Rauhallinen koti-ilta pitkästä aikaa. Ei ole kerrankaan kiire mihinkään ja voin pitkästä aikaa istua blogini ääreen kirjoittelemaan. Tämänkertainen postaus on aiheesta, joka on pyörinyt päässäni jo jonkin aikaa.
Kuten olen tuonut blogissani ja esimerkiksi bdsm-baarin puolella hyvin selvästi esille, olen pitänyt itseäni täysin subina tähän asti. Olen tuonut subi-identiteettiäni esille selvästi: Olen torpannut alistuvien miesten iskuyrityksiä sanomalla suoraan, ettei minulla ole yhtään kiinnostusta alistamiseen ja muutenkin olen tehnyt selväksi ihmisille, etten ole yhtään kiinnostunut olemaan piiskan toisessa päässä.
Kunnes nyt huomaan jotain muuttuneen. Jotain, joka ei ehkä tee minusta enää täysin subia. Olen huomannut, että dominoiva tai ainakin sadistinen puoli minussa on hieman nostanut päätään.
Tämä kaikki taisi alkaa viime syksyn PervPark-bileistä. Minulle tuli tuolloin mahdollisuus piiskata toista subinaista ja vaikka en itse tuolloin ehdottanut piiskausta, tartuin kuitenkin tilaisuuteen. Olin jo tuolloin jonkin aikaa, mielenkiinnosta ja kenties kokeilunhaluisen luonteeni takia, miettinyt, että miltä oikein tuntuisi olla piiskan toisessakin päässä. PervParkissa pääsin sittenkin itsekin piiskaamaan toista ihmistä.
Huomasin jo tuolloin, että pidin kyllä piiskauksesta. Vaikka olin selvästi varovainen iskuissani, koska pelkäsin satuttavani toista liikaa, niin pidin kuitenkin piiskaamisesta. Siitä kun näki toisen reaktiot, kun kuuli piiskojen äänet, näki jälkien syntyvän ja muutenkin vain tuntui kivalta olla itse siinä piiskaamassa eikä toisinpäin.
Tuon jälkeen olen useita kertoja ja ilman kysymyttämäkin piiskannut ihmisiä. Tähän asti piiskaamiseni ovat tosin rajoittuneet lähinnä bilepiiskauksiin ja kerran olen myös piiskannut toista ihmistä luonani, mutta piiskauskertoja on alkanut kuitenkin koko ajan tulla lisää.
Sinänsä tällainen ''roolin'' vaihto ei ole uutta. Kerroin edellisessä postauksessa kaveristani, jonka kanssa aiemmin olemme vaihtaneet rooleja, niin että minä olen esimerkiksi fistannut häntä tai painnut häntä sträpillä. Asian ei pitäisi siis olla mikään uusi tai ihmeellinen asia minulle.
Kuitenkin dominoivan/sadistisen puolen mahdollinen herääminen on tuottanut hämmennystä, ennen kaikkea identiteettini suhteen. Voinko enää kutsua itseäni subiksi vai pitääkö minun jo alkaa kutsua itseäni switchiksi? Identiteettini ja mitä tällä hetkellä olen, tuottaa erittäin paljon hämmennystä tällä hetkellä.
Ja ennen kaikkea, jotenkin minun on vaikea hyväksyä sitä, että en välttämättä ole enää se täysiverinen subi, jota pitkään ajattelin olevani. Vaikka tiedän, että mahdollinen switcheys ei ole huono asia - päinvastoin, näen sen monella tapaa rikkautena - on minun silti vaikea hyväksyä, että myös mahdollinen toinen puoli tekee herätystään.
Olen joskus todennut, että bdsm ja kinkyily ovat tutkimusmatkaa. Tutkimusmatka toiseen puoleen on siis alkanut, saa nähdä mihin tämä tie vie lopulta-
- Perhis
Kuten olen tuonut blogissani ja esimerkiksi bdsm-baarin puolella hyvin selvästi esille, olen pitänyt itseäni täysin subina tähän asti. Olen tuonut subi-identiteettiäni esille selvästi: Olen torpannut alistuvien miesten iskuyrityksiä sanomalla suoraan, ettei minulla ole yhtään kiinnostusta alistamiseen ja muutenkin olen tehnyt selväksi ihmisille, etten ole yhtään kiinnostunut olemaan piiskan toisessa päässä.
Kunnes nyt huomaan jotain muuttuneen. Jotain, joka ei ehkä tee minusta enää täysin subia. Olen huomannut, että dominoiva tai ainakin sadistinen puoli minussa on hieman nostanut päätään.
Tämä kaikki taisi alkaa viime syksyn PervPark-bileistä. Minulle tuli tuolloin mahdollisuus piiskata toista subinaista ja vaikka en itse tuolloin ehdottanut piiskausta, tartuin kuitenkin tilaisuuteen. Olin jo tuolloin jonkin aikaa, mielenkiinnosta ja kenties kokeilunhaluisen luonteeni takia, miettinyt, että miltä oikein tuntuisi olla piiskan toisessakin päässä. PervParkissa pääsin sittenkin itsekin piiskaamaan toista ihmistä.
Huomasin jo tuolloin, että pidin kyllä piiskauksesta. Vaikka olin selvästi varovainen iskuissani, koska pelkäsin satuttavani toista liikaa, niin pidin kuitenkin piiskaamisesta. Siitä kun näki toisen reaktiot, kun kuuli piiskojen äänet, näki jälkien syntyvän ja muutenkin vain tuntui kivalta olla itse siinä piiskaamassa eikä toisinpäin.
Tuon jälkeen olen useita kertoja ja ilman kysymyttämäkin piiskannut ihmisiä. Tähän asti piiskaamiseni ovat tosin rajoittuneet lähinnä bilepiiskauksiin ja kerran olen myös piiskannut toista ihmistä luonani, mutta piiskauskertoja on alkanut kuitenkin koko ajan tulla lisää.
Sinänsä tällainen ''roolin'' vaihto ei ole uutta. Kerroin edellisessä postauksessa kaveristani, jonka kanssa aiemmin olemme vaihtaneet rooleja, niin että minä olen esimerkiksi fistannut häntä tai painnut häntä sträpillä. Asian ei pitäisi siis olla mikään uusi tai ihmeellinen asia minulle.
Kuitenkin dominoivan/sadistisen puolen mahdollinen herääminen on tuottanut hämmennystä, ennen kaikkea identiteettini suhteen. Voinko enää kutsua itseäni subiksi vai pitääkö minun jo alkaa kutsua itseäni switchiksi? Identiteettini ja mitä tällä hetkellä olen, tuottaa erittäin paljon hämmennystä tällä hetkellä.
Ja ennen kaikkea, jotenkin minun on vaikea hyväksyä sitä, että en välttämättä ole enää se täysiverinen subi, jota pitkään ajattelin olevani. Vaikka tiedän, että mahdollinen switcheys ei ole huono asia - päinvastoin, näen sen monella tapaa rikkautena - on minun silti vaikea hyväksyä, että myös mahdollinen toinen puoli tekee herätystään.
Olen joskus todennut, että bdsm ja kinkyily ovat tutkimusmatkaa. Tutkimusmatka toiseen puoleen on siis alkanut, saa nähdä mihin tämä tie vie lopulta-
- Perhis
