Elämässäni on parin viime vuoden aikana tapahtunut paljon muutoksia. Ensin kohta kaksi vuotta sitten valmistuminen silloisesta opinahjostani, ennen sitä olin jo muuttanut takaisin Porista Tampereelle, viime vuonna vaihdoin työpaikkaa ja muutin Tampereen sisällä uuteen asuntoon. Nyt edessä on taas yksi iso elämänmuutos, kun pääsin yllätys yllätys - Poriin opiskelemaan sosionomiksi. Edessä voi olla siis taas muutto Poriin, tuttuihin maisemiin.
Saadessani eilen uutisen opiskelemaan pääsystä, huomasin tunteeni olevan ristiriitaiset. Olin samaan aikaan hämmentynyt siitä, että ylipäätänsä pääsin opiskelemaan - olin nimittäin varautunut ja vähän uskoinkin, etten pääsisi ensimmäisellä kerralla opiskeleman ja samaan aikaan innostunut uutisesta. Toisaalta huomasin myös, että pieniä negatiivisia ajatuksia tuli mieleeni: Olisiko minusta muuttamaan taas pois Tampereelta ja vieläpä takaisin kaupunkiin, josta sanoin jossain vaiheessa, etten halua sinne ainakaan palata? Tiedostan mahdollisen muuton olevan kyllä vaikea, koska Tampereella minulla on kaikki. Ystäviä, perhe, kiva asunto ja kaikki minulle tutut ja turvalliset asiat kuntosalista vakihierojaan.
Olen huomannut iän myötä, että elämänmuutokset aina vähän järisyttävät arkeani. Vaikka tykkään muutoksista ja uusista asioista, minussa on myös puoli, joka tykkää kaikesta tutusta ja turvallisesta. Arvostaa sitä, että asiat pysyvät samana. Siksi mahdollinen edessä oleva muutto saa hieman mietteliääksi. Vaikka kyseessä on tuttu kaupunki, huomaan juurikin ajattelevani, että pystynkö hyvästelemään ystäväni ja perheeni taas vaihteeksi ja jättämään taakseni kaiken tutun ja turvallisen Huomasin yöllä nukkumaanmennessäni miettiväni tyhmiäkin asioita. Löydänkö Porista yhtä hyvän kuntosalin kuin tämänhetkisen salin missä käyn? Löydänkö kivan asunnon itselleni? Tutustunko uusiin ihmisiin? Tänään, kirjoittaessani tätä tekstiä, oloni on jo paljon positiivisempi. Toki Pori ei ole edelleenkään kovin kaukana Tampereesta ja olenkin tätä asiaa hokenut nyt itselleni.
Olen toki myös innoissani, ainakin opiskeluiden alkamisesta. Opintosuunnitelman selaaminen ja kurssien selaaminen on saanut minut innostukseeksi, koska nyt tuntuu, että olen päässyt opiskelemaan alaa, joka todella kiinnostaa ja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Olen toki myös tässäkin ollut jo hieman negatiivinen, kun olen miettinyt, jaksanko palata taas opiskeluiden pariin, kun viimeisimmistä valmistumisestakin on vasta pari vuotta aikaa. Toisaalta se, että löytyy motivaatiota ja innostusta, on jo hyvä asia.
Edessä on siis jälleen iso muutos ja koska kaikki tulee tapahtumaan nopeasti (kouluni alkaa jo 27.8), tajusin, että kaiken keskellä minun pitää antaa myös aikaa itselleni. Hyväksyä taas tuleva muutos elämässä ja ymmärtää se, etttä elämästä voi edelleen nauttia, vaikka se tapahtuisi jossain muualla.
-Perhis
Saadessani eilen uutisen opiskelemaan pääsystä, huomasin tunteeni olevan ristiriitaiset. Olin samaan aikaan hämmentynyt siitä, että ylipäätänsä pääsin opiskelemaan - olin nimittäin varautunut ja vähän uskoinkin, etten pääsisi ensimmäisellä kerralla opiskeleman ja samaan aikaan innostunut uutisesta. Toisaalta huomasin myös, että pieniä negatiivisia ajatuksia tuli mieleeni: Olisiko minusta muuttamaan taas pois Tampereelta ja vieläpä takaisin kaupunkiin, josta sanoin jossain vaiheessa, etten halua sinne ainakaan palata? Tiedostan mahdollisen muuton olevan kyllä vaikea, koska Tampereella minulla on kaikki. Ystäviä, perhe, kiva asunto ja kaikki minulle tutut ja turvalliset asiat kuntosalista vakihierojaan.
Olen huomannut iän myötä, että elämänmuutokset aina vähän järisyttävät arkeani. Vaikka tykkään muutoksista ja uusista asioista, minussa on myös puoli, joka tykkää kaikesta tutusta ja turvallisesta. Arvostaa sitä, että asiat pysyvät samana. Siksi mahdollinen edessä oleva muutto saa hieman mietteliääksi. Vaikka kyseessä on tuttu kaupunki, huomaan juurikin ajattelevani, että pystynkö hyvästelemään ystäväni ja perheeni taas vaihteeksi ja jättämään taakseni kaiken tutun ja turvallisen Huomasin yöllä nukkumaanmennessäni miettiväni tyhmiäkin asioita. Löydänkö Porista yhtä hyvän kuntosalin kuin tämänhetkisen salin missä käyn? Löydänkö kivan asunnon itselleni? Tutustunko uusiin ihmisiin? Tänään, kirjoittaessani tätä tekstiä, oloni on jo paljon positiivisempi. Toki Pori ei ole edelleenkään kovin kaukana Tampereesta ja olenkin tätä asiaa hokenut nyt itselleni.
Olen toki myös innoissani, ainakin opiskeluiden alkamisesta. Opintosuunnitelman selaaminen ja kurssien selaaminen on saanut minut innostukseeksi, koska nyt tuntuu, että olen päässyt opiskelemaan alaa, joka todella kiinnostaa ja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Olen toki myös tässäkin ollut jo hieman negatiivinen, kun olen miettinyt, jaksanko palata taas opiskeluiden pariin, kun viimeisimmistä valmistumisestakin on vasta pari vuotta aikaa. Toisaalta se, että löytyy motivaatiota ja innostusta, on jo hyvä asia.
Edessä on siis jälleen iso muutos ja koska kaikki tulee tapahtumaan nopeasti (kouluni alkaa jo 27.8), tajusin, että kaiken keskellä minun pitää antaa myös aikaa itselleni. Hyväksyä taas tuleva muutos elämässä ja ymmärtää se, etttä elämästä voi edelleen nauttia, vaikka se tapahtuisi jossain muualla.
-Perhis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti