Elän elämässäni jonkinlaista murrosvaihetta mitä tulee ystäviini. Moni ystäväni on mennyt tai menossa naimisiin, monella ikäiselläni on jo parikin lasta, moni on saamassa lapsen ja moni suunnittelemassa lapsien hankkimista hyvin pian. Entä minä itse? Haaveilen kumppanista, parisuhteesta ja koen aika ajoittain biologisen kelloni tikittävän.
Niin ne lapset. Olen aina tiennyt haluavani lapsia, eikä tämä toiveeni ole muuttunut vuosien mittaan. Olen kyllä joskus miettinyt, olisiko elämä ilman lapsia niin helppoa ja mukavaa kuin jotkut vapaaehtoisesti lapsettomat sanovat, mutta olen aina palannut siihen samaan ajatukseen. Minä haluan lapsia. Haluan perustaa tulevaisuudessa perheen.
Kumppania etsiessäni olen alusta lähtien ''etsinyt'' vain miehiä, jotka myös haluavat lapsia. En nimittäin näe järkeä siinä, että ryhtyisin suhteeseen miehen kanssa, joka ei haluaisi lapsia. Ensinnäkin siksi, että toiveissani olisi ehkä kliseisesti sanottuna elämän loppuun asti kestävä parisuhde. Miehen kanssa, joka ei haluaisi lapsia, en saisi välttämättä tällaista suhdetta. Toki mielipiteet lapsien hankinnan suhteen voivat muuttua, näitä tapauksia on nähty. Mutta pelaan mielummin varman päälle ja deittailen vakavalla mielellä vain niitä miehiä, jotka haluavat lapsia.
En toki etsi itselleni miestä vain lapsien takia. Loppujen lopuksi toiveissa on ennenkaikkea löytää se elämänkumppani itselleni, jonka kanssa voi elää elämää yhdessä niin ennen lapsia, lapsiperheen arjen keskellä kuin sitten myöhemmin viettää yhdessä kahdenkeskistä aikaa, kun lapset ovat kasvaneet isoiksi. Mutta lapset kuuluvat kuitenkin pakettiin.
Erityisesti näin kinkynä olen välillä miettinyt, pelottavatko suuri haluni saada lapsia monet mastereista pois. En ihmettelisi, jos näin olisi. Moni mies tuntuu etsivän pelkkää sessioseuraa ja ymmärrettävästi minun deitti-ilmoitukseni, jossa ilmoitan suoraan haluavani lapsia ja että haluan myös miehen haluvan lapsia, voi pelottaa osan miehistä pois.
Kinkyily ja lapsiperheen arki taas tuottaa omat ongelmansa. Miten toteuttaa lapsiperheen arjessa mahdollista d/s kuviota? Miten sessiointi onnistuu lapsiperheessä? Miten onnistun hyppäämään äidin roolista alistuvan naisen rooliin ja toisinpäin? Myönnän, että nämä kysymykset askarruttavat omaa itseäni.
Kuitenkin se biologinen kello tikittää. Ei koko ajan, mutta yhä enemmän. Tiedän vanhenevani koko ajan ja pelkään myös sitä, että lapsien saaminen tulee koko ajan hankalammaksi (vaikka yritän lohduttautua sillä, että moni nainen saa ensimmäisen lapsensa vasta 30-vuotiaana)
Nyt vain täytyisi toivoa, että ensimmäiseksi löytäisin sen rakastavan kumppanin itselleni, jonka kanssa voisin lapsien kasvattua isoksi elää kahdenkeskistä aikaa.
Ja jos se kumppani löytyisi, niin toivottavasti pääsisin toteuttamaan yhden haaveistani - perheen perustamisen.
-Perhis
Niin ne lapset. Olen aina tiennyt haluavani lapsia, eikä tämä toiveeni ole muuttunut vuosien mittaan. Olen kyllä joskus miettinyt, olisiko elämä ilman lapsia niin helppoa ja mukavaa kuin jotkut vapaaehtoisesti lapsettomat sanovat, mutta olen aina palannut siihen samaan ajatukseen. Minä haluan lapsia. Haluan perustaa tulevaisuudessa perheen.
Kumppania etsiessäni olen alusta lähtien ''etsinyt'' vain miehiä, jotka myös haluavat lapsia. En nimittäin näe järkeä siinä, että ryhtyisin suhteeseen miehen kanssa, joka ei haluaisi lapsia. Ensinnäkin siksi, että toiveissani olisi ehkä kliseisesti sanottuna elämän loppuun asti kestävä parisuhde. Miehen kanssa, joka ei haluaisi lapsia, en saisi välttämättä tällaista suhdetta. Toki mielipiteet lapsien hankinnan suhteen voivat muuttua, näitä tapauksia on nähty. Mutta pelaan mielummin varman päälle ja deittailen vakavalla mielellä vain niitä miehiä, jotka haluavat lapsia.
En toki etsi itselleni miestä vain lapsien takia. Loppujen lopuksi toiveissa on ennenkaikkea löytää se elämänkumppani itselleni, jonka kanssa voi elää elämää yhdessä niin ennen lapsia, lapsiperheen arjen keskellä kuin sitten myöhemmin viettää yhdessä kahdenkeskistä aikaa, kun lapset ovat kasvaneet isoiksi. Mutta lapset kuuluvat kuitenkin pakettiin.
Erityisesti näin kinkynä olen välillä miettinyt, pelottavatko suuri haluni saada lapsia monet mastereista pois. En ihmettelisi, jos näin olisi. Moni mies tuntuu etsivän pelkkää sessioseuraa ja ymmärrettävästi minun deitti-ilmoitukseni, jossa ilmoitan suoraan haluavani lapsia ja että haluan myös miehen haluvan lapsia, voi pelottaa osan miehistä pois.
Kinkyily ja lapsiperheen arki taas tuottaa omat ongelmansa. Miten toteuttaa lapsiperheen arjessa mahdollista d/s kuviota? Miten sessiointi onnistuu lapsiperheessä? Miten onnistun hyppäämään äidin roolista alistuvan naisen rooliin ja toisinpäin? Myönnän, että nämä kysymykset askarruttavat omaa itseäni.
Kuitenkin se biologinen kello tikittää. Ei koko ajan, mutta yhä enemmän. Tiedän vanhenevani koko ajan ja pelkään myös sitä, että lapsien saaminen tulee koko ajan hankalammaksi (vaikka yritän lohduttautua sillä, että moni nainen saa ensimmäisen lapsensa vasta 30-vuotiaana)
Nyt vain täytyisi toivoa, että ensimmäiseksi löytäisin sen rakastavan kumppanin itselleni, jonka kanssa voisin lapsien kasvattua isoksi elää kahdenkeskistä aikaa.
Ja jos se kumppani löytyisi, niin toivottavasti pääsisin toteuttamaan yhden haaveistani - perheen perustamisen.
-Perhis
Älä ole niin kovin huolissasi siitä voiko kinkyn ja lapsiperheen sovittaa yhteen. Tottakai voi. Eikä asiassa välttämättä edes tule mitään järjettömän suuria ongelmia. Täällä siis alistuva äiti. Rankemmat sessioinnit toki täytyy sijoittaa aikoihin, jolloin lapset eivät ole kotona. Sen sijaan hiljaisemmat sessiot hoituvat ihan samalla tavalla kuin vaniljasuhteissa vanhempien seksiä - kun lapset ovat nukkumassa. Eikä roolinvaihtokaan ole sellainen asia, josta kannattaa etukäteen huolehtia. Ehkä silloin asia voi muodostua ongelmaksi jos Master/Dom ei ole lapsen biologinen isä, mutta jos puhutaan ydinperheestä niin kaikki asiat ovat neuvottelukysymyksiä. Blogisi perusteella sinulla ei ole kokemusta pidemmästä D/s-parisuhteessa, joten pakko sanoa tämä: D/s-parisuhteet ovat ihan samanlaisia suhteita kuin vaniljaparisuhteetkin, seksielämä vain on erilaista. 24/7-suhteetkin ovat henkisesti tasapainoisten ihmisten käsissä aivan normaaleja parisuhteita, joissa keskustellaan, tehdään kompromisseja ja rakastetaan.
VastaaPoistaItselläni ei ole tosiaan valitettavasti kokemusta pitkistä d/s suhteista, joten tietoni niistä pohjautuvat pitkälti baarista lukemiini viesteihin. :D
PoistaSeksi lapsiperheessä on ylipäätänsä asia, joka vaatii aina vähän miettimistä ja suunnittelua. Bdsm-suhteissa pitää vain huolehtia enemmän siitä, etteivät lapset löydä aikuisten lelulaatikolle. :D