavat. Sitä kaipaa niin paljon sosialisointia ihmisten kanssa. Oli kyseessä sitten baari-ilta kaveriporukassa tai leffailta hyvän ystävän kanssa tai seksiä jonkun mukavan miehen kanssa; kaikissa näissä saan kaipaamani asiaa: Seuraa ja myös tekemistä.
Tietenkään se oma seura ei ole huono asia ja sitäkin välillä kaipaan. Nykyään oman ajan tarve korostuu erityisesti kinkybileiden jälkeen. Kun on illan aikana jutellut jopa kymmenien ihmisten kanssa, saanut ehkä pari kertaa piiskaa, niin illan jälkeen on todella väsynyt olo ja olenkin huomannut, että nykyään bileiden jälkeen uni tulee nopeasti. Bileiltojen jälkeen olen huomannut kaipaavani sitä omaa rauhaa. Sen oman rauhan ei tarvitse kohdallani kestää edes kauaa. Joskus jo pelkkä parin tunnin yksinolo on auttanut paljon. En myöskään tarvitse täysin sulkeutumista omaan rauhaani. En sulje puhelintani ja juttelen normaalisti ihmisten kanssa. Minun kohdallani oma aika sosiaalisten tilanteiden jälkeen saattaa olla esimerkiksi kuntosalille meneminen tai leffan katselu. Hyvin pientä siis.
Kuten otsikkoon kirjoitin, yksinolo on välillä ihanaa ja välillä tuskaa. On mahtavaa, kun saa shoppailla rauhassa kaupungilla jopa monta tuntia. Mutta on myös erittäin mukavaa viettää iltaa kaveriporukassa. Ja mikä on näin sinkkuna kenties mielekkäintä minulle, viettää iltaa erityisen mukavan miespuolisen henkilön kanssa.
Vaikka kirjoitinkin, että nautin myös yksinolosta, tosiasia on, että kaipaan elämääni vielä enemmän sosialisointia. Erityisesti sitä, että pääsisin viettämään aikaa sen oikean ihmisen kanssa. Tehdä yhdessä ruokaa, harrastaa seksiä ja sessioida ja vain nauttia toisen seurasta ja läheisyydestä.. Ehkä sitten joskus. Nyt minun vain pitää hyväksyä se, että joudun kokemaan yksinäisiä iltoja aina silloin tällöin.
- Perhis
Kun on ollut jo monta sinkkuna ja asunut yksin, on saanut kokea monta yksinolemisen hetkeä. Eniten vietän aikaa nykyään yksikseni arkisin, mutta olen saanut kokea myös paljon yksinäisiä viikonloppuja. Niin paljon olen yksinolemista kokenut, että siihen on jopa tottunut - vai olenko sittenkään?
Olen luonteeltani ihminen, joka toisaalta nauttii paljon ihmisten seurasta, mutta kaipaa vastapainoina joskus myös omaa rauhaa. Tyypillinen ambivertti siis. Nykyään kaipuu ihmisten seuraan on kenties jopa suurempi kuin halu olla omassa rauhassa. Varmaan jo ihan senkin takia, että koska arkisin vietän aikaa usein yksikseni, niin viikonloput haluaisin mielellään viettää jonkun/joidenkin seurassa.
Kuten yllä kirjoitin, niin kun on viettänyt monta vuotta sinkkuutta, voisi luulla, että niihin yksinäisiin hetkiin on tottunut. Ja omalla tavallaan näin on käynytkin. Jos nykyään joudun viettämään esimerkiksi viikonlopun yksikseni, en välttämättä soittele koko puhelintani läpi saadakseni seuraa jonnekin, vaan hyväksyn (tosin ehkä hampaita kiristellen), että vietän nyt koti-iltaa omassa seurassani. Sitä hyväksyy ja tiedostaa, että sinkkuna joutuu välillä väkisinkin viettämään niitä yksinäisiä iltoja.
Mutta kun huomaa, että tarve viettää aikaa ihmisten kanssa on nykyään ehkä jopa suurempi kuin se, että haluaisi viettää aikaa omassa seurassaan, yksinäiset illat tuottavat välillä tuskaa. Stressaavat, ehkä jopa ahdistavat. Sitä kaipaa niin paljon sosialisointia ihmisten kanssa. Oli kyseessä sitten baari-ilta kaveriporukassa tai leffailta hyvän ystävän kanssa tai seksiä jonkun mukavan miehen kanssa; kaikissa näissä saan kaipaamani asiaa: Seuraa ja myös tekemistä.
Tietenkään se oma seura ei ole huono asia ja sitäkin välillä kaipaan. Nykyään oman ajan tarve korostuu erityisesti kinkybileiden jälkeen. Kun on illan aikana jutellut jopa kymmenien ihmisten kanssa, saanut ehkä pari kertaa piiskaa, niin illan jälkeen on todella väsynyt olo ja olenkin huomannut, että nykyään bileiden jälkeen uni tulee nopeasti. Bileiltojen jälkeen olen huomannut kaipaavani sitä omaa rauhaa. Sen oman rauhan ei tarvitse kohdallani kestää edes kauaa. Joskus jo pelkkä parin tunnin yksinolo on auttanut paljon. En myöskään tarvitse täysin sulkeutumista omaan rauhaani. En sulje puhelintani ja juttelen normaalisti ihmisten kanssa. Minun kohdallani oma aika sosiaalisten tilanteiden jälkeen saattaa olla esimerkiksi kuntosalille meneminen tai leffan katselu. Hyvin pientä siis.
Kuten otsikkoon kirjoitin, yksinolo on välillä ihanaa ja välillä tuskaa. On mahtavaa, kun saa shoppailla rauhassa kaupungilla jopa monta tuntia. Mutta on myös erittäin mukavaa viettää iltaa kaveriporukassa. Ja mikä on näin sinkkuna kenties mielekkäintä minulle, viettää iltaa erityisen mukavan miespuolisen henkilön kanssa.
Vaikka kirjoitinkin, että nautin myös yksinolosta, tosiasia on, että kaipaan elämääni vielä enemmän sosialisointia. Erityisesti sitä, että pääsisin viettämään aikaa sen oikean ihmisen kanssa. Tehdä yhdessä ruokaa, harrastaa seksiä ja sessioida ja vain nauttia toisen seurasta ja läheisyydestä.. Ehkä sitten joskus. Nyt minun vain pitää hyväksyä se, että joudun kokemaan yksinäisiä iltoja aina silloin tällöin.
- Perhis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti