Huomaan välillä miettiväni, olisiko minusta enää palaamaan vaniljaelämään ja vaniljaseksin pariin. Mietin oikeastaan sitä, voisiko joskus käydä niin, että jostain syystä kyllästyn kinkyilyyn ja siirrynkin taas vaniljan pariin?
Periaatteessahan tällainen voisi olla mahdollista. Pidän seksuaalisuutta muuttuvana asiana, joten miksikäs ei tällainen täysikääntö voisi olla mahdollista. Mutta tällä hetkellä pidän sitä erittäin epätodennäköisenä asiana.
En nimittäin koe, että olisin menettänyt mitään, kun hylkäsin vaniljaseksin. En ole joutunut luopumaan oikeastaan mistään - no tietysti tasa-arvosta seksissä olen joutunut luopumaan, mutta muuten en koe, että mikään minulle tärkeä asia olisi kinkyydessä jäänyt puuttumaan. Päinvastoin koen, että kinkynä saan paljon enemmän asioita kuin vaniljaseksissä.
Kinkyilyn maailmaan hypätessäni pelkäsin hieman sitä, että en saisi niin paljon nautintoa kuin vaniljaseksissä. Tämän olen saanut todistaa monta kertaa vääräksi kinkyilessä. Päinvastoin, kun olen nyt jälkeenpäin verrannut vaniljaseksiaikojani nyt kinkyyden sessiointeihin, olen huomannut, että vanilja-aikoina koin paljon enemmän epätyydyttäviä seksikokemuksia, jossa en nimenomaan saanut juuri nautintoa. Tiedätte varmaan tapaukset, jossa mies työntää pari kertaa sormia pilluuni, työntyy sisääni, laukeaa melkein heti ja that's it. Ei oikein nautinnollista naisen kannalta..
Sen sijaan sessiossa olen koko ajan huomion kohteena. Saan mielestäni huomiota jopa enemmän kuin tavallisessa vaniljaseksissä. Saan kosketuksia, nautintoa eri tavoin ja monella tapaa- oli se sitten kipua, pelkkää sormettamista, henkistä alistamista, leluja jne. Vaikka itse pilluni (joka vaniljaseksissä on juuri huomion kohde) ei saisi koko aikaa nautintoa, niin sitä nautintoa saan kuitenkin joka tapauksessa. Siitä alistumisesta.
Yhdynnästä tykkäävänä ihmisenä pelkäsin jossain vaiheessa myös sitä, etten saisi enää niin usein itse panemista. Tämäkin huoli on osoittautunut vääräksi. Pitää vain löytää ihminen, joka haluaa myös sitä panemista, joko sessiossa tai session ulkopuolella. Onneksi tällaista ihmistä ei taida olla kovin vaikea löytää. ;)
Entä se hellyyspuoli? Sitäkin saan kinkyilyssä. Saan sitä sekä jälkihoitona ja olen huomannut, että moni kinkymies (tässäkin toki varmasti eroja) tykkää muutenkin hellyydestä ja läheisyydestä varsinkin sessioinnin jälkeen.
Niin.. näitä juttuja vasten olisi vaikea uskoa, että voisin enää palata vaniljaksi. Jos miettisi, että mitä kaikkea ja mistä kaikesta saisin enää nautintoa vaniljaseksissä, se lista voisi jäädä aika lyhyeksi..
-Perhis
Periaatteessahan tällainen voisi olla mahdollista. Pidän seksuaalisuutta muuttuvana asiana, joten miksikäs ei tällainen täysikääntö voisi olla mahdollista. Mutta tällä hetkellä pidän sitä erittäin epätodennäköisenä asiana.
En nimittäin koe, että olisin menettänyt mitään, kun hylkäsin vaniljaseksin. En ole joutunut luopumaan oikeastaan mistään - no tietysti tasa-arvosta seksissä olen joutunut luopumaan, mutta muuten en koe, että mikään minulle tärkeä asia olisi kinkyydessä jäänyt puuttumaan. Päinvastoin koen, että kinkynä saan paljon enemmän asioita kuin vaniljaseksissä.
Kinkyilyn maailmaan hypätessäni pelkäsin hieman sitä, että en saisi niin paljon nautintoa kuin vaniljaseksissä. Tämän olen saanut todistaa monta kertaa vääräksi kinkyilessä. Päinvastoin, kun olen nyt jälkeenpäin verrannut vaniljaseksiaikojani nyt kinkyyden sessiointeihin, olen huomannut, että vanilja-aikoina koin paljon enemmän epätyydyttäviä seksikokemuksia, jossa en nimenomaan saanut juuri nautintoa. Tiedätte varmaan tapaukset, jossa mies työntää pari kertaa sormia pilluuni, työntyy sisääni, laukeaa melkein heti ja that's it. Ei oikein nautinnollista naisen kannalta..
Sen sijaan sessiossa olen koko ajan huomion kohteena. Saan mielestäni huomiota jopa enemmän kuin tavallisessa vaniljaseksissä. Saan kosketuksia, nautintoa eri tavoin ja monella tapaa- oli se sitten kipua, pelkkää sormettamista, henkistä alistamista, leluja jne. Vaikka itse pilluni (joka vaniljaseksissä on juuri huomion kohde) ei saisi koko aikaa nautintoa, niin sitä nautintoa saan kuitenkin joka tapauksessa. Siitä alistumisesta.
Yhdynnästä tykkäävänä ihmisenä pelkäsin jossain vaiheessa myös sitä, etten saisi enää niin usein itse panemista. Tämäkin huoli on osoittautunut vääräksi. Pitää vain löytää ihminen, joka haluaa myös sitä panemista, joko sessiossa tai session ulkopuolella. Onneksi tällaista ihmistä ei taida olla kovin vaikea löytää. ;)
Entä se hellyyspuoli? Sitäkin saan kinkyilyssä. Saan sitä sekä jälkihoitona ja olen huomannut, että moni kinkymies (tässäkin toki varmasti eroja) tykkää muutenkin hellyydestä ja läheisyydestä varsinkin sessioinnin jälkeen.
Niin.. näitä juttuja vasten olisi vaikea uskoa, että voisin enää palata vaniljaksi. Jos miettisi, että mitä kaikkea ja mistä kaikesta saisin enää nautintoa vaniljaseksissä, se lista voisi jäädä aika lyhyeksi..
-Perhis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti