Minulla on jo jonkin aikaa hyvin ristiriitaisia tuntemuksia muita kinkyihmisiä kohtaan. Sellaisia tunteita, että haluaisin vain ottaa kunnolla etäisyyttä ensinnäkin joihinkin kinkyihin. Mistä tunteeni ja ajatukseni sitten johtuvat? Lienee parasta avata eräs kinkyihmissuhdetta, josta kenties nämä ristiriitaiset tunteet tulevat.
Koin viime vuonna yhden rankimmistani ihmissuhteista. Kyseessä oli kaverisuhde erääseen switch-mieheen. Tutustuimme erään Facebook-ryhmän kautta ja näin jälkikäteen ajatellen, häneen tutustuminen oli virhe. Tai ainakin virhe oli alkaa tutustua sen syvemmin häneen.
Jälkikäteen tarkasteltuna, suhteemme oli hyvin yksipuolinen, joka oli höystetty ties millä minua ahdistavalla asialla. Kyseinen mieshenkilö - anteeksi kirjoitan nyt aivan suoraan, ei ole henkisesti aivan tasapainoinen ihminen. Suhteen aikana hän loukkaantui hyvin herkästi asioista - esimerkiksi silloin, jos en heti vastannut hänen viestiinsä tai jos en halunnut jutella hänen kanssaan puhelimessa, kun hän oli kännissä. Kaikki vika tuntui aina olevan muissa, hän kuormitti minua ongelmillaan ja minulle tuli olo, että minun pitäisi elää häntä ja hänen ongelmiaan varten. Hän soitteli kännipuheluita, eikä meinannut muutenkaan aina tajuta sitä, että en välttämättä esimerkiksi nukkumaanmenon kynnyksellä jaksa alkaa puhumaan tuntien puheluita. Hänellä esiintyi myös itsetuhoisia ajatuksia ja hän ei halunnut/tahtonut ymmärtää minua, kun yritin aina välillä selittää, että koin suhteemme liian raskaana minulle.
Jotta en antaisi liian negatiivista vaikutelmaa, niin meillä oli myös hyviä hetkiä. Tapasimme livenä pari kertaa ja varsinkin pari ensimmäistä tapaamiskertaa olivat oikein mukavia. En myöskään itse ollut mikään pyhimys. Varon yleensä sanojani jopa suuttuneena, mutta tälle ihmiselle sanoin asioita, joita kaduin myöhemmin.
Tämän vuoden alussa tein asian, jota olin miettinyt jo pitkään. Katkaisin yhteydenpitoni häneen. Estin hänet Facebookissa ja estin hänen numeronsa kännykässäni niin, ettei hän pysty ottamaan minuun yhteyttä. Vaikka ristiriidoista johtuen yhteydenpitomme oli vuoden alussa vähäistä, tunsin kuitenkin, että haluan laittaa suhteellemme lopun. Olin uuden vuoden lupauksena tehnyt lupauksen, että pidän elämässäni vain ihmisiä, jotka tuottavat minulle hyvää oloa ja tämä ihminen ei kuulunut niihin, jotka aiheuttavat minulle hyvää oloa. Päinvastoin, loppuaikoina kun katselin hänen Facebook-profiilikuviaan, jonkinlainen ahdistus täytti rintani. Sellainen ahdistus, joka viestittää, että kyseisessä ihmisessä ei ole välttämättä kaikki kunnossa.
Sen jälkeen kun olen estänyt hänet, minut on täyttänyt helpotuksen tunne. Niin ikävältä ja ilkeältä kuin tämä varmasti kuulostaa. Estämisen myötä aloin myös tarkastella muita kinkysuhteitani ja mihin tulokseen päädyinkään..
Olen iloinnut ihmismäärästä, joita kinkyily on tuonut elämääni. Nyt kun tämän rankan ihmissuhteen jälkeen aloin tarkastella erityisesti ihmissuhteita muihin kinkyihin, jouduin pettymään.
Kyllä, elämässäni on paljon kinkyjä. Mutta loppujen lopuksi, en tällä hetkellä pidä kuin muutamaa kinkyä ystävinä. Suuressa osassa kinkysuhteitani on tuntunut toistuvan sama kaava: Yksipuolisuus. Puhutaan vain omista asioista ja ongelmista ja minun asiani eivät kiinnosta ollenkaan. Minä autan muita, mutta en saa mitään takaisin. Nämä elementit toistuvat valitettavasti monessa kinkyssä, joita olen tähän asti pitänyt ystävinäni.
Mitä ystävyyttä sellainen on, jossa toisen asiat sivuutetaan täysin? Jossa itse auttaa ja tekee palveluksia, mutta ei itse saa mitään takaisin? Mitä ystävyyttä sellainen on, jossa toinen haukkuu selän takana? Mitä ystävyyttä sellainen on, jossa toinen loukkaantuu, jos en ole juuri sillä hetkellä tavoiteltavissa puhelimella? Vastaus on, ei minkäänlaista ystävyyttä.
Olenkin kokenut paljon pettymyksen tunteita, kun olen tajunnut, minkälaisia suurin osa kinkysuhteistani ovat olleet. Joukossa on onneksi nämä muutama helmi, joista mainitsin ja tiedän, että on olemassa mukavan oloisia kinkyjä , joihin mielelläni tutustuisin enemmän (esimerkiksi Turussa).
Tiedän myös, että kaikkien kinkyjen leimaaminen samanlaisiksi ihmisiksi, ei hyödytä mitään. Kohdalleni on todennäköisesti vain osunut vääränlaisia ihmisiä.
Tällä hetkellä minulla on siis hieman tekemistä sen kanssa, että saisin luottamukseni takaisin kinkyihin. Mutta olen toiveikas, että pystyn taas jossain vaiheessa luottamaan muihin kinkyihin ja kenties saamaan niitä oikeita tosiystäviä elämääni lisää. :)
-Perhis
Ps. Jotta kirjoitukseni ei olisi liian synkkä, niin kerrottakoon välillä iloisia asioita. Löysin uuden asunnon täältä Tampereelta! Näyttää siis siltä, että jään tänne Manseen asustelemaan.
Koin viime vuonna yhden rankimmistani ihmissuhteista. Kyseessä oli kaverisuhde erääseen switch-mieheen. Tutustuimme erään Facebook-ryhmän kautta ja näin jälkikäteen ajatellen, häneen tutustuminen oli virhe. Tai ainakin virhe oli alkaa tutustua sen syvemmin häneen.
Jälkikäteen tarkasteltuna, suhteemme oli hyvin yksipuolinen, joka oli höystetty ties millä minua ahdistavalla asialla. Kyseinen mieshenkilö - anteeksi kirjoitan nyt aivan suoraan, ei ole henkisesti aivan tasapainoinen ihminen. Suhteen aikana hän loukkaantui hyvin herkästi asioista - esimerkiksi silloin, jos en heti vastannut hänen viestiinsä tai jos en halunnut jutella hänen kanssaan puhelimessa, kun hän oli kännissä. Kaikki vika tuntui aina olevan muissa, hän kuormitti minua ongelmillaan ja minulle tuli olo, että minun pitäisi elää häntä ja hänen ongelmiaan varten. Hän soitteli kännipuheluita, eikä meinannut muutenkaan aina tajuta sitä, että en välttämättä esimerkiksi nukkumaanmenon kynnyksellä jaksa alkaa puhumaan tuntien puheluita. Hänellä esiintyi myös itsetuhoisia ajatuksia ja hän ei halunnut/tahtonut ymmärtää minua, kun yritin aina välillä selittää, että koin suhteemme liian raskaana minulle.
Jotta en antaisi liian negatiivista vaikutelmaa, niin meillä oli myös hyviä hetkiä. Tapasimme livenä pari kertaa ja varsinkin pari ensimmäistä tapaamiskertaa olivat oikein mukavia. En myöskään itse ollut mikään pyhimys. Varon yleensä sanojani jopa suuttuneena, mutta tälle ihmiselle sanoin asioita, joita kaduin myöhemmin.
Tämän vuoden alussa tein asian, jota olin miettinyt jo pitkään. Katkaisin yhteydenpitoni häneen. Estin hänet Facebookissa ja estin hänen numeronsa kännykässäni niin, ettei hän pysty ottamaan minuun yhteyttä. Vaikka ristiriidoista johtuen yhteydenpitomme oli vuoden alussa vähäistä, tunsin kuitenkin, että haluan laittaa suhteellemme lopun. Olin uuden vuoden lupauksena tehnyt lupauksen, että pidän elämässäni vain ihmisiä, jotka tuottavat minulle hyvää oloa ja tämä ihminen ei kuulunut niihin, jotka aiheuttavat minulle hyvää oloa. Päinvastoin, loppuaikoina kun katselin hänen Facebook-profiilikuviaan, jonkinlainen ahdistus täytti rintani. Sellainen ahdistus, joka viestittää, että kyseisessä ihmisessä ei ole välttämättä kaikki kunnossa.
Sen jälkeen kun olen estänyt hänet, minut on täyttänyt helpotuksen tunne. Niin ikävältä ja ilkeältä kuin tämä varmasti kuulostaa. Estämisen myötä aloin myös tarkastella muita kinkysuhteitani ja mihin tulokseen päädyinkään..
Olen iloinnut ihmismäärästä, joita kinkyily on tuonut elämääni. Nyt kun tämän rankan ihmissuhteen jälkeen aloin tarkastella erityisesti ihmissuhteita muihin kinkyihin, jouduin pettymään.
Kyllä, elämässäni on paljon kinkyjä. Mutta loppujen lopuksi, en tällä hetkellä pidä kuin muutamaa kinkyä ystävinä. Suuressa osassa kinkysuhteitani on tuntunut toistuvan sama kaava: Yksipuolisuus. Puhutaan vain omista asioista ja ongelmista ja minun asiani eivät kiinnosta ollenkaan. Minä autan muita, mutta en saa mitään takaisin. Nämä elementit toistuvat valitettavasti monessa kinkyssä, joita olen tähän asti pitänyt ystävinäni.
Mitä ystävyyttä sellainen on, jossa toisen asiat sivuutetaan täysin? Jossa itse auttaa ja tekee palveluksia, mutta ei itse saa mitään takaisin? Mitä ystävyyttä sellainen on, jossa toinen haukkuu selän takana? Mitä ystävyyttä sellainen on, jossa toinen loukkaantuu, jos en ole juuri sillä hetkellä tavoiteltavissa puhelimella? Vastaus on, ei minkäänlaista ystävyyttä.
Olenkin kokenut paljon pettymyksen tunteita, kun olen tajunnut, minkälaisia suurin osa kinkysuhteistani ovat olleet. Joukossa on onneksi nämä muutama helmi, joista mainitsin ja tiedän, että on olemassa mukavan oloisia kinkyjä , joihin mielelläni tutustuisin enemmän (esimerkiksi Turussa).
Tiedän myös, että kaikkien kinkyjen leimaaminen samanlaisiksi ihmisiksi, ei hyödytä mitään. Kohdalleni on todennäköisesti vain osunut vääränlaisia ihmisiä.
Tällä hetkellä minulla on siis hieman tekemistä sen kanssa, että saisin luottamukseni takaisin kinkyihin. Mutta olen toiveikas, että pystyn taas jossain vaiheessa luottamaan muihin kinkyihin ja kenties saamaan niitä oikeita tosiystäviä elämääni lisää. :)
-Perhis
Ps. Jotta kirjoitukseni ei olisi liian synkkä, niin kerrottakoon välillä iloisia asioita. Löysin uuden asunnon täältä Tampereelta! Näyttää siis siltä, että jään tänne Manseen asustelemaan.
On mielestäni vain viisautta suojella itseään ihmissuhteilta, mitä ei yksinkertaisesti jaksa. Olen joutunut samoista syistä lyömään poikki kinky-ystävyyden, jossa olin havainnut olevani vain ilmainen psykologi/ ikuinen kuunteleva korva, ilman kunnon mielenkiintoa takaisin minun esittämiini asioihin.
VastaaPoistaOnnea uuteen kotiin, Perhis!