Kaksi ovea sulkeutuu

Nyt keväällä elämässäni tulee tapahtumaan kaksi erilaista, mutta kumpikin omalla tavallaan merkittäviä asioita, jotka merkitsevät samalla kahden oven sulkeutumista ja toisaalta samalla myös kahden oven avautumista tulevaisuutta ajatellen: Yliopistosta valmistumiseni alkaa olla lähellä ja irtisanouduin toisesta työkohteestani, jossa olen paiskinut töitä talvesta lähtien.

Valmistuminen.. seitsemän vuoden uurastus alkaa olla kohta taputeltu. Heitän opiskelijahaalarit nurkkaan, hylkään kaihoisin mielin kaikki kivat opiskelijaedut (hyvästit halvoille juna- ja bussimatkoille) ja astun kunnon työssäkäyvän aikuisen maailmaan (vaikka niitä töitä olenkin paiskinut koko ajan). Olen graduni palauttanut ohjaalle, korjasin siihen tulleet korjausehdotukset ja nyt ensi viikolla haen graduni kolme kappaletta kansituksesta ja toimitan ne koulutusohjelmani toimistoon. En siis valmistunut ihan kevääksi, kuten ajattelin ja tiedän myös, että varsinkin näin kesällä tarkastukseen saattaa kulua aikaa, mutta valmistuminen on kuitenkin lähellä.

Ajattelin aluksi, etten tunne haikeutta opiskelijaelämän loppumisesta ja periaatteessa asia on näin. Ihan jo siitäkin syystä, etten ole enää pariin vuoteen elänyt kunnon opiskeliajelämää. Olen vuoden verran paiskinut töitä opintojen ohella, opiskelijabileissä en ole käynyt pariin vuoteen ja entisiin opiskelijakavereihinkaan ei ole tullut pidettyä yhteyttä. Elämäni on siis ollut ei-opiskelijamaista jo jonkin aikaa, gradun teko poislukien.

Mutta kuitenkin se, että yksi elämänvaihe loppuu elämässäni, on lopulta kuitenkin hieman haikeaa. Kaikki hauskat opiskelijaelämän muistot jäävät menneisyyteen ja kuten yllä kirjoitin, joudun luopumaan kaikista opiskelijaelämän eduista. Kuitenkin valmistuminen tarjoaa myös paljon muuta, mitä opiskelijaelämä ei antanut. Paremman toimeentulon, kenties vakiintumisen elämässä..

Entä se toinen ovien sulkeutuminen? Olen tammikuusta lähtien paiskinut ns päätyökohteeni ohella töitä toisessa työkohteessa, jossa olen tehnyt viikonlopputöitä ja satunnaisesti tuurannut sairastuneita työkavereita. Tämä on tarkoittanut sitä, että olen talvesta lähtien ollut joka viikonloppu töissä - kyllä, joka viikonloppu. Toukokuussa Turun baletin risteilyllä minulla oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan täysin vapaa viikonloppu. Olen toki saanut pitää aina välillä esimerkiksi yksittäisen lauantain tai sunnuntai vapaana, mutta muuten kokonaisia viikonloppuvapaita ei ole ollut pitkään aikaan.

Mikä sai minut sitten lopulta irtisanoutumaan? Ensinnäkin tämä kyseinen työkohde oli hyvin vaativa omaa työnimikettäni ajatellen. Työtä oli kaksinverroin kuin pääkohteessani ja työpaikan ilmapiiri oli muun henkilökunnan osalta huonompi. Jotain työkohteestani kertoo se, että toinen työkaverini, joka on välillä ollut tekemässä vuoroja työpaikalla ja esimieheni, joka siirtyi pois kyseisen työpaikan johdosta, ovat molemmat haukkuneet kyseistä työkohdetta. Eli jotain kertoo kyseisestä työpaikasta, jos jopa entinen pomo haukkuu sitä. :D

Ja ehkä se tärkein syy. Aloin väsyä jatkuviin viikonlopputöihin.

Olen lopulta ihminen, jolle vapaa-aika on hyvin tärkeää. Viikonlopputöissä ei ole mitään vikaa, jos niitä olisi esimerkiksi kaksi kertaa kuukaudessa. Tällöin saisin vapaita viikonloppuja, mutta voisin olla kuitenkin pari viikkoa myös töissä. Mutta jos on talvesta lähtien joka viikonloppu töissä, niin se kuluttaa voimia pidemmän päälle - ainakin omalla kohdallani kävi näin.

Sosiaalinen elämäni on kärsinyt jatkuvien viikonlopputöiden takia. En ole esimerkiksi päässyt käymään muualla asuvien ystävien luona koko talvena, koska viikonlopputyöt. En ole päässyt tammikuun jälkeen käymään kinkybileissä, koska noh ne viikonlopputyöt. Usein varsinkin lauantain työvuoron jälkeen olen ollut niin väsynyt, että jos minulla ei ole ollut mitään sovittua ohjelmaa, olen vain maannut himassa ja joskus jopa nukkunut väsymystä pois. Aloin pikku hiljaa tuntea, että en enää jaksa, vaan voimani alkavat loppua. Siksi hyvin pienen miettimisen jälkeen, päätin irtisanoutua tästä työkohteesta.

En kadu päätöstäni. Tiedän, että toisessa työkohteessa minulla tulee olemaan töitä, joten taloudellista menetystä tämä ei niin aiheuta.

Entä tuleeko minulla olemaan nyt helpompaa töiden suhteen? En uskalla luvata, että viikonlopputyöt tulevat täysin loppumaan. Uskon, että joudun tekemään niitä välillä, kenties sen pari viikonloppua kuukaudessa ja tämä on ok. Mutta jos taas alkaa näyttään siltä, että joudun kirjaimellisesti olemaan kaikki viikonloput töissä, niin on taas aika sulkea yksi ovi elämässäni.

-Perhis