lauantai 20. huhtikuuta 2019

Perhonen heräsi eloon

On kevät. Luonto heräilee taas, linnut laulavat ja perhoset tulevat ulos kuorestaan. Niin olen minäkin tehnyt tauon jälkeen.

Olen pitänyt taukoa niin blogin kirjoittamisesta kuin myös scenestä. Sceneen palua en ole vielä täysin tekemässä, mutta blogini pariin haluan palata. Olen monta kertaa ajatellut, että kuinka paljon minulla on kirjoitettavaa, mutta en ole kokenut aikaa oikeaksi. Nyt kun on kevät ja ihmiset heräävät eloon, heräsin minäkin ja siksi on aika palata blogin pariin.

Mistä alottaisin? Ehkä olisi hyvä kertoa syy kaikelle tauon pitämiselle.

Viime keväällä/kesänä ihastuin erääseen mieheen, josta blogissani olen myös mainnut. Meillä oli pelkkä seksisuhde näin jälkikäteen ajateltuna, mutta se ei kuitenkaan estänyt minua ihastumasta mieheen. Näin aikuisiällä ihastun harvoin, mutta kun ihastun, ihastun kunnolla, kuten ihastuin tähänkin mieheen. Ihastuessani koen muut miehet usein epäkiinnostavina ja vaikka en yleensä tykkää vertailla ihmisiä toisiinsa, ihastuneena vertaan ihastukseni kohdetta muihin miehiin.

Meidän seksisuhteemme oli loppujen lopuksi aika lyhyt, kestäen vain muutaman kuukauden. Emme edes sessioineet, panimme vain. Näin jälkikäteen, kun ihastukseni on laantunut, pidän seksiämme - ei pahalla häntä kohtaan, ehkä jopa vähän tylsänä. Vaikka olen seksuaalinen ihminen, joka nauttii myös pelkästä panemisesta, olen huomannut, että pelkkä rynkyttäminen ilman leikkimistä ei riitä minulle. Vaikka itse seksi olisi alistavaa, niin kuin se meidänkin kohdalla oli, niin jos seksi on samanlaista kerrasta toiseen eli kulli kurkkuun ja sitä rataa ja monipuolisuutta ei ole tai kunnon sessiointia, homma on liian yksipuolista minulle. En tuolloin sitä tajunnut tai ehkä tajusinkin sisimmässäni, mutta vasta jälkikäteen olen todennut, että vaikka seksi oli hyvää, se ei riittänyt minulle.

Näin jälkikäteen olen tajunnut, että olisin kaivannut paljon muuta. Kun miettii erilaisia suhdemuotoja, minulle sopisi parhaiten fwb-suhde, jossa seksin lisäksi olisi muutakin touhua, kuten vaikka leffojen katselua yhdessä. Meillä ei ollut seksin lisäksi mitään muuta. Edes läheisyyttä ei ollut kauheasti, koska hän perusteli, että on niin tunteellinen mies, että haluaa nauttia läheisyydestä vain parisuhteessa. Ymmärrän kyllä tämän, mutta itse ajattelen, että pelkän rajunkin seksin jälkeen on mukava maata toisen kainalossa ja nauttia läheisyydestä.

Tässä kerrroin oikeastaan vain siitä, minkälaiseksi koin ''juttumme''. Mikä sitten ajoi minut taukoon scenessä ja blogin parissa?

Voi olla, että ihastumiseni mieheen vaikutti asiaan, koska jossain vaiheessa kesällä aloin menettää mielenkiintoni sceneä ja myös bdsm-baaria kohtaan. Aloin tuntea itseni jotenkin ulkopuoliseksi scenessä, vaikka kinky olen itsekin. Ehkä se vaikutti, että tuolloin tykkäämäni mies ei hengaile scenessä ja koin, että scenessä ei ollut tuolloin kiinnostavia miehiä. Bdsm-baarin kohdalla kyllästyin vain yksinkertaisesti ilmapiiriin ja siitä, että samat riidanaiheet toistuvat vuodesta toiseen. Totesin vain, ettei minua kiinnosta keskustella tai tapella siitä, minkälaista on oikea kinkyily.

Matkan varrella olen myös ollut tarkoituksella yksin ilman seuraa. Kun ihastukseni mieheen oli vahvimmillaan, en kokenut mielenkiintoa muihin miehiin tai pystynyt päästämään muita miehiä lähelleni. Näinä aikoina toimin vähän tapojeni vastaisesti kokiessani muutaman yhden kerran jutun, koska kaipasin seksiä, mutta tuntui haastavalta löytää mitään pysyvämpää. Lisäksi koska olen muutenkin kohdannut suhderintamalla kaikenlaisia pettymyksiä, ghostauksista sekopäisiin yksilöihin, tuntui hyvältä idealta ottaa aikaa vain omalle itselleen.

Nyt, kun aikaa on kulunut, huomaan että alan herätä eloon ja tulla ulos kuorestani. En tiedä onko se kevät, joka on parantanut mielialaani, kulunut aika vai se, että ihastumastani miehestä on ajan myötä paljastunut piirteitä (ei mitään pahoja, mutta sellaisia, jotka eivät vetoa minuun), joka on myös auttanut ylipääsyssä.

Kun on viettänyt horroselämää, eloon herääminen tuntuu niin mahtavalta. Nyt tuntuu, että alan pikku hiljaa taas nauttimaan seksistä muiden miesten kanssa, minulla on kiinnostusta etsiä seuraa ja bloginkin kirjoittaminen tuntuu taas luontevalta.

Ihastumani mies käy edelleen välillä mielessäni enkä ole suinpäin syöksymässä kenenkään kanssa uuteen juttuun, enkä välttämättä ihastu heti kehenkään uuteen ihmiseen. Muta valoa kohti ollaan koko ajan menossa ja se tuntuu niin hyvältä.

-Perhis

Ps. Juttelin tämän miehen kanssa eilen pitkästä aikaa. Hän kertoi tapailevansa jotakin naista. Tuntui mahtavalta huomata, että en ollut tuosta uutisesta mitenkään surullinen. Valoa kohti ollaan siis todella menossa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti