Olen viime aikoina pohtinut sitä, että jos seuranhakuni ei jossain vaiheessa ala tuottaan tuloksia, voi olla, ettö joudun tekemään kumppanin ja parisuhteen suhteen kompromisseja. Mitä nämä kompromissit sitten olisivat?
Tällä hetkellä ''hakemani'' mies on dominoiva mies, iältään 27-40-vuotias, asuu mielellään Tampereella tai lähistöllä, on mono ja halua lapsia. Vaikka minulla ei varsinaisesti olekaan suurta vaatimuslistaa, niin jo tässä on monta tekijää, jotka rajaavat ehdokkaita ulkopuolelle, kuten ikä ja se, että toinen olisi mono eikä poly. Koska olen alkanut tiedostaan yhä enemmän, että seuranhaku on vaikeaa, minulla voi olla tulevaisuudessa edessä vaikeita päätöksiä.
Yksi päätös jota olen pohtinut, olisi se, että ryhtyisin suhteeseen vaniljamiehen kanssa. Suhde voisi ehkä toimia, koska olen periaatteessa hyvin sopeutuvainen ja kaikkeen uuteen tottuva ihminen. Ja lisäksi olen edelleen kinkynäkin harrastanut vaniljaseksiä. Mutta toisaalta en voisi olla varma siitä, olisinko suhteessa onnellinen. Seksi ja seksuaalisuus on minulle tärkeä asia ja jos en enää pääsisi toteuttamaan omaa kinkyidentiteettiäni, se voisi vaikuttaa huomattavasti onnellisuuteeni.
Toinen valinta, jota olen pohtinut on se, että olen avoimessa suhteessa vaniljan kanssa ja toteutan puoltani dom-miesten/miehen kanssa. Tämän ajatuksen olen tosin jo melkein hylännyt. En ole koskaan haaveillut avoimesta liitosta ja minulle se voisi olla vieras ajatus. Lisäksi tällainen ratkaisu voisi tuntua minusta jopa ikävältä. Siltä, että toinen ei ole lopulta sitä mitä haluan tai toinen ei voi tarjota kokonaan sitä mitä haluan. Jos olen nimittäin suhteessa, haluaisin kaikkien osa-alueiden, myös seksin kohtaavan hyvin.
Kolmas valinta on tullut mieleeni hiljattain ja se on se, että luovun lapsihaaveista. Siitä ajatuksesta, että etsin domia, joka haluaa lapsia. Tämä olisi ehdottomasti vaikea päätös, mutta koska minusta tuntuu, että lapsia haluavana subinaisena on vaikea löytää lapsia haluavaa domimiestä ja vielä aviomiestä samassa paketissa, olen alkanut pohtia tätäkin päätöstä. Sen tiedän, että jos tähän joskus päädyn, se olisi minulle rankkaa.
Voi toki hyvin olla, etten joudu mitään kompromisseja tekemään. Voi olla, että löydän sen oikean domin jossain vaiheessa. Mutta kun seuranhaku on alkanut tuntua toivottamalta, olen valitettavasti alkanut miettiä erilaisia kompromisseja.
Aika näyttää, mihin suuntaan ja mahdolliseen ratkaisuun tieni vie.
Tällä hetkellä ''hakemani'' mies on dominoiva mies, iältään 27-40-vuotias, asuu mielellään Tampereella tai lähistöllä, on mono ja halua lapsia. Vaikka minulla ei varsinaisesti olekaan suurta vaatimuslistaa, niin jo tässä on monta tekijää, jotka rajaavat ehdokkaita ulkopuolelle, kuten ikä ja se, että toinen olisi mono eikä poly. Koska olen alkanut tiedostaan yhä enemmän, että seuranhaku on vaikeaa, minulla voi olla tulevaisuudessa edessä vaikeita päätöksiä.
Yksi päätös jota olen pohtinut, olisi se, että ryhtyisin suhteeseen vaniljamiehen kanssa. Suhde voisi ehkä toimia, koska olen periaatteessa hyvin sopeutuvainen ja kaikkeen uuteen tottuva ihminen. Ja lisäksi olen edelleen kinkynäkin harrastanut vaniljaseksiä. Mutta toisaalta en voisi olla varma siitä, olisinko suhteessa onnellinen. Seksi ja seksuaalisuus on minulle tärkeä asia ja jos en enää pääsisi toteuttamaan omaa kinkyidentiteettiäni, se voisi vaikuttaa huomattavasti onnellisuuteeni.
Toinen valinta, jota olen pohtinut on se, että olen avoimessa suhteessa vaniljan kanssa ja toteutan puoltani dom-miesten/miehen kanssa. Tämän ajatuksen olen tosin jo melkein hylännyt. En ole koskaan haaveillut avoimesta liitosta ja minulle se voisi olla vieras ajatus. Lisäksi tällainen ratkaisu voisi tuntua minusta jopa ikävältä. Siltä, että toinen ei ole lopulta sitä mitä haluan tai toinen ei voi tarjota kokonaan sitä mitä haluan. Jos olen nimittäin suhteessa, haluaisin kaikkien osa-alueiden, myös seksin kohtaavan hyvin.
Kolmas valinta on tullut mieleeni hiljattain ja se on se, että luovun lapsihaaveista. Siitä ajatuksesta, että etsin domia, joka haluaa lapsia. Tämä olisi ehdottomasti vaikea päätös, mutta koska minusta tuntuu, että lapsia haluavana subinaisena on vaikea löytää lapsia haluavaa domimiestä ja vielä aviomiestä samassa paketissa, olen alkanut pohtia tätäkin päätöstä. Sen tiedän, että jos tähän joskus päädyn, se olisi minulle rankkaa.
Voi toki hyvin olla, etten joudu mitään kompromisseja tekemään. Voi olla, että löydän sen oikean domin jossain vaiheessa. Mutta kun seuranhaku on alkanut tuntua toivottamalta, olen valitettavasti alkanut miettiä erilaisia kompromisseja.
Aika näyttää, mihin suuntaan ja mahdolliseen ratkaisuun tieni vie.
Jotenkin tästä kirjoituksestasi tuli oma tilanteeni hyvin läheisesti mieleen. Olen hyvin voimakkaasti dom-suhtautunut mies, naimisissa hyvin vanillja-henkisen naisen kanssa, ja meillä on pieniä lapsia. Elämä sujuu hyvin, myös vanilja-seksi, mutta tietysti toinen puoli, eli bdsm-leikit, puuttuvat kokonaan. Mietiskelin tuota kirjoitusta lukiessa, että valitsisinko toisin, jos nyt olisi tilaisuus (siis sub-naisen ja ei-lapsia). Mutta en usko, että näin tekisin, vaikka tietyssä mielessä nykyinen suhde ei kinkyidentiteetin kannalta kovin hyvä ole. Mitään ratkaisua vielä en ole keksinyt, mutta ehkä jollakin tavalla toista puolta seksuaalisuudesta pitäisi myös päästä toteuttamaan, että elämä olisi täydellisempää. Tosin hyvin mono-suhteessa haluan elää, joten ei tämä elämä aina helppoa ole :)
VastaaPoistaEi ole ei helppoa, sen olen todennut itsekin. Olen kyllä välillä vahvastikin alkanut miettiä paluuta vaniljamaailmaa, mutta toisaalta pidän kuitenkin itseni onnellisuutta tärkeänä ja voi olla, etten enää vaniljana sitä olisi, joten ainakaan heti en ole palaamassa takaisin vaniljaksi. :)
VastaaPoistaTämä teksti on jo vanha, mutta kommentoin silti ajatuksia, joita itsellä nousi. En ollenkaan vähättele parinhaun haasteita, mutta minua pikkuisen hämmästytti tapa, jolla tutkailit potentiaalista toista ihmistä kuin automerkkiä: jos siinä on tämä ominaisuus, on tuo toinen täysin poissuljettu jne. Kuitenkin, omasta kokemuksestani tiedän, että jo vajaassa kymmenessä vuodessa ihminen muuttuu ihmissuhteen kuluessa. Pariskunta hioutuu lähemmäs toisiaan, tai jos jokin rajumpi muutos koittaa, voi sitten tulla ero.
VastaaPoistaNykyisen mieheni kanssa aloitettiin lapsettomalla monosuhteella, joka oli vaniljainen. Nykyään on lapsi (sillä mieleni muuttui iän tultua), suhde on avautunut muillekin ihmisille, ja se on kulkenut hyvin kinkyn polun. Mitä tästä sanot? Mitä merkitsee alkuvaiheiden oletukset ja luulot tulevasta elämästä? Eikö tärkeämpää ole luonteiden ja kehojen sopiminen yhteen? :)
P.s. Mikä sitä paitsi vaniljamies? Eiköhän kaikki heteromiehet lähde kinkyilemään, jos nainen pyytää..