Täysin syyskuussa 30 ja pientä kolmenkympin kriisiä oli nähtävissä. Ajatus 30 vuoden täyttämisestä tuntui hieman ahdistavalta. Ajattelin, että elämäni loppuu kun täytän 30 ja tieto siitä, että vanhenen koko ajan entistä enemmän tuntui ahdistavalta.
Nyt syyskuusta on kulunut jo 3 kuukautta ja kuinka on käynyt? Elämä on täysin entisellään mallillaan. Elämäni jatkuu edelleen, eikä se ole loppunut mihinkään. Päinvastoin nyt jopa tuntuu siltä, että elän elämääni täysillä ja että elämä on parhainta vuosiin.
Mitä 30 vuoden täyttäminen on tuonut elämääni? Konkreettisia asioita vielä vähän. En ole onneksi vielä huomannut ryppyjen lisääntyneen tai mitään muutakaan ulkonäöllisiä asioita. Rauhoittumista kyllä jonkin verran, en enää jaksa juosta baarissa joka viikonloppu, tosin tätä kehityssuuntaa on ollut nähtävissä jo parin vuoden ajan.
Mutta se mikä on lisääntynyt tai ainakin uskottelen lisääntyneen on itsevarmuus. En ole vieläkään kaikissa asioissa se kaikista itsevarmin ihminen, mutta silti koen, että itsevarmuutta on tullut monissa asioissa lisää.
Olen oppinut miettimään vähemmän mitä muut ajattelevat. Teen sitä mikä minusta itsestäni tuntuu hyvältä, enkä mieti muiden mielipiteitä. Olen oma itseni enkä välitä yhteiskunnan asettamista odotuksista. Tiedän, että monessa asiassa en vastaa yhteiskunnan asettamia normeja. Olen sinkku, lapseton ja opiskelen toista korkeakoulututkintoa. En ole naimissa, minulla ei ole vielä lapsia enkä ole tällä hetkellä kokopäivätöissä. En kuitenkaan vaivaa päätäni sillä mitä yhteiskunta tai jäsenet ajattelevat minusta.
Teen nykyään asioita joista nautin. Koska kerran täällä vain eletään. Vaikka joku paheksuisi tekemiäni asioita, kuten irtoseksin harrastamista, teen sitä silti.
On ollut myös vapauttavaa tajuta, että elämä jatkuu edelleen. Tiedostan kyllä, että vanhenen koko ajan lisää, mutta elämä ei silti lopu. Ja hyvä niin, koska monia haaveita on vielä täyttämättä.
-Perhis
Nyt syyskuusta on kulunut jo 3 kuukautta ja kuinka on käynyt? Elämä on täysin entisellään mallillaan. Elämäni jatkuu edelleen, eikä se ole loppunut mihinkään. Päinvastoin nyt jopa tuntuu siltä, että elän elämääni täysillä ja että elämä on parhainta vuosiin.
Mitä 30 vuoden täyttäminen on tuonut elämääni? Konkreettisia asioita vielä vähän. En ole onneksi vielä huomannut ryppyjen lisääntyneen tai mitään muutakaan ulkonäöllisiä asioita. Rauhoittumista kyllä jonkin verran, en enää jaksa juosta baarissa joka viikonloppu, tosin tätä kehityssuuntaa on ollut nähtävissä jo parin vuoden ajan.
Mutta se mikä on lisääntynyt tai ainakin uskottelen lisääntyneen on itsevarmuus. En ole vieläkään kaikissa asioissa se kaikista itsevarmin ihminen, mutta silti koen, että itsevarmuutta on tullut monissa asioissa lisää.
Olen oppinut miettimään vähemmän mitä muut ajattelevat. Teen sitä mikä minusta itsestäni tuntuu hyvältä, enkä mieti muiden mielipiteitä. Olen oma itseni enkä välitä yhteiskunnan asettamista odotuksista. Tiedän, että monessa asiassa en vastaa yhteiskunnan asettamia normeja. Olen sinkku, lapseton ja opiskelen toista korkeakoulututkintoa. En ole naimissa, minulla ei ole vielä lapsia enkä ole tällä hetkellä kokopäivätöissä. En kuitenkaan vaivaa päätäni sillä mitä yhteiskunta tai jäsenet ajattelevat minusta.
Teen nykyään asioita joista nautin. Koska kerran täällä vain eletään. Vaikka joku paheksuisi tekemiäni asioita, kuten irtoseksin harrastamista, teen sitä silti.
On ollut myös vapauttavaa tajuta, että elämä jatkuu edelleen. Tiedostan kyllä, että vanhenen koko ajan lisää, mutta elämä ei silti lopu. Ja hyvä niin, koska monia haaveita on vielä täyttämättä.
-Perhis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti