Elokuun ensimmäinen päivä sai aikaan pientä jännitystä minulle. Ei ole enää kovinkaan pitkä aika, kun aloitan opiskelut Porissa. Uutta elämäntilannetta ja ehkä jonkinlaista uutta alkuakin. Olen päässyt pikku hiljaa ''alkujärkytyksestä'' yli ja odotan innoissani opiskeluiden alkamista. Ja ehkä sitä uutta alkua.
Olen miettinyt viime aikoina, että vaikka elämänmuutos toisaalta jännittää, niin pieni maisemanvaihdos voi tehdä jopa hyvääkin. Minusta on nimittäin jonkin aikaa tuntunut siltä, että olen kyllästynyt Tampereeseen. Tai kyllästynyt on ehkä väärä sana, mutta ehkä voitte ymmärtää mitä haen. Olen tajunnut, että ystäväpiirini Tampereella on lopulta aika pieni. Minulla on kyllä Tampereella ystäviä, kavereita ja tuttavia, mutta loppujen lopuksi näen kaikkia heitä aika harvoin. Jotenkin minussa kytee pieni toivonkipinä, että Porissa pääsisin tutustumaan uusiin ihmisiin ja saamaan uusia ihmisiä elämääni.
Yksi syy ''kyllästymiseen'' voi olla myös se, että minulla ei ole tällä hetkellä juuri Tampereella ketään leikkikaveria tai vakkaripanoa. Kaikki potentiaaliset ehdokkaat asuvat muualla. Olen ollut jo jonkin aikaa tyytymätön seksielämääni, ehkä maisemanvaihdos voisi tässäkin tapauksessa auttaa? Mene ja tiedä.
Joka tapauksessa koen, että uusi alku voi avata monia ovia. Uusi ammatti voi nyt taata oikeasti sen, että voin löytää töitä paremmin ja sieltä mistä haluan. Ja mahdollistaa ihan toiselle paikkakunnalle muuton työn perässä. Ehkä onnistun saamaan uusia ystäviä elämääni. Kaikki voi toki myös mennä päin honkia, mutta olen toiveikas. Ja vaikka en parisuhdetta tällä hetkellä niin aktiivisesti etsi, eihän sitä tiedä, vaikka löytäisin opiskeluiden tms kautta kumppanin itselleni.
En tiedä kannattaako intuitioon luottaa, mutta jonkinlainen tunne minulla on siitä. että tässä voi olla tosiaan uusi alku edessä. Ja hyvä sellainen.
-Perhis
Olen miettinyt viime aikoina, että vaikka elämänmuutos toisaalta jännittää, niin pieni maisemanvaihdos voi tehdä jopa hyvääkin. Minusta on nimittäin jonkin aikaa tuntunut siltä, että olen kyllästynyt Tampereeseen. Tai kyllästynyt on ehkä väärä sana, mutta ehkä voitte ymmärtää mitä haen. Olen tajunnut, että ystäväpiirini Tampereella on lopulta aika pieni. Minulla on kyllä Tampereella ystäviä, kavereita ja tuttavia, mutta loppujen lopuksi näen kaikkia heitä aika harvoin. Jotenkin minussa kytee pieni toivonkipinä, että Porissa pääsisin tutustumaan uusiin ihmisiin ja saamaan uusia ihmisiä elämääni.
Yksi syy ''kyllästymiseen'' voi olla myös se, että minulla ei ole tällä hetkellä juuri Tampereella ketään leikkikaveria tai vakkaripanoa. Kaikki potentiaaliset ehdokkaat asuvat muualla. Olen ollut jo jonkin aikaa tyytymätön seksielämääni, ehkä maisemanvaihdos voisi tässäkin tapauksessa auttaa? Mene ja tiedä.
En tiedä kannattaako intuitioon luottaa, mutta jonkinlainen tunne minulla on siitä. että tässä voi olla tosiaan uusi alku edessä. Ja hyvä sellainen.
-Perhis
