Olen käsitellyt jo aikaisemmissa postauksissa vaniljamenneisyyttäni ja kinkyyteni löytymistä. Mielenkiinnosta päätin kuitenkin listata ylös, mikä kaikki on muuttunut seksin suhteen ja mitkä asiat ovat jääneet vanilja-aikoihin.
1. Kyselyt lempiasennoista seksissä
Tämä kohta jopa huvittaa minua nykyään. Vanilja-aikoina sai tottua siihen, että uusia miehiä tavattaessa kysymys ''mikä on sun lempiasento?'' toistui usein. Ja ymmärrän kyllä tuon kysymyksen vaniljoilla hyvin, koska heillä itse panemaan pääseminen on se ykkösasia, jolloin ymmärrän, että halutaa tiedustella uuden kumppanin mieltymyksiä asennon suhteen.
Nyt kinkynä olen tajunnut, että en ole itse kysynyt kyseistä kysymystä keltään masterilta eikä minulta ole kysytty kyseistä kysymystä. Enkä ole oikeastaan kaivannut sitä. Miksi? Ensinnäkin siksi, että sessiossa itse paneminen ei ole välttämättä läheskään aina se pääasia, vaan yhdyntä saattaa usein jäädä pois sessiosta. Toisaalta olen muutenkin huomannut ajattelevani, että mitä se masterille kuuluu, mikä on minun lempiasentoni. Kun masteri päättää harrastaa seksiä kanssani, hän päättää itse missä asennossa minua panee.. eikä silloin subilla ole kauheasti sanomista vastaan sen suhteen, missä asennossa hän haluisi seksiä.
2. Esileikki - mitä se on?
Esileikin puuttuminen tai siitä puhuminen on myös jäänyt vanilja-aikoihin. Muistan kun syyskuussa yritin touhuta silloisen tapailemani vaniljamiehen kanssa. Hän kysyi vaniljaihmisille tyypilliseen tapaan, tykkäänkö pitkästä esileikistä?
Jouduin hetken aikaa miettimään, että mikä esileikki? Tuolloin tajusin, kuinka mukana olen kinkymaailmassa. Emmehän me kinkyt varsinaisesti puhu esileikeistä. Puhumme sessioinneista tai piiskaamisessa puhumme lämmittelystä, mutta varsinaisesta esileikistä emme puhu juurikaan. Toki sitä voi miettiä, että jos sessio päättyy panemiseen, onko kaikki ennen sitä tapahtunut leikkiminen ollut vain esileikkiä, mutta kun itse mietin sessiointeja, jotka ovat päättyneet panemiseen.. en minä osaa ajatella ennen panemista tapahtuneita asioita esileikkinä, vaan ne ovat olleet juuri sitä leikkimistä ja sessioimista.
Esileikistä puheen ollen, olen huomannut toisen mielenkiintoisen asian liittyen esileikkiin. Niinä vähäisinä kertoina, kun olen nykyään saanut vaniljaseksiä, olen huomannut, että pitkät ja ns hitaat esileikit saavat minut jopa tylsistymään. Tämä saa taas tajuamaan, kuinka paljon oma seksuaali-identiteettini on muuttunut. Vaniljana tykkäsin pitkän kaavan mukaan menevästä esileikistä, tykkäsin kun mies esimerkiksi nuoli minua pitkään. Nykyään tai ainakin viime kerroilla, kun minua on nuoltu vaniljamiehen toimesta, olen lähinnä kyllästynyt, jos minua nuollaan vartin verran - haluan nopeampaa toimintaa. :D
Ehkä tähän vaikuttaa se, että olen sessioissa tottunut juurikin paljon nopeampaan toimintaan. Kun ennen minä olin se, jota seksin alussa nuoltiin ja sormetettiin vaikka pitkänkin aikaa, niin nykyään se menee niin, että sessio lähtee nopeasti käyntiin, kun asetun masterin eteen ottamaan häneltä suihin.
3. Tasa-arvoisuuden ''poistuminen'' seksissä
Tämä on suurin muutos verrattuna vanilja-aikoihin. Ylläoleva esimerkki kuvaa hyvin, kuinka kääntyneitä roolini ovat nykyään. Nykyään se olen minä, joka aloittaa sessioinnin ottamalla suihin masterilta ja saan itse odottaa jonkin aikaa omaa tyydytystäni sen sijaan, että mies nuolisi ja sormettaisi minua ennen seksiä.
Moni muukin asia on kääntynyt ns päälaelleen. Enää minua ei juurikaan riisuta itse, vaan saan käskyn itse riisua vaatteeni. Tähän asti olen saanut laueta sessioissa, mutta tiedostan hyvin, että jossain vaiheessa joku masteri saattaa alkaa kontrolloimaan orgasmejani ja laukeamistani. Ennen kaikkea tiedostan sen, että minä en päätä asioista sessioissa ja seksissä, vaan olen se joka tottelee masteria ja ottaa vastaan mitä hän tarjoaa sessiossa.
Joku voisi kysyä, etikö minua pelota tai hämmennä näin suuri muutos vaniljasta kinkyyn? Myönnän, että hyppäys vaniljasta kinkyyn on iso ja moni asia on muuttunut tai jäänyt vanilja-aikoihin. Tunnen kuitenkin koko ajan enemmän ja enemmän, että alistuminen on se mitä kaipaan ja haluan ja janoan sitä yhä enemmän lisää. Saisi tapahtua hyvin radikaali juttu, jos päättäisinkin palata takaisin vanilja-aikoihin.
Nyt vain toivon löytäväni masterin, jonka kanssa pääsisin toteuttamaan tätä puolta itsessäni. Ihan vakavassa parisuhteessa. <3
1. Kyselyt lempiasennoista seksissä
Tämä kohta jopa huvittaa minua nykyään. Vanilja-aikoina sai tottua siihen, että uusia miehiä tavattaessa kysymys ''mikä on sun lempiasento?'' toistui usein. Ja ymmärrän kyllä tuon kysymyksen vaniljoilla hyvin, koska heillä itse panemaan pääseminen on se ykkösasia, jolloin ymmärrän, että halutaa tiedustella uuden kumppanin mieltymyksiä asennon suhteen.
Nyt kinkynä olen tajunnut, että en ole itse kysynyt kyseistä kysymystä keltään masterilta eikä minulta ole kysytty kyseistä kysymystä. Enkä ole oikeastaan kaivannut sitä. Miksi? Ensinnäkin siksi, että sessiossa itse paneminen ei ole välttämättä läheskään aina se pääasia, vaan yhdyntä saattaa usein jäädä pois sessiosta. Toisaalta olen muutenkin huomannut ajattelevani, että mitä se masterille kuuluu, mikä on minun lempiasentoni. Kun masteri päättää harrastaa seksiä kanssani, hän päättää itse missä asennossa minua panee.. eikä silloin subilla ole kauheasti sanomista vastaan sen suhteen, missä asennossa hän haluisi seksiä.
2. Esileikki - mitä se on?
Esileikin puuttuminen tai siitä puhuminen on myös jäänyt vanilja-aikoihin. Muistan kun syyskuussa yritin touhuta silloisen tapailemani vaniljamiehen kanssa. Hän kysyi vaniljaihmisille tyypilliseen tapaan, tykkäänkö pitkästä esileikistä?
Jouduin hetken aikaa miettimään, että mikä esileikki? Tuolloin tajusin, kuinka mukana olen kinkymaailmassa. Emmehän me kinkyt varsinaisesti puhu esileikeistä. Puhumme sessioinneista tai piiskaamisessa puhumme lämmittelystä, mutta varsinaisesta esileikistä emme puhu juurikaan. Toki sitä voi miettiä, että jos sessio päättyy panemiseen, onko kaikki ennen sitä tapahtunut leikkiminen ollut vain esileikkiä, mutta kun itse mietin sessiointeja, jotka ovat päättyneet panemiseen.. en minä osaa ajatella ennen panemista tapahtuneita asioita esileikkinä, vaan ne ovat olleet juuri sitä leikkimistä ja sessioimista.
Esileikistä puheen ollen, olen huomannut toisen mielenkiintoisen asian liittyen esileikkiin. Niinä vähäisinä kertoina, kun olen nykyään saanut vaniljaseksiä, olen huomannut, että pitkät ja ns hitaat esileikit saavat minut jopa tylsistymään. Tämä saa taas tajuamaan, kuinka paljon oma seksuaali-identiteettini on muuttunut. Vaniljana tykkäsin pitkän kaavan mukaan menevästä esileikistä, tykkäsin kun mies esimerkiksi nuoli minua pitkään. Nykyään tai ainakin viime kerroilla, kun minua on nuoltu vaniljamiehen toimesta, olen lähinnä kyllästynyt, jos minua nuollaan vartin verran - haluan nopeampaa toimintaa. :D
Ehkä tähän vaikuttaa se, että olen sessioissa tottunut juurikin paljon nopeampaan toimintaan. Kun ennen minä olin se, jota seksin alussa nuoltiin ja sormetettiin vaikka pitkänkin aikaa, niin nykyään se menee niin, että sessio lähtee nopeasti käyntiin, kun asetun masterin eteen ottamaan häneltä suihin.
3. Tasa-arvoisuuden ''poistuminen'' seksissä
Tämä on suurin muutos verrattuna vanilja-aikoihin. Ylläoleva esimerkki kuvaa hyvin, kuinka kääntyneitä roolini ovat nykyään. Nykyään se olen minä, joka aloittaa sessioinnin ottamalla suihin masterilta ja saan itse odottaa jonkin aikaa omaa tyydytystäni sen sijaan, että mies nuolisi ja sormettaisi minua ennen seksiä.
Moni muukin asia on kääntynyt ns päälaelleen. Enää minua ei juurikaan riisuta itse, vaan saan käskyn itse riisua vaatteeni. Tähän asti olen saanut laueta sessioissa, mutta tiedostan hyvin, että jossain vaiheessa joku masteri saattaa alkaa kontrolloimaan orgasmejani ja laukeamistani. Ennen kaikkea tiedostan sen, että minä en päätä asioista sessioissa ja seksissä, vaan olen se joka tottelee masteria ja ottaa vastaan mitä hän tarjoaa sessiossa.
Joku voisi kysyä, etikö minua pelota tai hämmennä näin suuri muutos vaniljasta kinkyyn? Myönnän, että hyppäys vaniljasta kinkyyn on iso ja moni asia on muuttunut tai jäänyt vanilja-aikoihin. Tunnen kuitenkin koko ajan enemmän ja enemmän, että alistuminen on se mitä kaipaan ja haluan ja janoan sitä yhä enemmän lisää. Saisi tapahtua hyvin radikaali juttu, jos päättäisinkin palata takaisin vanilja-aikoihin.
Nyt vain toivon löytäväni masterin, jonka kanssa pääsisin toteuttamaan tätä puolta itsessäni. Ihan vakavassa parisuhteessa. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti